Kauhea kankkunen 2 (2011)

Sääliksi käy ohjaaja Todd Phillipsiä. Vuonna 2009 tehty Kauhea kankkunen oli menestys ja tosiaan erittäin hyvä komedia. Menestyksen myötä paineet ovat kovat. Laskettu aika -elokuva ei kuitenkaan yltänyt läheskään Kauhean kankkusen tasolle, eikä varsinkaan tämä uusi jatko-osa.

Ykkösosasta tuttu porukka matkustaa Thaimaaseen juhlimaan Stun (Ed Helms) häitä. Jälleen kerran eräs illanvietto menee pieleen ja jätkät heräävät aamulla muistamatta mitään yön tapahtumista.

Pääosakolmikko (Bradley Cooper, Ed Helms ja Zack Galifianakis) hoitaa hommansa hienosti. Ken Jeongilla oli tällä kertaa isompi rooli ja olen nyt vakuuttunut siitä, että mies on pelkästään ärsyttävä. Kaikki muut hahmot lähinnä hengailivat taustalla.

Perusjuoni oli liian samanlainen kuin aiemmin. Lisäksi elokuvan tempo oli paikoin liian hidas. Varsinkin alussa kesti kaaaauuuaan, ennen kuin tarina pääsi kunnolla käyntiin. Matkan varrella nähtiin kyllä sitten ihan hauskojakin juttuja. Kakkososa oli todella paljon edeltäjäänsä roisimpi ja hieman yllätyinkin alhaisesta ikärajasta (K13). Ei todellakaan mikään koko perheen komedia.

***
Kauhea kankkunen 2 (The Hangover Part II, 2011)
Ohjaus: Todd Phillips
Pääosissa: Bradley Cooper, Ed Helms, Zack Galifianakis, Justin Bartha, Ken Jeong, Mason Lee, Paul Giamatti, Sasha Barrese.


---
Muita arvosteltuja sarjan elokuvia:
Kauhea kankkunen (2009)

Hauskaa maanantaita!

Prentiss is back!

Criminal Minds -sarjan kuudes kausi on saatu pakettiin Yhdysvalloissa ja seitsemättä kautta suunnitellaan kovaa vauhtia. Jokin aika sitten julkistettiin tieto A.J. Cookin paluusta. Ja nyt Paget Brewsterillekin on tehty sopimus ensikaudelle! Emily Prentissin hahmo nähdään siis jatkossakin mukana, josta olen vähintäänkin iloinen.

Sarjan tekijät ovat fanien hermostukseksi venyttäneet sopimusneuvotteluja joidenkin näyttelijöiden kohdalla. Shemar Moore sai sopimuksen vasta hiljattain ja lieväksi järkytyksekseni sarjan sielulla Thomas Gibsonilla ei ole sopimusta vieläkään! Uskon miehen olevan mukana jatkossakin - onhan Aaron Hotchnerin hahmo ollut sarjassa alusta asti. Tosin tämän takia Gibsonilla on todennäköisesti varaa pyytää millaisia summia tahansa, joka saattaa osaltaan vaikuttaa neuvotteluiden venymiseen. Ellei sitten ole puhtaasti markkinointikikka. Niin tai näin, jään odottamaan mielenkiinnolla tilanteen kehittymistä.

Megamind (2010)

Megamind yllätti positiivisesti, vaikka olisihan pitänyt muistaa, että Dreamworksin aiemmat leffat ovat olleet lähes poikkeuksetta laadukkaita. Trailerin perusteella kuitenkin oletin Megamindin olevan vain perushauska lastenanimaatio. Mutta se olikin enemmän.

Megamind on superpahis Metrocityssa, jonka ihailtuna supersankarina liitelee Metromies. Nämä arkkiviholliset ovat olleet kilpasilla aina. Metromiehen kadotessa kuvioista Megamind masentuu. Siinä sivussa hän ihastuu kauniiseen toimittajaan ja tajuaa, ettei ehkä haluakaan olla ikuisesti pahis. Elokuva on hauskojen kommellusten lisäksi tarina siitä, miten ulkokuoren ei saisi antaa vaikuttaa, vaan pitäisi muistaa katsoa sisimpään. Ei ole koiraa karvoihin katsominen siis.

Elokuva oli hauska, mutta tämä syvällisempikin tarina nosti pisteitä selvästi. Megamindin katson mielelläni toistekin.

****
Megamind (2010)
Ohjaus: Tom McGrath
Pääosissa (äänet): Will Ferrell, Tina Fey, Brad Pitt, Jonah Hill.

The Next Three Days (2010)

John ja Lara (Russell Crowe ja Elizabeth Banks) viettävät onnellista perhe-elämää, kunnes Lara tuomitaan murhasta vankilaan. Eikä auta, vaikka John valittaa tuomiosta. Isä viettää arkea pariskunnan pojan kanssa, joka etääntyy hiljalleen äidistään. Kun taistelu oikeusteitse osoittautuu hyödyttömäksi, alkaa John suunnitella vaimonsa vankilapakoa.

Katsojalle ei aluksi paljasteta onko Lara syyllistynyt rikokseen. Tarinan kannalta oleellisinta on Johnin vankka usko vaimonsa syyttömyyteen. Elokuva on kieltämättä kunnianhimoisesti tehty trilleri ja näyttelijät onnistuvat hienosti. Pariskunnan poika oli tosin käsikirjoitettu totaalisen apaattiseksi. Parituntinen leffa tuntui kovin pitkältä, enkä ollut ehkä tarpeeksi virkeä katsomaan keskittymistä vaativaa elokuvaa. Russel Crowe kieltämättä taipuu hienosti monenlaisiin rooleihin. Pienessä sivuosassa vilahtaa Liam Neeson.

***
The Next Three Days (2010)
Ohjaus: Paul Haggis
Pääosissa: Russell Crowe, Elizabeth Banks, Brian Dennehy, Liam Neeson, Ty Simpkins, Jason Beghe.

Forrest Gump (1994)

Luin hiljattain Winston Groomin alkuperäisen kirjan. Kirja oli aika rönsyilevä ja monia kohtia olikin elokuvassa yksinkertaistettu hyvin. Robert Zemeckisin ohjaama elokuva on tavoittanut hienosti kirjan tunnelman. Elokuva oli ehkä hieman liian pitkä sen hetkiseen mielentilaani. Olenpahan vihdoin nähnyt tämänkin, vaikkei kyseessä mikään mullistava elokuvaelämys ollutkaan. Tom Hanks ja Robin Wright tekevät molemmat hienon roolisuorituksen. Gary Sinisen hahmo oli mielenkiintoinen.

***
Forrest Gump (1994)
Ohjaus: Robert Zemeckis
Pääosissa: Tom Hanks, Robin Wright, Gary Sinise, Sally Field.

Vaihtamalla paranee (2010)

Wally (Jason Bateman) ja Kassie (Jennifer Aniston) ovat parhaita kavereita. Kassie päättää hankkia lapsen, vaikka tälle ei ole isää tiedossa, ja alkaa etsiä spermanluovuttajaa. Wally ei ole asiasta innoissaan, varsinkin kun lapsen isäksi löytyy Roland (Patrick Wilson), joka on kaikin puolin vastenmielinen tyyppi. Muutaman mutkan jälkeen Wally päätyy ympäripäissään vaihtamaan Rolandin luovuttaman tavaran omaansa. Wally ei kuitenkaan muista tapausta enää seuraavana aamuna ja pian Kassie onkin jo raskaana.

Kieltämättä lähtötilanne ei kuulosta kovin erikoiselta, mutta elokuva oli parempi kuin etukäteen odotin. Muutamien hauskojen kohtien lisäksi elokuva tarjoilee myös koskettavaa pohdintaa turvallisten aikuisten rooleista lapsen elämässä. Elokuva nouseekin genressään peruskauran yläpuolelle, mutta unohtuu silti nopeasti.

Jason Batemanille annan täydet pisteet Wallyn roolista - hän oli elokuvan sielu ja sydän. Myös Jennifer Aniston tekee varmaa työtä. Pääosanäyttelijät pelaavat hienosti yhteen, sillä vaikuttavat aidosti siltä kuin olisivat tunteneet toisensa vuosikaudet. Hard Candyssa sympatiani saanut Patrick Wilson on tässä elokuvassa suorastaan luotaantyöntävä. Oli mukavaa nähdä Jeff Goldblum pienessä sivuroolissa.

Ikäraja herättää jälleen ihmetystä. Elokuva on K3 siitä huolimatta, että aihepiiri ei todellakaan ole perheen pienimmille.

***
Vaihtamalla paranee (The Switch, 2010)
Ohjaus: Josh Gordon, Will Speck
Pääosissa: Jason Bateman, Jennifer Aniston, Jeff Goldblum, Juliette Lewis, Thomas Robinson, Patrick Wilson.

Videos #11: Mark Strong myy autoja

Twins?

Näyttelijä Alicia Silverstone ja näyttelijä Kristen Stewart.

Brandon Mull: Myyttihovi (Myyttihovi 1)

Alkuperäinen nimi: Fablehaven.

"Myyttihovi. Ken tänne astuu, ei poistu ennallaan. Tunkeilijat muutetaan kiveksi."

Sisarukset Kendra ja Seth joutuvat lähes ventovieraiden isovanhempiensa luo hoitoon, vanhempiensa lähtiessä matkalle. Mummin ja vaarin talossa on kuitenkin paljon omituisia asioita, mm. se että mummi tuntuu olevan kadoksissa. Pian selviää, että taloa ympäröi itse asiassa Myyttihovin luonnonpuisto, joka asuttaa monenlaisia taikaolentoja. Aluksi ikävältä tuntuneesta reissusta tuleekin lopulta unohtumaton seikkailu.

Teksti oli aika helppolukuista ja sisällöltään yksinkertaista. Myyttihovin salaisuudet paljastettiin vähän liiankin helposti ja tarina oli kovin viaton. Kirja oli selkeästi suunnattu vähän nuoremmille lukijoille. Ihan mukavaa fantasiaa kuitenkin pitkästä aikaa. Jossain vaiheessa voisin ehkä katsastaa jatko-osat. Sen verran haikea olo tuli itsellekin, kun lapset lopussa joutuivat lähtemään pois Myyttihovista.

Juo maitoa.

Obsessed (2009)

Derek (Idris Elba) on menestyvä liikemies, joka nauttii rauhallisesta perhe-elämästä vaimonsa Sharonin (Beyoncé Knowles) ja heidän pienen poikansa kanssa. Derekin uusi sihteeri Lisa (Ali Larter) iskee silmänsä mieheen ja tämän vastusteluista huolimatta alkaa piirittää tätä. Lopulta Lisa uskoo, että hän ja Derek ovat rakastavaisia ja että Derek on jättämässä vaimonsa. Kuvio on siis kovin samanlainen kuin 80-luvun hittileffassa Vaarallinen suhde.

Katsoin tämän pääasiassa Idris Elban takia, joka hoiti hommansa ihan hienosti. Beyoncé Knowles oli yllättävän uskottava perhettään puolustavana leijonaemona. Huomion varasti kuitenkin Ali Larter, joka oli oikein vakuuttavasti juonitteleva ämmä.

Oikeastaan eniten leffassa mättääkin käsikirjoitus. Hahmot ovat aika yksiulotteisia, eikä tämä yllä lähellekään Vaarallinen suhde -elokuvan tasoa. Mutta ihan mielenkiintoista katsottavaa kuitenkin.

***
Obsessed (2009)
Ohjaus: Steve Shill
Pääosissa: Idris Elba, Beyoncé Knowles, Ali Larter, Jerry O'Connell.

Haluatko kynäsi telkkariin?

Ei, nyt ei haeta televisioon käsikirjoittajia, vaan kyse on todella kynistä. Niistä kirjoitusvälineistä.

Suosikkisarjani Criminal Mindsin tehotiimiin kuuluu oleellisesti porukan tietokonenörtti Penelope Garcia, jota esittää Kirsten Vangsness (kuvassa). Garcian tyyli on vähintäänkin persoonallinen. Tämä näkyy vaatteissa, asusteissa, silmälaseissa, sisustuksessa yms. Ja myös niissä kynissä. Garcialla on siis työskennellessään tapana käyttää mitä erikoisempia kyniä. Mitä enemmän isoja koristeita, sen parempi. (Taitaa olla yksi sellainen kädessään tuossa kuvassakin.)

Jos haluat lahjoittaa erikoisen kynäsi esiintymään kyseisessä sarjassa, nyt on tilaisuutesi. Kynän voi lähettää Kirsten Vangsnessille, joka korkeimman omakätisesti valitsee ne kynät, jotka sitten päätyvät telkkariin asti, Garcian hyppysiin. Tarkemmat ohjeet löytyy Criminal Minds Fanatic Blogin puolelta.

Hauskaa maanantaita!

Karate Kid (2010)

En ole nähnyt alkuperäisiä Karate Kid -elokuvia, mutta se ei estänyt nauttimasta uusintaversiosta. Yllätyin erittäin positiivisesti. Odotin koko perheelle suunnattua kasvutarinaa, jossa luuserista koulutetaan karatemestari. Lopussa hän voittaa jonkun skaban ja kaikki itkevät. Suunnilleen noin elokuvan pääjuoni menikin, mutta tarina oli parempi ja syvällisempi kuin miltä saan sen kuulostamaan. Eikä todellakaan mikään lapsille suunnattu viihdehetki. Leffan ikäraja onkin K13.

Jaden Smith (näyttelijäpariskunta Will Smithin ja Jada Pinkett-Smithin poika) on Dre, joka joutuu muuttamaan äitinsä kanssa Kiinaan, äidin työn perässä. Isä on kuollut joskus aiemmin. Koti vaihtuu ja uudessa koulussa kiusataan. Kaikki on huonosti. Epämääräisen oloinen herra Han (Jackie Chan) ryhtyy yllättäen Dren puolustajaksi. Dre pyytää Hania valmentamaan häntä kung-fussa. Niin, elokuvassa ei siis nimestään huolimatta harrasteta karatea.

Onnen potkuja-leffan perusteella tiesin Jaden Smithin osaavan näytellä, mutta silti ilahduin suorituksestaan. Hän vaikutti jälleen ilahduttavan aidolta. Olen aiemmin pitänyt Jackie Chania läpeensä ärsyttävänä, joten oli mukavaa nähdä hänet hieman vakavammassa roolissa. Herran pisteet nousivat silmissäni oitis. Dren äitiä esittävä Taraji P. Henson on jotenkin sympaattinen roolissaan. Nuori Zhenwei Wang oli tosi karmiva koulukiusaajan roolissa, eli hoiti osansa todella hienosti, vaikka kyseessä olikin pojan ensimmäinen elokuvatyö. Roolituksessa ei siis mitään valittamista.

Koulukiusaajat olivat hieman liiankin eteviä fyysisiltä ominaisuuksiltaan. Herra Hanin koskettava tarina ei tuntunut kokonaisuuden kannalta oleelliselta, joten sen olisi voinut jättää kokonaan pois. Ja miksi päähenkilöltä on aina kuollut joku läheinen? Dren elämä olisi aluksi ollut ihan tarpeeksi kurjaa muutenkin.

Mutta kaiken kaikkiaan tykkäsin leffasta kovasti. Se oli mielestäni puhtaasti draamaelokuva, vaikka varmasti luokitellaan myös toiminnaksi jossakin. Suosittelen.

****
Karate Kid (2010)
Ohjaus: Harald Zwart
Pääosissa: Jaden Smith, Jackie Chan, Taraji P. Henson, Zhenwei Wang, Wenwen Han.

Burleski (2010)

Elokuva on ryysyistä rikkauksiin -tarina, jossa Christina Aguileran esittämä Ali jättää tarjoilijan työnsä ja lähtee haaveilemaan tähteydestä Hollywoodiin. Hän päätyy Cherin esittämän Tessin burleskiravintolaan, ensin tarjoilemaan ja sitkeytensä ansiosta lopulta lavalle. Siinä sivussa löytyy sydänkäpy, revitellään äänihuulia, herätetään ihmetystä revittelemällä äänihuulia ja kuullaan Cherin sanovan repliikki "you didn't tell me you could sing like that".

Ennakko-odotukset: Kunnon show, viihdyttävä elokuva, ei kovin kummoista tarinaa, Cher ja Aguilera laulamassa vuorotellen, aivojen nollauselokuva, mahdollinen tuleva guilty pleasure.

Mitä sain: Burleskiravintolan maailma oli kiehtova - tuli vähän (mutta vain vähän) mieleen Moulin Rouge. Puvustus, lavastus, rekvisiitta; 10 pistettä. Näyttävissä esityksissä näkyy, että elokuvan takana on tuhansia työtunteja. Eric Daneakin oli kiva katsella (ylläri) ja silmäniloa elokuvassa riitti muutenkin. Yllättäen elokuvan mielenkiintoisinta antia oli - itse ravintolan lisäksi - Cherin ja Stanley Tuccin hahmot, sekä heidän välisensä henkilökemia. Olisivat tehneet elokuvan heistä ja jättäneet Aguileran tarinasta kokonaan pois. Vaikka Cher onkin pelottavasti kursittu kasaan - miltei pystyi näkemään jonkun kanaverkon siellä vaatteiden alla.

Elokuva alkoi melko lupaavasti ja jossain vaiheessa mielessäni siinteli kolme tähteä. Mutta pisteet ropisivat alaspäin matkan varrella. Moni asia oli pielessä, mutta pahinta kaikessa oli käsittämättömän huonosti käsikirjoitetut kohtaukset musiikkinumeroiden välissä.

Kun jokin menee pieleen, alkaa ensin naurattaa. Burleskia katsoessa pääsin jo senkin vaiheen yli seuraavalle tasolle; en kestänyt enää katsoa. Myötähäpeä oli niin suunnatonta. Voi että kun olisin ollut edes kännissä.

*
Burleski (Burlesque, 2010)
Ohjaus: Steve Antin
Pääosissa: Christina Aguilera, Cher, Cam Gigandet, Stanley Tucci, Kristen Bell, Eric Dane, Peter Gallagher, Alan Cumming.

Videos #10: Behind the scenes of The Way Back

The Way Back -elokuvasta kirjoitin jo aiemmin. Elokuvan teosta löytyi tällainen video:

Sucker Punch (2011)

Päähenkilö joutuu mielisairaalaan, lobotomia uhkaa. Hän kuvittelee itsensä toiseen todellisuuteen, prostituoiduksi jonkin sortin tanssiesitykseen. Ja kun siellä menee asiat pieleen, hän kuvittelee olevansa soturi ja lahtaavansa ystäviensä kanssa pahiksia rintamalla.

Pictures #17: Tuoreita kuvia

Mark ja vaimonsa Liza, Attack the Block -elokuvan ensi-illassa Lontoossa 4. toukokuuta.

Kuvat: Mark Strong Online. (Sieltä löytyy lisääkin.)

Moulin Rouge! (2001)

On vuosi 1899. Nuori Christian (Ewan McGregor) matkustaa kotimaastaan Englannista Pariisiin boheemin vallankumouksen houkuttelemana, liittyäkseen paikallisten taiteilijoiden vapaaseen elämänmenoon. Christian haluaa kirjoittaa vapaudesta, kauneudesta ja rakkaudesta. Monien sattumien jälkeen häntä pyydetään kirjoittamaan näytelmää, jota esitettäisiin Montmartrella sijaitsevassa Moulin Rougessa. Punainen mylly on yökerho ja ilotalo, mutta omistajansa Harold Zidler (Jim Broadbent) haluaa tehdä siitä teatterin. Bordellin suurin tähti on kaunis Satine (Nicole Kidman), jota Zidler tarvitsee avukseen haaveensa toteuttamisessa. Satinen tulee houkutella rikas herttua (Richard Roxburgh) näytelmän rahoittajaksi.

Christianin uusien taiteilijaystävien aiheuttaman sekaannuksen vuoksi Satine luulee Christiania herttuaksi. Väärinkäsitys oikaistaan nopeasti, mutta Christian ja Satine ovat jo ihastuneet toisiinsa. He rakastuvat, mutta yrittävät pitää suhteensa salassa, jotta herttua saataisiin pidettyä mukana Moulin Rougen rahoittajana. Rakastavaisten tielle on tulossa myös suurempi ongelma; Satine on kuolemansairas.

Koko elokuvan kehyskertomuksena on Christian joka muistelee kokemuksiaan Montmartrella. Katsojalle kerrotaan siis jo elokuvan alussa, että hänen rakastamansa nainen on kuollut. Christian kasvaa tarinan edetessä kokemattomasta nuorukaisesta elämänilonsa menettäneeksi mieheksi.

Moulin Rouge on visuaalinen ilotulitus. Elokuvan maailma on niin täynnä yksityiskohtia - ja kuvat vaihtuvat välillä sen verran nopeaan tahtiin - että kaikkea ei mitenkään voi huomata kerralla. En yhtään ihmettele, että elokuva palkittiin parilla Oscarilla: Best Art Direction - Set Decoration ja Best Costume Design.

Vähintään yhtä hieno kuin visuaalinen ilme on elokuvan musiikki. Se koostuu pääasiassa kevyen musiikin suurimmista hiteistä, yhdistettyinä toisiinsa mitä mielenkiintoisimmilla tavoilla. Vain yksi elokuvan lauluista on uusi; Come What May. Musiikki on kautta elokuvan niin upeaa, että ihmettelen suuresti ettei sitä huomioitu Oscarilla. Sovitukset ovat nimittäin selkäpiitäkarmivan hienoja. Yksi suurimmista suosikeistani on El Tango de Roxanne. Kappale on hieno ja kohtaus upea. Uhma-elokuvassakin nähdyn Jacek Komanin ääni sopii kappaleeseen täydellisesti. Takuuvarmaa itketyskamaa.

Nicole Kidman ja Ewan McGregor hoitavat roolinsa todella hienosti. Ja kyllä, he tosiaan laulavat kaikki laulunsa itse. Hyvin laulavatkin. Kidman loukkasi itsensä harjoitellessaan elokuvan tanssinumeroita ja osa kohtauksista kuvattiin hänen istuessa pyörätuolissa. Kidman sai roolistaan Oscar-ehdokkuuden.

Jim Broadbent on hauska Harold Zidler ja hänet palkittiin roolistaan Baftalla. Jacek Komanin esittämä narkolepsiasta kärsivä argentiinalainen on yksi parhaista sivuhahmoista. Koman on tosiaan esiintynyt sellaisissakin viiden tähden elokuvissa kuin Uhma ja Australia (myös Baz Luhrmannin ohjaama). Olen nähnyt Moulin Rougen ties miten monta kertaa, mutta vasta nyt tunnistin Australiastakin tutun David Wenhamin maskinsa takaa (Audreyn roolista). Enemmän taustalla kulkee John Leguizamon esittämän Henri de Toulouse-Lauctrec'n tarina. Tämän todellisuudessa olemassaolleen taiteilijan maalauksista on haettu mallia elokuvaan.

Kaiken kaikkiaan Moulin Rouge sai ilmestyessään 2 Oscaria ja 6 ehdokkuutta, sekä yhteensä 66 erilaista palkintoa.

*****
Moulin Rouge! (2001)
Ohjaus: Baz Luhrmann
Pääosissa: Ewan McGregor, Nicole Kidman, Jim Broadbent, Richard Roxburgh, John Leguizamo, Jacek Koman.

Muutoksia

Blogi on ollut muutaman päivän "vain kutsuttujen lukijoiden käytössä", eli käytännössä vain minun. Tein ulkoasumuutoksia molempiin blogeihin ja heitin menemään ylimääräistä roskaa. Jossain vaiheessa "muutostöitä" blogi vaan näytti niin keskeneräiseltä, että katsoin parhaaksi ikään kuin sulkea sen hetkeksi. Tästä lähtien homma jatkuu ihan vanhaan tapaan.

Tämän blogin lisäksi mulla on siis Kirjanmerkkejä...-blogi, jonne kirjoitan muistiin mitä on tullut luettua. Kirjablogini puolelle pääsee nyt näppärästi tuosta sivupalkista.

Ehkä isoin muutos (mulle itselle) on se, että tästä lähtien oma nimeni käy blogista ilmi, vaikka nimimerkki pysyykin samana. Omasta elämästäni en aio silti täällä huudella jatkossakaan, ja toivonkin että mahdolliset tutut kunnioittavat tätä esimerkiksi kommentteja kirjoittaessaan. Sähköpostitse tavoittaa osoitteesta tiinamarialindqvist@gmail.com. "Vanha" osoite tiinanenmmb@gmail.com on edelleen ihan toimiva myös, mutta tuosta toisesta tavoittaa nopeammin.

Mahdollisia toiveita ja ideoita voi laittaa vaikka sähköpostilla! :)

Terkuin, Tiina Lindqvist. :)

Kevätsiivous

Blogi sulkeutuu muutamaksi päiväksi remontin vuoksi. Palaan piakkoin linjoille.

Vaarallinen tehtävä (1996)

Vaarallinen tehtävä on legendaarinen. Tai no, tunnari ainakin. Itse muistan 80-luvun tv-sarjan, vaikka alkuperäinen on 60-luvulta. Sarjan pohjalta tehty elokuva noudattaa ihan mukavasti vanhoja perinteitä.

Tom Cruise ei varsinaisesti kuulu suosikkinäyttelijöihini, mutta tällä kertaa hän ei ollut erityisen ärsyttävä. Okei, siis miehen ilmeissä ja eleissä on vaan jotain mikä mua jurppii. Sivuroolit vilisevät nimekkäitä näyttelijöitä; Kristin Scott Thomas, Vanessa Redgrave, Jean Reno jne.

Vaarallinen tehtävä on ihan mukiinmenevää katsottavaa työpäivän päätteeksi. Mitään uutta ja mullistavaa se ei tarjoile. Vuonna 1996 tehdyssä elokuvassa tietysti jo ikä painaa - ainakin noin tekniikan osalta. Pahiksen pystyi arvaamaan suunnilleen ensimmäisen kymmenen minuutin aikana. Tämäkin uppoaa "ihan jees" -leffojen loputtomaan suohon.

***
Vaarallinen tehtävä (Mission: Impossible, 1996)
Ohjaus: Brian De Palma
Pääosissa: Tom Cruise, Jon Voight, Emmanuelle Béart, Jean Reno, Ving Rhames, Vanessa Redgrave, Kristin Scott Thomas.

Hauskaa maanantaita!

Aladdin (1992)

Katsoin tämän legendaarisen Disney-piirretyn suomeksi puhuttuna, sillä leffa tuli taannoin telkkarista. En itse asiassa muista koskaan nähneeni tätä alkuperäisillä äänillä. Vesa-Matti Loiri on ihan mahtava Henki, vaikka kaikissa äänirooleissa on kautta elokuvan sama ongelma; puheesta on välillä vaikeaa saada selvää. Aladdinin ääni oli ehkä vähän ärsyttävä.

Elokuvan tarina on ihan mielenkiintoinen, mutta toteutus ei ehkä Disneyn parhaimmistoa. Pääpari rakastuu kovin heppoisin perustein, Aladdin valehtelee Jasminelle minkä kerkeää ja tarina etenee omituisin harppauksin. Itämainen tunnelma, hauskat sivuhahmot ja - jälleen kerran - upea Alan Menkenin musiikki tekevät elokuvasta kuitenkin kiehtovan. Elokuva on paikoin hieman pelottava, että en suosittele ihan perheen pienimmille. En tiedä leffan ikärajaa - veikkaisin seitsemää.

****
Aladdin (1992)
Ohjaus: Ron Clements, John Musker
Pääosissa (äänet): Scott Weinger, Robin Williams, Linda Larkin.

Elät vain kahdesti (1967)

Huh, olipas harvinaisen huono elokuva, jopa bondiksi. Voi tietysti olla, että katsojan keskittymiskyvyssäkin oli vikaa. Hieman jo vanhentunut Connery seikkailee tällä kertaa Japanissa, eikä pääse reissaamaan juuri muualle. Elokuvan nimi tulee siitä, että alussa Bond lavastetaan kuolleeksi ja sitten hän herää henkiin. Ekojen bondien arkkivihollista Blofeldia esittää tässä Donald Pleasence.

Mulla ei tunnu olevan tästä mitään muuta sanottavaa. Katsoin elokuvan kyllä alusta loppuun, mutta tuntuu kuin suurin osa siitä olisi mennyt ihan ohi.

*
Elät vain kahdesti (You Only Live Twice, 1967)
Ohjaus: Lewis Gilbert
Pääosissa: Sean Connery, Tetsurô Tanba, Akiko Wakabayashi, Donald Pleasence, Lois Maxwell, Bernard Lee, Desmond Llewellyn.

---

Muita sarjasta arvosteltuja:

Salainen agentti ja tohtori No (1962)

Salainen agentti 007 Istanbulissa (1963)

007 ja Kultasormi (1964)

Pallosalama (1965)

007 ja kultainen silmä (1995)

Huominen ei koskaan kuole (1997)

Kun maailma ei riitä (1999)

Casino Royale (2006)

Pallosalama (1965)

Neljännessä Bond-elokuvassa ohjaksiin on jälleen palannut Terence Young. En ymmärrä miksi, sillä Pallosalama on kovin mitäänsanomaton raina. Sean Connery taistelee jälleen SPECTREä vastaan, joka tällä kertaa henkilöityy pääasiassa Adolfo Celin esittämään Emilio Largoon. Vanhat ystävämme M, Q ja Moneypenny ovat tutuilla paikoillaan. Elokuvan Bond-tytöt ovat harvinaisen tylsiä. Claudine Auger on ehkä yksi huonoimpia Bond-tyttöjä mitä muistan.

Bondin on sanottu taistelevan maalla, merellä ja ilmassa. No viimeistään tässä elokuvassa hän valloittaa meren, jonka pohjassa voi ilmeisesti tehdä kaikkea sitä mitä maallakin; taistella ja kaataa naisia. Elokuvassa sukelletaan paljon ja uidaan jopa haiden kanssa. Monet vedenalaisista kohtauksista ovat puuduttavan pitkiä.

Pallosalama tuntuu jotenkin hutaisten tehdyltä elokuvalta. Osa repliikeistä tulee kiireellä ja jää leikkauksen jalkoihin kohtauksen jo vaihtuessa. Jotkut repliikeistä taas kuuluivat ilman että kenenkään suu liikkuu. Lisäksi, Bond on tietysti aina haahuillut maailmalla ilman kummoisempia perusteluita, mutta tässä elokuvassa se pisti erityisesti silmään.

Alun kylpyläepisodi kertoi jotain ajankuvasta. 60-luvun luksushoitolat ovat ehkä olleet täynnä mitä eriskummallisempia laitteita. Kohtaus jossa Bond miltei pääsee hengestään selänvenytyskoneessa, oli lähinnä huvittava. Mutta kohta jo sivelläänkin naista minkkihanskalla.

*
Pallosalama (Thunderball, 1965)
Ohjaus: Terence Young
Pääosissa: Sean Connery, Adolfo Celi, Claudine Auger, Bernard Lee, Desmond Llewelyn, Lois Maxwell.

---

Muita sarjasta arvosteltuja:

Salainen agentti ja tohtori No (1962)

Salainen agentti 007 Istanbulissa (1963)

007 ja Kultasormi (1964)

007 ja kultainen silmä (1995)

Huominen ei koskaan kuole (1997)

Kun maailma ei riitä (1999)

Casino Royale (2006)

Matthew Vaughn

Brittiohjaaja Matthew Vaughn on aloittanut uransa elokuvien parissa tuottajana. Hän on heilunut taustalla muun muassa Guy Ritchien elokuvissa Snatch - hävyttömät sekä Puuta, heinää ja muutama vesiperä. Ohjaajana Vaughn on ehtinyt tehdä vasta muutaman elokuvan, mutta laatu on ollut sitäkin parempi, eikä mies ole tosiaan mielestäni vielä huonoa leffaa tehnyt. Vaughn onkin tällä hetkellä yksi suosikkiohjaajistani.

Vaughn on syntynyt 7.3.1971 ja hän on naimisissa malli Claudia Schifferin kanssa. Pariskunnalla on kolme lasta. Vaughn on hyviä kavereita Guy Ritchien kanssa ja olikin tämän bestmanina Ritchien mennessä naimisiin Madonnan kanssa joulukuussa 2000.

Matthew Vaughnin ohjaamat elokuvat:

Layer Cake (2004)

Tähtisumua (Stardust, 2007)

Kick-Ass (2010) (arvostelu)

Seuraava Vaughnin ohjaustyö on tosiaan kesäkuussa ensi-iltaan tuleva X-Men: First Class.

The Expendables: bloopers

noirin innoittamana muistin tämän:

Hauskaa maanantaita!

Shrek 2 (2004)

Shrek ja Fiona palaavat häämatkalta kotiin ja saavat kutsun tapaamaan Fionan vanhempia. Shrek epäilee, etteivät kuningas ja kuningatar ilahtuisi uudesta vävystään, mutta he lähtevät kuitenkin matkaan. Appiukko lietsookin eripuraa pariskunnan välille, sillä hänellä on omakin lehmä ojassa. Taustalla seikkailevat myös Aasi, Hyvä Haltiatar, prinssi Uljas sekä pahamaineinen sarjamurhaaja Saapasjalkakissa.

Elokuvasarjan toisen osan tarina on mälsä, mutta taustalla pyörivät yksityiskohdat suorastaan herkullisia. Shrekin maailma on mahtavan mielikuvituksellinen ja dialogi osuvaa. Katsoin tämän alkuperäisillä äänillä ja ääninäyttelijät ovat aivan nappivalintoja. Varsinkin tykkäsin Rupert Everettistä. Hauskojen sivuhahmojen lisäksi elokuvassa on hauskoja kappalevalintoja. Jatko-osa on mielestäni ykköstä parempi. Eikä vähiten siksi, että Saapasjalkakissa tulee mukaan tarinaan.

***
Shrek 2 (2004)
Ohjaus: Andrew Adamson, Kelly Asbury, Conrad Vernon.
Pääosissa (äänet): Mike Myers, Eddie Murphy, Cameron Diaz, Antonio Banderas, Jennifer Saunders, Rupert Everett, John Cleese, Julie Andrews.


---
Muita sarjasta arvosteltuja:
Shrek ja ikuinen onni (2010)