"I know what I am. That does make it easier on everyone, doesn't it?"
Katsoin Taking Woodstockin ensimmäisen kerran sen tultua vuokralle. Tuolloin ainoa syy katsomiseen oli se, että tiesin Liev Schreiberin esittävän elokuvassa transvestiittia. Teemaviikkoa varten leffa tuli nyt katsottua uudestaan.
Elokuva on tositapahtumiin perustuva tarina siitä, miten legendaarinen Woodstock-festivaali syntyi. Tapahtumat sijoittuvat pääasiassa festaria edeltävään aikaan, eikä varsinaisia konsertteja näytetä leffassa missään vaiheessa. Elliot Teichberg (Demetri Martin) järjestää luvan festarin pitämiseen, osittaisena motiivinaan pelastaa vanhempiensa (Imelda Staunton ja Henry Goodman) motelli. Nopeasti tapahtuma paisuu suuremmaksi kuin paikalliset ovat osanneet kuvitellakaan.
Ohjaaja Ang Leestä tulee mieleen Brokeback Mountain sekä Jane Austen -filmatisointi Järki ja tunteet. Monen tyylilajin osaamista siis löytyy. Taking Woodstock on taas hyvin erilainen taidonnäyte. Elokuvan tempo ja tarinankerronta on melko lailla pielessä, mutta leffalla on silti hetkensä. Alunperin mieleeni jäi pääasiassa elokuvan erittäin onnistunut musta huumori. Varsinkin Schreiberin esittämä Vilma ja Elliotin vanhemmat olivat mahtavia hahmoja. Vasta katsottuani leffan uudestaan, tajusin miten syvällinen tarina se on suvaitsevaisuudesta ja erilaisuuden hyväksymisestä.
Pääosassa nähtävä Demetri Martin on mukavan tuore kasvo ja sopii täydellisesti esittämään vaatimattoman oloista Elliotia. Schreiberin esittävä Betty van Vilma on ehdottomasti koko elokuvan paras ja ikimuistoisin hahmo. Hauska, hyväsydäminen, empaattinen, yllättävä, ristiriitainen ja niin sinut itsensä kanssa oleva Vilma on sellainen jonka haluaisin parhaaksi kaverikseni! Ehdottomasti yksi elokuvahistorian mielenkiintoisimpia ja aidoimpia hahmoja, sekä yksi Schreiberin parhaita töitä. Koko elokuvan sielu ja sydän. Vilmasta tuli kertaheitolla mun idoli!
Elokuvan tekijät ovat tietysti osoittaneet komediantajua valitsemalla transvestiitin roolin sen kaikkein isoimman miehen. Harmi vaan, että Vilma näyttäytyy ensimmäisen kerran vasta leffan puolivälissä. Hahmosta olisi saanut irti vaikka mitä. Ensiesittäytymisensä on kyllä niin yllättävää - kuten koko hahmo - että nauroin taas ihan vedet silmissä. Ei muuten ollut ensimmäinen kerta kun Liev Schreiber vetää mekon päälleen.
"It's marvellous. Liev Schreiber looking just so sweet and beautiful as a great big girl. Heavenly," sanoo Imelda Staunton extroissa.
Elliotin vanhempia esittävät Imelda Staunton ja Henry Goodman ovat aivan mahtavia. Yhtä aikaa käsittämättömän hauskoja ja traagisia hahmoja. Kaikesta huolimatta perhe pitää yhtä, kirjaimellisesti kynsin ja hampain. Vilman ja Elliotin isän ystävystyminen oli mahtavaa katsottavaa.
Sivurooleista löytyy mm. Emile Hirsch, Jeffrey Dean Morgan, Mamie Gummer, Eugene Levy ja Dan Fogler. Mietin pitkään annanko Taking Woodstockille kolme vai neljä tähteä. Elokuvalla on tähtihetkensä, eikä yhtään harmita että katsoin sen jo toistamiseen. Voisin jopa suositella sitä jollekin. Nautin samoista hauskoista jutuista kuin ensimmäiselläkin kerralla. Leffa on vaan paikoin vähän tylsä. Puoli tuntia olisi voinut editoida pois.
***
Taking Woodstock (2009)
Ohjaus: Ang Lee
Pääosissa: Demetri Martin, Imelda Staunton, Henry Goodman, Emile Hirsch, Eugene Levy, Liev Schreiber.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätät kommentin! :D