Kick-Ass 2 (2013)

Ykkösosasta tykkäsin aivan helvetisti. Niinpä oon lykännyt tämän jatko-osan katsomista, sillä se ei mitenkään voi olla yhtä hyvä. Varsinkin kun näyttelijöiden joukossa ei ole enää Mark Strongia eikä ohjaajana Matthew Vaughnia. Jos olisin tiennyt/muistanut Vaughnin olevan edelleen mukana tuottajana, olisin varmaan tarttunut leffaan jo aiemmin.

Kakkososa ei ole ollenkaan yhtä pätevä kuin ensimmäinen leffa. Jim Carreyn rooli on onneksi pieni ja melko hillitty. Christopher Mintz-Plasse ei oikein riitä kantamaan pääpahiksen roolia. Kick-Assin hahmo ei ole ekan leffan tapahtumista huolimatta kehittynyt yhtään, vaan aloittaa tässä leffassa kasvutarinansa miltei alusta. Monet sivuroolinäyttelijät olivat vaihtuneet, mm. Mindyn kasvatti-isä Marcus, Chrisin äiti, sekä Daven kaveri Todd.

***
Kick-Ass 2 (2013)
Ohjaus: Jeff Wadlow. 
Pääosissa: Aaron (Taylor-)Johnson, Chloe (Grace) Moretz, Christopher Mintz-Plasse, Jim Carrey.

(Julkaistu alun perin 16.1.2014 toisessa blogissani.)

Herra Popper ja pingviinit (2011)

Thomas Popper (Jim Carrey) on kiireinen liikemies, joka asuu yksin hienossa asunnossaan New Yorkissa. Hän on eronnut vaimostaan ja tapaa kahta lastaan joka toinen viikonloppu. Myyntitykin elämä menee uusiksi, kun hän perii lauman pingviinejä.

Carreyn kaikki roolit eivät suinkaan ole hänet tunnetuksi tehnyttä naamanvääntelyä. Kuten ei tämäkään. Carrey näyttää hyvältä herra Popperina, eikä vedä överiksi kuin noin kaksi kertaa elokuvan aikana. Ex-vaimoa esittävä Carla Gugino on aina kiva. Pariskunnalla oli niin hyvät välit, että voi vain ihmetellä miksi he olivat edes eronneet. Elokuva tarjoilee siirappisen opetuksen perhearvoista. Samalla kun Popper alkaa ymmärtämään uusia lemmikkejään, hän saa korjattua välit lapsiinsa, eikä myykään sieluaan markkinavoimille. Sen verran kepeä elokuva kuitenkin oli, että jonain koomailupäivänä voisi katsoa uudestaan. Leffan parissa ei tarvitse juuri aivojaan rasittaa.

Herra Popper ja pingviinit on kuulemma alunperin lastenkirja. Elokuvana se tarjoaa mukavaa viihdettä koko perheelle. Dvd/bluray-julkaisuna leffasta on myös suomeksi puhuttu versio. 

***
Herra Popper ja pingviinit (Mr. Popper's Penguins, 2011)
Ohjaus: Mark Waters.
Pääosissa: Jim Carrey, Carla Gugino, Angela Lansbury, Clark Gregg, Ophelia Lovibond.

Sähköputkimies (1996)

Kaikkea sitä tulee katsottua, kun ei saa yöllä unta. Mutta kysyntä ja tarjonta, eli elokuvan taso ja katsojan mielentila kohtasivat hyvin. Elokuva ei kovin haastavaa katsottavaa tarjonnut. Se oli kuitenkin mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten suuri valta ihmisillä voi olla toisiinsa. Jim Carrey oli myös paikoin ihan sympaattinen. Mutta mitään ei varsinaisesti missaa, jos jättää tämän väliin. Olen nyt nähnyt kaksi Ben Stillerin ohjaustyötä (Tropic Thunder), eikä vakuuta.

**
Sähköputkimies (The Cable Guy, 1996)
Ohjaus: Ben Stiller
Pääosissa: Matthew Broderick, Jim Carrey, Leslie Mann, Jack Black.

Truman Show (1998)

Näin nyt tosiaan Truman Show'n ensimmäistä kertaa. Ostin sen jopa omaksi, mitä hyvin harvoin tapahtuu ennennäkemättömien leffojen kohdalla. Mutta sitä suositteli Simo Rissanen. Eikä ollut huono hankinta ollenkaan.

Jo elokuvan lähtöasetelma on nerokas; Truman (Jim Carrey) on elänyt koko ikänsä todellisuudessa, joka onkin oikeasti reality-ohjelma. Idea oli toteutettu hienosti, monia yksityiskohtia myöden. Vaikka eihän mikään valtio oikeasti rahoittaisi tuollaista. Eikä kannata myöskään jäädä liikaa miettimään sitä, että Natascha McElhonen esittämä "Sylvia" oli ehkä vain sekopää fani, joka ihastui televisiohahmoon... No mutta elokuvissa kaikki on mahdollista.