Great Expectations (2012)

Köyhä poika pääsee rikkaan tytön leikkikaveriksi ja rakastuu. Isompana pitää sitten etsiä tyttö uudestaan. Perustuu Charles Dickensin kirjaan.

Kovin ankea versio. Koko ajan on surkeaa ja/tai tummasävyistä. Jason Flemyng on sympaattinen. Helena Bonham Carter on loistava. Pääroolissa nähtävä Jeremy Irvine jättää kylmäksi. Mielitiettyä esittävä Holliday Grainger vetää vähän paremmin. Tuntuu että romaanin matskua on otettu mukaan liikaa väkisin ja välillä taas mutkia oiotaan suoriksi niin että sattuu.

Tämä filmatisointi saattaa kulkea suomeksi nimellä Suuret toiveet.

**
Great Expectations (2012)
Ohjaus: Mike Newell.
Pääosissa: Jeremy Irvine, Holliday Grainger, Ralph Fiennes, Jason Flemyng, Helena Bonham Carter, Sally Hawkins, Jessie Cave.

007 Spectre (2015)

Uusimmassa Bond-leffassa edellisten kolmen elokuvan pahikset ja heidän tekemänsä murhat nivoutuvat Spectre-salajärjestön tekosiksi, pääjehunaan Christoph Waltz.

Heti alun meksikolaisesta Kuolleiden päivästä lähtien meno on takuuvarmaa Bondia. Viihdyin leffan parissa alusta loppuun. Toki lopussa päädyttiin siihen moraaliseen dilemmaan, että tappaako James Bond aseettoman miehen vaikka tämä olisi millainen asshole tahansa.

Daniel Craig toimii pääroolissa kuin saksalaisen junan vessa. Léa Seydoux on Craigin Bond-leffojen tähänastisista Bond-tytöistä paras, ehdottomasti. Sivuroolit on roolitettu oikein toimivasti, vaikka en voi sietää Andrew Scottia. Monica Belucci on kuuma sukkanauhoissaan. En tykkää Christoph Waltzista, joka on jumittunut esittämään pahiksia ja on niissä rooleissa aina samanlainen. Jesper Christensen on mahtava näyttelijä. Tykkään kovasti Ralph Fiennesin esittämästä Mallorysta.

Mendesillä on selvästikin silmää kauneudelle. Kauniita kaupunkimaisemia nähtiin moneen kertaan. Tämä on myös vahvasti Lontoo-elokuva.

****
007 Spectre (Spectre, 2015)
Ohjaus: Sam Mendes.
Pääosissa: Daniel Craig, Léa Seydoux, Ralph Fiennes, Christoph Waltz, Naomie Harris, Dave Bautista, Ben Whishaw, Andrew Scott, Rory Kinnear, Monica Belucci, Jesper Christensen.

Skyfall (2012)

Casino Royalen ja Quantum of Solacen jälkeen Daniel Craigin tähdittämät Bond-elokuvat pääsevät Skyfallin myötä hiljalleen takaisin vanhoihin uomiinsa. Mukaan saadaan Q ja Moneypenny. Molemmat on lisäksi roolitettu hyvin. Q nuorena tekniikkanörttinä (Ben Whishaw) on ihan oivaltava veto. Naomie Harris on tosi hyvä roolissaan, vaikka joskus leffan ilmestymisen alla oon varmasti naputtanut siitä että Moneypenny on vaihtanut ihonväriä. Mukavaa myös että hahmolle annetaan taustatarina.

Javier Bardem on ällöttävä pääpahis, enkä juurikaan haluaisi katsoa häntä. Se blondattu tukka... yök. Daniel Craig ja Judi Dench ovat hyviä kuten aina. Yksi suurimmista valopilkuista on Ralph Fiennes. Ilahduin kovasti siitä, ettei hahmonsa ollutkaan asshole, kuten aluksi vihjailtiin. Myös hahmon loppuratkaisu on hyvä. Albert Finneytä en tunnistanut. Helen McCrory oli kiva ylläri pienessä roolissaan. Rory Kinnear peesaa hienosti. Bérénice Marlohen esittämä misukka oli täysin turha hahmo.

Loppupuolella leffasta tuli vähän turhan hidas. Skyfall on vielä kohtalokkaampi kuin Craigin aiemmat bondit. Nykyisin oon sitä mieltä, että Adelen tunnusbiisi on upea. Sam Mendes on luonut visuaalisesti hienon elokuvan.

***
Skyfall (2012)
Ohjaus: Sam Mendes.
Pääosissa: Daniel Craig, Judi Dench, Ralph Fiennes, Javier Bardem, Naomie Harris, Ben Whishaw, Albert Finney, Rory Kinnear, Ola Rapace, Helen McCrory, Bérénice Marlohe.

The Grand Budapest Hotel (2014)

Tarinaltaan ihanan yllättävä. Hyvää materiaalia Bongaa tuttu näyttelijä -peliin. Elokuva sai yhdeksän Oscar-ehdokkuutta ja voittikin niitä neljä: puvustus, maskeeraus, musiikki ja production design. Visuaalisesti niin hieno, että tällaisen herkkupalan voisi katsoa heti uudestaan. Tällä hetkellä leffa keikkuu IMDb:n Top250-listalla sijalla 183. Ei huonosti ollenkaan.

****
The Grand Budapest Hotel (2014)
Ohjaus: Wes Anderson.
Pääosissa: Ralph Fiennes, Tony Revolori, Saoirse Ronan, F. Murray Abraham, Jude Law, Willem Dafoe, Adrien Brody, Mathieu Amalric, Jeff Goldblum, Edward Norton, Harvey Keitel, Bill Murray, Tilda Swinton, Owen Wilson, Jason Schwartzman, Léa Seydoux, Tom Wilkinson, Fisher Stevens.

Titaanien raivo (2012)

Perseus (Sam Worthington) on kasvattanut poikansa ja pidemmät hiukset. Ykkösosassa kuolemattomaksi mainittu Io on potkaissut tyhjää, jättäen Perseuksen yksinhuoltajaksi. Jumalat laittavat jälleen asiat mullin mallin, jolloin Perseus on maailman ainoa toivo.

Jatko-osa noudattaa hyvin samaa kaavaa kuin Titaanien taistelukin. Jumalat ovat edelleen oikukkaita ja kääntävät kelkkansa kun huvittaa. Kaikkiin tilanteisiin on tasan yksi ratkaisuvaihtoehto ja siten päästään seikkailuun (etsimään/viemään/kysymään jotain). Sukulaissuhteet mainitaan yhtä usein kuin Kauniissa ja rohkeissa.
   Titaanien raivo ei ole silti yhtä typerä kuin ykkösosa. Varsinkin kun miellyttäviä näyttelijöitä putkahteli esiin yksi toisensa jälkeen; Rosamund Pike, Toby Kebbell, Bill Nighy. Ralph Fienneskään ei kuulosta enää Voldemortilta ja hiusrajakin on noussut. Lisäksi elokuva onnistui olemaan jokusen kerran ihan oikeasti jännittävä.

***
Titaanien raivo (Wrath of the Titans, 2012)
Ohjaus: Jonathan Liebesman.
Pääosissa: Sam Worthington, Liam Neeson, Ralph Fiennes, Rosamund Pike, Toby Kebbell, Bill Nighy, Danny Huston.

Titaanien taistelu (2010)

Vauva löytyy lainehilta ja vauvasta tulee isona Sam Worthington eli Perseus. Jäppisen perhe tapetaan, jotta tämän elämälle saadaan tarkoitus. Kaiken pahan takana on Ralph Fiennes. Isot pojat opettavat Perseuksen tappelemaan (mm. Mads Mikkelsen ja Liam Cunningham) ja kuolematon Gemma Arterton opastaa. Ralph Fiennes vielä oksentaa Jason Flemyngiin supervoimia ja tämäkin saadaan mukaan menoon. Ensin mennään yhteen suuntaan kysymään jotain, sitten toiseen suuntaan hakemaan jotain ja taas takaisin pelastamaan prinsessa ja valtakunta. Näin ei jäädä paikalleen kasvattamaan lanttuja tai jotain, kuten David Eddings sanoisi. Liam Neesonin esittämä Zeus esitetään lopulta hyviksenä, vaikka hänkin tekee parhaansa tuhotakseen ihmiset. Jumalina nähdään myös mm. Luke Evans ja Danny Huston. Prinsessana Alexa Davalos.

Ihan miellyttäviä näyttelijöitä läpeensä. Se vielä puuttuisi että leffassa olisi ällötyksiä. Neeson ja Fiennes ovat hyviä, vaikka ensimmäisellä onkin ripsiväriä ja jälkimmäinen kuulostaa Voldemortilta. Sam Worthington on ihan hyvä-ääninen kolli. Gemma on kaunis kuin mikä. Liam Cunningham sivuosassa oli iloinen yllätys. Jason Flemyng on niin hyvä kuin voi olla, ottaen huomioon että hän on suurimman osan ajasta kovin maskeerattu ja repliikkinsä ovat huonoja. Replikointi on kautta elokuvan ontuvaa ja katsojaa pidetään idioottina.

**
Titaanien taistelu (Clash of the Titans, 2010)
Ohjaus: Louis Leterrier.
Pääosissa: Sam Worthington, Ralph Fiennes, Liam Neeson, Gemma Arterton, Mads Mikkelsen, Liam Cunningham, Jason Flemyng.

Isän, pojan ja pojanpojan nimeen (1999)

Mark Strong on uransa aikana näytellyt kahdessa Sunshine-nimisessä elokuvassa. Ensimmäinen on tämä Ralph Fiennesin tähdittämä draamaelokuva vuodelta 1999, joka kulkee suomessa nimellä Isän, pojan ja pojanpojan nimeen. Jälkimmäinen on vuonna 2007 ilmestynyt scifiseikkailu.

Tämän draamaelokuvan suomenkielinen nimi viittaa tarinan moneen sukupolveen. Alkuperäisnimi Sunshine taas liittyy perheen sukunimeen. Ralph Fiennes esittää kolmen sukupolven miehiä ja ympärillä vilisee joukko tärkeitä perheenjäseniä. Jennifer Ehle ja Rosemary Harris esittävät hienosti samaa henkilöä eri ikäisenä. Saman tempun leffassa tekevät James Frain ja John Neville. Mark Strong ja sittemmin hyvän ystävänsä Danny Craigin kanssa avioitunut Rachel Weisz esittävät avioparia.

Leffan suurin heikkous on auttamatta sen pitkä kesto ja ylitsepursuava sisältö. Sukukronikassa on tapahtumia minisarjan verran. Ralph Fiennes on hieno näyttelijä ja Sonnenscheinin perheen vaiheet mielenkiintoisia, mutta  elokuva alkoi loppupuolella tuntua puuduttavalta.

**
Isän, pojan ja pojanpojan nimeen (Sunshine, 1999)
Ohjaus: István Szabó
Pääosissa: Ralph Fiennes, Jennifer Ehle, Rachel Weisz, Rosemary Harris, James Frain, Mark Strong, John Neville.

Kukkoilijat (2008)

Gaash, mikä pettymys. Elokuvaa on niin kovasti kehuttu ja tällä hetkellä se keikkuu jopa IMDb:n Top 250 -listalla. Odotin RocknRollan kaltaista toimintakomediaa, mutta sainkin tylsän draaman. Ja jos mukaan on saatu Ralph Fiennes, miksei hän ole enempää esillä? Brendan Gleesonista pidän ja kieltämättä Colin Farrellkin oli hyvä roolissaan.

**
Kukkoilijat (In Bruges, 2008)
Ohjaus: Martin McDonagh
Pääosissa: Colin Farrell, Brendan Gleeson, Ralph Fiennes.

Unelmien Manhattan (2002)

Lisää guilty pleasure -osastoa. Tässä elokuvassa on kaikki romanttisen komedian ainekset niiiin kohdallaan. :)

Marisa Ventura (Jennifer Lopez) on yksinhuoltajaäiti, joka on töissä hotellisiivoojana. Hotellissa majoittuu tunnettu poliitikko Chris Marshall (Ralph Fiennes), joka erään sekaannuksen myötä luulee Marisaa sviitissä majoittuvaksi hotellivieraaksi. Pari ihastuu toisiinsa ja myös Marisan poika Ty (Tyler Posey) tulee juttuun Chrisin kanssa. Lehdistö on jatkuvasti Chrisin kintereillä ja tämän avustajat pelkäävät Marisan sotkevan meneillään olevan vaalikampanjan. Tilanne olisi tarpeeksi monimutkainen muutenkin, eikä Marisalle ole tullut tilaisuutta kertoa totuutta - että hän on vain siivooja.

Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 1 (2010)

Harry Potter -elokuva on aina mukava tapaus. Olen tutustunut hahmoihin ensimmäisen kerran vähintään kymmenen vuotta sitten, joten he tuntuvat todella tutuilta. Siksi J.K. Rowlingin luomaan maailman on kiva palata.  Elokuvien budjetti on kohdallaan. Tehosteet ovat hienoja ja lavastus-puvustus-tarpeisto -akselilla on kaikki yksityiskohdat mielenkiintoisia ja tarkkaan mietittyjä. Edellinenkään leffa ei ollut mikään lastenelokuva - tämä uusin vielä vähemmän. (Ahdisti ihan hirveästi kohtaus, jossa Harry ui jään alla...)

Seitsemäs osa on kirjanakin mielestäni tylsin, eikä siitä siis jännittävää elokuvaa pysty tekemään millään. Se on yhtä helvetin telttaretkeä. Dumblerdore ei ole enää neuvomassa, joten henkilöt harhailevat Harry päähänpistojen perusteella ympäriinsä. Tekijät ovat kyllä hienosti yksinkertaistaneet tarinaa.

Nanny McPhee ja suuri pamaus (2010)

Ensimmäinen osa Nanny McPhee - satumainen lastenvahti, tehtiin 2005. Se on erinomainen koko perheen elokuva. Tykkäsin siitä kovasti, olen nähnyt sen kymmeniä kertoja ja dvd löytyy hyllystäni. Joten arvasihan sen, ettei jatko-osa voi yltää ensimmäisen tasolle. Mutta siltikin olin vähän pettynyt.

The Hurt Locker (2008)

The Hurt Locker voitti juuri parhaan elokuvan Baftan ja sillä on yhdeksän Oscar-ehdokkuutta. Ylistäviä arvosteluja on vaikka millä mitalla ja kaveritkin ovat kehuneet, joten pakkohan tämä oli nähdä.

Vaan heitänpä nyt sen ensimmäisen (ja varmaan ainoan) kiven... Mä en tykännyt yhtään. Ihan kuin olisi katsonut dokumenttia, jossa puretaan pommeja toisensa jälkeen. Tarina suorastaan loisti poissaolollaan ja tämä tyttö kävi välillä sulattamassa pakastimen. Oikeesti.

*
The Hurt Locker (2008)
Ohjaus: Kathryn Bigelow
Pääosissa: Jeremy Renner, Anthony Mackie, Guy Pearce, Ralph Fiennes, David Morse.