Hauskaa maanantaita!

Fan Art #2

Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 1 (2010)

Harry Potter -elokuva on aina mukava tapaus. Olen tutustunut hahmoihin ensimmäisen kerran vähintään kymmenen vuotta sitten, joten he tuntuvat todella tutuilta. Siksi J.K. Rowlingin luomaan maailman on kiva palata.  Elokuvien budjetti on kohdallaan. Tehosteet ovat hienoja ja lavastus-puvustus-tarpeisto -akselilla on kaikki yksityiskohdat mielenkiintoisia ja tarkkaan mietittyjä. Edellinenkään leffa ei ollut mikään lastenelokuva - tämä uusin vielä vähemmän. (Ahdisti ihan hirveästi kohtaus, jossa Harry ui jään alla...)

Seitsemäs osa on kirjanakin mielestäni tylsin, eikä siitä siis jännittävää elokuvaa pysty tekemään millään. Se on yhtä helvetin telttaretkeä. Dumblerdore ei ole enää neuvomassa, joten henkilöt harhailevat Harry päähänpistojen perusteella ympäriinsä. Tekijät ovat kyllä hienosti yksinkertaistaneet tarinaa.

Kira Poutanen: Ihana meri

Kira Poutanen voitti tällä kirjallaan aikoinaan Finlandia-juniorin ja kirjasta on sittemmin tehty myös näytelmä. Kirja on vuodelta 2011. Muistan lukeneeni sen ainakin kerran - ehkä jopa kaksi kertaa - aiemmin. Nyt se osui sattumalta kirjastossa eteeni.

Tämä oli hyvä esimerkki siitä, että kirjan ollessa tarpeeksi mielenkiintoinen, sen lukee äkkiä. Sivujakin on tosin alle 200 ja teksti on väljää.

Kirjassa on 15-vuotiaan Julian tarina päiväkirjamuodossa. Viimeisen yläastevuoden aikana tyttö sairastuu anoreksiaan. Kaverit, media, opettajat ja jopa oma perhe aiheuttavat valtavia paineita siitä, millainen tytön pitäisi olla. Juliaan on helppo samaistua. Koulumaailma vaikuttaa todella aidolta ja tuli omat opiskeluajat mieleen. Näin tytön ongelmat lumipallona; kun paskaa tulee tarpeeksi niskaan, siihen väistämättä reagoi. Kamalinta oli se, kun Julian isä teki rajavedon omien lastensa välillä tehden selväksi, että pojat ovat parempiarvoisia kuin tytöt. Opettajien kommentit ulkonäöstä vaikutti vähän liioitelluilta. Tuskin ja toivottavasti kukaan opettaja ei enää puhu oppilailleen niin.

Ihana meri on hieno ja ajatuksia herättävä kirja. Tosin en edelleenkään jaksanut niitä runoja siellä välissä, vaikka ne tarinaan sopivatkin. Mutta suosittelen.

Fan Art #1

Eräänä iltana surffaillessani löysin fanitaidetta ja nauraa kihersin yksinäni tietokoneen ääressä. Joten pakko jakaa nämä. Itse en ole siis näitä tehnyt, enkä omista oikeuksia. Kaikki kuvat täältä. Joitain saa klikkaamalla isommaksi. Osa on vähän epäselviä, koska ovat alunperin paljon pienempiä.

Outi Pakkanen: Rakkaudesta kuolemaan

Outi Pakkasen dekkarit ovat tietääkseni tosi suosittuja, siksi tartuin sellaiseen minäkin. Mutta petyin. Tämä on tietysti vain yksi kirja siitä kaikesta mitä Pakkanen on kirjoittanut. Ja kirja on sentään vuodelta 1994, että ei ihan uusinta tuotantoa. Takakansiteksti kuitenkin lupaili jännittävää dekkaria, jota en kokenut lukeneeni. Tietysti takakansi ei välttämättä ole kirjailijan omaa käsialaa, että siinä kohtaa on moka käynyt ehkä jossain muualla. Mielestäni takakansitekstin tulisi kertoa tarinan lähtötilanne. Eli jos luvataan murha, sen tulisi tapahtua aika alkuvaiheessa. Kannessa luvatut kohtalokkaat juhlat ovat vasta kirjan puolenvälin jälkeen. Mälsää. Hahmot maalailevat suuria paljastuksia loppuun, mutta sitten ne ovatkin sitä luokkaa että joku on homo. Hohhoijaa.

Luin tämän kuitenkin nopeasti loppuun - lähinnä jotta pääsisin pian lukemaan jotain muuta.

Television themes

Joskus televisiosarjojen alkutunnarit vaan osuvat ihan nappiin. Tässä Britannian parhaimmistoa:

Midsomerin murhat. Yksi karmivimpia valsseja mitä maailmasta löytyy. Se on tuo saha ja taustalla pyörivä fagotti mikä sen tekee. Jäänyt mieleen jo niiltä ajoilta, kun sarja alkoi ensimmäistä kertaa pyöriä Suomen televisiossa, ollessani ehkä yläasteella. Muistan erityisesti, kuinka jonkun jakson loppukuvassa näytettiin kiltin näköistä kissanpentua ja sitten tämä alkoi soida. (Video täältä.)

Harry Potter ja puoliverinen prinssi (2009)

Ennen uusimman Potter-elokuvan näkemistä piti vielä muistinvirkistykseksi katsoa edellinen. Puoliverinen prinssi on kirjanakin kaikin puolin väliosa. Varsinaisen Prinssin tarina ei ole kokonaisuuden kannalta mikään erityisen oleellinen ja pääasiassa keskitytäänkin muiden taustojen selvittelyyn. Uutena hahmona mukaan tulee Horatius Kuhnusarvio (Jim Broadbent), jonka tärkeyttä pitää katsojalle vääntää vähän rautalangasta. Enkä ole ihan varma siitä miten hyvin siinä onnistutaan. Sarjan loppupuolella juonen langanpätkiä kursitaan kasaan muutenkin vähän epätoivoisesti. Kuudennen osan on tarkoitus lähinnä viedä kohti loppua.

Kaamostorjuntaa

Marraskuinen Suomi voi olla pirun masentava paikka. Onneksi vielä ankeammasta lokakuusta on jo selvitty, joulu on kohta tulossa ja ainahan voi katsoa leffoja! Tässä listaa elokuvista, joilla meikäläinen torjuu kaamosmasennusta. Idean elokuvien käyttämisestä masennuslääkkeenä saa vapaasti varastaa. Ja jos et pääse elokuviin käsiksi, voit aina katsoa trailereita. Leffan nimeä klikkaamalla löytyy. :)

Sex and the City

Sex and the City 2

Jane Austen -lukupiiri

Love and Other Disasters

A-Team

Robin Hood

Kick-Ass

Kauhea kankkunen

Prinsessapäiväkirjat 2

Rakkautta vain

Ylpeys ja ennakkoluulo
Miss Pettigrew - päivä täynnä elämää

Sinulle on postia

Sinun, minun & meidän

Pikku naisia

Ystävänpäivä

Star Trek

Scoop

Bridget Jones - elämäni sinkkuna

Bridget Jones - elämä jatkuu

Holiday

RocknRolla

Hauskaa maanantaita!

Laskettu aika -arvonta!

Marraskuun 5. päivä tuli ensi-iltaan komedia Laskettu aika (Due Date), jonka kävin katsomassa ja pidin näkemästäni. Höpinöitäni aiheesta siis täällä. Elokuvan kunniaksi järjestän my movie blog'n historian ensimmäisen arvonnan!


Elokuvan synopsis (täältä): Kauhean kankkusen ohjaajan uudessa komediassa Robert Downey Jr., (Sherlock Holmes, Iron Man 1-2) on Peter Highman, tuleva isä jonka vaimo on viimeisillään raskaana. Laskettuun aikaan on enää viisi päivää, ja Peterillä on kiire kotiin rakkaansa rinnalle. Kotimatka saa kuitenkin yllättävän käänteen, ja kun vastoinkäymiset seuraavat toisiaan, Peterin ainoaksi vaihtoehdoksi jää lyöttäytyä omalaatuisen uuden tuttavuuden, näyttelijän urasta haaveilevan Ethanin (Zach Galifianakis, Kauhea kankkunen) seuraan. Tämän road tripin aikana rytisevät niin autonpellit, ystävyyssuhteet kuin Peterin hermotkin. Muissa rooleissa nähdään Oscar®-voittaja Jamie Foxx ja Michelle Monaghan (Mission: Impossible III).


Leffassa seikkailee oleellisena  hahmona Ethanin koira (nimeltään muistaakseni Sonny), joka saa välillä kovaakin kyytiä. Arvontapalkintona on tuo koira, pehmoleluversiona tosin. Arvonta sulkeutuu sunnuntaina 5.12. klo 20.00. Voittaja julkaistaan täällä maanantaina 6.12. eli itsenäisyyspäivänä. Muistathan käydä tsekkaamassa osuiko voitto kohdalle.


Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen ja vastaamalla samalla kysymykseen: Mikä on suosikkikomediasi kautta aikojen?


Saat toisen arvan, jos lisäksi mainostat arvontaa blogissasi. Jätä siitäkin maininta kommenttiboxiin.

Kuva täältä.

30 cm korkealla pehmokoiralla on kauluri ja kaikki, pannassa roikkuu hopeanvärinen luu jossa teksti "Due Date" ja tassukin on siteessä. Voittaja vedetään kirjaimellisesti hatusta asap arvonnan päätyttyä - mieskin lupasi jo toimia onnettarena. Alan sitten kysellä osoitetta, jonne pehmokoiran voi postittaa, joten älä laita mitään yhteystietoja vielä kommenttiboxiin. Jos sinulla ei ole blogger-tiliä, keksi ainakin jonkinlainen nimimerkki, jotta erotan osallistujat toisistaan.

"tip-tip-taa tipe-tipe-tip-taa voitteko olla hiljempaa"

Eilinen ilta tuli vietettyä pikkujoulujen merkeissä! Ulkona satoi räntää, mutta sisätiloissa oli mukava tunnelma. Valtavat kiitokset kaikille osallistujille ikimuistoisesta illasta, sekä erityisesti järjestäjille suuresta vaivannäöstä! Oli oikein onnistuneet kemut. Kotiinviemisiksi saatiin ruhtinaalliset goodiebagit - tai oikeastaan kolme - sekä aimo annos uutta intoa bloggailuun. :)

Muistoksi jääneen nimilappuni kuvasin Audreyn päällä.

Pikkujouluista tulee aina väistämättä mieleen Kiss FM:n legendaarinen pikkujoulubiisi, joten siksi se tähän. (Täältä.)

Laskettu aika (2010)

Laskettu aika -komediasta tuli mieleen hiljattain näkemäni kotimainen Napapiirin sankarit. Ovathan molemmat tarina jätkien pieleen menneestä road tripistä. Laskettu aika oli tosin hauskempi.

Robert Downey Jr. esittää Peteriä, joka on matkalla kotiin. Vaimonsa Sarah (Michelle Monaghan) on kotona viimeisillään raskaana ja siksipä miehellä on vähän kiire. (Tosin Monaghanin feikkimaha on ihan liian pieni jos hahmonsa raskauden olisi tarkoitus olla loppupuolella...) Epäonnekseen Peter törmää lentokentällä Ethaniin (Zack Galifianakis), joka sähläyksellään järjestää heidät molemmat lentokieltoon. Muutamien mutkien jälkeen nämä toisilleen ventovieraat miehet päättävät lähteä yhdessä autolla matkaan. Pukumies-Peteriin verrattuna Ethan on kuitenkin onneton tunari, jolle sattuu ja tapahtuu. Matkasta tuleekin pitkä ja mutkikas.

Mark Strong as Sinestro in Green Lantern

Hieman lisää esimakua tulevasta. Green Lanternin trailerissa Mark vilahtaa tosiaan tasan kerran ja hahmonsa Sinestro näyttää tältä:

Miestä ei tuosta ihan äkkiä tunnista. Olisi kieltämättä kiva tuollainen naamiaisasu mikä lisää lihakset noin kivasti. ;)

markstrongonline.com

Tulevia Mark Strong -elokuvia

Green Lantern -elokuvasta hössötinkin jo täällä. Ensimmäinen traileri on julkaistu ja Markin roolihahmo Sinestrokin vilahtaa kuvassa pinkin naamansa kanssa. No niin, Ryan Reynolds on ihan symppis, vaikka mielestäni komedia (tai draama) on enemmän miehen oma laji kuin toiminta. Periaatteessa tykkään myös supersankarielokuvista. Ja vaikka Green Lanternin trailerista tuleekin hyvällä tavalla mieleen Iron Man ja Star Trek, en voi sille mitään että olen vähän skeptinen. Blake Lively on kuin seipäänniellyt; Salkkareistakin olisi löytynyt parempia näyttelijöitä. Mutta vielä enemmän häiritsee se, että nuo avaruusolento-mikäliet näyttävät naurettavilta. Varsinkin Peter Saarsgaard ja valitettavasti myös Mark ison vaaleanpunaisen päänsä kanssa. Aivan varmasti menen tämän kuitenkin katsomaan, kuin kunnon fanityttö ainakin. Leffa siis tulossa kesällä. (Video täältä.)

Ps.  Mikä hitto on tämä netissä pyörivä feikkitraileri, jossa on yhdistetty pätkiä eri leffoista ilmeisesti. Ainakin dialogia on otettu Star Trekistä. Eikä videolla tosiaan ole niin mitään tekemistä Green Lantern -leffan kanssa, mutta kummasti se aina pomppaa esiin kun yrittää hakea varsinaista traileria.

Elokuva The Eagle ei ole ehkä ihan mun juttu, mutta Markin takia katson mitä vaan. ;) Pääosassa heiluvan Channing Tatumin aiemmat elokuvat olen jättänyt väliin. Eli tuleepahan nyt tsekattua mitä mies osaa. Jamie Bell ja Donald Sutherland ovat jo selvästi kiinnostavampia näyttelijöitä. Ensi-ilta helmikuussa. (Video täältä.)

Tositapahtumiin perustuva draamaelokuva The Way Back saa IMDb:n mukaan ensi-iltansa jo 17. joulukuuta, eli ehtii hyvin mukaan Oscar-pöhinöihin. Elokuva vaikuttaa ainakin trailerin perusteella todella mielenkiintoiselta. Tulee vähän suosikkini Uhma mieleen. Ja Ed Harris on tietysti omiaan nostamaan minkä tahansa elokuvan pisteitä. Pakko kyllä sanoa, että noista Markin kahdesta repliikistä trailerissa en saa mitään selvää... (Video täältä.)

Patch Adams (1998)

Elokuva on tositapahtumiin perustuva tarina hieman erilaisesta lääkäristä Hunter "Patch" Adamsista. Leffa kertoo pääasiassa hänen opiskeluajoistaan. Robin Williams - yksi hienoimpia amerikkalaisia näyttelijöitä - loistaa draamakomedian nimiroolissa. Elokuva oli alusta loppuun todella mielenkiintoinen. Se oli yllättävä, hauska ja koskettava. Olen todella iloinen, että katsoin tämän. Suosittelen lämpimästi. Ja by the way, Patch Adams on edelleen alive and well.

****
Patch Adams (1998)
Ohjaus: Tom Shadyac
Pääsissa: Robin Williams, Monica Potter, Daniel London, Philip Seymour Hoffman, Bob Gunton.

Uusi Harry Potter!

Uuden Harry Potter -elokuvan ensi-ilta on tänään. Eli Harry Potter ja kuoleman varjelukset 1. Itse menen katsomaan sen heti kun työvuorot antavat myöden, eli käytännössä perjantai-iltana. Elokuvaelämystä odotellessa voi katsoa trailereita. Kaikki videot täältä.

Movie Poster Mash-Ups: Christmas

Joulu lähestyy sitä tahtia, että viimeistään nyt on syytä alkaa kiltiksi ellei halua joulupukin mustalle listalle. Empire ilahduttaa meitä näillä jouluaiheisilla julisteilla. Kaikki löytyy siis täältä ja tässä parhaat palat:

Article: Soundtrack Your Life

The Knowledge 2005

Hauskaa maanantaita!

Day 30 - Your favorite song at this time last year

Tulkitsen tätä taas tosi laveasti. Joku aika sitten tykkäsin tästä kappaleesta tosi paljon.

Noin, nyt on sitten kaikki biisit listattu. :)

Oliver Twist (2005)

Roman Polanskin ohjaama versio orpopoika Oliver Twistin tarinasta on tylsä. Hienosti tehty, mutta tylsä. Mark Strong on pienessä sivuroolissa. Enkä yhtään ihmettele, että Coenin veljesten oli vaikea uskoa kyseessä olevan sama kaveri, joka esitti Syrianassa Mussawia. On nimittäin todella erilaiset roolit. Markia - ja myös Ben Kingsley'a - on vaikea tunnistaa roolistaan. Yksikään hahmo ei kosketa, eikä lapsinäyttelijät vakuuta. Mutta tulipahan nähtyä.

**
Oliver Twist (2005)
Ohjaus: Roman Polanski
Pääosissa: Barney Clark, Harry Eden, Ben Kingsley, Mark Strong.

Day 29 - A song from your childhood

Video täältä.

Day 28 - A song that makes you feel guilty

Tää on taas näitä outoja tehtävänantoja, mutta tääkin on yksi guilty pleasure.

Video täältä.

Repo Men (2010)

Kaiken odottamisen jälkeen (ensin täällä, sitten täällä ja vielä täällä) Repo Men osoittautui pettymykseksi. Okei, odotukset oli tietysti korkealla, mutta esimerkiksi Robin Hood lunasti korkeat odotukseni aikoinaan. Repo Men sen sijaan ei.

Oli ihan mukavaa viettää pari tuntia Jude Law'n ja Liev Schreiberin seurassa. Mikäs siinä. Elokuva alkoikin ihan lupaavasti. Tiedossa puolitoistatuntinen kunnon toimintaräiskettä höystettynä sopivan ristiriitaisilla biisivalinnoilla. Ymmärsin ettei verenvuodatusta ollut tarkoitus ottaa kovin tosissaan, pääasia on viihtyä. Remy (Jude Law) ja aisaparinsa Jake (Forest Whitaker) ovat melko sekopäisiä bestiksiä. Tuli jopa vähän Kick-Ass mieleen, vaikkei tämä niin selkeästi ollutkaan komedia.

Kunnes mukaan tungettiin kovin vakavaa ihmissuhdedraamaa. Remyn perhe-elämä on retuperällä ja vaimo lähtee vieden lapsenkin mennessään. Remy löytää kuitenkin pian Bethin (Alice Braga) piristyksekseen. Yritys oli ihan hyvä, mutta päähenkilön suhde molempiin naisiin jäi vähän pinnalliseksi.

Musiikkivalinnat huononivat tasaisesti elokuvan edetessä. On tietysti mukavaa kuulla Swayn ja Dream A'n kaltaisia hittejä, mutta en menisi niitä scifileffaan sotkemaan.

Elokuva on aiheellisesti K18. Verenvuodatusta ja elinsiirtoja näytettiin ihan kiitettävästi. (Huomatkaa sarkasmi.) Loppupuolella silpomiseen sekoitettiin vielä todella omituisella tavalla erotiikkaa. Sitä ratkaisua en ihan ymmärtänyt. (Muistaakseni tähän kohtaukseen oli vielä sotkettu Sing It Back. Tosin en ole muistikuvastani enää varma. Joku tosi epäsopiva biisi se oli kuitenkin.) Päähenkilön esiintyminen yhtäkkiä laracroftmaisena toimintasankarina herätti lähinnä hilpeyttä.

Tekijät eivät ole osanneet päättää missä genressä pysyä. Tarinasta olisi pitänyt tehdä selkeästi draama-trilleriä tai sitten tyylikästä ja siistiä toimintaräiskettä. Nyt yritettiin tehdä molempia niin, että lopputulos vajoaa suohon.

Jude Law ei mielestäni ole parhaimmillaan toimintasankarina. (Hän pystyy selvästi parempaankin kuin romanttisiin komedioihin. Esimerkiksi Pirullista peliä oli loistava osoitus miehen näyttelijäntaidoista.) Tietysti Gerard Butlerkin on tehnyt jo kaikki mahdolliset toimintaroolit ja Hollywood-näyttelijät alkavat käydä vähiin. Tähänkin olisi tuonut mukavaa piristystä, jos päähenkilö olisi ollut nainen.

Forest Whitakerin elokuvia en ole juurikaan nähnyt. Tässä hän jätti vähän kylmäksi. Liev Schreiber esittää aina vakuuttavasti kusipäätä, kuten tälläkin kertaa. Roolinsa oli loppujen lopuksi aika pieni, eikä suinkaan töidensä parhaasta päästä, jos nyt ei huonoimpiakaan. Hahmonsa kohtalo ratkaistiin lopulta turhan nopeasti. Täydet pisteet kyllä hienosta loppukuvasta, mies makaamassa omassa verilammikossaan. (Sori jos spoilasin tämän. Mutta leffaa katsoessa huomaatte, ettei siinä ole muutenkaan juuri mitään yllättävää.)

Loppuratkaisuyritelmästä tuli vähän mieleen Kuudes aisti. Se oli ehkä tarkoituskin. Elokuva tosin oli niin sillisalaatti, ettei sitä enää loppuratkaisulla pelasteta.

**
Repo Men (2010)
Ohjaus: Miguel Sapochnik
Pääosissa: Jude Law, Forest Whitaker, Alice Braga, Liev Schreiber.

Day 27 - A song that you wish you could play

Video täältä.

Blade Runner (1982) (Final Cut)

Tämä on siis tosiaan yksi Mark Strongin lempielokuvista (klik ja klik). Eikä Markin leffamaku selvästikään käy yksiin omani kanssa.

Elokuva tapahtuu tulevaisuudessa, olikohan se nyt vuodessa 2019... Harrison Ford on Blade Runner, jonka tehtävä on etsiä neljä replikanttia, ihmisenkaltaista robottia. Juuri muuta en sitten elokuvasta tajunnutkaan.

Tässä viesti kymmenen vuotta vanhemmalle itselleni: Kun olet katsonut kaikki omituiset taide-elokuvat, katso Blade Runner uudestaan. Ehkä sitten ymmärrät mistä siinä on kyse.

Leffa oli kyllä ihailtavan mielikuvituksellinen, se on varmasti ollut ilmestyessään jotain ennennäkemätöntä ja ihan sujuvasti sen jaksoi katsoa alusta loppuun. Ja Harrison Ford on ollut oikein komea. Kas näin, olemme saaneet kasaan ehkä huonoimmat mahdolliset perustelut sille, miksi annan leffalle jopa kaksi tähteä. Harrastelijabloggarin etuoikeuksia. :)

**
Blade Runner (1982)
Ohjaus: Ridley Scott
Pääosissa: Harrison Ford, Rutger Hauer, Sean Young, Daryl Hannah.

Day 26 - A song that you can play on an instrument

Video täältä.

Day 25 - A song that makes you laugh

Edellisen biisivalinnan jälkeen ihan toisenlaisiin tunnelmiin. Oikein hauskaa päivää kaikille! :)

Video täältä.

Day 24 - A song that you want to play at your funeral

No itse tuskin soitan omissa hautajaisissani yhtään mitään. Mutta olipa hirveetä miettiä mitä haluaisin siellä soitettavan! Kun ehkä ei sitten kuitenkaan sitä Ricky Martinia... Lopulta valitsemani kappale on oikeasti hieno, enkä panisi pahakseni vaikka sitä hautajaisissani soitettaisiin. Vaikka siinä vaiheessa kun arkku lähtee kirkosta. Voisivat todeta, että "oli sillä ainakin draaman tajua".

Hauskaa maanantaita!

Day 23 - A song that you want to play at your wedding

Tästä kappaleesta kuulin ensimmäisen kerran eräältä bloggarilta, jonka häissä kappale oli soinut. Jäi lähtemättömästi mieleeni ja nyt varastan idean. Kaunis laulu.

Video täältä.

Exän jäljillä (2010)

Milo (Gerard Butler) on poliisivoimista potkut saanut palkkionmetsästäjä. Hän saa mielestään helpon keikan; tuoda oikeuden eteen ex-vaimonsa Nicole (Jennifer Aniston). Milon yllätykseksi (mutta katsojien ei...) nainen laittaakin kampoihin ja siitä tarina vasta alkaa.

Arvasin tietysti etukäteen, ettei elokuva voi olla mikään järjen riemuvoitto. Mutta silti se oli jopa yllättävän huono. Se ei tarjonnut niin yhtikäs mitään yllättävää tai edes hauskaa juonenkäännettä. Tuntuu, että huonoja komedioita tehdään nykyisin paljon. Tässä yksi niistä. Butler ei hamsteriposkineen sovi komedioihin, eikä Anistonkaan varsinaisesti loista.

Jos suosittelet viettäväsi pari tuntia elämästäsi katsomalla tämän, niin ei kannata.
Mene mielummin vaikka lenkille.

*
Exän jäljillä (The Bounty Hunter, 2010)
Ohjaus: Andy Tennant.
Pääosissa: Gerard Butler, Jennifer Aniston, Christine Baranski, Dorian Missick, Jeff Garlin, Siobhan Fallon.

Day 22 - A song that you listen to when you're sad

Tämän konsertin livetaltiointi-cd mulla on joskus ollut omana. Kaunis kappale ja todella hieno versio. Kyllä ne ammattilaiset vaan osaa.

Video täältä.

John Grogan: Marley ja minä

Alkuperäinen nimi: Marley and Me.

Marley-koiran tarinan tuntevat jo varmaan kaikki. Se oli toimittaja John Groganin ja hänen perheensä koira, aina siihen asti kunnes kuoli 13-vuotiaana. Grogan kirjoitti koirastaan kirjan, josta myöhemmin tehtiin paljon julkisuutta saanut Hollywood-elokuva. Katsoin elokuvan joskus silloin, kun se tuli dvd:lle. Leffa oli osastoa "ihan jees", eikä tehnyt sen suurempaa vaikutusta.

Sen sijaan John Groganin alkuperäinen kirja on aivan mahtava! Se on viihdyttävä, mukaansatempaava, koskettava, sekä alusta loppuun hauska. Luin jopa miehelleni parhaita paloja ääneen ja naurettiin yhdessä. Välillä siis nauroin ääneen ja välillä itkin vuolaasti kirjan parissa. Siitäkin huolimatta, että en ole varsinaisesti eläinrakas ihminen.

Pitkästä aikaa kirja, josta tiesin heti ensimetreiltä, että sen parissa viihtyy todella hyvin. Tylsiä hetkiä ei juuri ollut ja se oli tarinaa alusta loppuun. Kerrankin sellainen kirja, jonka haluan ehdottomasti lukea joskus vielä uudestaan. Hieno kunnianosoitus hienolle koiralle.

Tämän postauksen kuvavalinnasta vielä: En erityisemmin pidä niistä kirjajulkaisuista, joissa on leffan kansikuva. Mutta sellaisen painoksen minä luin, joten sellaisen kuvankin laitoin tähän.

Takakansiteksti:
"John ja Jenny olivat nuoria ja rakastuneita. Heillä oli hyvä työ, viehättävä talo eikä huolta huomisesta. Sitten he kantoivat kotiinsa Marleyn, iloisen keltakarvaisen koiranpennun. Heidän elämänsä ei koskaan palannut ennalleen.
   Marleysta kasvoi massiivinen labradorinnoutaja, höyryjyrä, joka murtautui ulos ovista, häkistä ja ikkunoista, kuolasi vieraiden vaatteille, söi seinät, vauvanvaipat ja palkkasekit ja sai potkut koirakoulusta.
   Mutta Marleyn sydän oli kultaa. Se viis veisasi etiketeistä tai fyysisistä esteistä, mutta yhtä rajattomia olivat sen rakkaus ja uskollisuus. Siitä tuli lasten lahjomaton vartija ja pulkkamäen mestari. Kun perhe oli hermoromahduksen partaalla, Marley pysyi läsnä. Loppujen lopuksi Marleyn suurin vika oli, ettei sen elämä kestänyt ikuisesti."

Nanny McPhee ja suuri pamaus (2010)

Ensimmäinen osa Nanny McPhee - satumainen lastenvahti, tehtiin 2005. Se on erinomainen koko perheen elokuva. Tykkäsin siitä kovasti, olen nähnyt sen kymmeniä kertoja ja dvd löytyy hyllystäni. Joten arvasihan sen, ettei jatko-osa voi yltää ensimmäisen tasolle. Mutta siltikin olin vähän pettynyt.

Day 21 - A song that you listen to when you're happy

Video täältä. 

Arvontaaaaa

Hei käykäähän osallistumassa Elokuvablogi.comin Kaunotar ja Hirviö -arvontaan! Arvonta löytyy klikkaamalla tästä. Palkintoina on Mattelin Belle-nukke ja kaksi Pocahontas-dvd:tä. :)

Viikonlopun leffatarjonta

Tulevan viikonlopun aikana telkkarista tulee paljon mielenkiintoisia elokuvia.

Alkuperäinen Halloween - naamioiden yö tulee juuri ja juuri lauantain puolella, klo 01.50 Subilta. Kannattaa katsoa tai laittaa digiboxi äänittämään. Lauantaina päivällä tulee vaikka mitä kivaa animaatioiden ystäville: Antz - muurahaiset klo 14.35 MTV3:lta, Tim Burtonin ystäville Corpse Bride klo 16.20 Subilta ja erittäin hauska Rottatouille klo 12.00 Neloselta. Klassikolänkkäreiden ystäviä hemmotellaan Sergio Leonen Huuliharppukostajalla, joka tulee lauantaina klo 21.00 Neloselta. Sunnuntaina voi toipua viikonlopusta katsomalla Arthur ja minimoit klo 12.50 TV2:lta.

Jotain hyvää siinäkin, että on kaksi pyhäpäivää peräkkäin. :)

Lähde: Telkku.com

Day 20 - A song that you listen when you're angry

Tämä oli vaikea. Pitkän mietinnän tuloksena valitsin tämän. On muuten myös yksi parhaita biletysbiisejä ikinä.

Video täältä.

Twins?

Näyttelijä Glenn Close ja näyttelijä Meryl Streep.

Day 19 - A song from your favorite album

Jotkut kappaleet vaan ei perusteluja kaipaa.

Video täältä.

Day 18 - A song that you wish you heard on the radio

Video täältä.

Planeetta 51 (2009)

Amerikkalainen astronautti laskeutuu aluksellaan planeetta 51:lle, jonka luullaan olevan asumaton. Mutta siellähän söpöt avaruusolennot viettävät rauhallista lähiöelämää raketin ilmestyessä kirjaimellisesti heidän takapihalleen. Astronautista tuleekin avaruusolento - pelätty ja vihattu. Kunnes eräs planeetta 51:n asukkaista ottaa miehen suojelukseensa.

Elokuva on oikein hauska ja suosittelen isommillekin katsojille. Varsinkin leffan alkupuoli oli oikein toimiva. Tarina ei varsinaisesti tarjonnut mitään uutta, mutta huumoria sitäkin enemmän. Pieni Rover-robotti oli erittäin sympaattinen hahmo, vaikka siitä tulikin vähän mieleen Wall-e. Astronautti oli lievästi ärsyttävä ja aivoton. John Gleese tohtorin äänenä oli ihan mahtava ja hahmo muutenkin yksi elokuvan mielenkiintoisimpia. (Traileri täältä.)

***
Planeetta 51 (Planet 51, 2009)
Ohjaus: Jorge Blanco
Pääosissa (äänet): Dwayne Johnson, Jessica Biel, Justin Long, Gary Oldman, Seann William Scott, John Gleese.

Day 17 - A song that you hear often on the radio

Tää soi Voicella jo vähän liian usein.

Video täältä.

Hauskaa maanantaita!

Day 16 - A song that you used to love but now hate

Tää kappale oli mielestäni ihana ja video koskettava silloin ilmestymisensä aikaan. Puolustuksekseni sanottakoon, että olin ehkä 10-vuotias. Siis täähän on ihan hirveä!

Video täältä.