Turhanpäiväinen hääelokuva, jossa tarinaa isketään täysin turhista aineksista, mutta isoilla näyttelijöillä. Alkuperäisnimi kuulostaa työnimeltä joka on jäänyt elämään, ja suomennos on lainattu muualta. Tämän voi ehkä katsoa jos on kuumeessa eikä halua ajatella mitään. Ja miksi Diane Keaton on jokaisessa (uudemmassa) leffassaan stailattu tismalleen samalla tavalla?
**
Yhdet häät ja kolme anoppia (The Big Wedding, 2013)
Ohjaus: Justin Zackham.
Pääosissa (uskomatonta mutta totta, niinkin isot nimet kuin): Amanda Seyfried, Ben Barnes, Robert De Niro, Susan Sarandon, Diane Keaton, Katherine Heigl, Topher Grace, Robin Williams.
(Julkaistu alun perin 7.12.2013 toisessa blogissani.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Topher Grace. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Topher Grace. Näytä kaikki tekstit
lauantai 2. toukokuuta 2015
torstai 22. maaliskuuta 2012
The Double (2011)
Eläkkeellä oleva CIA-agentti Paul Shepherd (Richard Gere) pyydetään takaisin töihin, kun Cassiukseksi kutsuttu sarjamurhaaja tekee comebackin. Työparikseen Shepherd saa nuoremman agentin Ben Gearyn (Topher Grace), jolla ei ole lainkaan kenttäkokemusta.
Lähtötilanteensa puolesta leffa ei siis tarjoa mitään uutta auringon alle. Ensimmäinen puoli tuntia meni haukotellessa. Sitten tarjoiltiin semmoinen juonenkäänne, että mielenkiinto säilyi loppuun asti.
Tietysti tällaisissa trillereissä, joissa jonkin hahmon todellinen henkilöllisyys on hämärän peitossa (tässä tapauksessa Cassius), sitä osaa jo epäillä sitä kaikkein epätodennäköisintä vaihtoehtoa. (Esimerkiksi jos Yhdysvaltain presidenttiä vainoaa salaperäinen stalkkeri, on syyllinen suurinpiirtein presidentin oma lemmikkihamsteri.) Eli kyllähän sen arvasi kuka Cassius on. Silti pidin siitä miten homma oli tässä leffassa ratkaistu. Eipä siitä sen enempää, etten spoilaa.
Suvantokohtansa leffassa kuitenkin oli ja Gearyn perhe-elämä tuntui turhan alleviivatulta. Loppuratkaisusta pidin, mutta sen toteutus oli vähän kökkö, lähinnä Gearyn salatun taustan osalta.
Richard Gere ja Topher Grace eivät ole ensimmäisinä mieleen tulevat valinnat agenttirooleihin. Ja maailmasta luulisi löytyvän joku vakuuttavampikin esittämään venäläistä rikollista kuin Stephen Moyer. Kuten vaikkapa joku oikeasti venäläinen.
***
The Double (2011)
Ohjaus: Michael Brandt.
Pääosissa: Richard Gere, Topher Grace, Martin Sheen, Tamer Hassan, Stephen Moyer.
Lähtötilanteensa puolesta leffa ei siis tarjoa mitään uutta auringon alle. Ensimmäinen puoli tuntia meni haukotellessa. Sitten tarjoiltiin semmoinen juonenkäänne, että mielenkiinto säilyi loppuun asti.
Tietysti tällaisissa trillereissä, joissa jonkin hahmon todellinen henkilöllisyys on hämärän peitossa (tässä tapauksessa Cassius), sitä osaa jo epäillä sitä kaikkein epätodennäköisintä vaihtoehtoa. (Esimerkiksi jos Yhdysvaltain presidenttiä vainoaa salaperäinen stalkkeri, on syyllinen suurinpiirtein presidentin oma lemmikkihamsteri.) Eli kyllähän sen arvasi kuka Cassius on. Silti pidin siitä miten homma oli tässä leffassa ratkaistu. Eipä siitä sen enempää, etten spoilaa.
Suvantokohtansa leffassa kuitenkin oli ja Gearyn perhe-elämä tuntui turhan alleviivatulta. Loppuratkaisusta pidin, mutta sen toteutus oli vähän kökkö, lähinnä Gearyn salatun taustan osalta.
Richard Gere ja Topher Grace eivät ole ensimmäisinä mieleen tulevat valinnat agenttirooleihin. Ja maailmasta luulisi löytyvän joku vakuuttavampikin esittämään venäläistä rikollista kuin Stephen Moyer. Kuten vaikkapa joku oikeasti venäläinen.
***
The Double (2011)
Ohjaus: Michael Brandt.
Pääosissa: Richard Gere, Topher Grace, Martin Sheen, Tamer Hassan, Stephen Moyer.
Tunnisteet:
arvostelu,
kolme tähteä,
Martin Sheen,
Michael Brandt,
Richard Gere,
Stephen Moyer,
Tamer Hassan,
Topher Grace,
trilleri
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
Ystävänpäivä (2010)
Ystävänpäivä on romanttinen komedia, johon on castattu kaikki Hollywoodin parhaimman näköiset näyttelijät ja heidän valkaistut hampaansa. Isoja nimiä on enemmän kuin kaikkissa Ocean's-leffoissa yhteensä, niin etteivät varmasti mahdu blogitekstin tageihin.
Pitkän linjan romcom-jokapaikanhöylä Garry Marshall heiluu ohjaajan puikoissa. Voin kuvitella kuinka hän elokuvaa aloitellessaan soittaa kaikki vanhat tuttunsa läpi. Julia Robertsille tämä on ainakin kolmas leffa Marshallin kanssa (Pretty Woman ja Morsian karkuteillä), Anne Hathawaylle ainakin kolmas (Prinsessapäiväkirjat 1 ja 2) ja Hector Elizondolle kuudes (kaikki edellämainitut). Näiden lisäksi sivuosissa vilisee Prinsessapäiväkirjat-elokuvista tuttuja kasvoja: ohjaajan tytär Kathleen Marshall, Larry Miller, Matthew Walker ja Anna A. White. Jopa ohjaaja itse vilahtaa elokuvassa.
Pitkän linjan romcom-jokapaikanhöylä Garry Marshall heiluu ohjaajan puikoissa. Voin kuvitella kuinka hän elokuvaa aloitellessaan soittaa kaikki vanhat tuttunsa läpi. Julia Robertsille tämä on ainakin kolmas leffa Marshallin kanssa (Pretty Woman ja Morsian karkuteillä), Anne Hathawaylle ainakin kolmas (Prinsessapäiväkirjat 1 ja 2) ja Hector Elizondolle kuudes (kaikki edellämainitut). Näiden lisäksi sivuosissa vilisee Prinsessapäiväkirjat-elokuvista tuttuja kasvoja: ohjaajan tytär Kathleen Marshall, Larry Miller, Matthew Walker ja Anna A. White. Jopa ohjaaja itse vilahtaa elokuvassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


