Skyfall (2012)

Casino Royalen ja Quantum of Solacen jälkeen Daniel Craigin tähdittämät Bond-elokuvat pääsevät Skyfallin myötä hiljalleen takaisin vanhoihin uomiinsa. Mukaan saadaan Q ja Moneypenny. Molemmat on lisäksi roolitettu hyvin. Q nuorena tekniikkanörttinä (Ben Whishaw) on ihan oivaltava veto. Naomie Harris on tosi hyvä roolissaan, vaikka joskus leffan ilmestymisen alla oon varmasti naputtanut siitä että Moneypenny on vaihtanut ihonväriä. Mukavaa myös että hahmolle annetaan taustatarina.

Javier Bardem on ällöttävä pääpahis, enkä juurikaan haluaisi katsoa häntä. Se blondattu tukka... yök. Daniel Craig ja Judi Dench ovat hyviä kuten aina. Yksi suurimmista valopilkuista on Ralph Fiennes. Ilahduin kovasti siitä, ettei hahmonsa ollutkaan asshole, kuten aluksi vihjailtiin. Myös hahmon loppuratkaisu on hyvä. Albert Finneytä en tunnistanut. Helen McCrory oli kiva ylläri pienessä roolissaan. Rory Kinnear peesaa hienosti. Bérénice Marlohen esittämä misukka oli täysin turha hahmo.

Loppupuolella leffasta tuli vähän turhan hidas. Skyfall on vielä kohtalokkaampi kuin Craigin aiemmat bondit. Nykyisin oon sitä mieltä, että Adelen tunnusbiisi on upea. Sam Mendes on luonut visuaalisesti hienon elokuvan.

***
Skyfall (2012)
Ohjaus: Sam Mendes.
Pääosissa: Daniel Craig, Judi Dench, Ralph Fiennes, Javier Bardem, Naomie Harris, Ben Whishaw, Albert Finney, Rory Kinnear, Ola Rapace, Helen McCrory, Bérénice Marlohe.

Eat Pray Love - omaa tietä etsimässä (2010)

Julia Roberts on hurmaava. Iso osa tämänkin elokuvan viehätysvoimasta perustui juuri siihen. Pidin leffasta sitä katsoessani, mutta mitä enemmän olen ajatellut sitä jälkeenpäin, sitä enemmän se ärsyttää. Roberts on kirjailija Liz Gilbert, joka ei tykännyt elämästään, jätti miehensä ja lähti vuodeksi maailmalle etsimään itseään. Italiaan, Intiaan ja Balille.