Odotin elokuvan olevan ihan kiva Disney-hassuttelu. Olihan se hauskakin - pieni kameleontti ja Maximus-hevonen olivat ihan huippuja. Lapsensa kadottaneiden vanhempien suru oli kuitenkin koskettavaa ja se tuotiin esille ihanan hienovaraisesti. Samaten tarinan psykologia kiinnosti; aikuistuvan Tähkäpään oma henkinen kamppailu kuuliaisen tyttären ja itsenäisen nuoren naisen välillä, sekä aikuisen valta lapseen joka ei tiedä paremmasta.
Rakkaustarina kuuluu oleellisesti tämän genren leffoihin ja se oli ihan mukavaa seurattavaa. Päähenkilöiden ulkonäkö tosin kiinnitti hieman häiritsevästi huomiota. Tähkäpää näyttää paljon nuoremmalta kuin 18-vuotiaalta ja Flynn täten häntä kovasti vanhemmalta. Mutta ehdottomasti paras katsomani animaatio pitkään aikaan.
Edit: Helmi soundtrackilta, Kingdom Dance.
****
Kaksin karkuteillä (Tangled, 2010)
Ohjaus: Nathan Greno, Byron Howard
Pääosissa (äänet): Mandy Moore, Zachary Levi, Donna Murphy.
Tää on niin IHANA! Jo moneen kertaan katsottu ja vieläkin jaksaa :). Ehdottomasti hervottomimman naurukohtauksen aiheuttaa JOKA KERTA, kun Tähkäpää vajoaa maanis-depressiiviseen tilaan poistuttuaan ensimmäistä kertaa tornistaan.
VastaaPoistaHeh, mahtavaa! :)
VastaaPoista