Snatch on Guy Ritchien toinen ohjaus, joka tuli ulos pari vuotta Puuta, heinää ja muutama vesiperä -elokuvan jälkeen. Snatch on samaa taattua tyyliä kuin Puuta heinää ja myöhemmin tehty RocknRolla. Kaksi viimeksimainittua ovat siis suurimpia suosikkejani Ritchien elokuvista. Kuitenkin muistan nähneeni Snatchin joskus aikoja sitten, eikä siitä jäänyt mitään käteen. Nyt katsoin tämän muistinvirkistykseksi uudestaan.
Snatch on hyvä leffa. Mutta jokin siinä ei uppoa niin hyvin kuin noissa muissa. Ehkä miellyttäviä näyttelijöitä ei ole tarpeeksi. En pidä Brad Pittistä, vaikka onkin ihan hyvä roolissaan. Lennie James ärsyttää. Dennis Farinaa tekisi mieli lyödä. Benicio Del Toro on karsea. Alan Ford on ällöttävä.
Jason Statham, Vinnie Jones ja Jason Flemyng ovat loistavia. Mutta Vinnie Joneskin esittää miltei saman roolin kuin Puuta heinää:ssä.
Eli hyvä leffa, mutta en heti jaksaisi katsoa uudestaan. Edelleen pidän kovasti genrestä, sekä tietysti Ritchie-Vaughnin tyylistä.
Tässäkin siis tuottajana Matthew Vaughn. Piiri pieni pyörii siihen malliin, että jo ihmettelin kun ei näkynyt Dexter Fletheriä.
**** Snatch - Hävyttömät (2000) Ohjaus: Guy Ritchie. Pääosissa: Jason Statham, Brad Pitt, Dennis Farina, Benicio Del Toro, Vinnie Jones, Jason Flemyng, Lennie James.
Tämä elokuva on malliesimerkki siitä miksi katson elokuvia. Koska aina toisinaan, kymmenien roskaelokuvien ja satojen tuhlattujen tuntien jälkeen, sieltä seasta löytyy timantti. Elokuva jonka näkeminen on rakkautta ensi-silmäyksellä. Siksi.
Sitten hiljalleen asiaan.
"For a special agent, you're not having a very special day, are you?"
Kylmän sodan aikaan Napoleon Solo (Henry Cavill) on amerikkalainen vakooja ja Illya Kuryakin (Armie Hammer) venäläinen vakooja. Vaikka ovat juuri yrittäneet laittaa toisensa hengiltä, he joutuvat yhteisen hyvän nimissä tekemään yhteistyötä. Ydinpommi pitäisi saada pois italialaisilta pahiksilta ja samalla yrittää pitää turvassa viehättävä saksalainen autokorjaaja Gaby Teller (Alicia Vikander), joka auttaa heitä pääsemään italialaisten kannoille.
Ensin vähän asian vierestä:
Siihen nähden miten paljon oon viime viikkoina katsonut elokuvia ja tv-sarjoja ja ties mitä neitimarpleja, oon kirjoittanut niistä blogiin hämmästyttävän vähän. Yksi syy tähän on se, että mitä parempi leffa, sitä vaikeampi siitä on kirjoittaa. The Man from U.N.C.L.E. on tästä hyvä esimerkki.
Guy Ritchie on suosikkiohjaajieni top 2:ssa (yhdessä Matthew Vaughnin kanssa). Kävin pitkästä aikaa kivijalkavuokraamossa ja halusin katsoa leffan, jonka parissa ei tarvitsisi juuri ajatella. Silmiin osui The Man from U.N.C.L.E. Uskomatonta että minun piti lukea takakansi, jotta kävi ilmi että kyseessä on Ritchien ohjaus! Miten mulla on mennyt tää fakta ohi!? Enivei, leffavalinta oli sillä tehty.
TMFU tuli ulos samaan syssyyn kuin uusi jamesbond ja uusi missionimpossible, sekä Matthew Vaughnin ohjaama Kingsman. Niinpä TMFU päätettiin alkuperäisen tv-sarjan tavoin sijoittaa 1960-luvulle, jotta erotuttaisiin joukosta. Erittäin hyvä ratkaisu. 60-luvun tyyli autoineen, vaatteineen ja vakoilukalustoineen toimii yhtenä hienona elementtinä elokuvassa. Kuten myös upeat kuvauspaikat mm. Roomassa ja Napolissa.
Pääosia esittävät Henry Cavill, Armie Hammer ja Alicia Vikander ovat l o i s t a v i a.
Napoleon Solon rooliin on ennen Cavillia kaavailtu Tom Cruisea ja ties ketä, mutta luojan kiitos mielummin näin. Solo on karismaattinen, itsevarma, hillityn tyylikäs ja todellinen naistenmies. Cavillin matala ääni ja jykevä leuka sopivat rooliin täydellisesti.
Illya Kuryakin on Solon tavoin superhyvä vakooja, mutta raivokkaammalla tavalla. Illya menettää hermonsa helposti ja purkaa tunnetilansa fyysisesti - yleensä heittelemällä tavaroita ja paiskomalla huonekaluja. Tai hakkaamalla hänen tielleen osuvat italialaiset snobit, jotka sattuvat vittuilemaan väärälle kaverille. Armie Hammerin isosta koosta otetaan onnistuneesti irti monta vitsiä.
Kyseessä on ensimmäinen näkemäni roolisuoritus Alicia Vikanderilta. Hän on luonteva Gaby Tellerinä. Ne puvut ja hiukset ja hatut ja korvikset ja aurinkolasit, ah! Gaby on hurmaava. Hugh Grantin hahmon sanoja lainaten: "We are all very fond of Gaby."
Lisäksi ja ennen kaikkea pääkolmikko pelaa upeasti yhteen. Siinä mielessä roolitus on tehty aivan nappiin. Uskomatonta että esimerkiksi Henry Cavill ja Armie Hammer ovat tutustuneet toisiinsa vasta tämän elokuvan myötä. Solosta ja Illyasta muodostuu leffan edetessä loistava tiimi, jota Gaby täydentää söpösti.
Pääpahiksen roolissa nähdään Elizabeth Debicki. Hahmonsa on kuin kissamainen versio Cruella De Vilistä. Vaatteet ja meikit ovat upeita. Jos tästä leffasta pitäisi valita kenellä on upein look, en varmaankaan osaisi valita. Debicki olisi ehdottomasti kärkipäässä. Roolisuorituksesta täydet pisteet.
Loput ovat lähinnä tukevia rooleja. Hugh Grantin roolikin jää lopulta pieneksi. Jared Harris oli myös Ritchien edellisessä ohjauksessa, eli jälkimmäisessä Sherlock Holmes -elokuvassa. David Beckham tekee yhden replan mittaisen cameon.
Harris vetää tällä kertaa jenkkiaksentilla ja tässä leffassa harva puhuukaan omalla aksentillaan. Brittinäyttelijä Henry Cavill esittää amerikkalaista, amerikkalainen Armie Hammer venäläistä, ruotsalainen Alicia Vikander saksalaista. Ylipäätään kaikki näyttelijät handlaavat feikkiaksenttinsa hyvin. Yksikään ei särähtänyt korvaan.
TMFU on toimintakomedia. Huumori on Ritchien tyyliin hienovaraista ja mustaa. Tyyliin joku palaa vahingossa kuoliaaksi sillä aikaa kun päähahmot juttelevat. Minä nauroin katketakseni jo ensikatselulla kohtaukselle, jossa Solo keskittyy syömiseen vaikka Illya meinaa hukkua, samalla kun taustalla soi mitä romanttisin musiikki. Myös tarantinomaisen keltaiset tekstitykset milloin missäkin kohtaa kuvaruutua ovat mahtava yksityiskohta. Elokuvauksesta postasinkin jo aiemmin. Täydet pisteet annan myös lyhyistä takaumista, joilla katsojalle kerrotaankin tapahtumat epäkronologisessa järjestyksessä, juuri kun ehtii miettiä että "mitäs tässä nyt siis tapahtui".
Monessa kohtaa musiikki luo komiikan. Kappalevalinnat ovat loistavia. Samoin ratkaisut, joissa musiikki katkeaa näyttelijän eleeseen, tai äänet alkavat kuulua vasta kun joku hahmoista avaa ikkunan tms. Tässä suosikkini soundtrackilta:
Btw, mielenkiintoista on että Spotifysta löytyy ohjaaja-Ritchien inspiraationa toiminut soittolista, kun haet käyttäjää nimeltä Guy Ritchie. :)
Tätä elokuvaa varten Ritchie on kuulemma hakenut vaikutteita myös elokuvastaButch ja Kid - auringonlaskun ratsastajat. Että ei sinänsä mikään ihme että tykkäsin tästäkin.
Katsoin TMFU:n viikon aikana noin neljä-viisi kertaa. Niiiin paljon siihen siis ihastuin. Se on viihdyttävä, mielenkiintoinen ja todella hauska. Gaby on herttainen ja pojat ihania. Varsinkin Illya ihastuessaan Gabyyn. Siis oikeesti, olisihan niiden pitänyt pussata.
Ja siis oikeesti #2: Armie Hammer on niin söpö, että voisin ottaa hänet lemmikiksi. Ja vaikka oonkin siihen jo tottunut, on edelleen uskomatonta että jonkun nimi on oikeasti Armie Hammer. Vaikka onhan sanomattakin selvää ettei kukaan keksi itselleen noin dorkaa taiteilijanimeä. (Armie on siis lempinimi nimestä Armand. Sekin vielä.)
Jos jotain negatiivista elokuvasta yrittäisin löytää, niin sen tylsän puheen olisi voinut jättää pois. Siis sen missä Gabyn Rudy-setä kertoo taustastaan valokuva-albumin äärellä.
Mä niiiin rukoilen kaikilta elokuvamaailman jumalilta, että Guy Ritchie päättää tehdä tälle jatko-osan.
Mikäli jäi jotenkin epäselväksi, niin kyllä, annan tälle elokuvalle täydet viisi tähteä. Kiitos ja kumarrus.
***** The Man from U.N.C.L.E. (2015) Ohjaus: Guy Ritchie. Pääosissa: Henry Cavill, Armie Hammer, Alicia Vikander, Elizabeth Debicki, Hugh Grant, Jared Harris.
Guy Ritchie ei juurikaan tee huonoja elokuvia. Eikä huono ole tämäkään. Se ei vaan ihan yllä Ritchien ensimmäisen Holmes-elokuvan tasolle.
Tykkäsin Sherlock Holmesista kuin hullu puurostaan. Jatko-osassa ovat monet toimiviksi todetut ainesosat edelleen mukana; musiikki, toiminta, visuaalisuus, vitsit, Robert Downey Jr, Jude Law, Kelly Reilly... Mukaan soppaan on heitetty Stephen Fry esittämään Holmesin veljeä, Noomi Rapace mustalaistyttöä ja Jared Harris pääpahista eli Moriartya.
Ei se mitään että Mark Strong tapettiin ekassa leffassa. Mutta onhan Jared Harris vähän munaton Moriarty. Pääpahikselta toivoisin enemmän, varsinkin kun hän esittää niinkin ikonista hahmoa kuin professori Moriartya. Toivoisin pelkääväni häntä aidosta elokuvateatterin penkissä, "Voi ei, miten tästä selvitään" -fiiliksellä. Jopa pyssymieskätyrinsä tuntui uhkaavammalta hahmolta.
Pääosakaksikko pelaa hienosti edelleen ja Kelly Reilly on ihana. Stephen Fry sopii osaansa kuin valettu, eikä Noomi Rapacessakaan ole mitään vikaa. Eikä mulla ole mitään sitä vastaan jos kolmas leffa sarjaan vielä tehtäisiin.
*** Sherlock Holmes: A Game of Shadows (2011) Ohjaus: Guy Ritchie. Pääosissa: Robert Downey Jr., Jude Law, Noomi Rapace, Jared Harris, Kelly Reilly, Stephen Fry, Rachel McAdams, Eddie Marsan.
Juuri tällaista brittien tekemä mustan huumorin gangsterikomedia on parhaimmillaan! Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että Guy Ritchie on nero. Nautin elokuvasta täysin siemauksin alusta loppuun asti, niin että se piti katsoa heti parin päivän sisällä uudestaan. Miksi, oi miksi olen lykännyt tämän katsomista näin pitkään? Leffan tekijöinä on kuitenkin kaksi lempparinimeäni; Guy Ritchie ohjaajana ja Matthew Vaughn tuottajana.
Leffa on aikoinaan ollut Jason Stathamin läpimurto. Miehen nimeähän ei ole mainittu edes dvd-kannessa, siinä missä nykyisin hän riittää yksin markkinoimaan minkä tahansa rainan ihmisten tietoisuuteen. Pidän Jason Flemyngistä koko ajan enemmän, mitä useamman leffansa olen nähnyt. Kerrassaan hurmaava näyttelijä. Nick Moran hoitaa pääroolin ihan mallikkaasti, Dexter Fletcherin jäädessä nelikon heikoimmaksi.
Kymmenen vuotta tämän leffan jälkeen Ritchie teki samantyylisen päivitetyn version elokuvassa RocknRolla. Vaikka Puutaheinää onkin mestariteos, on RocknRolla mielestäni vielä parempi.
Piiri pieni pyörii; Statham oli sittemmin Ritchien elokuvassa Revolver, Flemyng ja Fletcher molemmat Vaughnin elokuvissa Tähtisumua ja Kick-Ass.
***** Puuta, heinää ja muutama vesiperä (Lock, Stock and Two Smoking Barrels, 1998) Ohjaus: Guy Ritchie Pääosissa: Nick Moran, Jason Flemyng, Jason Statham, Dexter Fletcher, Vinnie Jones.
Kun ensimmäisen kerran kuulin, ketkä esittävät Sherlock Holmesia ja tohtori Watsonia (Robert Downey Jr. ja Jude Law) olin skeptinen. Muutenkin elokuvan tekeminen maailmankulusta salapoliisista on riskialtista puuhaa, sillä kaikilla on hyvin selkeä mielikuva Holmesista. Kiitos monien aiempien filmatisointien. Mutta ohjaaja Guy Ritchie on luonut jälleen jotain aivan omanlaistaan.
Elokuvassa pääpahis on Lord Blackwood (Mark Strong), eikä arkkivihollinen Moriarty heilu kuin varjona taustalla. Olen siinä käsityksessä, että Blackwood on elokuvantekijöiden keksintöä, mutta voin olla väärässä. Sen sijaan Rachel McAdamsin esittämä Irene Adler oli tosiaan yhdessä Arthur Conan Doylen tarinassa. Siinä Adlerin ja Holmesin suhdetta vain vähän raapaistiin, mutta elokuvassa nainen esiintyy Holmesin suurena rakkautena. Näiden tyyppien lisäksi menoa mutkistaa Mary Morstan (Kelly Reilly), tohtori Watsonin morsian. Watson on tosiaan menossa naimisiin ja muuttamassa pois kaverusten poikamiesboksista, sekä Holmesin että taloudenhoitajan harmiksi.
Guy Ritchien elokuva on upea. Upea! Olen nähnyt sen jo neljä kertaa sen jälkeen, kun se tammikuussa sai ensi-iltansa. Se on hauska ja jännittävä, soundtrack on ihan mieletön, näyttelijät mahtavia, dialogi onnistunutta ja visuaalisesti kaikki osuu ihan nappiin. Alkua hehkutinkin jo täällä aiemmin.
Robert Downey Jr. sopii Sherlock Holmesin kenkiin kuin nenä päähän. Omituinen Holmes on aivan mahtava. Pidän myös kovasti Watsonista sellaisena mitä Jude Law on hänestä tehnyt. Rachel McAdamsista en ole aiemmin tykännyt, mutta tässä hänkään ei ollut ärsyttävä. Kelly Reilly on ihana näyttelijä ja ilahduin hänet nähdessäni. Sopi rooliinsa hyvin.
Ja Mark. Hän on tietysti aivan täydellinen Lord Blackwood. Siitäkin huolimatta, että hahmonsa jää lopulta Holmesille kakkoseksi. Markin komeasta äänestä on myös ilokseni otettu kaikki irti tässä leffassa. Tämä on tosiaan jo Markin kolmas elokuva Ritchien ohjauksessa.
Yksi hienoimpia kohtauksia on loppupuolella oleva räjähdys satamassa.
Vaikka en Revolverista erityisesti pitänytkään, on Guy Ritchie yksi lempiohjaajistani, sillä tämä ja RocknRolla ovat vaan niiiin nerokkaita elokuvia molemmat.
Katsokaa nyt näitä upeita mainoksia:
***** Sherlock Holmes (2009) Ohjaus: Guy Ritchie Pääosissa: Robert Downey Jr., Jude Law, Rachel McAdams, Mark Strong, Kelly Reilly, Eddie Marsan.
Ennen tätä olen nähnyt kaksi Guy Ritchien ohjaamaa elokuvaa; RocknRolla ja Sherlock Holmes. Molemmista tosiaan tykkäsin ihan pirusti, joten en epäröinyt tarttua tähänkään. Ja Revolverissakin on tietysti Mark Strong.
Näiden meriittien jälkeen Revolver olikin suuri pettymys. Leffa alkoi lupaavasti, mutta meni loppupuolella niin oudoksi, että tämä tyttö putosi kärryiltä. Mark Strong hoiti hommansa hyvin kuten aina. Roolihahmonsa oli ehkä hieman erilainen kuin mitä on totuttu näkemään.
*** Revolver (2005) Ohjaus: Guy Ritchie Pääosissa: Jason Statham, Ray Liotta, Vincent Pastore, Mark Strong.
RocknRolla on aivan mahtava mustan huumorin toimintakomedia. Se on tarina narkkareista, pikkurikollisista, isommista rikollisista, kadonneesta muusikosta, venäläisistä, petollisesta kirjanpitäjästä ja onnea tuovasta maalauksesta.
RocknRolla on leffa joka yllätti mut täysin. Kuvittelin, että se on "poikien leffa", mikä tuskin kiinnostaa mua sen enempää. Mutta se olikin mielenkiintoinen ja tosi hauska. Tai muhun ainakin elokuvan huumori upposi täysillä. Tässä on myös jotain mafialeffojen tyyppistä viehätystä. Ja ihan mahtavat näyttelijät. Varsinkin suur-suosikkini Mark Strong (alla olevassa kuvassa vasemmalla) tekee ehkä parhaan roolinsa ikinä!
"If a slap don't work, you cut 'em or you pay 'em, but you keep your receipts, 'cos this ain't the Mafia."
***** RocknRolla (2008) Ohjaus: Guy Ritchie Pääosissa: Gerard Butler, Tom Wilkinson, Thandie Newton, Mark Strong, Toby Kebbell, Tom Hardy, Idris Elba.
