Eat Pray Love - omaa tietä etsimässä (2010)

Julia Roberts on hurmaava. Iso osa tämänkin elokuvan viehätysvoimasta perustui juuri siihen. Pidin leffasta sitä katsoessani, mutta mitä enemmän olen ajatellut sitä jälkeenpäin, sitä enemmän se ärsyttää. Roberts on kirjailija Liz Gilbert, joka ei tykännyt elämästään, jätti miehensä ja lähti vuodeksi maailmalle etsimään itseään. Italiaan, Intiaan ja Balille.

Pictures #16: Jameson Empire Awards

Tämän vuoden Jameson Empire Awardseilla Matthew Vaughnin ohjaama elokuva Kick-Ass (arvostelu) voitti pystin osastossa Best British Film. Palkinnon kävivät vastaanottamassa käsikirjoittaja Jane Goldman, tuottaja David Reid, sekä näyttelijät Mark Strong ja Dexter Fletcher. Ohjaaja itse ei päässyt paikalle, sillä hän on kuulemma Los Angelesissa viimeistelemässä tulevaa X-Men -elokuvaansa. Porukka oli kovin yllättynyt voitostaan, sillä ehdolla samassa sarjassa olivat myös vaatimattomat 127 tuntia, Kuninkaan puhe, Four Lions ja Monsters. Onnittelut voittajille!

Hauskaa maanantaita!

Kaksinaamaista peliä (2009)

Katsoin tämän nyt jo toista kertaa, kun Closerista tuli mieleeni toinen hyvä elokuva missä on Julia Roberts ja Clive Owen. Tarina on sekoitus vakoilua ja agenttiseikkailua, mukana myös romantiikkaa ja pieni ripaus huumoria.

Elokuva on oikein viihdyttävä, mutta ei loppujen lopuksi kovin kummoinen. Pääparilla natsaa hyvin yhteen ja yhteiset kohtauksensa olivatkin elokuvan parasta antia. Jatkuvat takaumat alkoivat jossain vaiheessa ärsyttää, mutta mukavasti rakennettu elokuva kuitenkin. Kannattaa katsoa jos pidät pääosanäyttelijöistä. Oli myös mukavaa nähdä sivuroolissa Tom Wilkinson. Elokuvan voisin ehkä luokitella osastoon "romanttinen trilleri", vaikka yleensä kammoksun moisia termejä.

***
Kaksinaamaista peliä (Duplicity, 2009)
Ohjaus: Tony Gilroy
Pääosissa: Julia Roberts, Clive Owen, Paul Giamatti, Denis O'Hare, Tom Wilkinson.

Closer - iholla (2004)

Dan (Jude Law) tapaa Alicen (Natalie Portman) ja rakastuu. Myöhemmin Dan kohtaakin Annan (Julia Roberts) ja rakastuu taas. Anna alkaa kuitenkin seurustella Larryn (Clive Owen) kanssa. Koko tarina pyörii näiden neljän ympärillä ja lopulta kaikki ovat maanneet kaikkien kanssa. Elokuva on ihan aiheellisesti K15.

Skin (2008)

Tositapahtumiin perustuva tarina tummaihoisesta Sandra Laingista, joka syntyi Etelä-Afrikassa apartheidin aikaan valkoihoisille vanhemmille. Vanhempansa ajattelevat tytön olevan valkoinen ja haluavat sen näkyvän virallisissa papereissa - seikka joka aiheuttaa Sandralle myöhemmin paljon harmia. Lopulta Sandra ei sopeudu mihinkään; hän ei ole tarpeeksi musta, eikä tarpeeksi valkoinen.

Tarina on takuulla mielenkiintoinen. Tosin näin erikoisesta tarinasta olisi saanut irti enemmänkin. Pääroolissa nähtävä Sophie Okonedo ei herättänyt suuria tunteita. Sen sijaan vanhempia esittävät Sam Neill ja Alice Krige onnistuvat hienosti, eli ovat paikoin raivostuttavia. Elokuva oli aika raskasta katsottavaa, varsinkin alkupuolella. Ihmisten tietämättömyys ja typeryys on niin uskomatonta. Tuskin jaksaisin katsoa tätä toiste. Trailerin voi tsekata täältä.

***
Skin (2008)
Ohjaus: Anthony Fabian
Pääosissa: Sophie Okonedo, Sam Neill, Alice Krige.

Black Swan (2010)

Todella vaikuttava elokuva, joka mietityttää vielä seuraavanakin päivänä. Hienosti tehty. Selvästi viiden tähden arvoinen, vaikka siinä olikin joitain asioita joista en pitänyt. Portman on ehdottomasti Oscarinsa ansainnut ja muutkin näyttelijät onnistuivat hyvin. Elokuva on hieno kuvaus baletin maailmasta, vaikkakin suorastaan inhorealistinen. Jotkut ällöttävimmät kohtaukset saivat kääntämään katseen pois. Paljon tapahtumista jätettiin katsojan tulkinnan varaan. Sai itse päättää miten haluaa nähdä tietyt asiat, mikä oli ihan mukavaa sinänsä.

Seksiä elokuvassa oli yllin kyllin, että vähemmälläkin olisi tehty asiat selväksi katsojalle. Myöhemmin kuulin, että kahden naisen välinen seksikohtaus oli tehty, jotta saataisiin mieskatsojia houkuteltua katsomaan baletista kertovaa elokuvaa.

Tämän voisi joskus katsoa uudestaan, vaikka olikin aika rankka kokemus. Ehkä kotona, siten voi kelata pahimmat kohtaukset... Elokuva oli yllättävän pelottava ja ihan aiheellisesti K15. En suosittele kaikkein herkimmille katsojille.

Tuo taustalla heikosti näkyvä miestanssija on todellisuudessa Natalie Portmanin kihlattu.

*****
Black Swan (2010)
Ohjaus: Darren Aronofsky
Pääosissa: Natalie Portman, Mila Kunis, Vincent Cassel, Barbara Hershey, Winona Ryder.

Tess Gerritsen: Synnintekijä

Alkuperäinen nimi: The Sinner.

Synnintekijä on toinen lukemani Gerritsen ja pidin Luutarhasta paljon enemmän. Tämän lukeminen tuntui vähän suossa tarpomiselta. Päähenkilönaiset (poliisi Jane Rizzoli ja patologi Maura Isles) tulivat nyt ensimmäistä kertaa tutuiksi, mutta he ovat selvästi seikkailleet Gerritsenin kirjoissa ennenkin. En jotenkin osannut samaistua kumpaankaan hahmoon, eikä rakkauselämänsä jaksanut hirveästi kiinnostaa.

Toviin ei ole löytynyt sellaista luettavaa, mikä olisi temmannut mukaansa ja jonka maailmaan olisi voinut tosissaan uppoutua. Hyllyssä odottaa onneksi pino luettavaa, joista lähden arpomaan mitä sitten seuraavaksi.

The Kids Are All Right (2010)

Annette Bening ja Julianne Moore esittävät pitkään yhdessä ollutta pariskuntaa, jolla on kaksi lasta (Mia Wasikowska ja Josh Hutcherson). Teini-ikäiset lapset selvittävät spermapankin kautta biologisen isänsä henkilöllisyyden ja ottavat tähän yhteyttä. Lopulta vanhemmatkin tutustuvat Pauliin (Mark Ruffalo) ja samalla perheen ongelmat kasvavat isompiin mittasuhteisiin.

The Kids Are All Right on täynnä hyviä näyttelijöitä ja mielenkiintoista perhedraamaa. Tarina ja hahmot tuntuivat realistisilta. Tykkäsin kovasti. Annan kuitenkin vain kolme tähteä, sillä leffa ei herättänyt tää-on-pakko-katsoa-joskus-uudestaan -fiiliksiä. Suosittelen elokuvaa hyvän draaman ystäville. Jos säikähdät seksikohtauksia ja suoraa puhetta, niin sitten kannattaa jättää väliin. Vaaleaniloisesta kansikuvastaan huolimatta leffa ei ole mikään koko perheen komedia, vaan alle 15-vuotiailta kielletty draamaleffa.

***
The Kids Are All Right (2010)
Ohjaus: Lisa Cholodenko
Pääosissa: Annette Bening, Julianne Moore, Mark Ruffalo, Mia Wasikowska, Josh Hutcherson.

Flightplan (2005)

Tämän dvd:n voitin taannoin Leffapyhäkön arvonnasta.

Jodie Foster on Saksassa asuva perheenäiti. Miehensä kuoltua hän matkustaa pikkutyttönsä kanssa Yhdysvaltoihin järjestämään hautajaisia. Lentokoneessa äiti nukahtaa ja herättyään tyttöä ei löydy mistään. Etsintöihin osallistuu lopulta koneen henkilökuntakin - muun muassa jonkinlaista vartijaa esittävä Peter Sarsgaard ja kapteeni Sean Bean - mutta tyttö on kateissa. Naiselle kerrotaan, ettei hänen mukanaan ole mitään pikkutyttöä ollutkaan.

Lähtöidea on mielenkiintoinen, mutta elokuva osoittautuu köykäiseksi ja loppuratkaisu ennalta-arvattavaksi. Jodie Fosterista en ole koskaan erityisesti pitänyt. Peter Sarsgaardin stailaus oli totaalisen epäonnistunut. En ole nähnyt montaakaan elokuvaansa, ja mua häiritsee suunnattomasti se miten samanlainen ääni hänellä ja John Malkovichilla on! Sean Bean pelasti paljon, Sean Bean univormussa pelasti todella paljon.

No mutta, tulipahan katsottua.

**
Flightplan (2005)
Ohjaus: Robert Schwentke
Pääosissa: Jodie Foster, Peter Sarsgaard, Sean Bean.

Frendit, 3. kausi (1996-1997)

Teksti sisältää juonipaljastuksia!

Hauskaa maanantaita!

Näin koulutat lohikäärmeesi (2010)

Hikotus on viikinkipäällikön ainoa poika. Valitettavasti Hikotus kuitenkin poikkeaa porukasta; hän ei haluaisi tappaa lohikäärmeitä, kuten isänsä ja muut urheat viikingit tekevät. Sattumalta Hikotus löytää haavoittuneen lohikäärmeen ja ystävystyy tämän kanssa. Hän joutuu elämään kaksoiselämää; kouluttautua lohikäärmeenmetsästäjäksi ja samalla yrittää salata kaikilta sen, että viettää vapaa-aikaansa lohikäärmeen kanssa.

Olipas ihana elokuva, parempi kuin odotin. Alkuperäisäänet oli hyvin valittu. Jay Baruchelin ääni kruunasi päähahmon, joka ei ehkä muuten olisi ollut yhtä mielenkiintoinen. Gerard Butlerin omaa murretta oli hurmaavaa kuunnella. Koskettava ja jännittävä tarina, yhdistettynä hienoon animaatioon. Odotin koko ajan milloin lohikäärmeet alkavat puhua, mutta näin ei onneksi ollut. Hieno elokuva, jonka katson takuulla toistekin. Suosittelen!

*****
Näin koulutat lohikäärmeesi (How to Train Your Dragon, 2010)
Ohjaus: Dean DeBlois, Chris Sanders.
Pääosissa (äänet): Jay Baruchel, Gerard Butler, Craig Ferguson, America Ferrera, Jonah Hill, Christopher Mintz-Plasse.

Twins?

Näyttelijä Benjamin Bratt ja näyttelijä Jimmy Smits.

Million Dollar Baby (2004)

Clint Eastwood esittää nyrkkeilyvalmentajakonkaria ja Hilary Swank kokematonta tulokasta, joka haluaa miehen valmennettavaksi.

Elokuva oli todella erilainen kuin etukäteen kuvittelin, sillä odotin Rocky-tyylistä paatoksellista kasvutarinaa; nollasta mestariksi. Luulin tämän kertovan "vain" nyrkkeilystä, mutta aihe olikin paljon rankempi. Onneksi en tietänyt sitä etukäteen, koska olisin saattanut jättää elokuvan katsomatta - sen verran rankka kokemus se oli. Leffa oli kuitenkin perhanan hieno, että suosittelen lämpimästi myös muille.

Million Dollar Baby sai aikanaan neljä Oscaria, enkä ihmettele yhtään. Clint Eastwood, Hilary Swank ja Morgan Freeman ovat ihania. Clint on nyt jo yli 80-vuotias, eikä hän tietenkään tee elokuvia aina ja ikuisesti. Mutta onneksi elokuvat säilyvät ja niitä voi katsoa vielä vuosienkin päästä.

*****
Million Dollar Baby (2004)
Ohjaus: Clint Eastwood
Pääosissa: Clint Eastwood, Hilary Swank, Morgan Freeman, Jay Baruchel.

Hauskaa maanantaita!

Unelmien Manhattan (2002)

Lisää guilty pleasure -osastoa. Tässä elokuvassa on kaikki romanttisen komedian ainekset niiiin kohdallaan. :)

Marisa Ventura (Jennifer Lopez) on yksinhuoltajaäiti, joka on töissä hotellisiivoojana. Hotellissa majoittuu tunnettu poliitikko Chris Marshall (Ralph Fiennes), joka erään sekaannuksen myötä luulee Marisaa sviitissä majoittuvaksi hotellivieraaksi. Pari ihastuu toisiinsa ja myös Marisan poika Ty (Tyler Posey) tulee juttuun Chrisin kanssa. Lehdistö on jatkuvasti Chrisin kintereillä ja tämän avustajat pelkäävät Marisan sotkevan meneillään olevan vaalikampanjan. Tilanne olisi tarpeeksi monimutkainen muutenkin, eikä Marisalle ole tullut tilaisuutta kertoa totuutta - että hän on vain siivooja.

Pictures #15: Berlinale

Joku muukin kuin Jutta on ollut Berliinin elokuvafestivaaleilla, jotka pidettiin 10.-20.2.2011.

Kuvat täältä.

Superstition (2001)

Julie (Sienna Guillory) on englantilaisessa perheessä lapsenvahtina. Lomamatkalla Italiassa perheen vauva kuolee oudossa tulipalossa ja Julie'a epäillään murhasta. Puolustusasianajajakseen hän saa Antonio Gabrielin (Mark Strong), joka ei itsekään ole mikään tasapainoisin tapaus. Miehen vaimo on kuollut vuosi sitten ja surutyö on vielä kovasti kesken. Julien ja Antonion välille muodostuu omituinen ystävyyssuhde, vaikka naisella epäillään olevan jonkinlaisia yliluonnollisia kykyjä, joilla hän pystyy sytyttämään tulipaloja.

Mark-fanille elokuva tarjoaa oikein mukavaa katsottavaa, mutta muuten elokuva on aikamoista huttua. Criminal Minds -sarjastakin tuttu Sienna Guillory on lähinnä ärsyttävä. Elokuvassa on naurettavia juonenkäänteitä ja tarinan tarjoama potentiaali valuu hukkaan. Tämä on outo sekoitus oikeussalidraamaa ja stephenkingmäistä telekineesitutkiskelua. Loppuratkaisu oli typerä ja ihan liian monet kysymykset jäivät avoimiksi. Ehkä kuitenkin pahinta oli huvittavat musiikkivalinnat; välillä Twin Peaksista muistuttavaa maalailua ja yhtäkkiä joku hempeä poikabändiballadi.

Plus että joka ikinen ihminen Italiassa puhuu täydellistä brittienglantia, eikä sitä edes yritetä perustella. Markin roolihahmollakin on italialainen nimi, jota ei lausuta italialaisittain.

Pääparin välinen suhde oli ihan mielenkiintoinen ja tykkäsin aiheesta. Ja Mark hoitaa roolinsa erinomaisesti. Hahmonsa olikin paljon mielenkiintoisempi kuin Julie. Leffa on siis kaikessa typeryydessään selvää guilty pleasure -ainesta.

**
Superstition (2001)
Ohjaus: Kenneth Hope
Pääosissa: Mark Strong, Sienna Guillory, Charlotte Rampling, Frances Barber, Alice Krige.

Havaiji 5-0

Helmikuussa Nelonen alkoi näyttää keskiviikkoiltaisin amerikkalaista poliisisarjaa Havaiji 5-0.

Ilmeisesti minä ja armas puolisoni olemme ainoat suomalaiset, jotka alkoivat seurata sarjaa. Perustelut:
a) Huolimatta kovasta mainostuksesta Nelosella, kukaan lähipiirissäni ei ole kuullutkaan koko sarjasta.
b) Sarja on niin typerä, että eihän sitä kukaan järkevä katso.
c) Nelonen lopetti sarjan juuri eilisen jakson jälkeen, ihan kesken kauden.

Die Hard - koston enkeli (1995)

Aloin katsoa näitä vanhempia diehardeja vahingossa väärässä järjestyksessä. Luulin siis nimen perusteella tämän olevan ykkönen, sen enempää asiaa tutkimatta. Eli metsään meni, tämä on kolmososa.

Joku sekopää levittelee pommeja ympäri kaupunkia ja haluaa nimenomaan John McClanen (Bruce Willis) mukaan tutkintaan. Lopulta selviää miksi pommimaakarilla on vanhoja kaunoja McClanen kanssa, ja samalla mulle selviää että helvetti mähän katson jatko-osaa.

On ihmisiä, joiden mielestä mikä tahansa leffa on hyvä kunhan siinä on tarpeeksi toimintaa. Tämä elokuva sopii heille. Tarina oli ihan jees. Kaikki kunnon toimintaleffan elementit (ja suurin osa kliseistä) on kasassa. Elokuva tuntui melko pitkältä. Joitain pisimpiä toimintaosuuksia olisi voinut vähän lyhentää, niin oltaisiin päästy asiassa eteenpäin. John McClane on paikoin ärsyttävä, mutta Jeremy Irons on ihana. Elokuvassa oli paljon hyvää replikointia ja huumoria, joka nosti pisteitä kovasti. Tony Halmekin elokuvassa vilahtaa parin repliikin verran.

***
Die Hard - koston enkeli (Die Hard: With a Vengeance, 1995)
Ohjaus: John McTiernan
Pääosissa: Bruce Willis, Samuel L. Jackson, Jeremy Irons, Graham Greene.


---
Muita sarjasta arvosteltuja:
Die Hard 4.0 (2007)

Hauskaa maanantaita!

Hard Candy (2005)

14-vuotias Hayley (Ellen Page) ja 32-vuotias Jeff (Patrick Wilson) chattailevat ensin netissä ja päättävät lopulta tavata. Flirttailu on molemminpuolista ja Jeff vie tytön kotiinsa. Mutta Hayleylla onkin ihan omat suunnitelmansa miehen varalle.

Häiritsevä elokuva, joka jäi pitkäksi aikaa mieleen pyörimään. Hyvät näyttelijät. Ellen Page tekee hurmaavan roolityön, tosin hän on kaikissa leffoissaan aika samanlainen. Leffa oli myös visuaalisesti mielenkiintoista katsottavaa ja värimaailma oli hieno.

Olisin toivonut, että tapahtumien taustoja olisi valotettu enemmän; miksi Hayley toimi niin kuin toimi. Jokin mieletön juonenkäänne loppupuolella olisi saattanut nostaa elokuvan pisteitä. Elokuva on pääasiassa kahden näyttelijän varassa, joten jos et satu tykkäämään heistä, et varmaan tykkää koko leffasta. Hahmojen ja tapahtumapaikkojen vähyydestä tuli mieleen, että onkohan tämä alunperin näytelmä? Mulle ei myöskään selvinnyt mistä elokuvan nimi tulee. Mutta joo, tämän katson takuulla toistekin.

****
Hard Candy (2005)
Ohjaus: David Slade
Pääosissa: Ellen Page, Patrick Wilson.

Twins?

Näyttelijä Joseph Gordon-Levitt ja näyttelijä Heath Ledger.

Mark Strong as Khabarov in The Way Back

Peacock (2010)

John Skillpa (Cillian Murphy) on hyvin arkipäiväinen kaveri. Hän asuu yksin äitinsä hänelle jättämässä talossa ja käy joka päivä töissä pankissa. Johnilla on kuitenkin arkirutiini, josta naapurit eivät tiedä. Joka päivä, kotinsa seinien suojissa, hän pukeutuu Emmaksi. Emma siivoaa, laittaa Johnille aamiaista ja pakkaa tälle eväät töihin. Eräänä päivänä talon ohi kulkeva juna suistuu raiteiltaan, suoraan Johnin takapihalle. Paikalle ryntäävät hätääntyneet sivulliset löytävät Emman ja luulevat tätä Johnin vaimoksi. Soppa on sitä myöden valmis ja Johnin mielenterveys alkaa rakoilla entisestään.

Olen tiennyt Cillian Murphyn olevan hyvä näyttelijä, mutta viimeistään tämä elokuva todistaa sen. On tietysti älytöntä, ettei kukaan tunnista Johnia ja Emmaa samaksi henkilöksi, mutta Murphy tekee hahmoista hienosti erilaiset. By the way, luulin etukäteen elokuvan kertovan transvestiitista, mutta kyseessä on siis jakautunut persoonallisuus.

Oikeastaan kukaan sivuhahmoista ei nouse erityisesti esille. Susan Sarandon tekee varmaa työtä, kuten aina. Ellen Page on jälleen ihan sympaattinen ja Josh Lucas on vanhentunut komeasti. Jo Keith Carradinen näkeminen kylmäsi - sen verran hyytävän roolin hän teki aikoinaan Criminal Mindsissa.

Elokuvan loppuratkaisu oli hyvä, mutta viimeinen kuva hämmensi. En ihan ymmärtänyt mitä sillä yritettiin katsojalle viestittää. Tarina oli mielenkiintoinen alusta loppuun, suosittelen lämpimästi. Jo pelkästään Murphyn roolisuorituksen vuoksi. Traileri löytyy täältä.

****
Peacock (2010)
Ohjaus: Michael Lander
Pääosissa: Cillian Murphy, Susan Sarandon, Ellen Page, Bill Pullman, Josh Lucas, Keith Carradine.