Tarina oli todella mielenkiintoinen ja jännitys säilyi loppuun asti. Melkein jo pystyin kuvittelemaan miltä tämä näyttäisi elokuvana. Teksti oli sujuvaa ja mukavaa luettavaa.
Gerritsen on kuulemma koulutukseltaan lääkäri ja sen huomaa. Kuvaukset ruumiinavauksesta, amputoinnista ja ylipäätään ihmisen anatomiasta olivat sen verran yksityiskohtaisia, että herkimmät lukijat varmaan hyppäävät niiden kohtien yli. Teksti ja maailmankuva oli kuitenkin ihailtavan rehellistä. Siitä annan täydet pisteet.
1800-luvun tapahtumat olivat paljon mielenkiintoisempia kuin nykypäivän. Julian tarina olikin lähinnä kehyskertomuksena varsinaiselle seikkailulle. Julian lemmenkuviot eivät hirveästi kiinnostaneet ja ne olisi voinut jättää vaikka kokonaan pois.
Kaikkein ärsyttävin yksityiskohta oli kuitenkin tämä:
Luulin ensin, että lukijalle nyt vaan kerrotaan kahta tarinaa yhtä aikaa. Kunnes jossain kirjan puolessa välissä (vasta) tajusin, että kaikki 1800-luvulle sijoittuvat pätkät ovat niitä Oliver Wendell Holmesin kirjoittamia kirjeitä mitä Julia ja vanha Henry lukevat! Voi luoja sentään... Teksti oli nimittäin koko ajan samanlaista ja kirjeissä oli lisäksi kaikkitietävä kertoja, joka lievästi sanottuna söi uskottavuutta. Aargh.
Mutta kun ei anna sen häiritä, niin tarina on oikein kiehtova ja viihdyttävää luettavaa. Tämä oli ensitutustumiseni Tess Gerritseniin ja varmasti luen jotain muutakin häneltä tulevaisuudessa. Tykkäsin.
Ps. Oliver Wendell Holmes on tosiaan ollut oikeasti olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätät kommentin! :D