Gilbert Grape (1993)

Ihan mukava tarina Gilbert Grapesta (Johnny Depp), joka asuu pienellä paikkakunnalla perheensä kanssa, ja jonka elämässä ei koskaan tapahdu mitään. Kunnes äidin terveydentila karkaa käsistä, talo alkaa kirjaimellisesti hajota alta ja kaupunkiin ilmestyy Becky (Juliette Lewis.)

Pidin näyttelijöistä kautta linjan. Depp on söpö kuin mikä ja jopa Juliette Lewis on sympaattinen. Äitiä esittävä Darlene Cates onnistuu hienosti ensimmäisessä leffaroolissaan. Pakko myöntää, että Leonardo DiCaprio on aivan mahtava. Suorastaan sääli, että hän sittemmin tuli tunnetuksi jostain hemmetin Titanicista.

***
Gilbert Grape (What's Eating Gilbert Grape, 1993)
Ohjaus: Lasse Hallström
Pääosissa: Johnny Depp, Leonardo DiCaprio, Juliette Lewis, Darlene Cates, John C. Reilly, Mary Steenburgen.

Movie Monday #5 - Päässäni soi ja soi ja soi

Movie Mondayn aiheena on tällä viikolla soundtrackit. Kovin on tullut mahtipontisia ja hienoja vastauksia. Itse haluan mainita kolme biisiä, jotka ovat jääneet pysyvästi soittolistalleni elokuvan nähtyäni.

Black Strobe: I'm A Man (elokuvasta RocknRolla)

The Black Keys: Howlin' For You (elokuvasta Rajaton)

Jónsi: Sticks & Stones (elokuvasta Näin koulutat lohikäärmeesi)

Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit (2001)

Elokuva on visuaaliselta ilmeeltään ihan mieletön. Suorastaan eskapismia parhaimmillaan. Leffa on vaan ihan pirskatin pitkä. Miksi kaikkien hienojen elokuvien pitääkin olla kolmetuntisia?

Vaikka Elijah Wood on niin hobitin näköinen kuin olla voi, en erityisesti pidä hänestä roolissaan. Hän on mielestäni hobittiporukasta vähiten uskottava. Sivuroolit suorastaan vilisevät nimekkäitä näyttelijöitä. Viggo Mortensen ja Sean Bean näyttävät kovin samalta rooleissaan, sillä erotuksella että Bean on kovasti karismaattisempi. Ian McKellen on huippu. John Rhys-Daviesia ei maskinsa takaa tunnista, mutta äänensä sopii kääpiölle täydellisesti. Ja siitä puheenollen, Liv Tylerilla ja Cate Blanchettilla on hämmentävän samanlainen ääni.

****
Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit (The Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring, 2001)
Ohjaus: Peter Jackson
Pääosissa: Elijah Wood, Ian McKellen, Viggo Mortensen, Sean Astin, Sean Bean, Cate Blanchett, Liv Tyler, Christopher Lee, Hugo Weaving, John Rhys-Davies, Orlando Bloom.

Nöyrin palvelijanne (2003)

Päähenkilö Amélie (Sylvie Testud) menee töihin japanilaiseen suuryritykseen. Elokuva maalaakin kammottavan kuvan japanilaisista työtavoista, jotka ovat hyvin erilaisia eurooppalaisiin nähden. Tulkin töitä saanut Amélie päätyy lopulta jopa pesemään vessoja.

Elokuva oli ihan mielenkiintoista katsottavaa, mutta paikoin outo. Yhtäkkiä näytetään maahan haudattua David Bowie'a ja kestää hetken ennen kuin se selitetään. Odotellessa ehtii jo miettiä, että hypättiinkö kesken kaiken toiseen elokuvaan.

**
Nöyrin palvelijanne (Stupeur et tremblements, 2003)
Ohjaus: Alain Corneau
Pääosissa: Sylvie Testud, Kaori Tsuji, Yasunari Kondo.

Mark Strong as Septimus in Tähtisumua #3

Hauskaa maanantaita!

Linnut (1963)

Elokuva alkaa kuin romanttinen komedia. Päähenkilö Melanie (Tippi Hedren) lähtee viemään sattumalta tapaamalleen miehelle yllätyslahjaa pikkupaikkakunnalle. Monien mutkien kautta Melanie jää kylään viikonlopun viettoon. Linnut alkavat hyökkäillä ihmisten päälle ja elokuva muuttuu trilleriksi, joidenkin mielestä jopa kauhuksi.

Leffa kesti pari tuntia ja oli paikoin jopa tylsä. Lintujen käyttäytymistä ei selitetty missään vaiheessa, tai sitten multa jäi jotain tajuamatta. Loppuratkaisu oli typerä. Selkeästi huonoin tähän mennessä katsomistani Hitchcockeista.

**
Linnut (The Birds, 1963)
Ohjaus: Alfred Hitchcock
Pääosissa: Tippi Hedren, Rod Taylor, Jessica Tandy, Veronica Cartwright, Suzanne Pleshette.

Copycat - kopiomurhaaja (1995)

Helen Hudson (Sigourney Weaver) on sarjamurhaajiin erikoistunut psykologi. Tai no, ammattinimikkeensä ei mielestäni käy elokuvasta varsinaisesti ilmi, mutta uskon IMDb:hen. Nainen on kuitenkin tutkinut sarjamurhaajia vuosikaudet ja he tuntevat todennäköisesti hänet jo vähintään yhtä hyvin. Erään luentonsa jälkeen Helen joutuu hengenvaaralliseen tilanteeseen. Reilu vuosi tapauksen jälkeen Helen on jäänyt eläkkeelle, kärsii avaranpaikankammosta, linnottautuu kotiinsa, kiskoo viinaa ja lääkkeitä, sekä seuraa herkeämättä San Franciscon poliisin tutkimia henkirikoksia. Kun kaupungissa näyttää jälleen olevan liikkeellä sarjamurhaaja, Helen ottaa yhteyttä poliisiin ja päätyy avustamaan jutun tutkinnassa. Pian on selvää, että myös Helen on hengenvaarassa.

Copycat on jäänyt mieleeni yhtenä parhaista sarjamurhaajanetsintä-trillereistä mitä tiedän. Eikä sen teho ole 16 vuodessa hiipunut. Sigourney Weaver on huikea, pitäisikin katsoa enemmän elokuviaan. Holly Hunterin esittämästä naispoliisista oli jotenkin helppo pitää. Leffa on pitkälti pääosanaistensa varassa, enkä valita.

Elokuva ei varsinaisesti tuo "poliisi etsii sarjamurhaajaa" -tarinaan mitään uutta. Poliisitkin ovat taas niin tyhmiä, että yksi heistä saa luodista poliisiasemalla. Mielenkiintoisinta onkin se miten Helen liittyy tutkintaan. Lisäksi elokuvassa näytetään ihan peittelemättä kaikki, rikospaikkavalokuvista alkaen. Helen haahuilee koko elokuvan ajan valtavassa asunnossaan, jossa on vain harvoin valot päällä. Hämyiset nurkat ja vaikeasti hahmotettavat tilat loivat jännitystä. Samoin kuin jatkuvasti uhkaavana soiva musiikki.

****
Copycat - kopiomurhaaja (1995)
Ohjaus: Jon Amiel
Pääosissa: Sigourney Weaver, Holly Hunter, Dermot Mulroney, Harry Connick Jr., William McNamara.

Twins?

Näyttelijä Calista Flockhart ja näyttelijä Matthew Gray Gubler.

Twins?

Näyttelijä Gary Sinise ja Mr Burns.

Tulossa: Saapasjalkakissa

Shrek-elokuvista tuttu Saapasjalkakissa on saamassa oman elokuvan. Markkinointi on ainakin aloitettu hyvissä ajoin, sillä traileri on jo julkaistu ja elokuvan ensi-ilta Suomessa on tiettävästi tammikuussa 2012. Meno näyttää sen verran hauskalta, että tämän mä haluan nähdä!

Movie Monday #4 - Itkupilli

Tämän viikon aihe on itkettävät elokuvat.

Minä itkeskelen milloin minkäkin elokuvan takia. Viimeksi Kaksin karkuteillä sai kyynelehtimään. Mutta pahin on ollut ehdottomasti Schindlerin lista. Elokuva on aivan mahtava muutenkin, yksi parhaista mitä olen koskaan nähnyt. Silti en ole saanut katsottua sitä uudestaan, koska se on sen verran rankka juttu. Elokuva vaatii paljon aikaa. Ihan jo kolmetuntisen kestonsa vuoksi, mutta myös koska itken suunnilleen silmät päästäni sen jälkeen. Loppukohtaus on vaan jotain niin... huh.

Hotch is back!

Vihdoin on saatu uusi sopimus Thomas Gibsonille ja täten Aaron Hotchner on mukana Criminal Mindsin 7. kaudella. Nyt huhutaan, että Gibson olisi näissä neuvotteluissa tuplannut palkkansa. Mutta ei se mitään, olen iloinen että Hotch on mukana jatkossakin.

Hetken ajan A.J. Cookia paikannut näyttelijä Rachel Nichols siis poistuu sarjasta. Muiden näyttelijöiden virallisissa lausunnoissa on kiiteltyä Nicholsia hyvin tehdystä työstä vaikeassa tilanteessa ja häntä tullaan kaipaamaan. A.J. Cook ja Paget Brewster siis palaavat sarjaan.

Nyt Criminal Mindsin "vanha porukka" on jälleen koossa, jee!

Pictures #19: Tuoreita kuvia

Mark ja vaimonsa Liza, Green Lanternin ensi-illassa Los Angelesissa 15. kesäkuuta.

Saw (2004)

Teksti ei sisällä juonipaljastuksia, mutta kommentit kyllä!

Taas yksi aukko sivistyksessä paikattu. Saw-elokuvista on väkisinkin kuullut paljon, joten oli ennakko-odotuksia. Elokuva ei ollut kuitenkaan erityisen pelottava (katsoin tämän tosin ihan päivänvalossa), eikä ihan niin raakakaan mitä odotin. Ainoastaan kerran ja lyhyesti näytetyt suolenpätkät vähän puistatti ja likaisen vessan tonkiminen nyt on mitä on.

Aihepiiri oli kiinnostava, kun tässä on näitä sarjamurhaajajuttuja tullut katsottua viime aikoina. Kaksi miestä siis herää vangittuina erittäin epäsiistissä huoneessa. Samalla kun he yrittävät taistella hengestään, selvitellään miten he ovat sinne päätyneet ja kuka on tämä murhaaja, jolla on harvinaisen hyvä mielikuvitus uhriensa lahtaamiseen.

En halua spoilata, koska omaa leffaelämystäni paransi huomattavasti se, etten tiennyt loppuratkaisua. Pakko verrata Saw:ta hieman Kuudes aisti -elokuvaan, koska elokuvaa katsoessa fiilikset oli täysin samanlaiset. Sitä katsoo ensin ihan kelpoelokuvaa, kunnes loppuratkaisu kiskaisee maton alta siihen malliin, että hihkuin yksinäni "vähän siistiä!". Suosittelen muillekin, tosin elokuva on ihan aiheellisesti K18. Mielenkiinto heräsi tutustua myös jatko-osiin, vaikka onkin älytöntä että niitä on tehty peräti kuusi.

Mutta miksi Cary Elwes näytti koko ajan siltä, kuin päälleen olisi kaadettu kilo talkkia?

*****
Saw (2004)
Ohjaus: James Wan
Pääosissa: Cary Elwes, Leigh Whannell, Danny Glover, Ken Leung, Michael Emerson, Monica Potter.

Hauskaa maanantaita!

Kaksin karkuteillä (2010)

Prinsessa Tähkäpää on hyvin pienenä kidnapattu vanhemmiltaan, sillä Tähkäpään pitkillä hiuksilla on taikavoimia. Manipuloiva Gothel on kasvattanut tytön siis kuin omanaan, mutta Tähkäpää ei ole koskaan saanut poistua kotinsa ulkopuolelle. Pian 18-vuotiaalla Tähkäpäällä on suuri mielenkiinto ympäröivää maailmaa kohtaan ja kun kotiinsa törmää piilopaikkaa etsivä varas Flynn Rider, tämä erikoinen kaksikko lähtee yhdessä matkalle.

Odotin elokuvan olevan ihan kiva Disney-hassuttelu. Olihan se hauskakin - pieni kameleontti ja Maximus-hevonen olivat ihan huippuja. Lapsensa kadottaneiden vanhempien suru oli kuitenkin koskettavaa ja se tuotiin esille ihanan hienovaraisesti. Samaten tarinan psykologia kiinnosti; aikuistuvan Tähkäpään oma henkinen kamppailu kuuliaisen tyttären ja itsenäisen nuoren naisen välillä, sekä aikuisen valta lapseen joka ei tiedä paremmasta.

Rakkaustarina kuuluu oleellisesti tämän genren leffoihin ja se oli ihan mukavaa seurattavaa. Päähenkilöiden ulkonäkö tosin kiinnitti hieman häiritsevästi huomiota. Tähkäpää näyttää paljon nuoremmalta kuin 18-vuotiaalta ja Flynn täten häntä kovasti vanhemmalta. Mutta ehdottomasti paras katsomani animaatio pitkään aikaan.

Edit: Helmi soundtrackilta, Kingdom Dance.

****
Kaksin karkuteillä (Tangled, 2010)
Ohjaus: Nathan Greno, Byron Howard
Pääosissa (äänet): Mandy Moore, Zachary Levi, Donna Murphy.

Mark Strong as Septimus in Tähtisumua #2

Green Lantern -haastattelu

Markin IMDb:lle antama haastattelu löytyy täältä. Odotan leffaa suurella mielenkiinnolla, vaikken ko. sarjakuvasta ollut aiemmin kuullutkaan. Mutta hei, ei ollut Mark Strongkaan.

Toinen aiheeseen liittyvä haastattelu löytyy täältä.

X-Men: First Class (2011)

Matthew Vaughn ei pettänyt tälläkään kertaa!

Elokuva oli ehkä vähän liian pitkä. Tarinalla kesti lähteä käyntiin ja viimeinen kohtaus - ja viimeinen repliikki - oli typerä. Magnetolle oli sitten laitettu oikein rooliasu päälle. Vaughin luottonäyttelijän Jason Flemyngin maskeeraus näytti amatöörien naamiaistekeleeltä. James McAvoy ei ihan täysin istu henkisen johtajan rooliin ja January Jones oli jäykkä.

Kaikesta muusta pidin. Oli mielenkiintoista seurata Charles Xavierin ja Erik Lehnsherrin tarinan kehittymistä, varsinkin kun tietää mihin ollaan menossa. Michael Fassbender on huikea roolissaan ja viimeistään tämän myötä nousee toivottavasti isommankin yleisön tietoisuuteen. Toiminta, musiikki, tehosteet, jännitys - kaikki osaset olivat paikallaan juuri niin kuin X-Men -elokuvalta voi odottaa. Hugh Jackmanin pieni esiintyminen elokuvassa oli hauska yksityiskohta, samoin Rebecca Romijnin. Suosittelen hyvän viihteen ystäville.

****
X-Men: First Class (2011)
Ohjaus: Matthew Vaughn
Pääosissa: Michael Fassbender, James McAvoy, Kevin Bacon, Rose Byrne, Jennifer Lawrence, January Jones, Jason Flemyng, Nicholas Hoult.


---
Muita arvosteltuja X-Men -elokuvia:
X-Men Origins: Wolverine (2009)

Mark Strong as Septimus in Tähtisumua #1

Movie Monday #3 - Elämän menetetyt tunnit

Movie Mondayn tämän viikon aiheena on kaikkein huonoin leffa ikinä. Olen tästä aiheesta kirjoittanut täällä aiemminkin, joten valinta oli helppo. Vaikka kaikenlaista roskaa on tullut katsottua tässä välissäkin, valintani kaikkien aikojen huonoimmaksi on edelleen Ei paluuta (Sublime, 2007). Sitä ei kannata katsoa edes hetkellisessä mielenhäiriössä. Traileri löytyy täältä.

Sähköputkimies (1996)

Kaikkea sitä tulee katsottua, kun ei saa yöllä unta. Mutta kysyntä ja tarjonta, eli elokuvan taso ja katsojan mielentila kohtasivat hyvin. Elokuva ei kovin haastavaa katsottavaa tarjonnut. Se oli kuitenkin mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten suuri valta ihmisillä voi olla toisiinsa. Jim Carrey oli myös paikoin ihan sympaattinen. Mutta mitään ei varsinaisesti missaa, jos jättää tämän väliin. Olen nyt nähnyt kaksi Ben Stillerin ohjaustyötä (Tropic Thunder), eikä vakuuta.

**
Sähköputkimies (The Cable Guy, 1996)
Ohjaus: Ben Stiller
Pääosissa: Matthew Broderick, Jim Carrey, Leslie Mann, Jack Black.

Hauskaa maanantaita!

Pictures #18: Tuoreita kuvia

Green Lantern -elokuvan pressi, Beverly Hills 7. kesäkuuta.

Kuvat täältä.

Criminal Minds, 1. kausi (2005-2006)

Ensimmäisellä kaudella FBI:n Behavioral Analysis Unitin (BAU) eli profilointiyksikön tiimin muodostavat porukan pomo Aaron 'Hotch' Hotchner (Thomas Gibson), henkinen johtaja ja alallaan kuuluisa Jason Gideon (Mandy Patinkin), Derek Morgan (Shemar Moore), muutaman tohtorintutkinnon suorittanut Spencer Reid (Matthew Gray Gubler), Elle Greenaway (Lola Glaudini), tiedottamiseen erikoistunut Jennifer 'JJ' Jareau (A.J. Cook) sekä atk-asiantuntija Penelope Garcia (Kirsten Vangsness).

Alla olevat jaksokuvaukset sisältävät jonkin verran juonipaljastuksia!

The Woodsman (2004)

Ihailen elokuvantekijöiden rohkeutta tarttua vaikeaan aiheeseen. Kevin Bacon esittää Walteria, miestä joka pääsee elokuvan alussa vapauteen 12 vankilavuoden jälkeen. Katsojalle ei aluksi paljasteta mitä mies on tehnyt, mutta tiesin etukäteen elokuvan kertovan pedofiilista. Paluu normaalielämään ei ole helppoa. Perhe ja ystävät ovat hylänneet, asuntoa ja töitä on vaikea löytää ja poliisi epäilee entistä seksuaalirikollista milloin mistäkin. Hiljalleen Walterin elämä alkaa kuitenkin järjestyä.

Mukavan hiljainen elokuva. Kevin Bacon tekee hienon ja varman roolisuorituksen. Kyra Sedgwick on myös ihan hyvä roolissaan uutena naisystävänä. Pidän lankomiestä esittävästä Benjamin Brattista vaikka hän esittäisi puuta ja takuutyötä hän tekee tässäkin. Mos Def on mielestäni aina vähän ärsyttävä. Elokuvan terapeutista sen sijaan en ottanut oikein selvää mikä hän oli miehiään. Michael Shannon on vakuuttanut minut muilla töillään, mutta tässä ei juuri herättänyt kiinnostusta. Suosittelen elokuvaa hyvän draaman ystäville.

****
The Woodsman (2004)
Ohjaus: Nicole Kassell
Pääosissa: Kevin Bacon, Kyra Sedgwick, Benjamin Bratt, Michael Shannon, Mos Def.

Toinen nainen (2009)

Emilian ja Jackin (Natalie Portman ja Scott Cohen) vauva on kuollut. Siitä lähtötilanteesta tarina alkaa. Jackilla on entisestä avioliitostaan poika William (Charlie Tahan), sekä melkoisen inhottava ex-vaimo Carolyn (Lida Kudrow). Emilialla on viileät välit poikapuoleensa ja suorastaan olemattomat tämän äitiin. Surutyön keskellä vanhatkin ongelmat otetaan esille.

Voisin suositella elokuvaa hyvän draaman ystäville. Mutta silti en pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä. Tai sitten minusta on tullut nirso, kun tuntuu että kaikki elokuvat on ärsyttäviä. ;)

Scott Cohenin esittämä isä oli tarinan naisten rinnalla epäkiinnostava hahmo. Äiti ja äitipuoli sen sijaan tekivät kaikki mahdolliset uusioperheen virheet ja käyttivät lasta pelinappulana. Vaikka Carolyn oli kauhea ämmä uutta äitipuolta kohtaan, Lisa Kudrow oli roolissaan aivan mahtava. En olekaan nähnyt häntä aiemmin draamaroolissa, joten suorastaan heräsi mielenkiinto katsoa muitakin elokuviaan. Sen sijaan Natalie Portmanin esittämä Emilia oli vain ärsyttävä ja typerä. Surussa rypeminen alkoi ottaa päähän, vaikka jossain vaiheessa minulla olikin tippa linssissä. Lisäksi Emilian pakolliset kaksi bestistä olisi ihan hyvin voinut kirjoittaa yhdeksi hahmoksi.

***
Toinen nainen (Love and Other Impossible Pursuits, 2009)
Ohjaus: Don Roos
Pääosissa: Natalie Portman, Scott Cohen, Charlie Tahan, Lisa Kudrow.

Movie Monday #2 - Rakkain elokuvahahmo

Movie Mondayn tämän viikon aihe on vaikea. Pitäisi valita rakkain elokuvahahmo ja tehtävänannosta vastannut Päivi käski jättää tv-sarjahahmot pois laskuista. Gaash! En ole miettinyt tätä koskaan aiemmin.

Vaikka fanityttö minussa tykkää Harry Pottereista ja James Bondeista, ei niissäkään päähahmo ole yksinään se juttu. Lisäksi elokuvamaailmasta löytyy monia hyviä tiimejä; ei ole Kirkiä ilman Spockia, ei Tuviaa ilman Zusia, eikä Mahoney'a ilman Mutantia tai Mr Magoriumia. Mutta harva hahmo kantaa yksinään. Lisäksi sana 'rakkain' aiheuttaa paineita.

Monilla on tuntunut olevan vastaus heti valmiina. Haasteeseen onkin tullut mahtavan erilaisia vastauksia. Minä olen nyt miettinyt tätä maanantaiaamusta asti, enkä osaa vieläkään päättää. Joten otan vapauden valita monta, kas näin:

Rakkaimmat elokuvahahmot, TOP 4:

Emily 'Jacks' Jackson elokuvasta Love and Other Disasters, näyttelijä Brittany Murphy.

Archibald eli Archie elokuvasta RocknRolla, näyttelijä Mark Strong.

Bruce Wayne elokuvista Batman ja Batman - paluu, näyttelijä Michael Keaton, sekä elokuvista Batman Begins ja Yön ritari, näyttelijä Christian Bale. (Val Kilmeristä ja George Clooneysta en niin hirveästi innostunut.)

Betty Van Wilma elokuvasta Taking Woodstock, näyttelijä Liev Schreiber.

Rakkautta New Yorkissa (2010)

Elokuva monenlaisista ihmiskohtaloista kaupungissa, joka on suunnilleen joka toisen romanttisen komedian tapahtumapaikkana. Elokuvan nimi Rakkautta New Yorkissa on kieltämättä persoonaton, mutta kertoo tarinasta kaiken oleellisen. Alkuperäinen nimi Happythankyoumoreplease olisi varmasti suomalaisille liian hankala.

Elokuva on näyttelijä Josh Radnorin esikoisohjaus. Hän esittää itse pääosaa ja on vastannut myös käsikirjoituksesta. Leffassa nähtiin muutenkin vähemmän kuluneita Hollywood-kasvoja ja tarina alkoi mukavana pienenä New York -elokuvana. Valitettavasti vain se ei lähtenyt alun jälkeen juuri kehittymään. Suurimman osan elokuvasta mietin, että "milloin tää alkaa?", kunnes sen peitti ajatus "milloin tää loppuu?". Jonkinlaista draamaa olisin kaivannut enemmän ja loppuratkaisussa moni asia jäi kesken.

Josh Radnor on kyllä söpö ja yllättäen Malin Akerman on miltei parasta koko elokuvassa. Zoe Kazanin ja Pablo Schreiberin esittämä pariskunta oli harvinaisen epäkiinnostava. Leffaseurana olleen kaverini kanssa ihmeteltiin dvd-kannen kuvia, joissa Radnor ja Akerman ovat ihan erinäköisiä kuin elokuvassa. Radnorilla oli siis alusta loppuun asti ajamaton parta, eikä Akermanin hahmolle kasva hiukset. Heidät oli kuin siistitty kantta varten. Myös ikäraja K15 on ihan liian korkea.

Edit: Valtion elokuvatarkastamon sivuilta selvisi, että itse elokuvan ikäraja on 3, mutta jonkin extramateriaalin takia dvd:n ikäraja on 15.

*
Rakkautta New Yorkissa (Happythankyoumoreplease, 2010)
Ohjaus: Josh Radnor
Pääosissa: Josh Radnor, Malin Akerman, Kate Mara, Zoe Kazan, Tony Hale, Pablo Schreiber.

Hauskaa maanantaita!

Torey Hayden: Häkkipoika

Kevin käänsi päätään ja katsoi minuun. "Uskotko sinä, että Jumala on olemassa? Minä rupesin juuri miettimään, ja minusta Jumalaa ei voi olla."
"Miksi niin arvelet?"
"Kukaan Jumala ei tekisi sellaista maailmaa, missä on niin paljon ihmisiä, joita kukaan ei rakasta. Jos joku olisi suunnitellut maailman, niin sitten täällä olisi riittänyt ihmisiä rakastamaan kaikkia."

Kirja kertoo 16-vuotiaasta Kevinistä, joka on asunut vuosikausia erilaisissa suljetuissa laitoksissa. Hän ei puhu ja piileskelee pöytien alla. Torey Hayden ottaa pojan hoitaakseen ja tämä alkaa hiljalleen avautua.

Tämä oli ensimmäinen lukemani Torey Haydenin kirja ja tykkäsin kovasti. Hayden selvästikin tietää mistä kirjoittaa. Hänellä on vuosien kokemus lapsipsykologiasta ja erityisopettajan työstä. Teksti oli myös mukavaa luettavaa, vaikka aihe olikin kauhea. Tämä oli vavahduttava kertomus siitä, kuinka paha tämä maailma voi olla. Käsittääkseni kaikki Haydenin kirjat ovat aika samantyylisiä. Mielenkiinnolla tutustun tuotantoonsa enemmänkin, sillä aihe kiinnostaa. Takakannessa väitetään kyseessä olevan tositarina ja pidän sitä ihan mahdollisena. Kuulemma Hayden on kirjoittanut useammastakin tosijutusta, mutta myös fiktiivisiä tarinoita.

Wild Target (2010)

Victor Maynard (Bill Nighy) on ammattitappaja. Hän saa kohteekseen Rosen (Emily Blunt), mutta keikka menee sattuman oikusta pieleen. Lopulta kaksikko joutuukin yhdessä pakoilemaan gangstereita, mukanaan viaton sivullinen Tony (Rupert Grint).

Tykkään tällaisesta mustasta huumorista, jonka britit hallitsevat niin hyvin. Elokuvassa oli muutamia aivan mahtavia hetkiä. Bill Nighy ja Emily Blunt ovat hurmaavia rooleissaan. Rupert Grint kulkee hyvin mukana. Rupert Everett ja Martin Freeman sen sijaan oli maskeerattu aika karsean näköisiksi, eikä Eileen Atkins oikein vakuuttanut. Kappalevalinnat olivat loistavia. Leffassa oli joitain tylsiä suvantokohtia mitkä laskivat pisteitä. Puolitoistatuntinen kesto oli leffalle aivan passeli.

Suosittelen brittikomedioiden ystäville, sekä Bill Nighy -faneille. Sopii työpäivän jälkeiseen rentoutumiseen.

***
Wild Target (2010)
Ohjaus: Jonathan Lynn
Pääosissa: Bill Nighy, Emily Blunt, Rupert Grint, Eileen Atkins, Rupert Everett, Martin Freeman.