Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 1 (2010)

Harry Potter -elokuva on aina mukava tapaus. Olen tutustunut hahmoihin ensimmäisen kerran vähintään kymmenen vuotta sitten, joten he tuntuvat todella tutuilta. Siksi J.K. Rowlingin luomaan maailman on kiva palata.  Elokuvien budjetti on kohdallaan. Tehosteet ovat hienoja ja lavastus-puvustus-tarpeisto -akselilla on kaikki yksityiskohdat mielenkiintoisia ja tarkkaan mietittyjä. Edellinenkään leffa ei ollut mikään lastenelokuva - tämä uusin vielä vähemmän. (Ahdisti ihan hirveästi kohtaus, jossa Harry ui jään alla...)

Seitsemäs osa on kirjanakin mielestäni tylsin, eikä siitä siis jännittävää elokuvaa pysty tekemään millään. Se on yhtä helvetin telttaretkeä. Dumblerdore ei ole enää neuvomassa, joten henkilöt harhailevat Harry päähänpistojen perusteella ympäriinsä. Tekijät ovat kyllä hienosti yksinkertaistaneet tarinaa.

Pääosakolmikko (Radcliffe, Grint, Watson) on selvästi kehittynyt, ihan jo edelliseen leffaan verraten. Radcliffe ei ollut ärsyttävä kuin ensimmäisen puoliskon ajan. Nuorten ihmissuhdesotkutkaan eivät ole enää niin noloa katsottavaa. Monen suhdekäänteen yli oli hypätty - onneksi. Katsojalle tosin annettiin se käsitys, että Harrylla ja Hermionella olisi ollut jotain sutinaa, vaikka kirjassa ei näin suinkaan ollut. Se vähän ärsytti.

Samettiliivi?

Elokuvassa ei paljoa ylimääräisiä selitellä. Jos siis on kirjat lukematta ja aiemmat leffat näkemättä, ei tästäkään tajua mitään. Hahmojen henkilöllisyyttä ja sukulaissuhteita ei kerrota. Ehkä ihan hyvä niin, sillä tarinasta jää todella paljon pois näinkin.

Pääosakolmikkoa lukuun ottamatta hahmot jäävät aivan taustalle. Alan Rickman taisi olla yhdessä kohtauksessa, eikä Tom Feltonilla ja Helen McCrorylla ole vuorosanoja. Helena Bonham Carter jatkaa sekoiluaan Bellatrix Lestrangena, joka on yksi kaikkien aikojen mielenkiintoisimpia naispahiksia. Tunnistamattomaksi maskeerattu Ralph Fiennes sopii hienosti Voldemortin isoihin saappaisiin. Oli myös mukavaa nähdä Jason Isaacs taas mukana menossa.

Bill ja Fleur esiteltiin hyvin pikaisesti. Samoin Tonks ja Lupin jäivät taas ihan taustalle. Tonks ei edes ehtinyt kertoa heidän suuria uutisiaan. Sille ei ilmeisesti ollut tässä elokuvassa aikaa.

Uutena hahmona nähdään taikaministeri Rufus Rymistyir. Hahmoa esittävälle Bill Nighylle oli annettu epäkiitollinen tehtävä aloittaa elokuva omalla naamallaan. Olen aina kuvitellut Rymistyirin olevan sellanen X-Menien Hank McCoyn tapainen, mutta lopputulos olikin jotain ihan muuta. Hahmonsa jäi tässä kovin pieneksi, eikä ministerin veemäisyys ehtinyt tulla esille.

Dobbyn kuolema oli hienosti toteutettu kohtaus. Tuli tippa linssiin. Tarinan katkaisukohta oli oikein hyvä. Sitten odottelemaan seuraavaa osaa. Odotan ehkä eniten Kalkaroksen kohtalon ratkeamista ja sitä miten loppu hoidetaan, kun aikaa on kulunut vuosia aiemmista tapahtumista.

Yhteenveto: Oikein kelpo viihdettä jälleen kerran, mutta ei paras Potter-elokuva.

***
Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 1 (Harry Potter and the Deathly Hallows: Part 1, 2010)
Ohjaus: David Yates
Pääosissa: Daniel Radcliffe, Rupert Grint, Emma Watson, Alan Rickman, Helena Bonham Carter, Ralph Fiennes, Bill Nighy, Bonnie Wright, David Thewlis, Julie Walters, Tom Felton, Helen McCrory, Jason Isaacs, Michael Gambon, Robbie Coltrane, Brendan Gleeson, Timothy Spall, Mark Williams, John Hurt.