Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa (1998)

Jälleen on yksi aukko vähemmän sivistyksessä ja tämä sekoilupätkä katsottu. Ihailtavan mielikuvituksellisesti osataan kuvata sellaisen ihmisen touhuja, joka on koko ajan aineissa. Benicio Del Torosta en tykkää yhtään, mutta jumantsuide että hän osaa esittää päihtynyttä. Johnny Deppillä on aina samat maneerit. Hyvä pätkä.

Perustuu Hunter S. Thompsonin kirjaan.

****
Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa (Fear and Loathing in Las Vegas, 1998)
Ohjaus: Terry Gilliam.
Pääosissa: Johnny Depp, Benicio Del Toro, Christina Ricci, Tobey Maguire.

Into the Woods (2014)

"I was raised to be charming, not sincere."

Into the Woods oli musikaalina itselleni ennestään vieras. Ensimmäisen viiden minuutin jälkeen piti pysähtyä tarkistamaan faktat. Kuulosti nimittäin niin Sweeney Toddilta, että kuten arvelinkin, tämäkin on Steven Sondheimin säveltämä ja sanoittama! Sondheim tunnetaan myös West Side Storyn sanoittajana.

Tarina yhdistää mielenkiintoisesti tutut sadut, sekä paljastaa mitä tapahtui muka-onnellisen lopun jälkeen. Tarinan tietysti olettaa loppuvan siihen perinteiseen kohtaan, mutta monta juonenkäännettä löytyy toisesta näytöksestä.

Kaikki näyttelijät hoitavat hommansa mallikkaasti. Oli kiva kuulla Emily Bluntin laulavan, se oli itselleni uutta.

Porukan ainoat myötähäpeää herättävät ovat Johnny Depp ja Chris Pine. Deppin esittämä susi näyttää pukeutuneen halpaan naamiaisasuun. Roolinsa on onneksi pieni. Pinen esittämä prinssi on toki tarkoituksella koominen ja ärsyttävä, mutta Pine tuntuu suoraan kesäteatterista repäistyltä. Plus se tukka on hirveä.

Lucy Punchin näkeminen ilahduttaa aina. Meryl Streepin erinomaisuudesta en ole vakuuttunut edelleenkään. Lapsinäyttelijät ovat hyviä. Jos mietit mistä Tähkäpäätä esittävä Mackenzie Mauzy on tuttu, niin hän oli Phoebe Kauniissa ja rohkeissa.

Musiikki ja sanoitukset ovat taattua Sondheimia. Siis nerokkaita. Tykkäsin teoksesta ja toteutuksesta. Tämä olisi mielenkiintoista päästä näkemään teatterilavalla.

Mielenkiintoinen fakta: Perinteisesti Into the Woodsissa sama näyttelijä tekee kaksoisroolin esittäen sekä sutta että Tuhkimon prinssiä - molempiin hahmoihin pätee se, ettei hän pysty hillitsemään halujaan.

*****
Into the Woods (2014)
Ohjaus: Rob Marshall.
Pääosissa: Anna Kendrick, James Corden, Emily Blunt, Meryl Streep, Chris Pine, Tracey Ullman, Christine Baranski, Lucy Punch, Johnny Depp, Mackenzie Mauzy.

Mortdecai (2015)

Hauska ja viihdyttävä pätkä. Eikä ole tarkoitus varmaan muuta ollakaan. Kuitenkin kolmen tähden komedia, joka unohtuu mielestä nopeasti.

Johnny Depp tekee nimiroolistaan niin sekopäisen, että menee välillä ylinäyttelemiseksi. Gwyneth Paltrow ei ole sytyttänyt koskaan (tästä kertoo jotain sekin että vasta nyt blogiini saatiin hänenkin nimensä tunnisteisiin), mutta sopii kylmän laskelmoivaksi vaimoksi. Ewan McGregor täydentää sympaattisesti.

Deppin ja Paul Bettanyn yhteistyö on hienoa ja tekevät hahmoistaan herkullisia. Bettanyn esittämä miespalvelija Jock onkin elokuvan onnistunein hahmo. Ja asian vierestä; onko Bettany aina ollut noin kuuma??

Sivuroolissa nähdään Jeff Goldblum, josta tykkään aina vaan. Olivia Munn sen sijaan on tusinatäytettä.

***
Mortdecai (2015)
Ohjaus: David Koepp.
Pääosissa: Johnny Depp, Gwyneth Paltrow, Ewan McGregor, Paul Bettany, Jeff Goldblum, Olivia Munn.

Dark Shadows (2012)

Kaikki Burtonin leffat näyttävät samalta. Tässä muka-komediassa Johnny Depp vähän latelee vuorosanoja. Deppin nimi on dvd-kannessa isolla, eikä muita isoja nimiä mainita ollenkaan. Yllättäen inhokkini Eva Green on porukan paras. Elokuva nauratti tasan kerran (kun Barnabas romahtaa syntikan päälle).

**
Dark Shadows (2012)
Ohjaus: Tim Burton.
Pääosissa: Johnny Depp, Michelle Pfeiffer, Eva Green, Helena Bonham Carter, Jonny Lee Miller, Chloe Moretz, Jackie Earle Haley.

Pieni suklaapuoti (2000)

Hurmaava elokuva jonka parissa viihdyin alusta loppuun. Sen myötä tietysti iski myös hirveä suklaahimo, joten suklaata kannattaa varata jo etukäteen valmiiksi. Pieni suklaapuoti on ennen kaikkea Juliette Binochen elokuva ja hän oli hurmaava. Pidin myös erityisesti Judi Denchistä. Loppuratkaisu oli ihana. Vaikeita aiheita ei onneksi vältelty, vaikka loppujen lopuksi voisinkin sanoa tämän olevan hyväntuulen elokuva.

****
Pieni suklaapuoti (Chocolat, 2000)
Ohjaus: Lasse Hallström.
Pääosissa: Juliette Binoche, Alfred Molina, Judi Dench, Lena Olin, Johnny Depp, Carrie-Anne Moss, Peter Stormare.

The Tourist (2010)

Elokuva on saanut huonot arvostelut, joten odotukset eivät olleet kovin korkealla. Siten se olikin yllättävän hyvä. Välillä tunsin lievää myötähäpeää - päähenkilöt esimerkiksi rakastuivat aivan yhtäkkiä - mutta yllättävä loppuratkaisu pelasti paljon. Niin, olin ehkä vähän uuno, mutta mulle se tuli yllätyksenä.

Luksuselämää Venetsiassa oli tietysti mukava katsella, sekä kuvankaunista Angelina Jolieta. Sivurooleista löytyi vaikka mitä kivoja nimiä; Paul Bettany, Rufus Sewell, Timothy Dalton. Mutta miksi Johnny Deppin naama näytti niin muoviselta? Näyttääkö hän nykyään oikeasti siltä, vai oliko pöhöttänyt itsensä tätä roolia varten, vai oliko hänet maskeerattu tarkoituksella loppuratkaisua ajatellen?

***
The Tourist (2010)
Ohjaus: Florian Henckerl von Donnersmarck
Pääosissa: Angelina Jolie, Johnny Depp, Paul Bettany, Rufus Sewell, Timothy Dalton, Steven Berkoff.

Gilbert Grape (1993)

Ihan mukava tarina Gilbert Grapesta (Johnny Depp), joka asuu pienellä paikkakunnalla perheensä kanssa, ja jonka elämässä ei koskaan tapahdu mitään. Kunnes äidin terveydentila karkaa käsistä, talo alkaa kirjaimellisesti hajota alta ja kaupunkiin ilmestyy Becky (Juliette Lewis.)

Pidin näyttelijöistä kautta linjan. Depp on söpö kuin mikä ja jopa Juliette Lewis on sympaattinen. Äitiä esittävä Darlene Cates onnistuu hienosti ensimmäisessä leffaroolissaan. Pakko myöntää, että Leonardo DiCaprio on aivan mahtava. Suorastaan sääli, että hän sittemmin tuli tunnetuksi jostain hemmetin Titanicista.

***
Gilbert Grape (What's Eating Gilbert Grape, 1993)
Ohjaus: Lasse Hallström
Pääosissa: Johnny Depp, Leonardo DiCaprio, Juliette Lewis, Darlene Cates, John C. Reilly, Mary Steenburgen.

Painajainen Elm Streetillä (1984)

Fred Krueger (Robert Englund) tulee nuorten uniin ja tappaa heidät. Nancyn (Heather Langenkamp) kavereita kuolee yksi toisensa jälkeen, joten tyttö päättää pysyä hereillä koko ajan. Lopulta hän keksii keinon, jolla Kruegerista pääsee eroon.

Nyt olen sitten tutustunut tähänkin leffapahikseen. Freddie Krueger onkin yksi leffahistorian kuuluisimmista murhaajista. Hän on samaan aikaan kammottavan näköinen ja silti vähän naurettava. Elokuva ei ollut erityisen pelottava, mutta siinä määrin ällöttävä, että K18-ikäraja on ihan paikallaan.

Tarina tuntui siltä, että Nancy vaan sekoaa päästään. Ei tehnyt erityisen suurta vaikutusta, että tuskin jaksan kahlata kaikkia jatko-osia läpi. Niitä kun on aika iso pino. Elokuvan loppuratkaisu oli mielestäni typerästi toteutettu, vaikka idea olikin ihan hyvä.

Nuoret näyttelijät olivat ihan jees. Nancyn äiti oli tosi ärsyttävä. Tämä oli muuten yksi Johnny Deppin ensimmäisiä leffarooleja - ellei peräti ihan ensimmäinen.

**
Painajainen Elm Streetillä (A Nightmare on Elm Street, 1984)
Ohjaus: Wes Craven
Pääosissa: Heather Langenkamp, Amanda Wyss, Jsu Garcia, Robert Englund, Johnny Depp.

Johnny Depp

Johnny Depp, syntynyt 9.6.1963. Hän on ajankohtainen, koska täytti siis eilen vuosia. Depp on näyttelijä, jonka leffoja oon oikeesti nähnyt vasta viime vuosina ja oon koko ajan vakuuttuneempi miehen neroudesta. Työskentelystään tulee vähän mieleen Anthony Hopkins tai John Malkovich. Ymmärrän myös miksi Deppiä pidetään seksikkäänä, vaikka hän ei omalla hottentotti-listallani olekaan.

Totesin, että mua kiinnostaa hyvin vähän näyttelijöiden siviiliminä (Mark Strong on oikeesti ainoa poikkeus). Korkeintaan otan selvää ovatko naimisissa, mutta that's it. Siksipä keskityn tässäkin tähän työpuoleen.

En ole nähnyt läheskään kaikkia Deppin elokuvia. Esimerkiksi Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa on edelleen näkemättä. From Hell, Sleepy Hollow, Salainen ikkuna ja Public enemies olivat pettymyksiä. Pirates of the Caribbean -leffoissa ei ole oikein muuta mielenkiintoista kuin Deppin roolisuoritus, joka on ihan mahtava. Yksi parhaista rooleistaan on elokuvassa Jali ja suklaatehdas. Sweeney Todd ja Finding Neverland ovat suurimpia suosikkejani Deppin leffoista. Minulle hän tulee varmaan aina olemaan J.M. Barrie.

Saksikäsi Edward, 1990

Saksikäsi Edward (1990)

Saksikäsi Edward on Tim Burtonin tyyliä parhaimmillaan. Edwardin linna on synkkä ja tumma, olematta kuitenkaan pelottava. 50-lukulainen lähiö, johon Edward temmataan, on täysi vastakohta. Se on värikäs ja täynnä puheliaita kotiäitejä yms. stereotypioita.

Liisa Ihmemaassa (2010)

Vihdoin tuli nähtyä Liisa Ihmemaassa, jonka varmaan puoli maapalloa käy tai on käynyt katsomassa. Ja kaiken sen hehkutuksen jälkeen leffa oli pettymys.

Mia Wasikowska ei pääroolissa herättänyt sitten minkäänlaisia tunteita, ei positiivisia eikä negatiivisia. Oli ehkä vähän mitäänsanomaton Liisa. Tosin oli ihan virkistävää, ettei pääosassa ollut mikään Hollywoodin kulunein kasvo tai joku hillaryduffsöpöliini.

Johnny Depp oli erittäin hyvä Hatuntekijä, mutta niin hyvältä näyttelijältä tällaisessa sekopääroolissa ei voi muuta odottakaan. Ihan laatutyötä, mutta ei suinkaan Deppin paras rooli. Stephen Fry ja Alan Rickman sopivat tosi hyvin äänirooleihinsa. Eikä Irvikissa ollut mun mielestä enää niin pelottava kuin joskus lapsena.

Anne Hathaway ei ollut läheskään tarpeeksi omalaatuinen roolissaan. Suoritus jäi vähän pintapuoliseksi ja Hathaway vaikutti eksyneen väärään elokuvaan. Ehdottomasti leffan paras roolisuoritus oli Helena Bonham Carterin. Hän oli tosi hyvä hulluna kuningattarena.

Ihmemaa oli visuaalisesti näyttävä ja mielikuvituksellinen, Herttakuningattaren linna oli tosi hienon näköinen. Siitä huolimatta se ei ollut tarpeeksi pelastamaan elokuvaa, koska tarina oli vaan niin blaah. Kaiken sen sivutarinan, mitä siis tapahtui Ihmemaan ulkopuolella, olisi voinut jättää kokonaan pois. Siitä huolimatta, että tykkään fantasialeffoista, Burtonin monista muista leffoista ja Johnny Deppistä, tämä elokuva ei tehnyt vaikutusta.

***
Liisa Ihmemaassa (Alice in Wonderland, 2010)
Ohjaus: Tim Burton
Pääosissa: Mia Wasikowska, Johnny Depp, Helena Bonham Carter, Anne Hathaway, Crispin Glover, Stephen Fry, Alan Rickman.