Liisa Ihmemaassa (1951)

Liisa Ihmemaassa ei ole koskaan ollut suosikkisatujani. Se on silkkaa sekoilua. Mielikuvituksellista kyllä, mutta siltikin vain sekoilua. Tässä Disneyn versiossa hahmot ovat epäkiinnostavia ja Herttakuningatar lisäksi ruma. Ei voi olla miettimättä mitä sieniä Lewis Caroll on tätä kirjoittaessaan vetänyt. Ja onhan maailman tylsin loppuratkaisu se, että päähenkilö vain näki unta.

*
Liisa Ihmemaassa (Alice in Wonderland, 1951)
Ohjaus: Clyde Geronimi, Wilfred Jackson, Hamilton Luske.
Pääosissa (äänet): Kathryn Beaumont, Ed Wynn.

Bolt (2008)

Bolt-koira viettää salaisen agentin elämää omistajansa Pennyn kanssa. Taistelussa pahiksia vastaan heillä on käytössään viimeisimmät vempaimet, sekä Boltin supervoimat. Iltaisin Penny lukitsee Boltin sen kotina toimivaan asuntovaunuun. Kun Bolt sattumalta karkaa, sille selviää etteivät supervoimat toimi ulkomaailmassa, ja että Boltin todellisuus onkin ollut vain tv-sarjan kuvaamista. Bolt joutuu opettelemaan tosimaailman tavoille etsiessään tietä takaisin Pennyn luo.

Oon katsonut tämän lukuisia kertoja sukulaislasten kanssa, siis suomeksi puhuttuna. Bolt on joka kerta yllättävän hauska ja loppupuolella yllättävän jännittävä. Sekä paikoin liikuttava. Hauskimpia ovat Boltin uudet ystävät Missy-kissa ja Raivo-hamsteri. Kyllä, hamsteri nimeltä Raivo. Raivo on dubattu hieman epäselvästi, mutta hamsterilla on ehdottomasti leffan hauskimmat replat. Noin 7-vuotiaasta ylöspäin voin suositella tätä koko perheelle.

***
Bolt (2008)
Ohjaus: Byron Howard, Chris Williams.
Pääosissa (äänet): John Travolta, Miley Cyrus.

Late Lammas: elokuva (2015)

Kyllä, olen 31-vuotiaana käyttänyt vapaaehtoisesti aikaani Late Lammas -elokuvan katsomiseen. :)

Laten ja kumppaneiden töppäilyjen vuoksi heidän isäntänsä päätyy suureen kaupunkiin muistinmenetyksen kanssa. Lampaat lähtevät pelastamaan isäntää.

Late Lammas on brittiläisen animaatiofirma Aardmanin tuotantoa, samoin kuin esimerkiksi Wallace ja Gromit, Pirates! sekä Artturi Joulu - Joulupukin poika. Late seikkailee yleensä kymmenen minuutin mittaisissa jaksoissa telkkarissa ja on nyt vihdoin saanut oman leffan. Tv-jaksot ovat hauskoja, eikä huumori petä elokuvassakaan. Samaa kamaa.

***
Late Lammas: elokuva (Shaun the Sheep Movie, 2015)
Ohjaus: Mark Burton, Richard Starzak.

Kätyrit (2015)

Kätyreiden oma elokuva tarjoilee huumoria yhtä paljon (ellei jopa enemmän) aikuisille kuin lapsille. Elokuvateatterissa näkyikin valtaosa katsojista olevan täysi-ikäisiä. (Hauska yksityiskohta: mun vieressä istui kaksi eläkeikäistä mummoa.)

Etukäteen pelkäsin, että kaikki hauskat jutut oli esitelty jo trailerissa. Onneksi näin ei ollut. Vitsiä väännetään niin englantilaisista kuin maailmanhistoriasta. Useaan kertaan nauroin ääneen ja pidin tästä enemmän kuin Itse ilkimys -leffoista (arvostelussa ensimmäinen ja toinen). En yllättyisi vaikka tälle tehtäisiin jatkoakin.

***
Kätyrit (Minions, 2015)
Ohjaus: Kyle Balda, Pierre Coffin.
Pääosissa (äänet): Pierre Coffin, Sandra Bullock, Jon Hamm, Michael Keaton, Allison Janney, Steve Coogan, Jennifer Saunders.

Justus ja urheat ritarit (2013)

Justus on luuseri, mutta haluaa ritariksi. Perinteinen lastenelokuvien kasvutarina siis. Katsoin tämän oikeasti vain Mark Strongin ääniroolin takia. Harmillisen vähän oli Markin äänestä otettu mehuja irti, erikoisempaankin pystyisi. Leffa on ihan perusviihdettä. Kaksijakoisesta persoonallisuudesta kärsivä selvännäkijä oli hauska hahmo ja selkeää vaihtelua genreen.

***
Justus ja urheat ritarit (Justin and the Knights of Valour, 2013)
Ohjaus: Manuel Sicilia.
Pääosissa (äänet): Freddie Highmore, Antonio Banderas, James Cosmo, Charles Dance, Rupert Everett, Alfred Molina, Mark Strong, Saoirse Ronan, Julie Walters, Olivia Williams.

Frozen - huurteinen seikkailu (2013)

Viihdyttävä koko perheen elokuva. Loppua kohden se oli hyvin jännittävä. Mahtavaa että "true loves kiss" ei ollutkaan tarpeellinen. ;) Päähenkilö Anna oli valloittava tyyppi. Hienosti toteutettu elokuva. Se on nyt jo saavuttanut suuren suosion, mutta ei mielestäni ole yhtä hyvä kuin Disneyn edellinen eli Kaksin karkuteillä.

****
Frozen - huurteinen seikkailu (2013)
Ohjaus: Chris Buck, Jennifer Lee. 
Pääosissa (äänet): Kristen Bell, Idina Menzel, Ciarán Hinds.

(Julkaistu alun perin 6.2.2014 toisessa blogissani.)

Itse ilkimys 2 (2013)

Ensimmäisen Itse ilkimyksen katsoin aikoinaan leffateatterissa, mutten erityisesti pitänyt siitä. Myöskään jatko-osa ei uppoa, vaikka onkin edeltäjäänsä riemastuttavampi tapaus. Päähenkilö Grun rakkauden kohteena nähtävä nainen on hupaisa. Benjamin Bratt on tietysti omiaan piristämään mitä tahansa elokuvaa, vaikka tässä olikin pahiksen äänenä.

**
Itse ilkimys 2 (Despicable Me 2, 2013)
Ohjaus: Pierre Coffin, Chris Renaud. 
Pääosissa (äänet): Steve Carell, Kristen Wiig, Benjamin Bratt.

(Julkaistu alun perin 5.1.2014 toisessa blogissani.)

Urhea (2012)

Huh, olipas jännittävä lastenleffa. No ei nyt oikeesti, mutta olihan ne karhut aika hurjia.

Merida on heimon prinsessa, jota yritetään saada järjestettyyn avioliittoon vasten tahtoaan. Tyttö riitaantuu äitinsä kanssa ja karkaa ja tarinaan sekoittuu noita ja niin edelleen. En tiennyt etukäteen mistä leffa kertoo ja se on ehkä hyväksi teillekin.

Päähenkilö on aivan mahtava tyyppi, vallaton luonnonlapsi. Leffassa on huumoria ja seikkailus sopivassa suhteessa. Virkistävää ettei onnelliseen loppuun liittynyt rakkaustarinaa, vaan korjaantuneet perhesuhteet. Myös ensimmäistä kertaa varmaan tuhansiin vuosiin päähenkilö on ehjästä perheestä!

Ääninäyttelijät olivat hyviä (varsinkin Kelly Macdonald sopi päähenkilön ääneksi täydellisesti), aksentit mielenkiintoisia ja musiikki mukavaa. Tämän katson varmasti joskus toistekin. En suosittele ihan perheen pienimmille, ikäraja K7 on ihan paikallaan.

****
Urhea (Brave, 2012)
Ohjaus: Mark Andrews, Brenda Chapman, Steve Purcell.
Pääosissa (äänet): Kelly Macdonald, Billy Connolly, Emma Thompson, Julie Walters, Robbie Coltrane, Kevin McKidd.

Ice Age 4: Mannerten mullistus (2012)

Ice Age -sarjan neljäs osa ei vedä mukaansa senkään vertaa kuin aiemmat. Ehkä näitä on tehty ja nähty jo liikaa.

**
Ice Age 4: Mannerten mullistus (Ice Age: Continental Drift, 2012)
Ohjaus: Steve Martino, Mike Thurmeier.

Mulan (1998)

Loistava Disney-animaatio. Ei perheen pienimmille, sillä kyseessä on sotaelokuva. Ilman hassuja hahmoja ja kivoja musiikkinumeroita, tästä olisi saanut hyvän aikuisille suunnatun animaation. Pahikset olivat pelottavia ja aihe rankka. Mutta tämän katson toistekin.

****
Mulan (1998) 
Ohjaus: Tony Bancroft, Barry Cook. 
Pääosissa (äänet): Eddie Murphy, Pat Morita.

Naapurini Totoro (1988)

Leffan ihanuudesta toitotetaan, mutta en voi sanoa olevani Totoro-leirissä. Kissabussi oli lähinnä ällöttävä. Kesti hetki tottua siihen että lapset puhuvat ja nauravat huutamalla. Musiikista pidin. Isohampainen ja puhumaton Totoro saattaa olla perheen pienimpien mielestä pelottava.

**
Naapurini Totoro (Tonari no Totoro, 1988)
Ohjaus: Hayao Miyazaki.

Aristokatit (1970)

Katsoin ensimmäistä kertaa Disneyn Aristokatit kokonaan, eikä se tehnyt minkäänlaista vaikutusta. Siltä puuttui parhaille Disney-leffoille ominainen synkkä pohjavire tai vaikean aiheen pohdinta. Musiikkinumerot olivat kivoja, mutta muuten leffa ei tarjoa aikuiskatsojalle mitään. Herttuatar ja Thomas olivat ärsyttäviä. Ja missä ihmeen välissä ne rakastuivat!? Katsoin leffan suomeksi dubattuna telkkarista, enkä pitänyt pentujen suomalaisäänistä. Lisäksi kaikki kissat lauloivat kammottavan epävireisesti.  Pääpahis Edgar ei ollut pelottava (verrattuna esimerkiksi Cruella de Viliin), vaan näytti ihan meidän naapurin sedältä.

**
Aristokatit (The AristoCats, 1970)
Ohjaus: Wolfgang Reitherman.
Pääosissa (äänet): Phil Harris, Eva Gabor.

Pirates! (2012)

Englantilainen Aardman Animations on luonut mm. sellaisia onnistuneita hahmoja kuin Wallace & Gromit, sekä Shaun the Sheep (kotimaisittain Late Lammas). Nyt Aardman tuo iloksemme merirosvoja.

Elokuva on oikein onnistunut, vaikkei tarinaltaan erityisen omaperäinen. Parhaat vitsit ovatkin pienissä yksityiskohdissa, jotka varmaan menevät lapsikatsojilta ohi. Kuten esimerkiksi se, että Darwin on niin nörtti ettei saa naisia. Myös korteilla kommunikoiva apina herätti hilpeyttä. Ikäraja on K7, eikä leffa ihan pienimmille olekaan. Suurin osa musiikkivalinnoista oli aivan nappiin, varsinkin London Calling.

****
Pirates! (The Pirates! Band of Misfits, 2012)
Ohjaus: Peter Lord, Jeff Newitt.
Pääosissa (äänet): Hugh Grant, Martin Freeman, Imelda Staunton.

Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus (2011)

Uusi Tintti ei ole varsinaisesti huono elokuva. Se ei vaan saanut minua innostumaan. Animaatio on huikean hienon näköistä. Laatuun on sillä osastolla satsattu kautta elokuvan, aina sivuhahmoja ja taustoja myöten. Ääninäyttelijöistäkin pidin ja seikkailua elokuvasta löytyy yllin kyllin.

Vaikka leffa on hienon näköinen ja täynnä vauhtia, se tarjoaa lopulta hyvin vähän mitään mielenkiintoista. Reissuun lähdetään heppoisin perustein. Tintti vaikuttaa lähinnä yliuteliaalta pikkupojalta, eikä itseäni jaksanut kiinnostaa pienoismallista löytynyt arvoitus.

En tiedä Tintti-sarjakuvista juuri mitään muuta kuin tunnetuimmat hahmot. Siksi elokuvaa katsoessa hämmensi päähenkilön ikä. Tintti on omillaan asuva toimittaja, joka kantaa asetta. Kuitenkin ulkonäkönsä puolesta hän voisi olla mitä tahansa kymmenen ja kahdenkymmenen ikävuoden väliltä.
   Elokuva on ilmeisesti suunnattu noin 12-14 -vuotiaille. Ikäraja on Suomessa K12, eikä leffa väkivaltaisuutensa puolesta olekaan tarkoitettu ihan perheen pienimmille katsojille. Paikoitellen Tintin seikkailut on suorastaan toimintaelokuva, sillä poikkeuksella että päähenkilö on nuori poika. Joitain tarinan juonenkäänteitä kuitenkin väännettiin rautalangasta. Ihan kuin katsojia pidettäisiin aivan idiootteina ja samalla saatiin myös Tintti vaikuttamaan hieman yksinkertaiselta.

Ja miksi, oi miksi pitää jo leffan lopussa povata jatko-osaa?! Aargh, mä en kestä näitä.

**
Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus (The Adventures of Tintin, 2011)
Ohjaus: Steven Spielberg.
Pääosissa (äänet): Jamie Bell, Andy Serkis, Daniel Craig.

Saapasjalkakissa (2011)

Dreamworks on yleensä onnistunut siinä missä Disney ei; tekemään onnistuneita jatko-osia. Dreamworksin kaikki Shrek-elokuvat ovat olleet viihdyttäviä, erityisesti kakkonen, jossa Saapasjalkakissa esitellään ensimmäisen kerran. Saapasjalkakissan omaa elokuvaa on siis vaikea olla vertaamatta Shrekkeihin.

Leffa on tarinaltaan yllätyksetön ja siten jopa hieman tylsä. Vaikka animaatiojälki huikean hienoa onkin. Elokuva ei ollut yhtä viihdyttävä, oivaltava ja hauska kuin Shrekit. Lievä pettymys siis. Olen silti edelleen sitä mieltä, että Saapasjalkakissa on aivan loistava hahmo, jonka kruunaa Antonio Banderaksen ääni.

**
Saapasjalkakissa (Puss in Boots, 2011)
Ohjaus: Chris Miller.
Pääosissa (äänet): Antonio Banderas, Salma Hayek, Zach Galifianakis.

Prinsessa ja sammakko (2009)

Muistaakseni elokuvaa kehuttiin kovasti sen ilmestyessä ja olipa se Oscar-ehdokkaanakin. Ehkä odotukset olivat liian kovat, sillä petyin pahasti. Leffa alkoi lupaavasti, mutta lässähti matkan varrella. Päähenkilö Tiana oli ihan mukavaa vaihtelua Disneyn päähenkilöihin, koska hän ei ole prinsessa vaan tavallinen duunari. Prinssi Naveen ei vedonnut yhtään. Musiikki oli leffan parhaita puolia, vaikka musiikkinumeroita olikin aivan liikaa.

**
Prinsessa ja sammakko (The Princess and the Frog, 2009)
Ohjaus: Ron Clements, John Musker
Pääosissa (äänet): Anika Noni Rose, Bruno Campos, Keith David.

Gnomeo & Julia (2011)

Romeon ja Julia tarina on söpöistetty kertomaan puutarhatontuista. Ja sitä se oli; söpöä kuin mikä. Sopii katsottavaksi silloin, kun ei jaksa ajatella mitään. Elokuva tarjosi ihan mukavaa katsottavaa aikuisellekin ja ainakin minua jännitti paikoin ihan oikeasti, että miten tässä käy. Tuntui hurjalta kun yksi tonttu meni säpäleiksi ja Julia liimattiin kiinni alustaansa. Olosuhteiden pakosta jouduin katsomaan tämän suomeksi. Jonain vajakkipäivänä (vähän niinkuin krapulapäivä tai sunnuntaipäivä tai sairaslomapäivä) tämän voisi katsoa uudestaan alkuperäisraidalla.

***
Gnomeo & Julia (Gnomeo & Juliet, 2011)
Ohjaus: Kelly Asbury
Pääosissa (äänet): James McAvoy, Emily Blunt, Maggie Smith, Jason Statham, Michael Caine.

Rio (2011)

Twentieth Century Fox Animation on tehnyt mukavasti menestyneet Ice Age -elokuvat. Studion uusin ilmestynyt elokuva on Rio, joka tarjoaa mukavan miniloman Brasiliaan.

Bluraylta katsottuna animaation laatu ja elokuvan maisemat ovat huikaisevia. Tarinassa oli omat hauskat hetkensä, vaikka se ei ollutkaan erityisen vaikuttava tai koskettava. Asetelmasta tuli mieleen elokuva Nemoa etsimässä; hieman liikuntarajoitteinen päähenkilö ja hänen arkajalka-kaitsijansa joutuvat elämänsä seikkailuun.

Värikkäiden maisemien lisäksi elokuvan hauskinta antia oli brasilialaista tunnelmaa luova musiikki. Alkuperäisäänistä täytyy mainita erityisesti Jamie Foxx ja hänen ihana lauluäänensä.

***
Rio (2011)
Ohjaus: Carlos Saldanha
Pääosissa (äänet): Jesse Eisenberg, Leslie Mann, Anne Hathaway, Jamie Foxx.

Nemoa etsimässä (2003)

Tämäkin elokuva on ollut meikäläisellä aukko sivistyksessä - olen ehkä jotain pätkiä nähnyt telkkarista. Sekin on nyt korjattu, vaan enpä voi sanoa elokuvan olleen erityisen ihmeellinen. Kovin pidetty se tuntuu olevan. IMDb:ssä elokuvalla on tällä hetkellä 8.1 pistettä (kun maksimi on 10), joka on erittäin hyvin. Ja samaisen sivuston Top 250 -listalta leffa löytyy sijalta 172.

Animointi oli erittäin hienon näköistä ja tarina oli paikoin jännittävä. Taisi se kerran naurattaakin. Uskon elokuvan viihdyttävän niin isoja kuin pieniäkin katsojia. Ei vaan tehnyt allekirjoittaneeseen erityistä vaikutusta.

Olen kuullut että nähtyään tämän elokuvan, jotkut lapset eivät ole suostuneet enää syömään kalaa. En tiedä siitä, mutta minä en ainakaan ikinä hanki akvaariota.

***
Nemoa etsimässä (Finding Nemo, 2003)
Ohjaus: Andrew Stanton, Lee Unkrich
Pääosissa (äänet): Albert Brooks, Ellen DeGeneres, Alexander Gould, Willem Dafoe, Geoffrey Rush.

---
Muita arvosteltuja Disney Pixar -elokuvia:
Toy Story (1995)
Toy Story 2 (1999)
Toy Story 3 (2010)

Kaksin karkuteillä (2010)

Prinsessa Tähkäpää on hyvin pienenä kidnapattu vanhemmiltaan, sillä Tähkäpään pitkillä hiuksilla on taikavoimia. Manipuloiva Gothel on kasvattanut tytön siis kuin omanaan, mutta Tähkäpää ei ole koskaan saanut poistua kotinsa ulkopuolelle. Pian 18-vuotiaalla Tähkäpäällä on suuri mielenkiinto ympäröivää maailmaa kohtaan ja kun kotiinsa törmää piilopaikkaa etsivä varas Flynn Rider, tämä erikoinen kaksikko lähtee yhdessä matkalle.

Odotin elokuvan olevan ihan kiva Disney-hassuttelu. Olihan se hauskakin - pieni kameleontti ja Maximus-hevonen olivat ihan huippuja. Lapsensa kadottaneiden vanhempien suru oli kuitenkin koskettavaa ja se tuotiin esille ihanan hienovaraisesti. Samaten tarinan psykologia kiinnosti; aikuistuvan Tähkäpään oma henkinen kamppailu kuuliaisen tyttären ja itsenäisen nuoren naisen välillä, sekä aikuisen valta lapseen joka ei tiedä paremmasta.

Rakkaustarina kuuluu oleellisesti tämän genren leffoihin ja se oli ihan mukavaa seurattavaa. Päähenkilöiden ulkonäkö tosin kiinnitti hieman häiritsevästi huomiota. Tähkäpää näyttää paljon nuoremmalta kuin 18-vuotiaalta ja Flynn täten häntä kovasti vanhemmalta. Mutta ehdottomasti paras katsomani animaatio pitkään aikaan.

Edit: Helmi soundtrackilta, Kingdom Dance.

****
Kaksin karkuteillä (Tangled, 2010)
Ohjaus: Nathan Greno, Byron Howard
Pääosissa (äänet): Mandy Moore, Zachary Levi, Donna Murphy.