lauantai 29. lokakuuta 2011
Vielä ehtii osallistua arvontaan!
My Movie Blogin yhteistyössä Disneyn kanssa järjestämä Leijonakuningas-arvonta on käynnissä vielä kuun vaihteeseen asti, joten vielä ehtii mukaan. Tarkemmat ohjeet löytyy täältä.
perjantai 28. lokakuuta 2011
Movie Monday #22 - Someone New
Movie Mondayn 22. haaste kysyy uusinta suosikkinäyttelijää. Katsottuani Butch ja Kid -elokuvan ja Puhalluksen hyvin peräkkäin, vastaan nuori Robert Redford. Viimeksi katsoin Presidentin miehet.
maanantai 24. lokakuuta 2011
lauantai 22. lokakuuta 2011
perjantai 21. lokakuuta 2011
Tulossa: Black Gold
Black Gold -leffan ensimmäinen traileri on täällä! Pääosissa Tahar Rahim, Antonio Banderas, Mark Strong ja Freida Pinto. Elokuvan USA:n ensi-ilta on joulukuussa 2011.
torstai 20. lokakuuta 2011
Leijonakuningas-arvonta!
Disneyn klassikkoelokuva Leijonakuningas on jälleen myynnissä! 14. lokakuuta leffa julkaistiin ensimmäistä kertaa blurayna. Bluray Combo sisältää elokuvan bluray- ja dvd-version, sekä runsaasti lisämateriaalia.
Uuden julkaisun kunniaksi My Movie Blog järjestää Leijonakuningas-aiheisen arvonnan yhteistyössä Disneyn kanssa. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan Leijonakuningas-kuvasettejä, jotka sisältävät 6 erilaista litografia. Settejä arvotaan kaikkiaan 5 kappaletta. Setit ovat todellisia harvinaisuuksia, kuvat vähintäänkin upeita, eikä niitä ole myynnissä missään.
Arvontaan voit osallistua jättämällä minulle sähköpostiosoitteesi viimeistään 31.10.2011, joko tämän postauksen kommenttilaatikkoon tai osoitteeseen tiinamarialindqvist@gmail.com (otsikolla Leijonakuningas-arvonta). Sinulla on mahdollisuus osallistua kahdella arvalla, kun mainostat arvontaa lisäksi esim. blogissasi tai Facebookissa, ja muistat ilmoittaa siitä viestissäsi minulle.
Suoritan arvonnan heti kuukauden vaihduttua ja voittajat julkaistaan täällä blogissa. Sen lisäksi ilmoitan voittajille sähköpostitse ja pyydän heiltä osoitteet, jotta Disney voi postittaa palkinnot perille.
Uuden julkaisun kunniaksi My Movie Blog järjestää Leijonakuningas-aiheisen arvonnan yhteistyössä Disneyn kanssa. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan Leijonakuningas-kuvasettejä, jotka sisältävät 6 erilaista litografia. Settejä arvotaan kaikkiaan 5 kappaletta. Setit ovat todellisia harvinaisuuksia, kuvat vähintäänkin upeita, eikä niitä ole myynnissä missään.
Arvontaan voit osallistua jättämällä minulle sähköpostiosoitteesi viimeistään 31.10.2011, joko tämän postauksen kommenttilaatikkoon tai osoitteeseen tiinamarialindqvist@gmail.com (otsikolla Leijonakuningas-arvonta). Sinulla on mahdollisuus osallistua kahdella arvalla, kun mainostat arvontaa lisäksi esim. blogissasi tai Facebookissa, ja muistat ilmoittaa siitä viestissäsi minulle.
Suoritan arvonnan heti kuukauden vaihduttua ja voittajat julkaistaan täällä blogissa. Sen lisäksi ilmoitan voittajille sähköpostitse ja pyydän heiltä osoitteet, jotta Disney voi postittaa palkinnot perille.
Puuta, heinää ja muutama vesiperä (1998)
Juuri tällaista brittien tekemä mustan huumorin gangsterikomedia on parhaimmillaan! Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että Guy Ritchie on nero. Nautin elokuvasta täysin siemauksin alusta loppuun asti, niin että se piti katsoa heti parin päivän sisällä uudestaan. Miksi, oi miksi olen lykännyt tämän katsomista näin pitkään? Leffan tekijöinä on kuitenkin kaksi lempparinimeäni; Guy Ritchie ohjaajana ja Matthew Vaughn tuottajana.
Leffa on aikoinaan ollut Jason Stathamin läpimurto. Miehen nimeähän ei ole mainittu edes dvd-kannessa, siinä missä nykyisin hän riittää yksin markkinoimaan minkä tahansa rainan ihmisten tietoisuuteen. Pidän Jason Flemyngistä koko ajan enemmän, mitä useamman leffansa olen nähnyt. Kerrassaan hurmaava näyttelijä. Nick Moran hoitaa pääroolin ihan mallikkaasti, Dexter Fletcherin jäädessä nelikon heikoimmaksi.
Kymmenen vuotta tämän leffan jälkeen Ritchie teki samantyylisen päivitetyn version elokuvassa RocknRolla. Vaikka Puutaheinää onkin mestariteos, on RocknRolla mielestäni vielä parempi.
Piiri pieni pyörii; Statham oli sittemmin Ritchien elokuvassa Revolver, Flemyng ja Fletcher molemmat Vaughnin elokuvissa Tähtisumua ja Kick-Ass.
*****
Puuta, heinää ja muutama vesiperä (Lock, Stock and Two Smoking Barrels, 1998)
Ohjaus: Guy Ritchie
Pääosissa: Nick Moran, Jason Flemyng, Jason Statham, Dexter Fletcher, Vinnie Jones.
Leffa on aikoinaan ollut Jason Stathamin läpimurto. Miehen nimeähän ei ole mainittu edes dvd-kannessa, siinä missä nykyisin hän riittää yksin markkinoimaan minkä tahansa rainan ihmisten tietoisuuteen. Pidän Jason Flemyngistä koko ajan enemmän, mitä useamman leffansa olen nähnyt. Kerrassaan hurmaava näyttelijä. Nick Moran hoitaa pääroolin ihan mallikkaasti, Dexter Fletcherin jäädessä nelikon heikoimmaksi.
Kymmenen vuotta tämän leffan jälkeen Ritchie teki samantyylisen päivitetyn version elokuvassa RocknRolla. Vaikka Puutaheinää onkin mestariteos, on RocknRolla mielestäni vielä parempi.
Piiri pieni pyörii; Statham oli sittemmin Ritchien elokuvassa Revolver, Flemyng ja Fletcher molemmat Vaughnin elokuvissa Tähtisumua ja Kick-Ass.
Puuta, heinää ja muutama vesiperä (Lock, Stock and Two Smoking Barrels, 1998)
Ohjaus: Guy Ritchie
Pääosissa: Nick Moran, Jason Flemyng, Jason Statham, Dexter Fletcher, Vinnie Jones.
Tunnisteet:
arvostelu,
Dexter Fletcher,
Guy Ritchie,
Jason Flemyng,
Jason Statham,
Nick Moran,
toimintakomedia,
viisi tähteä,
Vinnie Jones
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Tulossa: Tinker Tailor Solder Spy
John Le Carren kirjaan perustuva elokuva Tinker Tailor Solder Spy on tulossa näillä näkymin Suomen ensi-iltaan 2. maaliskuuta 2012. Nimi on suomeksi käännetty Pappi Lukkari Talonpoika Vakooja, joka kuulostaa hivenen typerältä. Elokuva on julkaistu jo Englannissa ja saanut paljon ylistäviä arvosteluja. Onpa siitä ennustettu kisaajaa Oscar-mittelöihinkin.
Alla olevan trailerin perusteella leffa vaikuttaa mielenkiintoiselta. Mukana Gary Oldman, Mark Strong, Tom Hardy, Colin Firth, Ciaran Hinds - voiko parempaa porukkaa toivoa! Mark on tehnyt Colin Firthin kanssa aiemmin töitä ainakin Fiver Pitch -elokuvassa (suomeksi Hornankattila), sekä Tom Hardyn kanssa elokuvissa RocknRolla ja Scenes of a Sexual Nature.
Alla olevan trailerin perusteella leffa vaikuttaa mielenkiintoiselta. Mukana Gary Oldman, Mark Strong, Tom Hardy, Colin Firth, Ciaran Hinds - voiko parempaa porukkaa toivoa! Mark on tehnyt Colin Firthin kanssa aiemmin töitä ainakin Fiver Pitch -elokuvassa (suomeksi Hornankattila), sekä Tom Hardyn kanssa elokuvissa RocknRolla ja Scenes of a Sexual Nature.
Ensi-illasta:
tiistai 18. lokakuuta 2011
Movie Monday #21 - From Finland
Movie Mondayn 21. haasteessa June heitti kysymykset: "Mutta jos sinä näyttäisit yhden suomalaisen elokuvan jollekulle syntyperältään muualta olevalle, mikä se olisi? Mikä raina olisi sinusta sellainen, joka ansaitsisi viitoittaa Suomen tietä kulttuuria tuntemattoman hepun leffalemppareiden joukkoon?"
Ei ehkä suurin suosikkini kotimaisista elokuvista, mutta kuitenkin erittäin hyvä sellainen on Timo Koivusalon ohjaama Sibelius. Se jos mikä kertoo suomalaisesta kulttuurista jotain. Valisten leffan tämän haasteen vastaukseksi erityisesti siksi, että olen kerran näyttänyt elokuvan "jollekulle syntyperältään muualta olevalle". Laitoimme tekstityksen englanniksi ja äidinkielenään espanjaa puhuva ystäväni naureskeli ensin sille miten hassulta suomenkieli kuulostaa, mutta keskittyi lopulta myös itse tarinaan. Hieno elokuva, suosittelen.
Ei ehkä suurin suosikkini kotimaisista elokuvista, mutta kuitenkin erittäin hyvä sellainen on Timo Koivusalon ohjaama Sibelius. Se jos mikä kertoo suomalaisesta kulttuurista jotain. Valisten leffan tämän haasteen vastaukseksi erityisesti siksi, että olen kerran näyttänyt elokuvan "jollekulle syntyperältään muualta olevalle". Laitoimme tekstityksen englanniksi ja äidinkielenään espanjaa puhuva ystäväni naureskeli ensin sille miten hassulta suomenkieli kuulostaa, mutta keskittyi lopulta myös itse tarinaan. Hieno elokuva, suosittelen.
Prinsessa ja sammakko (2009)
Muistaakseni elokuvaa kehuttiin kovasti sen ilmestyessä ja olipa se Oscar-ehdokkaanakin. Ehkä odotukset olivat liian kovat, sillä petyin pahasti. Leffa alkoi lupaavasti, mutta lässähti matkan varrella. Päähenkilö Tiana oli ihan mukavaa vaihtelua Disneyn päähenkilöihin, koska hän ei ole prinsessa vaan tavallinen duunari. Prinssi Naveen ei vedonnut yhtään. Musiikki oli leffan parhaita puolia, vaikka musiikkinumeroita olikin aivan liikaa.
**
Prinsessa ja sammakko (The Princess and the Frog, 2009)
Ohjaus: Ron Clements, John Musker
Pääosissa (äänet): Anika Noni Rose, Bruno Campos, Keith David.
**
Prinsessa ja sammakko (The Princess and the Frog, 2009)
Ohjaus: Ron Clements, John Musker
Pääosissa (äänet): Anika Noni Rose, Bruno Campos, Keith David.
maanantai 17. lokakuuta 2011
Tulossa: This Means War
... eli Chris Pine ja Tom Hardy taistelemassa Reese Witherspoonista.
Alla olevan trailerin perusteella voi päätellä, että tätä elokuvaa tuskin tullaan historiankirjoissa muistamaan elokuvataiteen merkkipaaluna, mutta viihdyttävä se saattaa olla. Toimintakohtaukset vaikuttavat meneviltä ja hienoja stuntteja todennäköisesti viljellään. Ja hei, Tom Hardy ja Chris Pine ovat todellakin kaksi tarpeeksi hyvää syytä leffan katsomiseen. Mahtavaa miten Hardyn ura on ottanut huiman noususuhdanteen viime aikoina.
This Means War tulossa keväällä 2012.
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Amélie (2001)
Maailman romanttisimmaksi elokuvaksi tituleerattu Amélie on viihdyttävää katsottavaa kerta toisensa jälkeen. Se on virkistävän erilainen kokemus tälläiselle valtavirtajenkkimössöön tottuneelle leffakatsojalle. Elokuva ei kuitenkaan ole mullistanut maailmaani - en siis ylistäisi sitä ihan niin paljon kuin dvd:n takakannessa tehdään. Elokuvassa on paljon hienoja yksityiskohtia, joten joka katselukerralla siitä löytää jotain uutta. Pääosassa nähtävä Audrey Tautou on suloinen kuin mikä. Soundtrack on myös ihana. Ärsyttää vaan, että siinä missä pikkupianistit ennen yrittivät soittaa Für Elisea, he nyt renkuttavat La Valse D'Amélieta.
****
Amélie (Le Fabuleux destin d'Amélie Poulain, 2001)
Ohjaus: Jean-Pierre Jeunet
Pääosissa: Audrey Tautou, Mathieu Kassovitz, Jamel Debbouze.
---
Muita arvosteltuja ranskalaisia elokuvia:
Nöyrin palvelijanne (2003)
****
Amélie (Le Fabuleux destin d'Amélie Poulain, 2001)
Ohjaus: Jean-Pierre Jeunet
Pääosissa: Audrey Tautou, Mathieu Kassovitz, Jamel Debbouze.
---
Muita arvosteltuja ranskalaisia elokuvia:
Nöyrin palvelijanne (2003)
Tunnisteet:
arvostelu,
Audrey Tautou,
Jamel Debbouze,
Jean-Pierre Jeunet,
komedia,
Mathieu Kassovitz,
neljä tähteä,
soundtrack
lauantai 15. lokakuuta 2011
The Guard (2011)
"I'm Irish. Racism is part of my culture."
Voih, ihanat gangsterikomediat. Tämäkin oli paikoin oikein hauska, mutta eteni vaan liian hitaasti. Hirtehisen tarinan loppuun oli ängetty outoa sentimentaalisuutta. Tai sitten en vaan tajunnut sitä vitsiä.
Brendan Gleeson sopii päärooliin täydellisesti ja sivuosanäyttelijätkin hoitavat hommansa hienosti. Fionnula Flanagan esittää persoonallista vanhaa rouvaa ja pelaa Gleesonin kanssa hyvin yhteen. Liam Cunningham ja Mark Strong ovat brittinäyttelijöiden kermaa, varsinkin kun on kyse tällaisista gangsterirooleista. Tykkäsin Markin suorituksesta kovasti ja ihan vaan sen takia tämän voisi katsoa joskus toistekin. Hän oli Clive Cornellina kuin omissa nahoissaan, mikä oli mahtavaa Sinestron ja Guernin jälkeen. Suorituksessaan oli mukavasti hieman Archie'a mukana, vaikkei hän päässytkään kunnolla likaamaan käsiään. Leffassa vähäisesti esiintynyt aseenheiluttelu tosin oli säälittävää kaikkien osalta. Paitsi ehkä Don Cheadlen, mutta hänellä olikin isoin pyssy.
***
The Guard (2011)
Ohjaus: John Michael McDonagh
Pääosissa: Brendan Gleeson, Don Cheadle, Liam Cunningham, Mark Strong, Fionnula Flanagan.
Voih, ihanat gangsterikomediat. Tämäkin oli paikoin oikein hauska, mutta eteni vaan liian hitaasti. Hirtehisen tarinan loppuun oli ängetty outoa sentimentaalisuutta. Tai sitten en vaan tajunnut sitä vitsiä.
Brendan Gleeson sopii päärooliin täydellisesti ja sivuosanäyttelijätkin hoitavat hommansa hienosti. Fionnula Flanagan esittää persoonallista vanhaa rouvaa ja pelaa Gleesonin kanssa hyvin yhteen. Liam Cunningham ja Mark Strong ovat brittinäyttelijöiden kermaa, varsinkin kun on kyse tällaisista gangsterirooleista. Tykkäsin Markin suorituksesta kovasti ja ihan vaan sen takia tämän voisi katsoa joskus toistekin. Hän oli Clive Cornellina kuin omissa nahoissaan, mikä oli mahtavaa Sinestron ja Guernin jälkeen. Suorituksessaan oli mukavasti hieman Archie'a mukana, vaikkei hän päässytkään kunnolla likaamaan käsiään. Leffassa vähäisesti esiintynyt aseenheiluttelu tosin oli säälittävää kaikkien osalta. Paitsi ehkä Don Cheadlen, mutta hänellä olikin isoin pyssy.
The Guard (2011)
Ohjaus: John Michael McDonagh
Pääosissa: Brendan Gleeson, Don Cheadle, Liam Cunningham, Mark Strong, Fionnula Flanagan.
perjantai 14. lokakuuta 2011
Movie Monday #20 - Tanssin taikaa
Movie Mondayn 20. haaste: "Mikä on kaikkien aikojen suosikkisi tanssielokuvien tai tanssin maailmaan liittyvien elokuvien saralla? Vai onko sinulla vain jokin suosikkielokuvakohtaus, johon tanssi liittyy olennaisesti?"
Oma suosikkitanssikohtaukseni elokuvahistoriassa on vuoden 1961 musikaalista West Side Story. Leffassa on monia hienoja hetkiä, mutta olen aina pitänyt eniten Americasta. Voi noita liikkeitä ja vaatteita. Ihanat Rita Moreno ja George Chakiris!
Oma suosikkitanssikohtaukseni elokuvahistoriassa on vuoden 1961 musikaalista West Side Story. Leffassa on monia hienoja hetkiä, mutta olen aina pitänyt eniten Americasta. Voi noita liikkeitä ja vaatteita. Ihanat Rita Moreno ja George Chakiris!
Saw II (2005)
Sarjan toinen elokuva on mielenkiintoinen ja loppuratkaisu jälleen ihanan yllättävä. Ei kuitenkaan ihan siinä määrin kuin ensimmäisessä leffassa. Tämä oli myös muistikuvieni mukaan ensimmäistä raaempi. Tapausta tutkivat poliisit eivät ole mitään neropatteja, mutta murhaajan uhrit ovat vielä tyhmempiä. Se ärsytti paikoin suuresti. Vaan jonkunhan kauhuleffassa on kuoltava.
Turha fakta matkan varrelta: Donnie Wahlbergin roolihahmon nimi on Eric Matthews, kuten myös Benjamin Brattin elokuvassa Miss Kovis.
Mietin pitkään tämän postauksen kuvavalintaa ja tulin siihen tulokseen, että kuva Tobin Bellistä olisi ollut liian pelottavaa. ;)
****
Saw II (2005)
Ohjaus: Darren Lynn Bousman
Pääosissa: Donnie Wahlberg, Tobin Bell, Erik Knudsen, Dina Meyer, Shawnee Smith.
---
Muita sarjasta arvosteltuja:
Saw (2004)
Turha fakta matkan varrelta: Donnie Wahlbergin roolihahmon nimi on Eric Matthews, kuten myös Benjamin Brattin elokuvassa Miss Kovis.
Mietin pitkään tämän postauksen kuvavalintaa ja tulin siihen tulokseen, että kuva Tobin Bellistä olisi ollut liian pelottavaa. ;)
****
Saw II (2005)
Ohjaus: Darren Lynn Bousman
Pääosissa: Donnie Wahlberg, Tobin Bell, Erik Knudsen, Dina Meyer, Shawnee Smith.
---
Muita sarjasta arvosteltuja:
Saw (2004)
Tunnisteet:
arvostelu,
Darren Lynn Bousman,
Dina Meyer,
Donnie Wahlberg,
Erik Knudsen,
kauhu,
neljä tähteä,
Shawnee Smith,
Tobin Bell
torstai 13. lokakuuta 2011
Javier Bardem on Bond-pahis
Tulevan Bond-elokuvan ympärillä liikkuu tavalliseen tapaan huhu jos toinenkin. Elokuvan nimi ei ole vielä varmistunut. Tuotanyhtiö Sony Pictures on kuitenkin varannut netistä kaikki mahdolliset Skyfall-nimen sisältävät osoitteet, joten tuon arvaillaan olevan tulevan Bond-leffan otsikko.
Daniel Craig heiluu jälleen pääroolissa, M:nä nähdään Judi Dench. Sihteerikkö Moneypenny tekee paluun leffasarjaan ja rooliin on kiinnitetty Naomie Harris. Ihonväri siis vaihtuu, kuten Felix Leiterilla aikoinaan. Noh, väliäkös tuolla, tuntuu vaan oudolta. Bond-tyttönä elokuvassa on ranskalainen Bérénice Marlohe.
Javier Bardem on kertonut haastattelussa olevansa tulevan Bond-leffan pahis. Elokuvaan on liitetty myös sellainen nimi kuin Ralph Fiennes. Leffassa huhutaan olevan mukana monessa Bond-tarinassa nähty hahmo Ernst Stavro Blofeld, mutta mene ja tiedä kuka häntä esittää. Fiennes on tehnyt urallaan erittäin onnistuneita pahisrooleja, jollaisessa näkisin hänet jälleen oikein mielelläni. IMDb mainitsee leffan tiedoissa lisäksi Helen McCroryn ja Ben Whishaw'n, mutta rooleistaan ei ole tietoa.
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Pictures #24: Ennen ja jälkeen
Ovat Mark ja missus muuttuneet edukseen, vai mitä mieltä olette? ;)
Vasen kuva Empire Awardseilta 2008 ja oikea samoista kemuista kaksi vuotta myöhemmin.
Vasen kuva Empire Awardseilta 2008 ja oikea samoista kemuista kaksi vuotta myöhemmin.
Gnomeo & Julia (2011)
Romeon ja Julia tarina on söpöistetty kertomaan puutarhatontuista. Ja sitä se oli; söpöä kuin mikä. Sopii katsottavaksi silloin, kun ei jaksa ajatella mitään. Elokuva tarjosi ihan mukavaa katsottavaa aikuisellekin ja ainakin minua jännitti paikoin ihan oikeasti, että miten tässä käy. Tuntui hurjalta kun yksi tonttu meni säpäleiksi ja Julia liimattiin kiinni alustaansa. Olosuhteiden pakosta jouduin katsomaan tämän suomeksi. Jonain vajakkipäivänä (vähän niinkuin krapulapäivä tai sunnuntaipäivä tai sairaslomapäivä) tämän voisi katsoa uudestaan alkuperäisraidalla.
***
Gnomeo & Julia (Gnomeo & Juliet, 2011)
Ohjaus: Kelly Asbury
Pääosissa (äänet): James McAvoy, Emily Blunt, Maggie Smith, Jason Statham, Michael Caine.
***
Gnomeo & Julia (Gnomeo & Juliet, 2011)
Ohjaus: Kelly Asbury
Pääosissa (äänet): James McAvoy, Emily Blunt, Maggie Smith, Jason Statham, Michael Caine.
Tunnisteet:
animaatio,
arvostelu,
Emily Blunt,
James McAvoy,
Jason Statham,
Kelly Asbury,
kolme tähteä,
Maggie Smith,
Michael Caine
tiistai 11. lokakuuta 2011
Kolme muskettisoturia (1993)
Voi että tätä leffaa tuli penskana katsottua. Jokaisella kavereistani oli oma suosikkimuskettisoturinsa. Omani oli muistaakseni Charlie Sheenin esittämä Aramis. Voi elämä...
Näin vuosia myöhemmin leffan katsominen tuntuu vähintäänkin nostalgiselta. Koomisuus on muuttunut pääasiassa tahattomaksi, mutta elokuva oli edelleen oikein viihdyttävää katsottavaa. Oliver Plattin roolisuoritus on kestänyt aikaa. Hän oli edelleen positiivisessa mielessä hauska. Kiefer Sutherland ja Charlie Sheen hoitavat hommansa hyvin, vaikka käsikirjoitus herättääkin toisinaan myötähäpeää. Porukan ärsyttävin on ehdottomasti Chris O'Donnellin esittämä D'Artagnan. Tarinan pahiksina nähdään mm. Tim Curry ja Michael Wincott. Ällöttävää kardinaalia esittävä Curry on kuin luotu pahisrooleihin. Femme fatalena Rebecca De Mornay. Vasta nyt bongasin Paul McGannin kaksoisroolissa.
***
Kolme muskettisoturia (The Three Musketeers, 1993)
Ohjaus: Stephen Herek
Pääosissa: Kiefer Sutherland, Charlie Sheen, Chris O'Donnell, Oliver Platt, Tim Curry, Rebecca De Mornay, Michael Wincott.
Näin vuosia myöhemmin leffan katsominen tuntuu vähintäänkin nostalgiselta. Koomisuus on muuttunut pääasiassa tahattomaksi, mutta elokuva oli edelleen oikein viihdyttävää katsottavaa. Oliver Plattin roolisuoritus on kestänyt aikaa. Hän oli edelleen positiivisessa mielessä hauska. Kiefer Sutherland ja Charlie Sheen hoitavat hommansa hyvin, vaikka käsikirjoitus herättääkin toisinaan myötähäpeää. Porukan ärsyttävin on ehdottomasti Chris O'Donnellin esittämä D'Artagnan. Tarinan pahiksina nähdään mm. Tim Curry ja Michael Wincott. Ällöttävää kardinaalia esittävä Curry on kuin luotu pahisrooleihin. Femme fatalena Rebecca De Mornay. Vasta nyt bongasin Paul McGannin kaksoisroolissa.
***
Kolme muskettisoturia (The Three Musketeers, 1993)
Ohjaus: Stephen Herek
Pääosissa: Kiefer Sutherland, Charlie Sheen, Chris O'Donnell, Oliver Platt, Tim Curry, Rebecca De Mornay, Michael Wincott.
maanantai 10. lokakuuta 2011
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Movie Monday #17 - Rakastaa, ei rakasta...
Movie Mondayn 17. haasteessa etsitään näyttelijää, josta olet oppinut pitämään.
80-luvulla minä vasta synnyin, kun Robert Downey Jr. teki uraa nuortenleffoissa. Minä aloin seurata Hollywoodin uutisia 90-luvulla, jolloin mies oli otsikoissa lähinnä huumesotkujensa ansiosta. Käsitykseni kaverista oli siis kovin negatiivinen, vaikka en ollut nähnyt ainutta elokuvaansa.
Katsottuani Sherlock Holmesin, Iron Manin, Lasketun ajan ja The Soloistin olen sitä mieltä, että kyseessä on mielenkiintoinen näyttelijä. Nykyisin pidän Robert Downey Jr:n mukanaoloa plussana enkä miinuksena. Ja onhan mies sittemmin parantanut tapansa.
80-luvulla minä vasta synnyin, kun Robert Downey Jr. teki uraa nuortenleffoissa. Minä aloin seurata Hollywoodin uutisia 90-luvulla, jolloin mies oli otsikoissa lähinnä huumesotkujensa ansiosta. Käsitykseni kaverista oli siis kovin negatiivinen, vaikka en ollut nähnyt ainutta elokuvaansa.
Katsottuani Sherlock Holmesin, Iron Manin, Lasketun ajan ja The Soloistin olen sitä mieltä, että kyseessä on mielenkiintoinen näyttelijä. Nykyisin pidän Robert Downey Jr:n mukanaoloa plussana enkä miinuksena. Ja onhan mies sittemmin parantanut tapansa.
Mona Lisa Smile (2003)
Miellyttävä elokuva, jossa on harvinaisen onnistunut casting. Julia Roberts esittää koskettavasti opettajaa, joka on hyvä työssään kuin Remus Lupin konsanaan. Häntä ei myöskään hyväksytä ihan noin vain. Päähenkilö on inhimillinen ja häneen on helppo samaistua. Naista ei kuitenkaan kuvata täydellisenä, vaan hänelläkin on omat kaavamaiset tapansa.
Koulun opiskelijoita esittävät mm. Kirsten Dunst, Julia Stiles, Maggie Gyllenhaal ja Ginnifer Goodwin. He ovat kaikki hyviä, mutta pidin erityisesti Maggie Gyllenhaalista. Kaikki tytöt saivat sympatiani. Dominic West on hurmaava kuin mikä, mutta kyllä tämä elokuva on naisten juhlaa.
****
Mona Lisa Smile (2003)
Ohjaus: Mike Newell
Pääosissa: Julia Roberts, Kirsten Dunst, Julia Stiles, Dominic West, Maggie Gyllenhaal, Ginnifer Goodwin, Marcia Gay Harden.
---
Muita arvosteltuja Julia Roberts -elokuvia:
Eat Pray Love - omaa tietä etsimässä (2010)
Ystävänpäivä (2010)
Kaksinaamaista peliä (2009)
Closer - iholla (2004)
Kuka sanoo tahdon (1997)
Koulun opiskelijoita esittävät mm. Kirsten Dunst, Julia Stiles, Maggie Gyllenhaal ja Ginnifer Goodwin. He ovat kaikki hyviä, mutta pidin erityisesti Maggie Gyllenhaalista. Kaikki tytöt saivat sympatiani. Dominic West on hurmaava kuin mikä, mutta kyllä tämä elokuva on naisten juhlaa.
****
Mona Lisa Smile (2003)
Ohjaus: Mike Newell
Pääosissa: Julia Roberts, Kirsten Dunst, Julia Stiles, Dominic West, Maggie Gyllenhaal, Ginnifer Goodwin, Marcia Gay Harden.
---
Muita arvosteltuja Julia Roberts -elokuvia:
Eat Pray Love - omaa tietä etsimässä (2010)
Ystävänpäivä (2010)
Kaksinaamaista peliä (2009)
Closer - iholla (2004)
Kuka sanoo tahdon (1997)
lauantai 8. lokakuuta 2011
Shrink (2009)
Henry (Kevin Spacey) on menestyvä psykiatri. Tai ainakin hän oli. Vaimonsa kuoleman jälkeen Henryllä ei enää mene niin hyvin. Hän syö ja nukkuu miten sattuu, ryyppää ja polttaa pilveä. Asiakkaiden asiat eivät enää kiinnosta. Läheiset ovat huolissaan. Elokuvan edetessä Henryn elämä alkaa hiljalleen palautua raiteilleen.
Elokuva oli mukava tuokiokuva päähenkilön ja hänen läheistensä elämästä. Spacey on mahtava näyttelijä ja koko elokuvan sydän ja sielu. Erityisesti ajattelua tämän leffan katsominen ei vaatinut, mutta mukavastihan tuossa vierähti puolitoistatuntinen.
***
Shrink (2009)
Ohjaus: Jonas Pate
Pääosissa: Kevin Spacey, Mark Webber, Keke Palmer, Dallas Roberts.
---
Muita arvosteltuja Kevin Spacey -elokuvia:
Kaameat pomot (2011)
Vuohia tuijottavat miehet (2009)
Superman Returns (2006)
American Beauty (1999)
Elokuva oli mukava tuokiokuva päähenkilön ja hänen läheistensä elämästä. Spacey on mahtava näyttelijä ja koko elokuvan sydän ja sielu. Erityisesti ajattelua tämän leffan katsominen ei vaatinut, mutta mukavastihan tuossa vierähti puolitoistatuntinen.
***
Shrink (2009)
Ohjaus: Jonas Pate
Pääosissa: Kevin Spacey, Mark Webber, Keke Palmer, Dallas Roberts.
---
Muita arvosteltuja Kevin Spacey -elokuvia:
Kaameat pomot (2011)
Vuohia tuijottavat miehet (2009)
Superman Returns (2006)
American Beauty (1999)
Tunnisteet:
arvostelu,
Dallas Roberts,
draama,
Jonas Pate,
Keke Palmer,
Kevin Spacey,
kolme tähteä,
Mark Webber
perjantai 7. lokakuuta 2011
Rio (2011)
Twentieth Century Fox Animation on tehnyt mukavasti menestyneet Ice Age -elokuvat. Studion uusin ilmestynyt elokuva on Rio, joka tarjoaa mukavan miniloman Brasiliaan.
Bluraylta katsottuna animaation laatu ja elokuvan maisemat ovat huikaisevia. Tarinassa oli omat hauskat hetkensä, vaikka se ei ollutkaan erityisen vaikuttava tai koskettava. Asetelmasta tuli mieleen elokuva Nemoa etsimässä; hieman liikuntarajoitteinen päähenkilö ja hänen arkajalka-kaitsijansa joutuvat elämänsä seikkailuun.
Värikkäiden maisemien lisäksi elokuvan hauskinta antia oli brasilialaista tunnelmaa luova musiikki. Alkuperäisäänistä täytyy mainita erityisesti Jamie Foxx ja hänen ihana lauluäänensä.
***
Rio (2011)
Ohjaus: Carlos Saldanha
Pääosissa (äänet): Jesse Eisenberg, Leslie Mann, Anne Hathaway, Jamie Foxx.
Bluraylta katsottuna animaation laatu ja elokuvan maisemat ovat huikaisevia. Tarinassa oli omat hauskat hetkensä, vaikka se ei ollutkaan erityisen vaikuttava tai koskettava. Asetelmasta tuli mieleen elokuva Nemoa etsimässä; hieman liikuntarajoitteinen päähenkilö ja hänen arkajalka-kaitsijansa joutuvat elämänsä seikkailuun.
Värikkäiden maisemien lisäksi elokuvan hauskinta antia oli brasilialaista tunnelmaa luova musiikki. Alkuperäisäänistä täytyy mainita erityisesti Jamie Foxx ja hänen ihana lauluäänensä.
***
Rio (2011)
Ohjaus: Carlos Saldanha
Pääosissa (äänet): Jesse Eisenberg, Leslie Mann, Anne Hathaway, Jamie Foxx.
Tunnisteet:
animaatio,
Anne Hathaway,
arvostelu,
Carlos Saldanha,
Jamie Foxx,
Jesse Eisenberg,
kolme tähteä,
Leslie Mann
torstai 6. lokakuuta 2011
Like me!
my movie blog löytyy nyt myös Facebookista. Sivulle pääset klikkaamalla tästä ja tykätä voit myös blogin sivupalkista klikkaamalla. Kaikki blogipäivitykset on siis nyt mahdollista saada myös suoraan Facebook-seinällesi. Tervetuloa tykkäämään! :)
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Movie Monday #19 - Pelottaako?
Vielä muutama vuosi sitten olisin vastannut Movie Mondayn 19. haasteeseen, että en uskalla katsoa kauhuleffoja. Mutta olen jo todennut sen olevan valetta. En edelleenkään erityisesti pidä nykyisten kauhuelokuvien säikäytysmomentista, enkä välttämättä halua mennä katsomaan kauhua leffateatteriin. Olen tehnyt niin tasan kaksi kertaa ja toisella kerralla - jotain säikähtäessäni - löin itseäni vahingossa karkkipussilla päähän. No mutta, se on toinen tarina.
Enivei, kauhuelokuvat eivät aiheuta painajaisia tai yöunien menetystä. Ainakaan toistaiseksi, *koputtaa puuta*. En tosin ole mikään kauhuelokuvien suurkuluttaja. Olen silti katsonut joitain monien kammoamia kauhuleffoja (esim. Orpokoti, Manaaja, Saw, Halloween...) ilman ikuisia traumoja.
Jokaisella meillä on kuitenkin rajamme ja kohdallani se on elokuvissa esitettävä seksuaalinen väkivalta. Tästä syystä olen jättänyt kesken esimerkiksi elokuvat Boys Don't Cry ja Miehet jotka vihaavat naisia. Päämääränä Cold Mountainkin oli vähän inhottava. Tästä inhotuksestani olen kirjoittanut täällä joskus ennenkin.
Ja olenhan muistanut mainita, että tiedän erään yläasteen, jossa oppilaat katsoivat tunnilla Boys Don't Cryn. Jep, siis tositapahtumiin perustuvan elokuvan, jossa kaksi miestä raiskaavat tytön auton takapenkillä.
Enivei, kauhuelokuvat eivät aiheuta painajaisia tai yöunien menetystä. Ainakaan toistaiseksi, *koputtaa puuta*. En tosin ole mikään kauhuelokuvien suurkuluttaja. Olen silti katsonut joitain monien kammoamia kauhuleffoja (esim. Orpokoti, Manaaja, Saw, Halloween...) ilman ikuisia traumoja.
Jokaisella meillä on kuitenkin rajamme ja kohdallani se on elokuvissa esitettävä seksuaalinen väkivalta. Tästä syystä olen jättänyt kesken esimerkiksi elokuvat Boys Don't Cry ja Miehet jotka vihaavat naisia. Päämääränä Cold Mountainkin oli vähän inhottava. Tästä inhotuksestani olen kirjoittanut täällä joskus ennenkin.
Ja olenhan muistanut mainita, että tiedän erään yläasteen, jossa oppilaat katsoivat tunnilla Boys Don't Cryn. Jep, siis tositapahtumiin perustuvan elokuvan, jossa kaksi miestä raiskaavat tytön auton takapenkillä.
The Social Network (2010)
Facebookista kertova elokuva ei kuulosta kovin mielenkiintoiselta. David Fincher onnistuu kuitenkin pitämään katsojan mielenkiinnon yllä koko kaksituntisen elokuvan ajan.
The Social Network on ennen kaikkea nörttielokuva. Se kertoo Harvardin fiksuista opiskelijapojista, jotka keksivät suositun nettiyhteisön ja tekevät sillä miljoonia. Vain tapellakseen myöhemmin oikeudessa noista miljoonista.
Elokuvan ehdottomasti miellyttävin näyttelijä on Andrew Garfield. Armeijavasaran eli Armie Hammerin esittämät kaksoset ovat suorastaan syötävän ihania. Jesse Eisenbergin esittämästä Mark Zuckerbergistä sen sijaan luodaan elokuvassa käsittämättömän ärsyttävä ja ylimielinen neropatti. Olisin toivonut jonkun vetävän kaveria vähän turpaan. Eikä Justin Timberlake ollut juuri miellyttävämpi. Lähinnä näiden superraivostuttavien hahmojen vuoksi haluan tuskin koskaan katsoa elokuvaa uudestaan.
Sitten kun mietitte, että miksi se yksi jannu on niin tutunnäköinen, niin Joseph Mazzello oli pikkupoikana Jurassic Parkissa.
***
The Social Network (2010)
Ohjaus: David Fincher
Pääosissa: Jesse Eisenberg, Andrew Garfield, Justin Timberlake, Armie Hammer, Joseph Mazzello.
tiistai 4. lokakuuta 2011
Movie Monday #16 - Ideologiaa
Movie Mondayn 16. haaste oli vaikea. Hyvänen aika, tässähän joutuu ihan ajattelemaan! ;)
En muista, että mikään elokuva olisi saanut minua kääntämään kelkkaani jonkin asian suhteen tai että ajatusmaailmani olisi mennyt kertaheitolla uusiksi. Mutta tässä yhteydessä on elämäni tilaisuus mainita muutama elokuva, jotka ovat - kun en osaa paremminkaan sitä ilmaista - auttaneet erilaisuuden ymmärtämisessä.
Ihanasta Betty van Wilmasta olen maininnut täällä ennenkin, mutta hän teki minuun vaikutuksen. Eli siis Liev Schreiberin esittämä transvestiitti, Ang Leen ohjaamasta elokuvasta Taking Woodstock (arvostelu). Wilma ei ole ihan tavallisin kaveri. Hän on iso lihaksikas mies, isoisä ja entinen sotilas, joka pukeutuu naiseksi. Wilmalla on sydän paikallaan ja hän ystävystyykin elokuvan päähenkilön iäkkään isän kanssa. Päähenkilön kysyessä Wilmalta "does my father know what you are?" ("tietääkö isäni mikä sinä olet?"), Wilma vastaa viisaasti "I know what I am, that does make it easier on everyone, doesn't it". Tuo on vaan niin totta. Lause löytyy myös blogini tämänhetkisestä otsikkobannerista.
Toinen elokuva, joka mielestäni suorastaan huutaa maailmanrauhaa on Nalle Puh ja Möhköfantti. Nalle Puh ystävineen pelkää kuollakseen otusta, jonka torventöräytystä muistuttava ääni kuuluu Puolen hehtaarin metsän ulkopuolelta. Paremman puutteessa he ovat nimenneet otuksen möhköfantiksi. Kuulemma möhköfantit ovat hirmuisia ja huisin pelottavia, joten kaverukset lähtevät möhköfanttijahtiin. Ruu haluaisi mukaan, mutta on liian pieni. Niinpä Ruu karkaa äidiltään ja lähtee yksin Puolen hehtaarin metsän ulkopuolelle. Ruu törmää pikkunorsu Fanttiin ja he ystävystyvät. En muista ymmärtääkö Ruu alkuun, että kyseessä on juuri sellainen muka-hirmuinen möhköfantti, josta kaverukset ovat kertoneet. Mielenkiintoisinta tarinassa on se, että Fantti pelkää Puolen hehtaarin metsän asukkaita - Puhia, Tiikeriä, Kania ja kumppaneita - ihan yhtä paljon kuin he möhköfantteja. Se ei kuitenkaan estä lapsia ystävystymästä ja jännittävien seikkailujen jälkeen aikuisetkin löytävät yhteisen sävelen.
Paljon raadollisempi tarina lapsista aidan eri puolilla on Poika raidallisessa pyjamassa. Suosittelen katsomaan senkin.
En muista, että mikään elokuva olisi saanut minua kääntämään kelkkaani jonkin asian suhteen tai että ajatusmaailmani olisi mennyt kertaheitolla uusiksi. Mutta tässä yhteydessä on elämäni tilaisuus mainita muutama elokuva, jotka ovat - kun en osaa paremminkaan sitä ilmaista - auttaneet erilaisuuden ymmärtämisessä.
Ihanasta Betty van Wilmasta olen maininnut täällä ennenkin, mutta hän teki minuun vaikutuksen. Eli siis Liev Schreiberin esittämä transvestiitti, Ang Leen ohjaamasta elokuvasta Taking Woodstock (arvostelu). Wilma ei ole ihan tavallisin kaveri. Hän on iso lihaksikas mies, isoisä ja entinen sotilas, joka pukeutuu naiseksi. Wilmalla on sydän paikallaan ja hän ystävystyykin elokuvan päähenkilön iäkkään isän kanssa. Päähenkilön kysyessä Wilmalta "does my father know what you are?" ("tietääkö isäni mikä sinä olet?"), Wilma vastaa viisaasti "I know what I am, that does make it easier on everyone, doesn't it". Tuo on vaan niin totta. Lause löytyy myös blogini tämänhetkisestä otsikkobannerista.
Toinen elokuva, joka mielestäni suorastaan huutaa maailmanrauhaa on Nalle Puh ja Möhköfantti. Nalle Puh ystävineen pelkää kuollakseen otusta, jonka torventöräytystä muistuttava ääni kuuluu Puolen hehtaarin metsän ulkopuolelta. Paremman puutteessa he ovat nimenneet otuksen möhköfantiksi. Kuulemma möhköfantit ovat hirmuisia ja huisin pelottavia, joten kaverukset lähtevät möhköfanttijahtiin. Ruu haluaisi mukaan, mutta on liian pieni. Niinpä Ruu karkaa äidiltään ja lähtee yksin Puolen hehtaarin metsän ulkopuolelle. Ruu törmää pikkunorsu Fanttiin ja he ystävystyvät. En muista ymmärtääkö Ruu alkuun, että kyseessä on juuri sellainen muka-hirmuinen möhköfantti, josta kaverukset ovat kertoneet. Mielenkiintoisinta tarinassa on se, että Fantti pelkää Puolen hehtaarin metsän asukkaita - Puhia, Tiikeriä, Kania ja kumppaneita - ihan yhtä paljon kuin he möhköfantteja. Se ei kuitenkaan estä lapsia ystävystymästä ja jännittävien seikkailujen jälkeen aikuisetkin löytävät yhteisen sävelen.
Paljon raadollisempi tarina lapsista aidan eri puolilla on Poika raidallisessa pyjamassa. Suosittelen katsomaan senkin.
maanantai 3. lokakuuta 2011
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Kotka (2011)
Tätä Mark Strong -elokuvaa olen odottanut. Se ei tullut ollenkaan paikalliseen leffateatteriin, joten kiinnostus elokuvaa kohtaan lisääntyi odotuksen pitkittyessä. Elokuva tuli vihdoin dvd/bluray-julkaisuun tällä viikolla. Mark taisi olla tasan kahdessa kohtauksessa, eikä roolinsa ollut mitenkään erityisen unohtumaton. Jopa hieman korneja repliikkejä oli miehelle kirjoitettu.
Tämä taitaa olla ensimmäinen näkemäni Channing Tatumin leffa. Tatum ja elokuvan toiseksi isoimmassa roolissa nähtävä Jamie Bell tekevät tasaisen vahvaa työtä. Bellin hahmo oli kuitenkin mielenkiintoisempi, päähenkilön ollessa vähän turhankin yksipuolinen. Roolihahmojen välinen suhde oli ehdottomasti elokuvan mielenkiintoisinta antia. Se ei kuitenkaan aina edennyt johdonmukaisesti. Tiedä sitten oliko vika näyttelijässä vai ohjauksessa, mutta Bellin hahmon sisäinen muutos tapahtui nytkähdellen.
Ajankuvasta ja realismista annan leffan tekijöille täydet pisteet. Vaikka Jamie Bell syömässä raakaa lihaa olikin vähän puistattava näky. Elokuvan viimeinen repliikki oli typerä ja turha; se ei sopinut elokuvan aiempaan tunnelmaan ja sen olisi voinut jättää kokonaan pois. Ajatus olisi kuitenkin tullut selväksi muutenkin.
***
Kotka (The Eagle, 2011)
Ohjaus: Kevin Macdonald
Pääosissa: Channing Tatum, Jamie Bell, Donald Sutherland, Mark Strong, Tahar Rahim.
Tämä taitaa olla ensimmäinen näkemäni Channing Tatumin leffa. Tatum ja elokuvan toiseksi isoimmassa roolissa nähtävä Jamie Bell tekevät tasaisen vahvaa työtä. Bellin hahmo oli kuitenkin mielenkiintoisempi, päähenkilön ollessa vähän turhankin yksipuolinen. Roolihahmojen välinen suhde oli ehdottomasti elokuvan mielenkiintoisinta antia. Se ei kuitenkaan aina edennyt johdonmukaisesti. Tiedä sitten oliko vika näyttelijässä vai ohjauksessa, mutta Bellin hahmon sisäinen muutos tapahtui nytkähdellen.
Ajankuvasta ja realismista annan leffan tekijöille täydet pisteet. Vaikka Jamie Bell syömässä raakaa lihaa olikin vähän puistattava näky. Elokuvan viimeinen repliikki oli typerä ja turha; se ei sopinut elokuvan aiempaan tunnelmaan ja sen olisi voinut jättää kokonaan pois. Ajatus olisi kuitenkin tullut selväksi muutenkin.
***
Kotka (The Eagle, 2011)
Ohjaus: Kevin Macdonald
Pääosissa: Channing Tatum, Jamie Bell, Donald Sutherland, Mark Strong, Tahar Rahim.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)