Maija Poppanen (1964)

Kivoja biisejä, mielikuvituksellista menoa ja kaikin puolin oikein mukavaa. Sunnuntaikoomailukatsottavaa. Julie Andrews on ihana, Banksin perhe epäkiinnostavia tyyppejä täynnä ja uskomatonta että ihmisen nimi voi oikeasti olla Dick Van Dyke.

***
Maija Poppanen (Mary Poppins, 1964)
Ohjaus: Robert Stevenson.
Pääosissa: Julie Andrews, Dick Van Dyke.

Victor Victoria (1982)

Tämän olen katsonut joskus aiemminkin. Tässä musikaalikomediassa Julie Andrews esittää naista, joka esittää olevansa naista esittävä mies pärjätäkseen musiikkialalla. Olinkin jo unohtanut miten upea Julie Andrews on. Robert Preston on loistava ja hauska, tosin pelottavan näköinen. James Garner nähdään romanttisena miespääosana.

****
Victor Victoria (1982)   
Ohjaus: Blake Edwards. 
Pääosissa: Julie Andrews, Robert Preston, James Garner, John Rhys-Davies.

(Julkaistu alun perin 5.1.2014 toisessa blogissani.)

Shrek 2 (2004)

Shrek ja Fiona palaavat häämatkalta kotiin ja saavat kutsun tapaamaan Fionan vanhempia. Shrek epäilee, etteivät kuningas ja kuningatar ilahtuisi uudesta vävystään, mutta he lähtevät kuitenkin matkaan. Appiukko lietsookin eripuraa pariskunnan välille, sillä hänellä on omakin lehmä ojassa. Taustalla seikkailevat myös Aasi, Hyvä Haltiatar, prinssi Uljas sekä pahamaineinen sarjamurhaaja Saapasjalkakissa.

Elokuvasarjan toisen osan tarina on mälsä, mutta taustalla pyörivät yksityiskohdat suorastaan herkullisia. Shrekin maailma on mahtavan mielikuvituksellinen ja dialogi osuvaa. Katsoin tämän alkuperäisillä äänillä ja ääninäyttelijät ovat aivan nappivalintoja. Varsinkin tykkäsin Rupert Everettistä. Hauskojen sivuhahmojen lisäksi elokuvassa on hauskoja kappalevalintoja. Jatko-osa on mielestäni ykköstä parempi. Eikä vähiten siksi, että Saapasjalkakissa tulee mukaan tarinaan.

***
Shrek 2 (2004)
Ohjaus: Andrew Adamson, Kelly Asbury, Conrad Vernon.
Pääosissa (äänet): Mike Myers, Eddie Murphy, Cameron Diaz, Antonio Banderas, Jennifer Saunders, Rupert Everett, John Cleese, Julie Andrews.


---
Muita sarjasta arvosteltuja:
Shrek ja ikuinen onni (2010)

Itse ilkimys (2010)

Itse ilkimys on pirun hyvin markkinoitu lasten elokuva. Hesburgerissa on ollut lasten aterian leluja tästä elokuvasta jo viikkoja, ja itse sain Finnkinolta leffaan liittyviä rintamerkkejä jo silloin kun olin katsomassa Saltin.

Vaan eipä ollut elokuva mikään ihmeellinen. Grun kätyrit ja kolme orpotyttöä tarjosivat ihan hauskoja hetkiä ja 3D-tekniikasta otettiin ilo irti huvipuiston vuoristoradassa (vähän se oli siistiä!). Tarina ei vaan tarjonnut mitään mullistavaa ja leffa oli paikoin tosi tylsä. Olosuhteiden pakosta olin katsomassa tämän dubattuna, mutta uskoisin alkuperäisten äänien olevan parempia. Trailerin voi katsoa täältä.

**
Itse ilkimys (Despicable Me, 2010)
Ohjaus: Pierre Coffin, Chris Renaud.
Pääosissa (äänet): Steve Carell, Jason Segel, Russell Brand, Julie Andrews, Will Arnet.

Shrek ja ikuinen onni (2010)

Aiempien elokuvien jälkeen Shrekillä ja vaimollaan Fionalla on kolme pientä lasta. Arki on tasaisen samanlaista; vaipanvaihtoa ja kavereiden kyläilyä. Shrek alkaa kaivata poikamiespäiviään. Hän törmää umpikieroon Tittelintuureen, joka tarjoaa Shrekille sopimusta. Shrek saa päivän ajan viettää elämäänsä sellaisena kuin se oli ennen Fionan tapaamista. Siten myöskään Aasi ja Saapasjalkakissa eivät tunne Shrekkiä. Tittelintuureen ei kuitenkaan ole luottaminen ja tässäkin on koira haudattuna. Shrekin pitää oman henkensä uhalla saada Fiona rakastumaan itseensä uudestaan.