Becky (Rachel McAdams) keskittyy vain ja ainoastaan työhönsä tv-tuottajana. Kun tulee potkut, pitää etsiä uusi työ. Ja sitten saada se uutena työnä oleva aamushow jaloilleen.
Rachel McAdamsin Becky on vähän turhan höösä. Kiirettä korostettiin vähän liikaakin levottomalla elehdinnällä ja juoksemisella ja sotkuisella tukalla. Diane Keaton on samanlainen kuin aina, vaikkakin hahmonsa jäi valjuksi. Harrison Ford vaikuttaa aidosti vanhalta jäärältä, elokuvan nappisuoritus. Patrick Wilsonin näin ensimmäistä kertaa ihanana, se oli outoa. Oon tottunut näkemään hänet ällötyksen rooleissa, esim. Vaihtamalla paranee. Jeff Goldblumista pidän, harmittavan pieni rooli.
Toisinaan häiritsevän omituisia kuvakulmia. Mahtavaa että uraohjus on nainen ja miehen rooli on olla kotona sanomassa "lähde vaan sinne töihin kun sä kuitenkin haluut lähteä". Töissä Becky tekee kaikkensa. Hän ei kuitenkaan ole miellyttämishaluinen nössö, vaan Beckyllä on munaa.
Odotin kolmen tähden kamaa, mutta ei tää tarina oikein lähtenyt.
** Morning Glory (2010) Ohjaus: Roger Michell. Pääosissa: Rachel McAdams, Diane Keaton, Harrison Ford, Patrick Wilson, Jeff Goldblum.
Gil (Owen Wilson) on Pariisissa lomailemassa kihlattunsa Inezin (Rachel McAdams) ja tämän vanhempien kanssa. Gil on romanttinen luonne, joka näkee kaupungin kauneuden ja haaveilee öisistä kävelyretkistä vesisateessa. Inezin perhe ja ystävät eivät ymmärrä. Eikä myöskään Inez.
Eräällä öisellä kävelyllä Gil temmataan nykyajasta 1920-luvun Pariisiin ja hän päättyy viettämään aikaansa mm. Ernest Hemingwayn ja F. Scott Fitzgeraldin kanssa.
Ihanan romanttinen elokuva. Romantiikka on kuitenkin oikeastaan tunnelmassa ja päähenkilön mielentilassa, ei niinkään elokuvan tapahtumissa. Loppua kohden leffan teema kiertyykin sen ympärille miten ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Siis miten kaikki haikailevat menneitä aikoja, sen sijaan että eläisivät tyytyväisinä omassaan. Toki ajatus siitä, että pääsisi tapaamaan omia idoleitaan, on kiehtova. Mielestäni oikea ratkaisu oli myös se, ettei ajasta toiseen siirtymistä selitetty leffassa millään tavalla.
Erittäin mielenkiintoisen kehyskertomuksen muodostaa se miten huonosti Gil sopii Inezin perheen ja ystävien muodostamaan joukkoon. Katsoja miettii alusta asti miksi ihmeessä Gil ja Inez ylipäätään ovat yhdessä. Eroaisivat jo! Herkullisin hahmo on tietysti Michael Sheenin esittämä Paul, joka on päällisin puolin hurmaava herrasmies, mutta pohjimmiltaan itserakas persläpi. Nyt katsoessani leffan varmaan kolmannen kerran, oli hienoa huomata pieniä yksityiskohtia näyttelijöiden eleissä, jotka korostivat Paulin luonnetta.
Alan koko ajan tykätä enemmän Rachel McAdamsista, joka sopii Inezin rooliin loistavasti. En juurikaan pidä Owen Wilsonista. Tässä hän on ihan ookoo. Vaikkakin roolisuoritustaan katsoessa pystyy hyvin kuvittelemaan ohjaaja Woody Allenin esittämässä samaa roolia... Onneksi Allen on kuitenkin jäänyt suosiolla kameran taakse. Marion Cotillard ei myöskään ole varsinaisesti sydäntäni lähellä. Michael Sheen on aivan loistava. Nykypäivään sijoittuvat monen näyttelijän kohtaukset ovat mukavaa katsottavaa. On ne taitavia!
Sivurooleissa ilahduttavat Tom Hiddleston, Alison Pill, Corey Stoll, Kathy Bates ja Adrien Brody. Sekä tietysti nykypäivässä Léa Seydoux ja Gad Elmaleh.
Mukavan tunnelmallinen elokuva siis. Ehkä jos tarinan kaari olisi selkeämpi ja pääosassa olisi joku muu kuin Wilson, antaisin tälle viisi tähteä.
Soundtrack on ihana. Tässä esimerkkinä Bistro Fada, josta ihmettelin miten se niin hyvin uppoaa, mutta sitten tajusin että biisihän on HUMPPA!
Fitzgeraldit eli Alison Pill ja Tom Hiddleston.
Adrien Brody on Salvador Dali.
Corey Stoll on Ernest Hemingway. Kathy Bates on Gertrude Stein.
**** Midnight in Paris (2011) Ohjaus: Woody Allen. Pääosissa: Owen Wilson, Rachel McAdams, Marion Cotillard, Michael Sheen, Mimi Kennedy, Tom Hiddleston, Alison Pill, Corey Stoll, Kathy Bates, Léa Seydoux, Adrien Brody, Carla Bruni, Gad Elmaleh.
Ihana tunnelmallinen brittielokuva. Perheen miehet pystyvät siirtymään ajassa taaksepäin ja muuttamaan siten tapahtumia. Ei vain romanttinen tarina, vaan myös tarina perheestä. Domhnall "Bill Weasley" Gleeson on aivan ihana ja alan tykätä Rachel McAdamsista koko ajan enemmän. Bill Nighy on tietysti loistava.
***** Oli aikakin (About Time, 2013) Ohjaus: Richard Curtis. Pääosissa: Domhnall Gleeson, Rachel McAdams, Bill Nighy, Tom Hollander. (Julkaistu alun perin 11.3.2014 toisessa blogissani.)
Tositapahtumiin perustuva draama naisesta, joka menettää muistinsa eikä enää muista sulhastaan. Mukava tarina siis. Kiva että tosielämän pariskuntaa näytettiin leffan lopussa. Pääpari Tatum ja McAdams ei kuulu suosikkeihini. Karismaattisemmat näyttelijät olisivat pelastaneet paljon. Scott Speedman oli yllättävän söpö, vaikkakin kusipään roolissa.
*** The Vow (2012) Ohjaus: Michael Sucsy. Pääosissa: Channing Tatum, Rachel McAdams, Scott Speedman.
Guy Ritchie ei juurikaan tee huonoja elokuvia. Eikä huono ole tämäkään. Se ei vaan ihan yllä Ritchien ensimmäisen Holmes-elokuvan tasolle.
Tykkäsin Sherlock Holmesista kuin hullu puurostaan. Jatko-osassa ovat monet toimiviksi todetut ainesosat edelleen mukana; musiikki, toiminta, visuaalisuus, vitsit, Robert Downey Jr, Jude Law, Kelly Reilly... Mukaan soppaan on heitetty Stephen Fry esittämään Holmesin veljeä, Noomi Rapace mustalaistyttöä ja Jared Harris pääpahista eli Moriartya.
Ei se mitään että Mark Strong tapettiin ekassa leffassa. Mutta onhan Jared Harris vähän munaton Moriarty. Pääpahikselta toivoisin enemmän, varsinkin kun hän esittää niinkin ikonista hahmoa kuin professori Moriartya. Toivoisin pelkääväni häntä aidosta elokuvateatterin penkissä, "Voi ei, miten tästä selvitään" -fiiliksellä. Jopa pyssymieskätyrinsä tuntui uhkaavammalta hahmolta.
Pääosakaksikko pelaa hienosti edelleen ja Kelly Reilly on ihana. Stephen Fry sopii osaansa kuin valettu, eikä Noomi Rapacessakaan ole mitään vikaa. Eikä mulla ole mitään sitä vastaan jos kolmas leffa sarjaan vielä tehtäisiin.
*** Sherlock Holmes: A Game of Shadows (2011) Ohjaus: Guy Ritchie. Pääosissa: Robert Downey Jr., Jude Law, Noomi Rapace, Jared Harris, Kelly Reilly, Stephen Fry, Rachel McAdams, Eddie Marsan.
Kun ensimmäisen kerran kuulin, ketkä esittävät Sherlock Holmesia ja tohtori Watsonia (Robert Downey Jr. ja Jude Law) olin skeptinen. Muutenkin elokuvan tekeminen maailmankulusta salapoliisista on riskialtista puuhaa, sillä kaikilla on hyvin selkeä mielikuva Holmesista. Kiitos monien aiempien filmatisointien. Mutta ohjaaja Guy Ritchie on luonut jälleen jotain aivan omanlaistaan.
Elokuvassa pääpahis on Lord Blackwood (Mark Strong), eikä arkkivihollinen Moriarty heilu kuin varjona taustalla. Olen siinä käsityksessä, että Blackwood on elokuvantekijöiden keksintöä, mutta voin olla väärässä. Sen sijaan Rachel McAdamsin esittämä Irene Adler oli tosiaan yhdessä Arthur Conan Doylen tarinassa. Siinä Adlerin ja Holmesin suhdetta vain vähän raapaistiin, mutta elokuvassa nainen esiintyy Holmesin suurena rakkautena. Näiden tyyppien lisäksi menoa mutkistaa Mary Morstan (Kelly Reilly), tohtori Watsonin morsian. Watson on tosiaan menossa naimisiin ja muuttamassa pois kaverusten poikamiesboksista, sekä Holmesin että taloudenhoitajan harmiksi.
Guy Ritchien elokuva on upea. Upea! Olen nähnyt sen jo neljä kertaa sen jälkeen, kun se tammikuussa sai ensi-iltansa. Se on hauska ja jännittävä, soundtrack on ihan mieletön, näyttelijät mahtavia, dialogi onnistunutta ja visuaalisesti kaikki osuu ihan nappiin. Alkua hehkutinkin jo täällä aiemmin.
Robert Downey Jr. sopii Sherlock Holmesin kenkiin kuin nenä päähän. Omituinen Holmes on aivan mahtava. Pidän myös kovasti Watsonista sellaisena mitä Jude Law on hänestä tehnyt. Rachel McAdamsista en ole aiemmin tykännyt, mutta tässä hänkään ei ollut ärsyttävä. Kelly Reilly on ihana näyttelijä ja ilahduin hänet nähdessäni. Sopi rooliinsa hyvin.
Ja Mark. Hän on tietysti aivan täydellinen Lord Blackwood. Siitäkin huolimatta, että hahmonsa jää lopulta Holmesille kakkoseksi. Markin komeasta äänestä on myös ilokseni otettu kaikki irti tässä leffassa. Tämä on tosiaan jo Markin kolmas elokuva Ritchien ohjauksessa.
Yksi hienoimpia kohtauksia on loppupuolella oleva räjähdys satamassa.
Vaikka en Revolverista erityisesti pitänytkään, on Guy Ritchie yksi lempiohjaajistani, sillä tämä ja RocknRolla ovat vaan niiiin nerokkaita elokuvia molemmat.
Katsokaa nyt näitä upeita mainoksia:
***** Sherlock Holmes (2009) Ohjaus: Guy Ritchie Pääosissa: Robert Downey Jr., Jude Law, Rachel McAdams, Mark Strong, Kelly Reilly, Eddie Marsan.
