Uskomatonta mutta tämä tarinaidea toimii! Toisaalta elokuvassa on jonkinverran suoraan edellisestä leffaversiosta kopioituja kohtauksia ja repliikkejä. Toisaalta tällä kertaa on ihan normaalia että maailmassa on zombeja ja aatelisneidot opettelevat taistelemaan. Leffa eteneekin loppua kohden kunnon fantasiaseikkailuksi. Jos Ylpeys ja ennakkoluulo:n tarina ei ole ennestään tuttu, hahmokaarti saattaa jäädä katsojalle epäselväksi.
Lily Evans on varteenotettava pääroolissa. Sam Rileylla on ruma ääni. Lena Headey on ihanan erilainen lady Catherine.
Perustuu Seth Grahame-Smithin kirjaan. Joka tietysti perustuu Jane Austenin kirjaan. Mielenkiintoinen knoppitieto: Myös Abraham Lincoln: Vampire Hunteron Grahame-Smithin kirja.
**** Pride and Prejudice and Zombies (2016) Ohjaus: Burr Steers Pääosissa: Lily James, Sam Riley, Sally Phillips, Charles Dance, Lena Headey, Matt Smith.
Snatch on Guy Ritchien toinen ohjaus, joka tuli ulos pari vuotta Puuta, heinää ja muutama vesiperä -elokuvan jälkeen. Snatch on samaa taattua tyyliä kuin Puuta heinää ja myöhemmin tehty RocknRolla. Kaksi viimeksimainittua ovat siis suurimpia suosikkejani Ritchien elokuvista. Kuitenkin muistan nähneeni Snatchin joskus aikoja sitten, eikä siitä jäänyt mitään käteen. Nyt katsoin tämän muistinvirkistykseksi uudestaan.
Snatch on hyvä leffa. Mutta jokin siinä ei uppoa niin hyvin kuin noissa muissa. Ehkä miellyttäviä näyttelijöitä ei ole tarpeeksi. En pidä Brad Pittistä, vaikka onkin ihan hyvä roolissaan. Lennie James ärsyttää. Dennis Farinaa tekisi mieli lyödä. Benicio Del Toro on karsea. Alan Ford on ällöttävä.
Jason Statham, Vinnie Jones ja Jason Flemyng ovat loistavia. Mutta Vinnie Joneskin esittää miltei saman roolin kuin Puuta heinää:ssä.
Eli hyvä leffa, mutta en heti jaksaisi katsoa uudestaan. Edelleen pidän kovasti genrestä, sekä tietysti Ritchie-Vaughnin tyylistä.
Tässäkin siis tuottajana Matthew Vaughn. Piiri pieni pyörii siihen malliin, että jo ihmettelin kun ei näkynyt Dexter Fletheriä.
**** Snatch - Hävyttömät (2000) Ohjaus: Guy Ritchie. Pääosissa: Jason Statham, Brad Pitt, Dennis Farina, Benicio Del Toro, Vinnie Jones, Jason Flemyng, Lennie James.
Tämä elokuva on malliesimerkki siitä miksi katson elokuvia. Koska aina toisinaan, kymmenien roskaelokuvien ja satojen tuhlattujen tuntien jälkeen, sieltä seasta löytyy timantti. Elokuva jonka näkeminen on rakkautta ensi-silmäyksellä. Siksi.
Sitten hiljalleen asiaan.
"For a special agent, you're not having a very special day, are you?"
Kylmän sodan aikaan Napoleon Solo (Henry Cavill) on amerikkalainen vakooja ja Illya Kuryakin (Armie Hammer) venäläinen vakooja. Vaikka ovat juuri yrittäneet laittaa toisensa hengiltä, he joutuvat yhteisen hyvän nimissä tekemään yhteistyötä. Ydinpommi pitäisi saada pois italialaisilta pahiksilta ja samalla yrittää pitää turvassa viehättävä saksalainen autokorjaaja Gaby Teller (Alicia Vikander), joka auttaa heitä pääsemään italialaisten kannoille.
Ensin vähän asian vierestä:
Siihen nähden miten paljon oon viime viikkoina katsonut elokuvia ja tv-sarjoja ja ties mitä neitimarpleja, oon kirjoittanut niistä blogiin hämmästyttävän vähän. Yksi syy tähän on se, että mitä parempi leffa, sitä vaikeampi siitä on kirjoittaa. The Man from U.N.C.L.E. on tästä hyvä esimerkki.
Guy Ritchie on suosikkiohjaajieni top 2:ssa (yhdessä Matthew Vaughnin kanssa). Kävin pitkästä aikaa kivijalkavuokraamossa ja halusin katsoa leffan, jonka parissa ei tarvitsisi juuri ajatella. Silmiin osui The Man from U.N.C.L.E. Uskomatonta että minun piti lukea takakansi, jotta kävi ilmi että kyseessä on Ritchien ohjaus! Miten mulla on mennyt tää fakta ohi!? Enivei, leffavalinta oli sillä tehty.
TMFU tuli ulos samaan syssyyn kuin uusi jamesbond ja uusi missionimpossible, sekä Matthew Vaughnin ohjaama Kingsman. Niinpä TMFU päätettiin alkuperäisen tv-sarjan tavoin sijoittaa 1960-luvulle, jotta erotuttaisiin joukosta. Erittäin hyvä ratkaisu. 60-luvun tyyli autoineen, vaatteineen ja vakoilukalustoineen toimii yhtenä hienona elementtinä elokuvassa. Kuten myös upeat kuvauspaikat mm. Roomassa ja Napolissa.
Pääosia esittävät Henry Cavill, Armie Hammer ja Alicia Vikander ovat l o i s t a v i a.
Napoleon Solon rooliin on ennen Cavillia kaavailtu Tom Cruisea ja ties ketä, mutta luojan kiitos mielummin näin. Solo on karismaattinen, itsevarma, hillityn tyylikäs ja todellinen naistenmies. Cavillin matala ääni ja jykevä leuka sopivat rooliin täydellisesti.
Illya Kuryakin on Solon tavoin superhyvä vakooja, mutta raivokkaammalla tavalla. Illya menettää hermonsa helposti ja purkaa tunnetilansa fyysisesti - yleensä heittelemällä tavaroita ja paiskomalla huonekaluja. Tai hakkaamalla hänen tielleen osuvat italialaiset snobit, jotka sattuvat vittuilemaan väärälle kaverille. Armie Hammerin isosta koosta otetaan onnistuneesti irti monta vitsiä.
Kyseessä on ensimmäinen näkemäni roolisuoritus Alicia Vikanderilta. Hän on luonteva Gaby Tellerinä. Ne puvut ja hiukset ja hatut ja korvikset ja aurinkolasit, ah! Gaby on hurmaava. Hugh Grantin hahmon sanoja lainaten: "We are all very fond of Gaby."
Lisäksi ja ennen kaikkea pääkolmikko pelaa upeasti yhteen. Siinä mielessä roolitus on tehty aivan nappiin. Uskomatonta että esimerkiksi Henry Cavill ja Armie Hammer ovat tutustuneet toisiinsa vasta tämän elokuvan myötä. Solosta ja Illyasta muodostuu leffan edetessä loistava tiimi, jota Gaby täydentää söpösti.
Pääpahiksen roolissa nähdään Elizabeth Debicki. Hahmonsa on kuin kissamainen versio Cruella De Vilistä. Vaatteet ja meikit ovat upeita. Jos tästä leffasta pitäisi valita kenellä on upein look, en varmaankaan osaisi valita. Debicki olisi ehdottomasti kärkipäässä. Roolisuorituksesta täydet pisteet.
Loput ovat lähinnä tukevia rooleja. Hugh Grantin roolikin jää lopulta pieneksi. Jared Harris oli myös Ritchien edellisessä ohjauksessa, eli jälkimmäisessä Sherlock Holmes -elokuvassa. David Beckham tekee yhden replan mittaisen cameon.
Harris vetää tällä kertaa jenkkiaksentilla ja tässä leffassa harva puhuukaan omalla aksentillaan. Brittinäyttelijä Henry Cavill esittää amerikkalaista, amerikkalainen Armie Hammer venäläistä, ruotsalainen Alicia Vikander saksalaista. Ylipäätään kaikki näyttelijät handlaavat feikkiaksenttinsa hyvin. Yksikään ei särähtänyt korvaan.
TMFU on toimintakomedia. Huumori on Ritchien tyyliin hienovaraista ja mustaa. Tyyliin joku palaa vahingossa kuoliaaksi sillä aikaa kun päähahmot juttelevat. Minä nauroin katketakseni jo ensikatselulla kohtaukselle, jossa Solo keskittyy syömiseen vaikka Illya meinaa hukkua, samalla kun taustalla soi mitä romanttisin musiikki. Myös tarantinomaisen keltaiset tekstitykset milloin missäkin kohtaa kuvaruutua ovat mahtava yksityiskohta. Elokuvauksesta postasinkin jo aiemmin. Täydet pisteet annan myös lyhyistä takaumista, joilla katsojalle kerrotaankin tapahtumat epäkronologisessa järjestyksessä, juuri kun ehtii miettiä että "mitäs tässä nyt siis tapahtui".
Monessa kohtaa musiikki luo komiikan. Kappalevalinnat ovat loistavia. Samoin ratkaisut, joissa musiikki katkeaa näyttelijän eleeseen, tai äänet alkavat kuulua vasta kun joku hahmoista avaa ikkunan tms. Tässä suosikkini soundtrackilta:
Btw, mielenkiintoista on että Spotifysta löytyy ohjaaja-Ritchien inspiraationa toiminut soittolista, kun haet käyttäjää nimeltä Guy Ritchie. :)
Tätä elokuvaa varten Ritchie on kuulemma hakenut vaikutteita myös elokuvastaButch ja Kid - auringonlaskun ratsastajat. Että ei sinänsä mikään ihme että tykkäsin tästäkin.
Katsoin TMFU:n viikon aikana noin neljä-viisi kertaa. Niiiin paljon siihen siis ihastuin. Se on viihdyttävä, mielenkiintoinen ja todella hauska. Gaby on herttainen ja pojat ihania. Varsinkin Illya ihastuessaan Gabyyn. Siis oikeesti, olisihan niiden pitänyt pussata.
Ja siis oikeesti #2: Armie Hammer on niin söpö, että voisin ottaa hänet lemmikiksi. Ja vaikka oonkin siihen jo tottunut, on edelleen uskomatonta että jonkun nimi on oikeasti Armie Hammer. Vaikka onhan sanomattakin selvää ettei kukaan keksi itselleen noin dorkaa taiteilijanimeä. (Armie on siis lempinimi nimestä Armand. Sekin vielä.)
Jos jotain negatiivista elokuvasta yrittäisin löytää, niin sen tylsän puheen olisi voinut jättää pois. Siis sen missä Gabyn Rudy-setä kertoo taustastaan valokuva-albumin äärellä.
Mä niiiin rukoilen kaikilta elokuvamaailman jumalilta, että Guy Ritchie päättää tehdä tälle jatko-osan.
Mikäli jäi jotenkin epäselväksi, niin kyllä, annan tälle elokuvalle täydet viisi tähteä. Kiitos ja kumarrus.
***** The Man from U.N.C.L.E. (2015) Ohjaus: Guy Ritchie. Pääosissa: Henry Cavill, Armie Hammer, Alicia Vikander, Elizabeth Debicki, Hugh Grant, Jared Harris.
Iskä on mafioso ja sittemmin vasikoinut kaverinsa, joten perhe elää nykyisin todistajansuojeluohjelmassa. Iskä, äiskä ja lapset eivät vain osaa pitää itseään kaidalla tiellä. Ongelmat seuraavat ja paikkaa on välillä vaihdettava.
Robert De Niro on niin mahtava entisen gangsterin roolissa kuin vain mahdollista. Sekä maskeeraajat että itse näyttelijä pääsevät loistamaan, kun mafiaperheen päätä näytetään tämän eri elämänvaiheissa. Michelle Pfeiffer pelaa De Niron kanssa loistavasti yhteen. Tytärtä esittävä Dianna Agron on aiemmin tuttu Glee:stä. Mimmi on tähän rooliin kelpo valinta, vaikka nasaali puhetapansa onkin ärsyttävä. Perheen pojan roolissa nähtävä John D'Leo tuntuu olevan elementissään. Tommy Lee Jones on yhtä yrmy kuin aina.
Amerikkalaiseksi elokuvaksi Mafiaperhe on mukavan italialais-ranskalainen. Parituntinen vierähtää leffan parissa nopeasti. Kuitenkaan se ei ole tarpeeksi hauska tai tarpeeksi raaka. Voisi tämän katsoa joskus toistekin. Mutta jälkimaku on kuitenkin vain: ihan kiva.
Vinkki: Jos leffan suomenkielisen nimen perusteella kuvittelet tämän olevan jollain lailla samankaltainen kuin Mafiaveljetvuodelta 1990, olet väärässä.
*** Mafiaperhe (The Family, 2013) Ohjaus: Luc Besson. Pääosissa: Robert De Niro, Michelle Pfeiffer, Dianna Agron, John D'Leo, Tommy Lee Jones.
Deadpool on kieli poskessa tehty supersankarielokuva. Hyvä ettei Ryan Reynoldsilla ole yritettykään tehdä muuta. Suurin osa huumorista liittyy vyötärön alapuolisiin asioihin. Muutaman kerran nauroin ääneen. Sellaista helppoa koomailukatsottavaa. Reynolds on mies paikallaan. Ed Skreiniä en muista nähneeni aiemmin muualla kuin Game of Thronesissa ensimmäisenä Daario Naharisina.
*** Deadpool (2016) Ohjaus: Tim Miller. Pääosissa: Ryan Reynolds, Morena Baccarin, T.J. Miller, Ed Skrein.
Romanttinen toimintakomedia (voi apua, jo toi termi kuulostaa kamalalta) siitä, kun tyttö tapaa pojan, eikä tiedä että poika onkin oikeasti salainen agentti.
Katherine Heigl ja Ashton Kutcher ovat jotenkin epäsuhtainen pari. Molemmat periaatteessa söpöjä erikseen, mutta tällä kertaa molemmat kuin eksyneitä väärään elokuvaan. Tai ainakin väärän vastanäyttelijän kanssa. Tom Selleck on niin stereotypisen veemäinen appiukko, että jonkinlaista loppuratkaisua osasi odottaa siihen juonikuvioon. Toki ratkaisu oli mielestäni onnistunut ja yllättävä.
Ihan miellyttävää kertaviihdettä, mutta tuskin jaksaisin katsoa toiste. Ashton Kutcher on ärsyttävä, eikä Katherine Heigl vakuuta tyhmänä blondina. Roolijako olisi ollut uskottavampi toisin päin.
*** Killers (2010) Ohjaus: Robert Luketic. Pääosissa: Katherine Heigl, Ashton Kutcher, Tom Selleck, Catherine O'Hara.
Kolme kehonrakentajaa päättää kidnapata miljonäärin ja varastaa tämän omaisuuden. Muuten menee ihan hyvin, mutta jokainen kidnappaajista on tyhmä kuin saapas. Ja valitettavasti leffa vielä perustuu tositapahtumiin.
Periaatteessa tykkään tällaisista mustan huumorin rikoskomedioista, joissa asiat menevät koko ajan enemmän tai vähemmän pieleen. Kuitenkin tässä tapauksessa näyttelijät on valittu aivan väärin ja päähahmot ovat raivostuttavan tyhmiä. Pääosakolmikosta (Mark Wahlbert, Dwayne Johnson, Anthony Mackie) yksikään ei saa puolelleen. Tony Shalhoub tarinan uhrina on sekä ärsyttävä että ällöttävä. Ja olen entistä vakuuttuneempi siitä, että Ken Jeongin saisi ampua.
Ainoat valonpilkahdukset ovat sivurooleissa nähtävät Rebel Wilson (joka on ilmeisesti hyvä jokaisessa roolissaan) ja Ed Harris (joka on karismaattisesti vanhentunut).
Koska leffa oli paska, se myös tuntui toooosi pitkältä. Ja se on paljon sanottu, ottaen huomioon että leffa on sentään täynnä komeita, lihaksikkaita miehiä!
Pain & Gain tuli katsottua, koska sovimme muutaman muun leffabloggaajan kanssa, että katsomme saman elokuvan ja julkaisemme siitä arvostelun suunnilleen samaan aikaan. Mukana siis:
* Pain & Gain (2013) Ohjaus: Michael Bay. Pääosissa: Mark Wahlberg, Dwayne Johnson, Anthony Mackie, Tony Shalhoub, Rebel Wilson, Ed Harris, Ken Jeong, Peter Stormare.
Toimintakomedia jossa Sandra Bullock ja Melissa McCarthy esittävät erilaisia poliiseja. Leffa perustuu pitkälti näiden kahden karismalle. McCarthy on loistava, (Vaikka en innostunutkaan Morsiusneidoista niin mahtavaa miten se toi nostetta McCarthyn uralle, jess!) ja Bullock jää vähän jalkoihin. Kerran katseltavaa kamaa.
*** The Heat (2013) Ohjaus: Paul Feig. Pääosissa: Sandra Bullock, Melissa McCarthy. (Julkaistu alun perin 7.12.2013 toisessa blogissani.)
Ihan hauska parodia toimintaelokuvista. Tosin se porkkanajuttu alkoi jo vähän ärsyttää. Paikoin oivaltava. Oon katsonut tän joskus aiemminkin.
Monica B. kiipeää tankkiin.
*** Shoot 'Em Up (2007)Ohjaus: Michael Davis. Pääosissa: Clive Owen, Monica Belucci, Paul Giamatti. (Julkaistu alun perin 11.3.2014 toisessa blogissani.)
Vaughn taitaa toimintakomedian ja on Kingsmanissakin elementissään. Elokuva on hauska ja etenkin viihdyttävä. Colin Firth on kuin kotonaan tällaisessa herrasmiesroolissa. Mark Strong on loistava (tarvitseeko sitä edes mainita, heh) ja roolinsa on ilahduttavan iso. Pääosassa nähtävä nuori Taron Egerton on oikein vakuuttava ja uransa saa varmasti tämän myötä lisää nostetta. Michael Caine istuu aloillaan suurimman osan ruutuajastaan ja tekisi tällaisia rooleja varmasti vaikka unissaan. Pienessä mutta tärkeässä sivuroolissa nähdään loistava Geoff Bell.
Sen sijaan pääpahiksena nähtävä Samuel L. Jackson tuntuu eksyneen täysin väärään paikkaan. Selvästi elokuvan suurin heikkous. Liioitellun koomiseksi yritetty puhetapa ei naurata. Kill Bill -elokuvien tyylinen naiskätyri oli mielenkiintoinen lisämauste.
Tarina yllättää useaan otteeseen. En uskoisi sanovani näin nähtyäni Kick-Assin, mutta väkivaltaa oli välillä jo liikaakin. Varsinkin siinä massamurhakohtauksessa, joka sijoittui kirkkoon.
Kaiken kaikkiaan tykkäsin. Tyylikäs elokuva. Matthew Vaughn istuu korkeimmalla pallilla edelleen.
**** Kingsman: Salainen palvelu (Kingsman: The Secret Service, 2014) Ohjaus: Matthew Vaughn. Pääosissa: Taron Egerton, Colin Firth, Mark Strong, Samuel L. Jackson, Michael Caine, Geoff Bell.
Ykkösosasta tykkäsin aivan helvetisti. Niinpä oon lykännyt tämän jatko-osan katsomista, sillä se ei mitenkään voi olla yhtä hyvä. Varsinkin kun näyttelijöiden joukossa ei ole enää Mark Strongia eikä ohjaajana Matthew Vaughnia. Jos olisin tiennyt/muistanut Vaughnin olevan edelleen mukana tuottajana, olisin varmaan tarttunut leffaan jo aiemmin. Kakkososa ei ole ollenkaan yhtä pätevä kuin ensimmäinen leffa. Jim Carreyn rooli on onneksi pieni ja melko hillitty. Christopher Mintz-Plasse ei oikein riitä kantamaan pääpahiksen roolia. Kick-Assin hahmo ei ole ekan leffan tapahtumista huolimatta kehittynyt yhtään, vaan aloittaa tässä leffassa kasvutarinansa miltei alusta. Monet sivuroolinäyttelijät olivat vaihtuneet, mm. Mindyn kasvatti-isä Marcus, Chrisin äiti, sekä Daven kaveri Todd.
*** Kick-Ass 2 (2013) Ohjaus: Jeff Wadlow. Pääosissa: Aaron (Taylor-)Johnson, Chloe (Grace) Moretz, Christopher Mintz-Plasse, Jim Carrey. (Julkaistu alun perin 16.1.2014 toisessa blogissani.)
Chris Pine ja Tom Hardy esittävät CIA-agentteja, jotka rakastuvat samaan naiseen (Reese Witherspooniin). Elokuva tarjoilee komediaa alusta loppuun, sekä oikein viihdyttäviä toimintakohtauksia. Pääosakolmikko on ihana. Katsojiksi yritetään kalastella molempia sukupuolia. Romanttisen komedian piirteitä oli mukana yllättävän paljon. Loppuratkaisu meni mielestäni ihan väärin, mutta lentokonekohtaus kevensi sitä mukavasti. Todellakin viihdyttävää menoa ja tämän voisin katsoa joskus toistekin. Levyltä löytyneet vaihtoehtoiset loput olivat hauskoja.
**** Keinoja kaihtamatta (This Means War, 2012) Ohjaus: McG. Pääosissa: Chris Pine, Tom Hardy, Reese Witherspoon.
Miksi ihmeessä en ole katsonut tätä aiemmin? Erittäin hyvä mustan huumorin toimintakomedia. Tällaisista pidän. Loppuratkaisu tosin oli vähän typerä ja Timothy Dalton oli pelottava. Mutta ei se mitään, tämän katson toistekin.
**** Hot Fuzz (2007) Ohjaus: Edgar Wright. Pääosissa: Simon Pegg, Nick Frost, Jim Broadbent, Timothy Dalton.
Juuri tällaista brittien tekemä mustan huumorin gangsterikomedia on parhaimmillaan! Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että Guy Ritchie on nero. Nautin elokuvasta täysin siemauksin alusta loppuun asti, niin että se piti katsoa heti parin päivän sisällä uudestaan. Miksi, oi miksi olen lykännyt tämän katsomista näin pitkään? Leffan tekijöinä on kuitenkin kaksi lempparinimeäni; Guy Ritchie ohjaajana ja Matthew Vaughn tuottajana.
Leffa on aikoinaan ollut Jason Stathamin läpimurto. Miehen nimeähän ei ole mainittu edes dvd-kannessa, siinä missä nykyisin hän riittää yksin markkinoimaan minkä tahansa rainan ihmisten tietoisuuteen. Pidän Jason Flemyngistä koko ajan enemmän, mitä useamman leffansa olen nähnyt. Kerrassaan hurmaava näyttelijä. Nick Moran hoitaa pääroolin ihan mallikkaasti, Dexter Fletcherin jäädessä nelikon heikoimmaksi.
Kymmenen vuotta tämän leffan jälkeen Ritchie teki samantyylisen päivitetyn version elokuvassa RocknRolla. Vaikka Puutaheinää onkin mestariteos, on RocknRolla mielestäni vielä parempi.
Piiri pieni pyörii; Statham oli sittemmin Ritchien elokuvassa Revolver, Flemyng ja Fletcher molemmat Vaughnin elokuvissa Tähtisumua ja Kick-Ass.
***** Puuta, heinää ja muutama vesiperä (Lock, Stock and Two Smoking Barrels, 1998) Ohjaus: Guy Ritchie Pääosissa: Nick Moran, Jason Flemyng, Jason Statham, Dexter Fletcher, Vinnie Jones.
Elokuva ei ollut erityisen hauska eikä erityisen kiinnostava. Toimintakohtaukset sentään saivat mielenkiinnon jotenkin säilymään. Tom Cruise on kuin kotonaan tällaisissa rooleissa, mutta Cameron Diazista en pidä edelleenkään. Lisäksi Diazin roolihahmo June on typerä. Harmikseni tämä toimintakomedia nauratti eri syistä kuin tekijät olivat varmaan tarkoittaneet. Yllättävämpi loppuratkaisu olisi saattanut pelastaa hieman. Positiivista on kuitenkin se, että tästä on tehty suosiolla toimintakomedia eikä muka-vakavasti-otettava koskettava tarina.
** Knight and Day (2010) Ohjaus: James Mangold Pääosissa: Cameron Diaz, Tom Cruise, Peter Sarsgaard, Marc Blucas, Viola Davis, Paul Dano.
Victor Maynard (Bill Nighy) on ammattitappaja. Hän saa kohteekseen Rosen (Emily Blunt), mutta keikka menee sattuman oikusta pieleen. Lopulta kaksikko joutuukin yhdessä pakoilemaan gangstereita, mukanaan viaton sivullinen Tony (Rupert Grint).
Tykkään tällaisesta mustasta huumorista, jonka britit hallitsevat niin hyvin. Elokuvassa oli muutamia aivan mahtavia hetkiä. Bill Nighy ja Emily Blunt ovat hurmaavia rooleissaan. Rupert Grint kulkee hyvin mukana. Rupert Everett ja Martin Freeman sen sijaan oli maskeerattu aika karsean näköisiksi, eikä Eileen Atkins oikein vakuuttanut. Kappalevalinnat olivat loistavia. Leffassa oli joitain tylsiä suvantokohtia mitkä laskivat pisteitä. Puolitoistatuntinen kesto oli leffalle aivan passeli.
Suosittelen brittikomedioiden ystäville, sekä Bill Nighy -faneille. Sopii työpäivän jälkeiseen rentoutumiseen.
*** Wild Target (2010) Ohjaus: Jonathan Lynn Pääosissa: Bill Nighy, Emily Blunt, Rupert Grint, Eileen Atkins, Rupert Everett, Martin Freeman.
Tämä toimintakomedia alkoi ihan lupaavasti, kun alussa näytettiin mm. tämä feikkitraileri:
Sen jälkeen mentiinkin ihan metsään. Tätä leffaa on mulle jopa suositeltu, eli ehkä en sitten vaan ymmärtänyt mikä tässä oli pointtina. Leffa ei juurikaan naurattanut. Robert Downey Jr. oli ihan hauska, eikä Tom Cruisea meinannut tunnistaa. Mutta siinä ne hyvät puolet sitten olivatkin. Edes Jack Black ei viihdyttänyt ja Nick Nolte tuntuu olevan oikeastikin ihan pihalla. Mielestäni 13 oli vähän liian alhainen ikäraja tälle, sillä siinä määrin suolet lentelivät.
Ihan kiva kyllä tuo Stillerin yläkroppa.
* Tropic Thunder (2008) Ohjaus: Ben Stiller Pääosissa: Ben Stiller, Jack Black, Robert Downey Jr., Jay Baruchel, Steve Coogan, Brandon T. Jackson, Nick Nolte, Matthew MacConaughey, Tom Cruise.
Kävin katsomassa tämän tosiaan jo toisenkin kerran. Siitäkin huolimatta, ettei mies suostunut lähtemään mukaan. Outo.
Kröhöm. Juu, teksti sisältää spoilereita.
Dave (Aaron Johnson) on nörtti koulupoika, joka miettii kavereidensa kanssa miksi kukaan ei ole koskaan yrittänyt olla supersankari. Hän tilaa itselleen asun netistä. Ensimmäinen yritys taistella rikollisuutta vastaan päättyy siihen, että Dave saa tietysti turpaansa ja jää vielä auton alle. Tämän ansiosta Daven hermopäätteet vaurioituvat, eikä hän tunne kipua niin kuin muut ihmiset. Joten hän jatkaa alter-egonsa kehittelyä. Dave joutuu taas tappeluun, joku kuvaa kännykällään ja Dave kertoo olevansa Kick-Ass. Video päätyy tietysti nettiin, missä Kick-Assista tulee hetkessä julkkis. Pian Davelle selviää, että kaupungin katoilla hyppii muitakin supersankareita; Big Daddy (Nicolas Cage) ja tämän tytär Hit-Girl (Chloe Moretz). Toisin kuin Dave, nämä kaksi antavat pahiksille kunnolla pataan.
Asiat mutkistuvat, kun viittasankarit sotkevat New Yorkin pahimman gangsterin Frank D'Amicon (Mark Strong) bisnekset. Kick-Ass saa syyt niskoilleen ja mafiosot peräänsä. Frankin poika Chris (Christopher Mintz-Plasse) tarjoutuu esittämään supersankaria päästäkseen Kick-Assin uskotuksi. Tarkoituksena on tietysti saada Kick-Ass isäpapan käsittelyyn.
Kick-Ass oli täynnä toimintaa ja ihan helvetin hauska. Tiesin etukäteen leffan olevan tosi väkivaltainen, mutta silti yllätyin siitä vähän. Ja myös siitä, että pieni tyttö (Hit-Girl) saa niin paljon turpaansa. Leffan on ohjannut britti Matthew Vaughn (joka lopulta joutui hankkimaan rahoituksenkin itse). Ja käsikirjoittajana on toiminut Vaughnin kanssa tässäkin Jane Goldman. Eli samat nimet löytyvät myös lempparileffani Stardustin takaa.
Pääosissa olevat nuoret hoitivat hommansa oikein mallikkaasti. Superbadista tuttu Christopher "McLovin" Mintz-Plasse on hirveän huvittava, jo hennon ulkomuotonsakin puolesta. Jo se, että hänen näköisensä tyyppi esittää bad-ass -gansterin poikaa. :) Suosikkihahmoni oli kuitenkin ehdottomasti Hit-Girl eli Mindy. Ylisöpö Chloe Moretz laitta violetin peruukin päähänsä on tehokas tappokone. Hit-Girl oli ehkä perinteisin supersankarihahmo, paitsi että on nuori tyttö. Jokainen tyttö haluaisi olla Hit-Girl, jotta voisi antaa paskoille tyypeille turpaan.
Mark Strong oli todella hyvä roolissaan, mutta hänhän nyt esittäisi gangsteria vaikka unissaan. Strong on tehnyt tämäntyylisiä rooleja paljon, mutta oli aivan nappivalinta tähänkin. Tällä kertaa hän pääsi vähän likaamaan käsiäänkin. Suosikkikohtauksiani olikin lopputaistelun lisäksi se, missä Frank D'Amico pieksee kadulla kävelevän "Kick-Assin".
Nautin muutenkin toimintakohtauksista suunnattomasti. Suurin osa niistä oli tehty tyyliin "porukka saa pataan ja rokki soi". Musiikkivalinnat olivat tosi osuvia. (Kuunnelkaa soundtrackilta esimerkiksi Bad Reputation.) Tosin mietin välillä, saako kaikelle sille väkivallalle enää edes nauraa. Aloin jo epäillä oman huumorintajuni kieroutuneisuutta. Oon ehkä katsonut liian monta kovisleffaa putkeen.
Kevytsinko sopi tarinaan hyvin ja laatikon salaisuus oli ihan mahtava. Sehän oli niin selkeä James Bond -viittaus, että olin ihan innoissani!
Pakollinen teiniromanssi vaikutti vähän päälleliimatulta. Sen juonikuvion olisi mun mielestä voinut jättää pois. Mutta leffan ehdottomasti huonointa antia oli Nicolas Cage! Voihyväluoja eikö sekään enää muita töitä saa!? Tusinaisää olisi voinut esittää tohon tyyliin ihan kuka tahansa kaduntallaaja. Suorituksensa oli koominen, mutta se herätti lähinnä myötähäpeää sen sijaan että olisi naurattanut. Esimerkiksi kohtaus, jossa Bid Daddy on liekkien keskellä ja huutaa (lähinnä ulvoo) Hit-Girlille toimintaohjeita. Oliko sen huudon tarkoitus olla hauskaa?
Daven alkupuolen syvällinen pohdinta lähimmäisen auttamisesta oli myös vähän turhaa ja paatoksellista. Vaikka ajatus on tietysti hyvä. Loppupuolella keskityttiin sitten enemmän vain räiskintään.
Elokuvassa oli positiivisesti yllättäviä juonenkäänteitä. Hit-Girlin ensiesiintyminen tuli yllättäen ja etenkin se, että Big Daddy ja Frank D'Amico eivät ottaneet lopussa yhteen (heillä ei tainnut olla yhtä ainutta yhteistä kohtausta). Kuten Mark Strong sen sanoi, tämä on ainoa elokuva, jossa voi nähdä taistelukohtauksen 45-vuotiaan miehen ja 12-vuotiaan tytön välillä. Ja se ratkaisu toimi!
Kick-Assista tuli paikoin mieleen Kill Bill. Sekä väkivaltaisuutensa että animaation käytön takia. Muistaakseni myös hiljattain katsomassani Revolverissa oli käytetty animaatiokohtauksia.
Kaiken kaikkiaan elokuva oli tosi viihdyttävä ja hauska. Dvd tai bluray täytyy varmaan ostaa omaksi. Koska aion katsoa tän vielä monesti.
Tarinan opetus oli: hulluista vanhemmista tulee kajahtaneita lapsia.
***** Kick-Ass (2010) Ohjaus: Matthew Vaughn Pääosissa: Aaron Johnson, Chloe Moretz, Christopher Mintz-Plasse, Mark Strong, Nicolas Cage.
RocknRolla on aivan mahtava mustan huumorin toimintakomedia. Se on tarina narkkareista, pikkurikollisista, isommista rikollisista, kadonneesta muusikosta, venäläisistä, petollisesta kirjanpitäjästä ja onnea tuovasta maalauksesta.
RocknRolla on leffa joka yllätti mut täysin. Kuvittelin, että se on "poikien leffa", mikä tuskin kiinnostaa mua sen enempää. Mutta se olikin mielenkiintoinen ja tosi hauska. Tai muhun ainakin elokuvan huumori upposi täysillä. Tässä on myös jotain mafialeffojen tyyppistä viehätystä. Ja ihan mahtavat näyttelijät. Varsinkin suur-suosikkini Mark Strong (alla olevassa kuvassa vasemmalla) tekee ehkä parhaan roolinsa ikinä!
"If a slap don't work, you cut 'em or you pay 'em, but you keep your receipts, 'cos this ain't the Mafia."
***** RocknRolla (2008) Ohjaus: Guy Ritchie Pääosissa: Gerard Butler, Tom Wilkinson, Thandie Newton, Mark Strong, Toby Kebbell, Tom Hardy, Idris Elba.
