Tyttö rakastuu ja muuttaa uuden aviomiehensä kotiin. Ja näkee siinä sivussa kummituksia.
En pidä edelleenkään Mia Wasikowskasta. Charlie Hunnam tuntuu eksyneen väärään leffaan. Tom Hiddleston on hyvä. Jessica Chastain on loooistava.
Wasikowskalla, Hiddlestonilla ja Chastainilla tuntuu olevan kisa siitä, kenellä on tässä leffassa rumin tukka. Voittaja on kuitenkin Mia Wasikowska, joka onnistuu näyttämään toisinaan Albus Dumbledorelta.
Kummitukset ovat karseudessaan naurettavia. Kamala talo on hienosti yksi talon vahvoista hahmoista. Pidin kovasti Hiddlestonin ja Chastainin esittämästä sisarusparista. Itsehän olisin kirjoittanut heidän loppuratkaisunsa toisin; olisivat voineet lahdata sen blondin. Mutta hyvä ettei leffassa sentään ihan kaikki loppunut onnellisesti.
*** Crimson Peak (2015) Ohjaus: Guillermo del Toro. Pääosissa: Mia Wasikowska, Tom Hiddleston, Jessica Chastain, Charlie Hunnam, Burn Gorman.
Tuttujen satujen live action -versiot ovat erittäin tervetulleita. Kenneth Branaghin ohjaama Cinderella on komeaa katsottavaa. Harmittavasti vaan Lily James on nimiroolissa hieman mitäänsanomaton. Ja prinssinä nähtävä Richard Madden on maskeerattu turhankin kiiltokuvamaiseksi. Derek Jacobi ja etenkin Cate Blanchett pelastavat paljon. Blanchett varastaa jokaisen kohtauksensa omiin nimiinsä. Hayley Atwell on suloinen Tuhkimon äitinä. Helena Bonham Carter mukavan höpsähtänyt haltiatarkummi. Nonso Anozien ja Stellan Skarsgårdin näkeminen on aina ilo.
Onko ketään muuta koskaan mietityttänyt Tuhkimon tarinassa se, että kun vaunut muuttuu kurpitsaksi ja upea juhlamekko jälleen resuiseksi arkimekoksi, miksi se hemmetin lasikenkä ei katoa tai muutu joksikin aamutossuksi?!
*** Cinderella (2015) Ohjaus: Kenneth Branagh. Pääosissa: Lily James, Cate Blanchett, Richard Madden, Derek Jacobi, Stellan Skarsgård, Helena Bonham Carter, Nonso Anozie, Hayley Atwell, Rob Brydon.
Gil (Owen Wilson) on Pariisissa lomailemassa kihlattunsa Inezin (Rachel McAdams) ja tämän vanhempien kanssa. Gil on romanttinen luonne, joka näkee kaupungin kauneuden ja haaveilee öisistä kävelyretkistä vesisateessa. Inezin perhe ja ystävät eivät ymmärrä. Eikä myöskään Inez.
Eräällä öisellä kävelyllä Gil temmataan nykyajasta 1920-luvun Pariisiin ja hän päättyy viettämään aikaansa mm. Ernest Hemingwayn ja F. Scott Fitzgeraldin kanssa.
Ihanan romanttinen elokuva. Romantiikka on kuitenkin oikeastaan tunnelmassa ja päähenkilön mielentilassa, ei niinkään elokuvan tapahtumissa. Loppua kohden leffan teema kiertyykin sen ympärille miten ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Siis miten kaikki haikailevat menneitä aikoja, sen sijaan että eläisivät tyytyväisinä omassaan. Toki ajatus siitä, että pääsisi tapaamaan omia idoleitaan, on kiehtova. Mielestäni oikea ratkaisu oli myös se, ettei ajasta toiseen siirtymistä selitetty leffassa millään tavalla.
Erittäin mielenkiintoisen kehyskertomuksen muodostaa se miten huonosti Gil sopii Inezin perheen ja ystävien muodostamaan joukkoon. Katsoja miettii alusta asti miksi ihmeessä Gil ja Inez ylipäätään ovat yhdessä. Eroaisivat jo! Herkullisin hahmo on tietysti Michael Sheenin esittämä Paul, joka on päällisin puolin hurmaava herrasmies, mutta pohjimmiltaan itserakas persläpi. Nyt katsoessani leffan varmaan kolmannen kerran, oli hienoa huomata pieniä yksityiskohtia näyttelijöiden eleissä, jotka korostivat Paulin luonnetta.
Alan koko ajan tykätä enemmän Rachel McAdamsista, joka sopii Inezin rooliin loistavasti. En juurikaan pidä Owen Wilsonista. Tässä hän on ihan ookoo. Vaikkakin roolisuoritustaan katsoessa pystyy hyvin kuvittelemaan ohjaaja Woody Allenin esittämässä samaa roolia... Onneksi Allen on kuitenkin jäänyt suosiolla kameran taakse. Marion Cotillard ei myöskään ole varsinaisesti sydäntäni lähellä. Michael Sheen on aivan loistava. Nykypäivään sijoittuvat monen näyttelijän kohtaukset ovat mukavaa katsottavaa. On ne taitavia!
Sivurooleissa ilahduttavat Tom Hiddleston, Alison Pill, Corey Stoll, Kathy Bates ja Adrien Brody. Sekä tietysti nykypäivässä Léa Seydoux ja Gad Elmaleh.
Mukavan tunnelmallinen elokuva siis. Ehkä jos tarinan kaari olisi selkeämpi ja pääosassa olisi joku muu kuin Wilson, antaisin tälle viisi tähteä.
Soundtrack on ihana. Tässä esimerkkinä Bistro Fada, josta ihmettelin miten se niin hyvin uppoaa, mutta sitten tajusin että biisihän on HUMPPA!
Fitzgeraldit eli Alison Pill ja Tom Hiddleston.
Adrien Brody on Salvador Dali.
Corey Stoll on Ernest Hemingway. Kathy Bates on Gertrude Stein.
**** Midnight in Paris (2011) Ohjaus: Woody Allen. Pääosissa: Owen Wilson, Rachel McAdams, Marion Cotillard, Michael Sheen, Mimi Kennedy, Tom Hiddleston, Alison Pill, Corey Stoll, Kathy Bates, Léa Seydoux, Adrien Brody, Carla Bruni, Gad Elmaleh.
Elokuva on kertovinaan mitä prinsessa Ruususen tarinassa oikeasti tapahtui. Tykkään satuihin pohjautuvista leffoista ja seikkailusta. Silti Maleficent on tylsä. Angelina Jolie on ihan hyvä nimiroolissa ja leffa on hienon näköinen. Tarina lässähtää edetessään, eikä loppuratkaisu onnistu yllättämään.
** Maleficent - Pahatar (2014) Ohjaus: Robert Stromberg. Pääosissa: Angelina Jolie, Elle Fanning, Sharlto Copley, Sam Riley, Juno Temple, Imelda Staunton, Kenneth Cranham.
Mahtavaa, että niinkin älyttömästä aiheesta kuin "mitä jos Abraham Lincoln olisikin ollut sivutöikseen vampyyrinmetsästäjä?" on saatu oikeasti viihdyttävä toimintaleffa. Tykkään.
Pääroolin vetävää Benjamin Walkeria en ole nähnyt yhdessäkään elokuvassa ennen tätä, enkä tämän jälkeen. Mary Elizabeth Winstead on joka roolissaan niin erinäköinen, etten ikinä tunnista.
How cool is this!?
**** Abraham Lincoln: Vampire Hunter (2012) Ohjaus: Timur Bekmambetov. Pääosissa: Benjamin Walker, Dominic Cooper, Anthony Mackie, Rufus Sewell, Marton Csokas, Mary Elizabeth Winstead, Joseph Mawle.
Ei niin huono kuin odotin. Elokuva alkoi jopa lupaavasti, mutta lässähti puolenvälin jälkeen. Loppuratkaisusta pidin. Pääosanuoret olivat vieraita kasvoja meikäläiselle. Traileri täällä.
*** Lumoava kirous(Beautiful Creatures, 2013) Ohjaus Richard LaGravenese. Pääosissa: Alden Ehrenreich, Alice Englert, Jeremy Irons, Viola Davis, Emmy Rossum, Emma Thompson, Thomas Mann, Eileen Atkins. (Julkaistu alun perin 16.9.2013 toisessa blogissani.)
Kate Beckinsale ei ole maailman paras näyttelijä, vaikkakin nätti kuin mikä. Scott Speedmanista en myöskään innostunut. Tätä paikkaavat onnistuneesti loistavat Michael Sheen ja Bill Nighy. Vaikka Sheenin otsa näyttää isolta. Goottiromanttinen maisema näyttää sen verran hienolta, että ymmärrän miksi leffalla on vankka fanikunta. Kliseitäkin löytyy: huonoja ampujia ja luotien tuhlausta, ihmissusi joka reagoi vasta nähdessään täysikuun, koko ajan on yö tai pimeää jne. Onneksi Selenen ja Michaelin välille ei kehitelty romanssia, koska se vasta klisee olisi ollutkin. Viihdyin leffan parissa ja tuskin sillä muuta tarkoitusta onkaan.
**** Varjojen valtakunta (Underworld, 2003) Ohjaus: Len Wiseman. Pääosissa: Kate Beckinsale, Scott Speedman, Michael Sheen, Bill Nighy.
Päähenkilö joutuu mielisairaalaan, lobotomia uhkaa. Hän kuvittelee itsensä toiseen todellisuuteen, prostituoiduksi jonkin sortin tanssiesitykseen. Ja kun siellä menee asiat pieleen, hän kuvittelee olevansa soturi ja lahtaavansa ystäviensä kanssa pahiksia rintamalla.
Lyhyt maininta, että tuli tällainenkin katsottua. Olen itse asiassa yrittänyt katsoa 300-leffan kerran aiemminkin, mutta silloin se jäi kesken. Elokuva on visuaalisesti todella hieno ja Gerard Butler sopii pääosaan kuin nenä päähän. Tämä olikin aikoinaan miehen läpimurto, enkä ihmettele. On varmaan edelleen Butlerin paras roolisuoritus.
Visuaalisuutensa vuoksi leffa kannattaa katsoa. Spartalaiseen maailmaan on tungettu ne kaikkein kauneimmat ja ne kaikkein rumimmat hahmot. Värimaailma on mieletön ja silmänruokaa riittää. Elokuvan suurin heikkous onkin, että se on auttamattoman tylsä. Tiukkaa teki, että jaksoin tälläkään kertaa katsoa loppuun asti.
Elokuvan nimi tulee muuten siitä, että leffassa 300 miehestä koostuva soturijoukko lähtee taistelemaan Spartan puolesta.
* 300 (2006) Ohjaus: Zack Snyder Pääosissa: Gerard Butler, Lena Headey, Dominic West, David Wenham.
Saksikäsi Edward on Tim Burtonin tyyliä parhaimmillaan. Edwardin linna on synkkä ja tumma, olematta kuitenkaan pelottava. 50-lukulainen lähiö, johon Edward temmataan, on täysi vastakohta. Se on värikäs ja täynnä puheliaita kotiäitejä yms. stereotypioita.
