Poltergeist (1982)

"They're here."

Poltergeistin erikoistehosteet ovat ehkä 80-luvulla näyttäneet hienoilta, mutta nyt ne ovat jo naurettavia. Taloa puhdistamaan kutsuttu selvännäkijä oli kuin mikäkin sketsihahmo. Leffa oli myös ihan liian pitkä. Luulin sen päättyvän monta kertaa, mutta se jatkui aina vaan. Ja mitä ihmeen alkulimaa se punainen hyytelö oli olevinaan? Se josta äiti ja tytär sitten pestiin siellä kylpyammeessa.

Perheen vanhempia esittävät JoBeth Williams ja Craig T. Nelson olivat molemmat hyviä, että pelastivat paljon. Eivät kuitenkaan niin paljon, että jaksaisin vaivautua leffan jatko-osien ääreen. Poltegeist 2 tehtiin 1986 ja Poltergeist 3 vuonna 1988. Remake on tulossa 2013. Toivottavasti se on esikuvaansa mielenkiintoisempi.

**
Poltergeist (1982)
Ohjaus: Tobe Hooper.
Pääosissa: JoBeth Williams, Craig T. Nelson.

The Debt (2010)

"Breathe."

Olen hehkuttanut Matthew Vaughnia täällä jo aiemminkin (täällä ja täällä). Hän on yhdessä Jane Goldmanin kanssa tehtaillut elokuvat Tähtisumua ja Kick-Ass, jotka ovat aivan loistavia. Pidin myös heidän X-Men: First Classista. Vaughn on siis näissä kaikissa ohjaajana ja kahdessa ensinmainitussa myös tuottajana. Goldmanin kanssa on tehty käsikirjoitus kaikkiin. Kyseessä on siis ehdottomasti nimipari, joka herättää mielenkiintoni.

The Debt -elokuvassa Vaughn ja Goldman ovat jälleen käsikirjoittajina ja Vaughn myös tuottajana. Siksi leffan bongasinkin sen ilmestyttyä Makuuniin. Muutoin olisi varmaan jäänyt väliin. Ja jumantsuide, he tekivät sen taas! Aivan loistava elokuva. Toistan ehkä itseäni, mutta olen entistä vakuuttuneempi siitä ettei Matthew Vaughn tee huonoja leffoja lainkaan.

Ohjaajana The Debtissä on John Madden, joka on minulle vieraampi nimi. Tämä on ilmeisesti uusintafilmatisointi vuoden 2007 israelilaiselokuvasta, mutta eipä se juuri leffan pisteitä laske. Olisi tietysti mielenkiintoista nähdä alkuperäinenkin versio, vaan tuskinpa jaksan lähteä sitä etsimään.

Sitten itse elokuvaan.

Rachel, Stephan ja David ovat eläkkeellä olevia entisiä Mossadin agentteja. (Rooleissa Helen Mirren, Tom Wilkinson ja Ciarán Hinds. Samoja hahmoja nuorempina esittävät Jessica Chastain, Marton Csokas ja Sam Worthington.) He ovat niittäneet mainetta ja kunniaa 60-luvulla suorittamallaan operaatiolla. Alussa näytetään, että Rachelilla ja Stephanilla on aikuinen tytär, joka on kirjoittanut kirjan aiheesta - siitä miten agentit vangitsivat ja surmasivat Birkenaun kirurgiksi kutsutun natsirikollisen. Rachel ja Stephan ovat kuitenkin nykyisin viileissä väleissä ja David tekee itsemurhan. Taustoja valotetaan katsojalle pikkuhiljaa.

Tällä agenttielokuvalla ei ole mitään tekemistä jamesbondien kanssa. Oli virkistävää miten arkiseksi työ oli kuvattu. Pidin tästä realismin pilkahduksesta.

Pidin myös oikeastaan kaikista näyttelijöistä, mikä on omiaan nostamaan leffan pisteitä. Ainoastaan Ciarán Hinds oli jotenkin väsähtäneen oloinen, mutta roolinsa oli loppujen lopuksi aika pieni. Helen Mirrenistä ja Tom Wilkinsonista tykkään, he nyt ovat aina hyviä. Samoin Sam Worthington - ei valittamista. Jessica Chastain oli aivan ihana. Nimi joka kannattaa muistaa. Tämä on ensimmäinen elokuva, jossa muistan koskaan nähneeni Marton Csokasin ja minusta tuli kertaheitolla fani. Ihana mies. Jesper Christensen oli pahisroolissaan sopivan kammottava. Onneksi lääkärintarkastus-kohtaukset eivät olleet erityisen inhottavia, koska ne kylmäsivät jo sellaisenaan.

Nuorempaa kolmikkoa oli mielenkiintoista seurata. Näyttelijät sopivat hyvin yhteen ja hahmot olivat suosikkini koko leffassa. Kaunis ja päämäärätietoinen Rachel, rauhallinen David, sekä kännissä pianoa soitteleva Stephan. Vaikka olihan noista miehistä tehty vähän stereotypisen erilaiset. Onneksi ihmissuhdekuvioissa ei ryvetty kuitenkaan sen enempää, tässäkin oli jo hitunen liikaa.

Elokuvan ääniraita ei jäänyt erityisesti mieleen noin muuten, mutta Beethovenin Kuutamosonaatti soi niiiin väärässä paikassa väärään aikaan. Joo hei, laitetaan tähän leffan ainoaan seksikohtauksentapaiseen joku tosi tunnettu klassinen biisi. Voi yöks. Parodiassa siihen vois sitten laittaa Tappajahain teeman, että on varmasti dramaattista.

Leffa oli kuitenkin loistava ja tekisi mieli katsoa se jo uudestaan. Suosittelen.

*****
The Debt (2010)
Ohjaus: John Madden.
Pääosissa: Helen Mirren, Tom Wilkinson, Jessica Chastain, Sam Worthington, Marton Csokas, Ciarán Hinds, Jesper Christensen.

The Double (2011)

Eläkkeellä oleva CIA-agentti Paul Shepherd (Richard Gere) pyydetään takaisin töihin, kun Cassiukseksi kutsuttu sarjamurhaaja tekee comebackin. Työparikseen Shepherd saa nuoremman agentin Ben Gearyn (Topher Grace), jolla ei ole lainkaan kenttäkokemusta.

Lähtötilanteensa puolesta leffa ei siis tarjoa mitään uutta auringon alle. Ensimmäinen puoli tuntia meni haukotellessa. Sitten tarjoiltiin semmoinen juonenkäänne, että mielenkiinto säilyi loppuun asti.
   Tietysti tällaisissa trillereissä, joissa jonkin hahmon todellinen henkilöllisyys on hämärän peitossa (tässä tapauksessa Cassius), sitä osaa jo epäillä sitä kaikkein epätodennäköisintä vaihtoehtoa. (Esimerkiksi jos Yhdysvaltain presidenttiä vainoaa salaperäinen stalkkeri, on syyllinen suurinpiirtein presidentin oma lemmikkihamsteri.) Eli kyllähän sen arvasi kuka Cassius on. Silti pidin siitä miten homma oli tässä leffassa ratkaistu. Eipä siitä sen enempää, etten spoilaa.

Suvantokohtansa leffassa kuitenkin oli ja Gearyn perhe-elämä tuntui turhan alleviivatulta. Loppuratkaisusta pidin, mutta sen toteutus oli vähän kökkö, lähinnä Gearyn salatun taustan osalta.

Richard Gere ja Topher Grace eivät ole ensimmäisinä mieleen tulevat valinnat agenttirooleihin. Ja maailmasta luulisi löytyvän joku vakuuttavampikin esittämään venäläistä rikollista kuin Stephen Moyer. Kuten vaikkapa joku oikeasti venäläinen.

***
The Double (2011)
Ohjaus: Michael Brandt.
Pääosissa: Richard Gere, Topher Grace, Martin Sheen, Tamer Hassan, Stephen Moyer.

Villi tusina (2003)

Villi tusina on mukava koko perheelle suunnattu komedia siitä, millaista hässäkkää on 12-lapsisessa perheessä, kun vanhemmat yrittävät samalla luoda uraa. Tarina pyörii pääasiassa äidin ja isän ympärillä. Perheen vanhempien lasten tarinoita vähän raapaistaan, mutta ne eivät saa oikein minkäänlaista loppuratkaisua. Isää esittävä Steve Martin kaatuilee ja keittiökin sotketaan kertaalleen.

Steve Martin ja Bonnie Hunt ovat uransa aikana esittäneet vanhempia varmaan satoja kertoja. Kovin yllättävät valinnat he eivät siis ole tällaisiin rooleihin. Tom Welling on ihan söpö, mikäs siinä.

***
Villi tusina (Cheaper by the Dozen, 2003)
Ohjaus: Shawn Levy.
Pääosissa: Steve Martin, Bonnie Hunt, Tom Welling, Hilary Duff, Piper Perabo.

Tyttökoulu St. Trinian's (2007)

Olisi varmaan ihan hauskaa käydä koulua, jossa ei tarvitse opiskella. Sen sijaan voidaan tarpeen tullen suunnitella vaikka ryöstökeikka. Sekopäinen elokuva sekopäisestä tyttökoulusta.

Leffa suorastaan vilisee mielenkiintoisia brittinimiä; Gemma Arterton, Colin Firth, Lena Headey, Talulah Riley, Rupert Everett. Talulah Riley ja Gemma Arterton olivat ihan hyviä. Oli mielenkiintoista nähdä Lena Headey lievästi höpsähtäneenä hissukkaopettajana. Colin Firth sen sijaan veti jo sata kertaa tekemänsä sliipatun pukumiehen roolin. Rupert Everett esittämässä naista oli varmaan tekijöiden mielestä hauska juttu, mutta minua ei erityisesti naurattanut. Pidin elokuvan rempseästä musiikista.

***
Tyttökoulu St. Trinian's (St. Trinian's, 2007)
Ohjaus: Oliver Parker, Barnaby Thompson.
Pääosissa: Talulah Riley, Rupert Everett, Colin Firth, Gemma Arterton, Lena Headey, Lucy Punch.

Rare Exports (2010)

Kotimaisia leffoja tulee jostain syystä katsottua aika harvoin. Pitäisi parantaa tapani tässä asiassa. Rare Exports ainakin oli erittäin virkistävä tapaus. Niputtaisin elokuvan mustan huumorin joukkoon, sillä ainakin minä mietin leffaa nauraessani että "saako tälle edes nauraa".

Leffa ei todellakaan ole mikään perheen pienimmille suunnattu joulupukkisatu. Silti ikäraja K16 tuntuu vähän korkealta. Mielestäni K12 riittäisi. En keksinyt korkealla ikärajalle muuta selitystä kuin pelottavan joulupukin ja lyhyesti leffassa näytetyn teurastajan työn. Ehkä näin maatilalla kasvaneena sitä lihan paloittelua ei oikein pidä minään.

Mutta leffa oli loistava. Kannattaa katsoa.

****
Rare Exports (2010)
Ohjaus: Jalmari Helander.
Pääosissa: Jorma Tommila, Onni Tommila, Tommi Korpela, Rauno Juvonen.

Omen III - 7 tikaria (1981)

Damien Thorn (Sam Neill) on kasvanut miehen ikään. Hän on rikas, menestyvä, karismaattinen ja täysin sinut pahuutensa kanssa.

Kolmas Omen-elokuva on huomattavasti edellistä mielenkiintoisempi, koska se on niin ristiriitainen. Sam Neill tekee aikuisesta Damienista sopivan hurmaavan ja kaksoiselämää viettävä yritysjohtaja on mielenkiintoinen hahmo. Ketunmetsästyskohtaus oli myös mielenkiintoinen ja nosti elokuvan pisteitä.
   Damien kuitenkin juttelee sihteerinsä kanssa siitä kuinka hän on Antikristus, värvää itselleen kannattajia ja rukoilee isäntäänsä kartanonsa vintillä. Huvitti myös Jeesus Nasaretilaisen uudelleensyntymä tavalliseen lähiöön. Leffassa siis etsittiin kaikki poikavauvat, koska maan pinnalle oli Antikristuksen lisäksi ilmestynyt Jeesus Kristus. Ja lopussahan joku jumalhahmo ilmeisesti laskeutui taivaasta. Voi anna mun kaikki kestää.
   Kun Damien Thorn alkoi tapailla toimittajanaista (Lisa Harrow), hiipi mieleen väistämättä kysymys siitä, miten Antikristus harrastaa seksiä. Sehän siinä sitten selvisikin ja mustelmilla oleva nainen oli tässä yhteydessä jotenkin koominen, vaikka se oli tuskin tarkoitus.

***
Omen III - 7 tikaria (The Final Conflict: Omen III, 1981)
Ohjaus: Graham Baker.
Pääosissa: Sam Neill, Lisa Harrow, Don Gordon.

---
Muita sarjasta arvosteltuja:
Omen - ennustus (1976)
Omen II - kirous (1978)

Omen II - kirous (1978)

Ensimmäinen Omen-elokuva on loistava, joten ei ihme että sille tehtiin pari jatko-osaa. Kuten useimmat jatko-osat, ei tämäkään yllä edeltäjänsä tasolle.

Aiemmin pikkupoikana nähty Damien on varttunut teini-ikään. Vanhempiensa kuoltua hän asuu sukulaisten luona. Idea on edelleen sama; Damien tappaa jokaisen joka tulee hänen tielleen. Pojan todellinen henkilöllisyys selviää hiljalleen hänen lähipiirilleen. Teini-ikään liittyy tietysti jonkinlaista oman identiteetin etsimistä, mutta oli hieman koomista ettei Damien itse tiennyt kuka on. Oli kuitenkin vielä huvittavampaa kun Damien julisti kaverilleen olevansa Saatanan poika. Samassa kohtauksessa moneen kertaan brittiaksentilla toistettu "maak" ("Mark") alkoi myös jurppia.

Aikuisemmat näyttelijät olivat ihan jees. Nuoret pojat (Damien ja se Mark) olivat selvästi heikompia lenkkejä. Leffa oli melkoisen mitäänsanomaton ja selvästi ykkösosaa huonompi.

**
Omen II - kirous (Damien: Omen II, 1978)
Ohjaus: Don Taylor.
Pääosissa: William Holden, Lee Grant, Jonathan Scott-Taylor.

---
Muita sarjasta arvosteltuja:
Omen - ennustus (1976)

Immortals (2011)

Tavallisia ihmisiä ja muinaisia jumalia keskenään sotkeva elokuva on visuaalisesti hieno. Kaikkea sitä saadaankin tietokoneilla tehtyä. Tarina jää valitettavasti vähän visuaalisuuden jalkoihin. Että mikäs siinä oli kauniita ihmisiä ja lievästi inhottavaa väkivaltaa katsoessa, mutta olipahan tylsä leffa.

Näyttelijöistä kukaan ei erotu edukseen. Henry Cavill ja Freida Pinto ovat nättejä, mutta siihen heidän loistonsa jää. Mickey Rourke mörisee rumana ja ällöttävänä pääpahiksena. John Hurt ja Luke Evans ovat ihan hyviä, vaikka roolinsa onkin vähän naurettava. Jumalat näyttävät siltä kuin olisivat menossa naamiaisiin.

Tarina leviää vähän joka suuntaan. Aluksi taianomaisen jousen haluavat kaikki, mutta ase on lopulta hyvin epäoleellinen. Sen juonikuvion olisi voinut napsaista kokonaan pois. Elokuva on monin paikoin ennalta-arvattava. Välillä hahmojen motiivit jäivät totaalisen epäselviksi ja toisia taas alleviivattiin turhankin paljon. Minulle ei ainakaan selvinnyt miksi jumalat päättivät yhtäkkiä hyppiä alas taivaista. Ärsytti että tälle tarjottiin selitystä blurayn takakannessa, joka ei kuitenkaan käynyt ilmi itse elokuvasta. Voi tietysti olla, että multa meni siinä haukotellessa jotain ohi, mutta oliko Theseus nyt sitten Zeuksen poika?

**
Immortals (2011)
Ohjaus: Tarsem Singh.
Pääosissa: Henry Cavill, Freida Pinto, Mickey Rourke, John Hurt, Luke Evans, Stephen Dorff.

Psyko (1998)

Miksi hemmetissä näitä uusintafilmatisointeja tehdään? Tekijöillä olisi tilaisuus petrata siinä missä alkuperäisteos mahdollisesti meni metsään. Tässä tapauksessa tarinaa olisi voinut elokuvan alkupuolella tiivistää reippaalla kädellä. Sen sijaan kaikki yksityiskohdat toistetaan. Lisäksi musiikki on täysin sama kuin alkuperäiselokuvassa ja se ärsytti.

Minulla ei ole mitään elokuvassa nähtäviä näyttelijöitä vastaan noin yleensä. Anne Heche (Marion) on tässäkin ihan hyvä, mutta ei erityisesti mainitsemisen arvoinen. William H. Macyn esittämä yksityisetsivä tuntui kovin takapajuiselta, aivan kuin hahmonsa olisi edelleen siellä 60-luvulla. Viggo Mortensenin esittämä Marionin poikaystävä sekä Julianne Mooren esittämä Marionin sisko ovat muuttuneet uusintafilmatisoinnissa ärsyttäviksi. Varsinkin kun siskosta on tehty rekkalesbon tapainen rämäpää, joka ei voi lähteä minnekään ilman korvalappustereoitaan. Ehkä korvalappustereoilla yritettiin korostaa, että nyt ollaan 90-luvulla kuulkaas.

Vince Vaughn on astunut isoihin saappaisiin esittäessään Norman Batesia Anthony Perkinsin jälkeen. Ja metsään menee. Vaughn on jo ulkoisesti niin vääränlainen rooliin. Siinä missä Perkins oli söpö poikamaisella voi-ei-kohteleeko-äiti-sua-huonosti -tavalla, on Vaughn söpö miltei puoleensavetävällä tavalla. Normanin kuuluisi olla enemmän reppana. Lisäksi tässä leffassa Normanista näkee liian helposti, ettei hänellä ole kaikki inkkarit kanootissa. Kun mielestäni alkuperäiselokuvassa koko hahmo perustuu siihen, ettei häntä ymmäretä pelätä. Nyt loppukuvasta puuttuu se "hähää, huijasinpas teitä" -fiilis.

**
Psyko (Psycho, 1998)
Ohjaus: Gus Van Sant.
Pääosissa: Vince Vaughn, Anne Heche, Viggo Mortensen, Julianne Moore, William H. Macy.

Psyko (1960)

Marion Crane (Janet Leigh) varastaa työnantajaltaan rahaa ja lähtee automatkalle poikaystävänsä luo. Matkalla hän pysähtyy Batesin motelliin ja tapaa Norman Batesin (Anthony Perkins). Seuraa kuuluisa suihkukohtaus ja Marion pääsee hengestään. Häntä etsii poikaystävän lisäksi sisko ja yksityisetsivä.

Ikisuosikkini Hitchcockin leffoista on ollut Takaikkuna, mutta Psyko taisi kiilata nyt senkin edelle. Elokuva piti sitten ostaa ihan omaksikin. Alkupuolella leffa lähtee vähän hitaasti liikkeelle ja kunnolla vauhtiin päästään vasta noin puolenvälin paikkeilla. Pidin elokuvan musiikista.

Anthony Perkins on aivan huikea roolissaan. En osaa tarpeeksi ylistää. Kaikki ilmeet, eleet ja fyysinen olemus sopivat hahmolle täydellisesti. Mahtavaa miten vaarattomalta Norman Bates aluksi vaikuttaa. Loppukuva on nyt syöpynyt ikuisiksi ajoiksi mieleeni. Muut näyttelijät sen sijaan unohtuivat kovin nopeasti. Enkä kieltämättä tajua mikä siinä suihkukohtauksessa on niin legendaarista. Vaikka se ihan hienosti toteutettu olikin.

En halua varsinaisesti spoilata loppuratkaisua. Sanottakoon vaan, että nykykatsoja ehkä arvaa loppuratkaisun, mutta ainakin minä ajattelin takapajuisesti että "ei se voi mennä niin koska tää leffa on hei tehty 60-luvulla". Mutta sittenhän se meni juuri niin ja olin aivan innoissani.

Elokuvaa varten rakennettu Batesin motelli ja kotitalo ovat edelleen pystyssä Universalin studiolla Los Angelesissa.

Alkuperäiselle Psyko-elokuvalle on tehty jatko-osat Psyko II (1983) ja Psyko III (1986), joissa Anthony Perkins esitti jälleen Norman Batesia. Ykkösestä tehtiin uusintafilmatisointi 1998, mutta siitä lisää myöhemmin.

****
Psyko (Psycho, 1960)
Ohjaus: Alfred Hitchcock.
Pääosissa: Anthony Perkins, Janet Leigh, John Gavin, Vera Miles.

---
Muita arvosteltuja Hitchcock-elokuvia:
Vertigo (1958)
Linnut (1963)

Vain seksiä (2011)

"Harry Potter doesn't make you gay!"

En tykkää Justin Timberlakesta enkä Mila Kunisista. Lisäksi samassa aiheessa vellova Näin ystävien kesken oli surkea. Sitten Ursula kehui leffaa ja päätin antaa sille mahdollisuuden. Odotukset olivat kuitenkin aika matalalla.

Elokuva alkoi lupaavasti, välttäen yleisimmät romcomin sudenkuopat. Päänäyttelijät olivat hauskoja yhdessä, eivätkä tippaakaan ärsyttäviä. Kunisin esittämä Jamie oli virkistävä tuulahdus genren pääosanaisten joukossa. Jopa työkaveria esittävä Woody Harrelson oli hauska. Patricia Clarkson veti hyvin rennon roolinsa. Ilahduin suunnattomasti nähdessäni Jenna Elfmanin ja Richard Jenkinsin - he ovat aina hyviä. Erityispisteet annan Jenskinsille, jossa on vain se vika että hän saa minut itkemään joka hemmetin leffassa.

Elokuva esitteli mukavasti New Yorkia. Olisin valmis muuttamaan mihin tahansa leffassa nähtävistä kolmesta kodista (joista tosin yksi ei sijoittunut New Yorkiin). Leffa-lifestylea parhaimmillaan.

Leffa oli aluksi hauska ja lopuksi typerä. Noin puolenvälin jälkeen se taantui perus-romcom-kauraksi, samaa tahtia kun Jamie taantui miehen perään itkeväksi nössöksi. "I really tought you were different", yhyy. Meno vähän lässähti. Kunis ja Timberlake olivat noin kahdessa kohtauksessa ärsyttäviä. Tarinan opetus oli taas se, etteivät mies ja nainen voi olla vain kavereita jotka harrastavat seksiä. Lopulta kuitenkin ihan viihdyttävä raina.

***
Vain seksiä (Friends with Benefits, 2011)
Ohjaus: Will Gluck.
Pääosissa: Mila Kunis, Justin Timberlake, Woody Harrelson, Patricia Clarkson, Richard Jenkins, Jenna Elfman.

Lomaterapiaa (2009)

Leffa alkoi ihan lupaavasti, mutta lässähti sitten kuin pannukakku. Onnelliseen loppuun päästiin ihan liian helposti ja Guitar Hero -kohtaus herätti suunnatonta myötähäpeää. Leffa tarjosi kuitenkin mukavan miniloman paratiisisaarelle ja tämän kanssa aivojen nollaus onnistuu. Tekijöillä on varmasti ollut hauskaa.

***
Lomaterapiaa (Couples Retreat, 2009)
Ohjaus: Peter Billingsley.
Pääosissa: Vince Vaughn, Jason Bateman, Malin Akerman, Jon Favreau, Kristen Bell, Kristin Davis, Jean Reno.

Presidentin miehet (1976)

Erittäin mielenkiintoinen kuvaus Watergate-skandaalista ja sanomalehdenteosta. Elokuvan sydän ja sielu ovat päärooleissa nähtävät Robert Redford ja Dustin Hoffman. Molemmat ovat huikean hyviä. Lisäksi Redford on ollut 70-luvulla aikamoinen kuumis. Leffa oli niin hyvä, että ostin sen sittemmin omaksi.

****
Presidentin miehet (All the President's Men, 1976)
Ohjaus: Alan J. Pakula.
Pääosissa: Robert Redford, Dustin Hoffman.

Tessin tarina (1998)

Olen löytänyt Bella Swaniakin ärsyttävämmän sankarittaren. Saanen esitellä, Tess Durbeyfield!

Tess (Justine Waddell) on köyhän perheen tyttö. Saatuaan kuulla olevansa rikasta sukua, hän lähtee sukulaisiin pyytämään taloudellista apua. Tess tapaa kaukaisen serkkunsa Alecin (Jason Flemyng), joka jollain kummalla tavalla iskee silmänsä tyttöön. Miehestä ei ota selvää onko hän lintu vai kala, pitääkö hän Tessistä erityisesti vaiko naisista yleensä. Tess päätyy taloon kasvattamaan kanoja.
   Alec liehakoi tyttöä minkä ehtii, muttei vaikuta erityisen luotettavalta sulhaskandidaatilta, vaikka rikas ja komea onkin. Tess ei varsinaisesti laita hanttiin, kun on päätymässä Alecin kanssa petipuuhiin, mutta yrittää laittaa hanttiin viime metreillä kuitenkin. (Ihme muija.) Vähän sen jälkeen Tess lähtee talosta, takaisin äidin ja isän hoiviin. Tess huomaa olevansa raskaana, mutta vauva menehtyy.
   Tess lähtee taas töihin muualle ja tapaa Angelin (Oliver Milburn). Tess tykkää Angelista ja Angel tykkää Tessistä, mutta kun Angel lopulta kosii, antaa nainen tälle rukkaset. (Siis oikeasti, mikä tätä akkaa vaivaa?) Lopulta he päätyvät kuitenkin yhteen ja ihan naimisiin saakka. Häiden jälkeen Angel tunnustaa tuoreelle vaimolle olleensa naisen kanssa sillai ennenkin ja nyt on hirveä morkkis. Tess antaa anteeksi ja kertoo aiemmasta suhteestaan Aleciin.
   Tuore aviomies Angel - joka on hänkin hieman dorka - vetää hirveät pultit vaimonsa aiemmasta siveettömästä käytöksestä. Angelin mielestä he eivät voi elää kuin aviopari "niin kauan kuin se mies elää". (Ehkä maailman huonoin tekosyy päästä eukosta eroon.) Lain mukaan Angel ei kuitenkaan voi ottaa avioeroa, joten pariskunta yksinkertaisesti lähtee eri teille. Tess palaa jälleen kotiin.
   Tess päätyy peltotöihin, kaivamaan ojia ja sellaista. Alec osuu paikalle. Hän on muuttunut mies, tullut uskoonkin matkan varrella. Tess elää kurassa ja kurjuudessa, hän on synnyttänyt Alecille lapsen tältä salaa, hän on naimisissa toisen miehen kanssa ja silti(!) Alec on rakastunut Tessiin edelleen ja haluaa elää tämän kanssa. (Mikä näitä tyyppejä oikein vaivaa?)
   Tess torjuu Alecin monta kertaa, mutta suostuu lopulta. Tess muuttaa Alecin luo ja elää tämän vaimona, kuin hieno lady ikään. Lopulta Angel raahautuu paikalle.
   Monen vuoden poissaolosta huolimatta Angel on kovin rakastunut vaimoonsa edelleen ja pyytää Tessiä mukaansa. (Siis what?) Vielä oudommaksi asian tekee se, että Tess kieltäytyy ja käskee Angelin suksia kuuseen. Kuitenkin Angelin lähdettyä Tess suuttuu Alecille ja väittää tämän pilanneen kaiken. (Lievästi sanottuna raivostuttava muija.) Hillittömän riidan päätteeksi Tess tarttuu veitseen ja tappaa Alecin.
   Tess ryntää taas Angelin luo. Nyt Angel on valmis antamaan Tessille kaiken anteeksi, jopa tapon. (Kun aiemmin hän siis veti pultit avioliittoa edeltäneestä suhteesta.) Tess ja Angel lähtevät yhdessä pakomatkalle, mutta lopulta Tess pidätetään ja hirtetään.

Tessin ärsyttävyyttä lisää tietysti Justine Waddellin roolisuoritus. Päähenkilö ei herättänyt minkäänlaista sympatiaa, lähinnä häntä olisi tehnyt mieli tirvaista turpiin. Taas vietiin miehiä kuin pässejä narussa, ensin lirkutellaan ja sitten torjutaan. Tess ei myöskään kantanut minkäänlaista vastuuta omista teoistaan. Jos mies petti, se oli äidin vika. Jos mies lähti, se oli toisen miehen vika. Ja niin edelleen.
   Vaan eivät kovin johdonmukaisia olleet nuo miehetkään. Angel oli heistä se ärsyttävämpi. Enkä ymmärrä mitä heistä kumpikaan näki siinä naisessa. Luulisi ainakin, että rikkaalla Alecilla olisi ollut joku muukin kosiskeltava kuin kurassa kahlaava köyhä tyttö, joka on kaiken lisäksi naimisissa.
   Lisäksi tämä Thomas Hardyn kirjaan perustuva minisarja kestää kolme tuntia. Että en todellakaan suosittele.

Jos nyt jotain positiivista... Jason Flemyng oli ihan hyvä roolissaan. Ja kuvaus oli mukavan realistista. Että köyhät olivat siis ihan oikeasti köyhän oloisia, eikä niin että on varaa pitää palvelusväkeä yms.

Samasta tarinasta on kymmenen vuotta myöhemmin tehty minisarja, jonka pääroolissa on Gemma Arterton. Sen on pakko olla parempi!

*
Tessin tarina (Tess of the D'Urbervilles, 1998)
Ohjaus: Ian Sharp.
Pääosissa: Justine Waddell, Jason Flemyng, Oliver Milburn.

Priest (2011)

Tämän elokuvan nähtyäni otin leffojen arvioimisessa käyttöön termin susipaska. Priest on juuri sellainen, todella huono ja epäkiinnostava. Ainoa vähänkään positiivinen ilmestys leffassa oli aina sympaattinen Paul Bettany. Juuri ja juuri jaksoin katsoa elokuvan loppuun asti. En voi suositella.

*
Priest (2011)
Ohjaus: Scott Charles Stewart
Pääosissa: Paul Bettany, Maggie Q, Cam Gigandet, Karl Urban.

Unknown (2011)

Liam Neesonilla on karismaa vaikka muille jakaa. Harmi vaan, että käsipuoleensa on tungettu jäykkä January Jones, eikä Diane Kruger juuri auta tilannetta.

Martin Harrisilta (Liam Neeson) varastetaan henkilöllisyys miehen maatessa sairaalassa. Vaimokaan ei enää tunnista häntä. Muistan samalla lähtöidealla tehdyn tv-sarjan Mennyt elämä (Nowhere Man, pääosassa Bruce Greenwood), jossa kökkö loppuratkaisu floppasi koko tarinan. Elokuvassa ei onneksi ole sitä ongelmaa.

Trilleri käynnistyy lupaavasti, hidastuu keskivaiheilla ja paranee loppua kohden. Harmikseni elokuva loppui juuri kun Liam Neeson oli päässyt kunnolla vauhtiin. Elokuvaa on verrattu Takeniin, joka on mielestäni kovin erilainen ja paljon parempi.

***
Unknown (2011)
Ohjaus: Jaume Collet-Serra
Pääosissa: Liam Neeson, Diane Kruger, January Jones, Frank Langella.

Paul (2011)

Simon Pegg ja Nick Frost ovat hauska parivaljakko. Kristen Wiig ja Jason Bateman ovat ilmeisesti hyviä kaikissa leffoissaan. Leffa vaan oli täysin typerä. Vitsit olisivat ehkä auenneet paremmin jos tietäisin scifistä ja sarjakuvista edes jotain. Ja Sigourney Weaverille toivoisi tietysti aina enemmän ruutuaikaa.

**
Paul (2011)
Ohjaus: Greg Mottola.
Pääosissa: Simon Pegg, Nick Frost, Kristen Wiig, Jason Bateman, Sigourney Weaver, Seth Rogen (ääni).

Piiat (2011)

Runsaat palkinnot ja monet kehut tietysti aiheuttivat elokuvalle tietynlaisia odotuksia. En silti hyökännyt leffan kimppuun riemusta kiljuen. Lähinnä siksi, että se kestää reilusti yli kaksi tuntia, mikä tekee pitkän työpäivän jälkeen katsottavasta leffasta aikamoisen järkäleen. Piiat ei kuitenkaan missään vaiheessa tuntunut pitkältä elokuvalta. Monen puolitoistatuntisen pätkän kohdalla olen vilkuillut useammin kelloa kuin tämän parissa. Leffa oli siis mielenkiintoinen alusta loppuun.

Piiat on hienojen naisnäyttelijöiden elokuva. Muutama mies vilahtaa pienessä sivuroolissa.
   Emma Stonen olen nähnyt aiemmin vain komediarooleissa. Itse tuskin olisin häntä valinnut tällaiseen rooliin, varsinkaan koska en erityisesti pidä Emma Stonesta. Mutta hän sopi rooliinsa hienosti ja oli ärsyttäväkin vain yhdessä kohtauksessa. Se on jo paljon se.
   Oscar-ehdokkaina elokuvasta olivat Viola Davis pääroolista, sekä Octavia Spencer ja Jessica Chastain sivuroolista. Spencer nappasi palkinnon. Nyt elokuvan nähtyäni voin todeta, että itse olisin antanut palkinnon Jessica Chastainille. Davis ja Spencer olivat hyviä hekin kyllä, ei valittamista. Chastain oli vaan niin erilainen verrattuna siviiliminäänsä sekä muihin roolitöihinsä, että en voi kuin ihailla osaamistaan. Ja mitä enemmän olen leffojaan nähnyt, sitä enemmän hänestä pidän.
   Bryce Dallas Howard oli erittäin uskottava roolissaan elokuvan veemäisimpänä ämmänä. Ehkä yksi elokuvahistorian raivostuttavimmista hahmoista ikinä. Juuri sellainen jota toivoisi jonkun vetävän pataan.
   Allison Janney on tehnyt monia hyviä rooleja (päälimmäisenä tulee mieleen naapurin äiti American Beautyssa ja opinto-ohjaaja 10 Things I Hate About You:ssa). Tällä kertaa hän ei ollut ehkä ihan parhaimmillaan.

Piiat oli erittäin hyvä ja vaikuttava elokuva. Sai meikäläisen itkemään. Ainoa miinus oli hieman laskelmoitu itkettäminen sen pikkutytön muodossa. Lapsi oli käsikirjoitettu todella epäaidoksi. Eihän kukaan vaippaikäinen käytä niin abstrakteja termejä kuin "oikea äiti", tai tajua lapsenvahdin lähtevän pois lopullisesti ilman, että hänelle on sitä selitetty. Ja olihan se Skeeterin romanssi melko turha juonikuvio. Mutta nämä nyt olivat pikkujuttuja.

*****
Piiat (The Help, 2011)
Ohjaus: Tate Taylor.
Pääosissa: Emma Stone, Viola Davis, Octavia Spencer, Bryce Dallas Howard, Jessica Chastain, Allison Janney, Sissy Spacek.

Alien - kahdeksas matkustaja (1979)

Taas yksi aukko sivistyksestä paikattu. Sigourney Weaver oli kieltämättä loistava. Kova mimmi. John Hurt näytti hämmentävän nuorelta. Klassikko tai ei, leffa ei saanut täysin pauloihinsa. Se vaan tuntui niiiin piiiitkältä, että en jaksa kahlata jatko-osia läpi. Selvästikin nämä Ridley Scottin scifipätkät ei ole mun juttuni. Blade Runneriahan en tajunnut ollenkaan. Historiallisista töistään (Gladiaattori, Robin Hood, Kindgom of Heaven) olen tykännyt enemmän.

***
Alien - kahdeksas matkustaja (1979)
Ohjaus: Ridley Scott.
Pääosissa: Sigourney Weaver, Tom Skerritt, John Hurt.

Saapasjalkakissa (2011)

Dreamworks on yleensä onnistunut siinä missä Disney ei; tekemään onnistuneita jatko-osia. Dreamworksin kaikki Shrek-elokuvat ovat olleet viihdyttäviä, erityisesti kakkonen, jossa Saapasjalkakissa esitellään ensimmäisen kerran. Saapasjalkakissan omaa elokuvaa on siis vaikea olla vertaamatta Shrekkeihin.

Leffa on tarinaltaan yllätyksetön ja siten jopa hieman tylsä. Vaikka animaatiojälki huikean hienoa onkin. Elokuva ei ollut yhtä viihdyttävä, oivaltava ja hauska kuin Shrekit. Lievä pettymys siis. Olen silti edelleen sitä mieltä, että Saapasjalkakissa on aivan loistava hahmo, jonka kruunaa Antonio Banderaksen ääni.

**
Saapasjalkakissa (Puss in Boots, 2011)
Ohjaus: Chris Miller.
Pääosissa (äänet): Antonio Banderas, Salma Hayek, Zach Galifianakis.

Tulossa telkkarista: Blogistania

Nyt se alkaa olla virallista; bloggarit ovat valloittaneet telkkarin!

YLE TV2:lla alkaa dokkarisarja Blogistania, jossa päätähtinä on liuta bloggareita. Ohjelma alkaa kuulemma ke 21.3. Lisää ohjelmasta täällä. Vaikka suurin osa bloggareista (ja blogeista) on itselleni vieraita, aion seurata ohjelmaa nenä kiinni ruudussa. :)

(Kuva lainattu täältä.)

The Change-Up (2011)

"Oh Steve, it's like Christmas up in my ass!"

Jason Bateman on naimisissa oleva perheenisä Dave ja Ryan Reynold on villiä sinkkuelämää viettävä Mitch. Miehet kusevat kännipäissään suihkulähteeseen ja vaihtavat mystisesti vartaloita keskenään. Joten elokuvan voisi olettaa olevan täysin surkea. Sen sijaan se olikin hillittömän hauska. Kyllä, hauskojakin komedioita vielä tehdään!

Leffassa liikutaan hyvin paljon makuuhuoneasioiden parissa, joten mikään koko perheen komedia se ei ole. Siinä missä minä ja kaverini nauroimme katketaksemme, eräs perhe lähti leffateatterista pois kesken elokuvan.

Ryan Reynold ja Daven vaimoa esittävä Leslie Mann olivat hyviä rooleissaan. Porukan paras oli tietysti Jason Bateman, joka nyt vain sattuu olemaan loistava.

****
The Change-Up (2011)
Ohjaus: David Dobkin.
Pääosissa: Jason Bateman, Ryan Reynolds, Leslie Mann, Olivia Wilde.

Sherlock Holmes: A Game of Shadows (2011)

Guy Ritchie ei juurikaan tee huonoja elokuvia. Eikä huono ole tämäkään. Se ei vaan ihan yllä Ritchien ensimmäisen Holmes-elokuvan tasolle.

Tykkäsin Sherlock Holmesista kuin hullu puurostaan. Jatko-osassa ovat monet toimiviksi todetut ainesosat edelleen mukana; musiikki, toiminta, visuaalisuus, vitsit, Robert Downey Jr, Jude Law, Kelly Reilly... Mukaan soppaan on heitetty Stephen Fry esittämään Holmesin veljeä, Noomi Rapace mustalaistyttöä ja Jared Harris pääpahista eli Moriartya.

Ei se mitään että Mark Strong tapettiin ekassa leffassa. Mutta onhan Jared Harris vähän munaton Moriarty. Pääpahikselta toivoisin enemmän, varsinkin kun hän esittää niinkin ikonista hahmoa kuin professori Moriartya. Toivoisin pelkääväni häntä aidosta elokuvateatterin penkissä, "Voi ei, miten tästä selvitään" -fiiliksellä. Jopa pyssymieskätyrinsä tuntui uhkaavammalta hahmolta.

Pääosakaksikko pelaa hienosti edelleen ja Kelly Reilly on ihana. Stephen Fry sopii osaansa kuin valettu, eikä Noomi Rapacessakaan ole mitään vikaa. Eikä mulla ole mitään sitä vastaan jos kolmas leffa sarjaan vielä tehtäisiin.

***
Sherlock Holmes: A Game of Shadows (2011)
Ohjaus: Guy Ritchie.
Pääosissa: Robert Downey Jr., Jude Law, Noomi Rapace, Jared Harris, Kelly Reilly, Stephen Fry, Rachel McAdams, Eddie Marsan.

Pappi lukkari talonpoika vakooja (2011)

Miesten elokuva, jossa melkein kaikki miehet itkevät. Gary Oldman, Benedicht Cumberbatch, Mark Strong, Colin Firth, Tom Hardy ja David Dencik vetistelevät kaikki vuorollaan. Rauhallista ja aidon tuntuista 70-luvun agenttitoimintaa ilman suuria dramaattisia käänteitä. Erittäin hienoja näyttelijäsuorituksia. Hahmokavalkaadi on niin laaja, että kärryiltä meinaa tippua. Mark Strongin ja Colin Firthin roolihahmojen rakkaussuhteeseen viitattiin hyvin vähän. Se saattaa jopa mennä ohi, jos ei sitä tiedä etukäteen. Markin ääni on matalimmillaan, pisteet siitä.

***
Pappi lukkari talonpoika vakooja (Tinker Tailor Solder Spy, 2011)
Ohjaus: Thomas Alfredson.
Pääosissa: Gary Oldman, Benedict Cumberbatch, Colin Firth, Mark Strong, Toby Jones, David Dencik, Tom Hardy, John Hurt, Ciarán Hinds.