Eipä edellinen Jack Reacher -leffakaan mikään järjen riemuvoitto ollut, mutta jatko-osa on kyllä tosi tylsä. Reacher flirttailee kauniin kollegan kanssa ja lähtee tämän kanssa yhteiselle pakomatkalle. He päätyvät kaitsemaan teini-ikäistä tyttöä, jonka olettavat Reacherin tyttäreksi. Päästään irvailemaan perhekuvioille, sukupuolten välisille eroille ja pääparin väliselle jännitteelle. Tylsää kuin mikä. Lopussa tyttö kävelee poispäin, jotta voi juosta Reacherin syliin viulujen soidessa taustalla. Voi anna mun kaikki kestää.
Tomppa on kovassa kunnossa ikäisekseen. Cobie Smulders on ihan miellyttävä vaikka vähän ylinäytteleekin. Molemmat joutuvat tässä leffassa juoksemaan paljon.
Vuonna 1960 ilmestyi elokuva Seitsemän rohkeaa miestä, jonka pääosissa nähtiin mm. Steve McQueen ja Charles Bronson. 1990-luvun lopulla tehtiin samanniminen tv-sarja, jota itsekin muistan katsoneeni. Ja ymmärtääkseni koko roska perustui Akira Kurosawan elokuvaan Seitsemän samuraita. Jälkimmäisestä ainoa muistikuva on, että meidät pakotettiin katsomaan se historiantunnilla ja se oli tylsintä mitä teini-ikäinen saattoi kuvitella.
Vuoden 2016 päivitys on oikein onnistunut. Meno on viihdyttävää. Näyttelijät vetävät ihan mallikkaasti. Peter Sarsgaard esittäisi tällaisen pahisroolin varmaan unissaankin. Denzel Washington on ihan jees, Chris Pratt ei onneksi ole ärsyttävä, Ethan Hawke on yllättävän hyvä. Porukan ehdoton valopilkku on Vincent D'Onofrio, jonka suoritusta olisi voitu näyttää enemmänkin. Realistisuuspisteet siitä että ihan kaikki pääseitsikosta eivät jääneet lopussa henkiin. Loppu tapahtui liian nopeasti. Minua tietysti häiritsi se, etteivät hahmojen nimet olleet samat kuin siinä tv-sarjassa.
**** The Magnificent Seven (2016) Ohjaus: Antoine Fuqua. Pääosissa: Denzel Washington, Chris Pratt, Ethan Hawke, Haley Bennett, Vincent D'Onofrio, Peter Sarsgaard, Matt Bomer, Cam Gigandet.
Sotaleffat ei yleensä ole mun heiniä, mutta Fury on ihan mielenkiintoinen. Kaikki näyttelijät vetävät hyvin, jopa Shia LaBeouf ja Brad Pitt joista en yleensä erityisesti pidä. Ei harmittanut että käytin pari tuntia elämästäni tämän katsomiseen ollenkaan. Muuten melko realistisen oloista, varsinkin rintamakavereiden keskinäisten välien kuvaus, mutta yhtäkään naista ei raiskattu ja lopussa vihollinen päästetään pakoon.
*** Fury (2014) Ohjaus: David Ayer. Pääosissa: Brad Pitt, Shia LaBeouf, Logan Lerman, Michael Peña, Jason Isaacs, Scott Eastwood.
Erittäin miellyttävätunnelmainen sarja, josta tykkäsin enemmän kuin olisin uskonut. Miljöö ja fiilis on ihanat. Rentoa tunnelmaa ja aivot narikkaan. Hiljaa pinnan alla kytee yhtä sun toista. Tämä pitää jokaisen kokea itse. Will Arnett on loistava.
**** Flaked, 1. kausi (2016) Creators: Will Arnett, Mark Chappell. Pääosissa: Will Arnett, David Sullivan, Christoher Mintz-Plasse, Heather Graham.
Aiemmat kaksi filmatisointia Dan Brownin kirjoista (Da Vinci -koodi sekä Enkelit ja demonit) ovat olleet viihdyttäviä. Brownin kirjoja olen lukenut liudan, mutta Infernoa en edelleenkään. Hyvä että elokuvan myötä siitä on vihdoin julkaistu pokkaripainos.
Tom Hanks ei taaskaan tiedä kuka on ja missä on, joten saa avukseen nuoren ja kauniin Felicity Jonesin ja peräänsä kaikki Euroopan poliisivoimat. Epäloogisesti pääkaksikko olettaa jokaikisen viranomaisen olevan liikkeellä juuri heidän takiaan. Tom Hanks on ihan jees, Felicity Jonesista tykkään aina, Irrfan Khan on miellyttävä, Omar Syllä on häiritsevän isot kasvonpiirteet. Tarinan petturi oli yllätys, mutta muuten leffa on turhan yliampuva. Päähenkilön hallusinaatiot ovat ällöttäviä. Pidin aiemmista leffoista enemmän.
** Inferno (2016) Ohjaus: Ron Howard. Pääosissa: Tom Hanks, Felicity Jones, Omar Sy, Irrfan Khan, Ben Foster.
Poika katoaa pikkukaupungista. Äiti on varma että poika on elossa, joten äiti leimataan hulluksi ja häntä auttaa ainoastaan päihdeongelmainen sheriffi. Stranger Things on mielenkiintoinen tekele, eikä juuri kertaakaan tylsä. Winona Ryder on hyvä ja David Harbour suorastaan loistava. Tykkään kasarimeiningistä musiikissa ja ulkoasussa, sekä Stephen King -vaikutteista. Lapsinäyttelijät ovat ärsyttävän käsikirjoitettuja, vaikka Millie Bobby Brown näytteleekin hienosti. Matthew Modinella on todella valkaistu tukka. Liian yliluonnollinen makuuni. Miksi hirviöiden pitää aina olla limaisia?
Loppufiilis: ihan mielenkiintoinen.
Unagi.
*** Stranger Things, 1. kausi (2016) Creators: Matt Duffer, Ross Duffer. Pääosissa: Winona Ryder, David Harbour, Millie Bobby Brown, Natalie Dyer, Cara Buono, Matthew Modine.
Leffasarjan alkaessa kaikki on uutta, ihmeellistä ja mannaa fanin sielulle. Näyttelijäntaidollisesti heikoimmat lenkit ovat Daniel Radcliffe ja Rupert Grint. Onneksi loistavia näyttelijöitä on mukana iso liuta. Ian Hart on mitäänsanomaton professori Oraven roolissa. Lopussa pyöritään viisasten kiven ympärillä turhan pitkään.
Elokuva julkaistiin alkuperäisnimellä Harry Potter and the Philosopher's Stone, mutta jenkkimarkkinoilla nimellä Harry Potter and the Sorcerer's Stone.
**** Harry Potter ja viisasten kivi (Harry Potter and the Philosopher's Stone, 2001) Ohjaus: Chris Columbus. Pääosissa: Daniel Radcliffe, Rupert Grint, Emma Watson, Richard Harris, Maggie Smith, Robbie Coltrane, Alan Rickman, Ian Hart, John Hurt, Tom Felton, Matthew Lewis, David Bradley.
Esimerkki siitä mitä elokuvaus voi parhaimmillaan olla. Tämä olisi ollut upea katsoa isolta kankaalta. Tarinassa on tekemisen meininkiä: kaikki mikä voi mennä pieleen myös menee ja on ihan normaalia että joltain puuttuu raaja. Ei näyttelijävetoinen pätkä, mutta Tom Hardy ja Charlize Theron ovat hyviä silti. Paljon ällöttävän näköisiä hahmoja. En ole nähnyt vanhempia Mad Max -elokuvia. Tämä voitti ilmestyessään kuusi Oscaria.
**** Mad Max: Fury Road (2015) Ohjaus: George Miller. Pääosissa: Tom Hardy, Charlize Theron, Nicholas Hoult, Josh Helman.
Sarjan ykkös- ja kakkoskaudesta kirjoitin pitkät pätkät. Nyt en jaksa kun sarjan meininki on huonontunut niin paljon.
Ensimmäinen ja toinen kausi muodostivat siistin kokonaisuuden, joka sai onnellisen lopun. Olisivat voineet lopettaa koko sarjan siihen. Tai ehkä se on ollut tarkoituskin. Kolmannella kaudella on keksitty kaikkien aikojen paskimmat juonenkäänteet, kun ensin kuolee Sybil ja vikan jakson päätteeksi Matthew. Siis oikeesti!
Lisäksi kun Bates vihdoin saadaan taloon takaisin, häntä huomioidaan aivan liian vähän. Mä olisin järjestänyt vähintään bileet.
Pisteet siitä että rouvan saippuapala mainitaan jälleen!
*** Downton Abbey, 3. kausi (2011) Creator: Julian Fellowes. Pääosissa: Hugh Bonneville, Elizabeth McGovern, Michelle Dockery, Dan Stevens, Jim Carter, Maggie Smith, Penelope Wilton, Brendan Coyle, Joanne Froggatt, Lily James, Jim Carter.
Tämä kolmas tarina on sarjan onnistunein - sekä kirjana että elokuvana. Oleellisia uusia hahmoja esitellään: Remus Lupin (David Thewlis) ja etenkin Harryn kummisetä Sirius Musta (Gary Oldman). Nämä kaksi valottavat Harryn ja tämän vanhempien taustoja ja vaikuttavat oleellisesti myös Harryn tuleviin vuosiin. Lisäksi loppupuolella nähtävä leikittely ajan kanssa on huikea taidonnäyte kirjailija Rowlingilta.
Joten tästä kirjasta ei mitenkään saisi tehtyä kovin huonoa elokuvaa. Toki leffassa oikaistaan paljon. Harryn bondaaminen kummisetänsä kanssa on niin iso juttu, että sille olisi voinut suoda hieman enemmän aikaa.
Ärsyttävää miten ihmissusi jälleen kokee muutoksensa vasta, kun pilvet siirtyvät pois kuutamon edestä. Sekä muutos että ihmissusi näyttävät typeriltä. Lupin on kirjassa kiehtovampi kuin elokuvassa. Pidän David Thewlisista, mutta hän on turhan pehmoinen Lupin.
Toki Sirius Musta on elokuvassa aivan erilainen kuin mitä olin kirjaa lukiessani kuvitellut (silloin tuhat vuotta sitten). Mutta koska Gary Oldman on loistava, ei tämäkään versio huono ole.
**** Harry Potter ja Azkabanin vanki (Harry Potter and the Prisoner of Azkaban, 2004) Ohjaus: Alfonco Cuarón. Pääosissa: Daniel Radcliffe, Rupert Grint, Emma Watson, David Thewlis, Gary Oldman, Michael Gambon, Maggie Smith, Alan Rickman, Robbie Coltrane, Tom Felton, Emma Thompson, Timothy Spall.
Tositapahtumiin perustuva elokuva Bondurantin veljeksistä, jotka Yhdysvaltojen kieltolain aikaan tekevät pontikkaa kotimetsissä.
Mun on pitänyt katsoa tämä niiiin kauan. Ja hitto että oli hyvä leffa.
Tom Hardy on aivan loistava vanhimpana veljeksenä. Jason Clarke näyttää jälleen erilaisen puolen osaamisestaan ja tykkäsin kovasti. Shia LaBeouf ei kuulu suosikkeihini, mutta on tällä kertaa ihan pätevä. Ihanaa että pienehköön naisrooliin on otettu niinkin loistava näyttelijä kuin Jessica Chastain. Guy Pearce on hienosti - jälleen kerran - tarinan kusipää. Mia Wasikowskalla on niin pieni rooli, ettei ehdi olla ärsyttävä. Gary Oldman on jälleen parhaimmillaan eli sekopää, ja olisin suonut hänelle enemmänkin ruutuaikaa. Lisäksi musta huumori naurattaa.
Fiilis leffan loputtua: Tämän voisin katsoa heti uudestaan. Annetaan nyt kuitenkin vain neljä tähteä, ettei mene ihan liioitteluksi.
**** Laittomat (Lawless, 2012) Ohjaus: John Hillcoat. Pääosissa: Tom Hardy, Shia LaBeouf, Jason Clarke, Guy Pearce, Jessica Chastain, Gary Oldman, Mia Wasikowska.
Köyhä poika pääsee rikkaan tytön leikkikaveriksi ja rakastuu. Isompana pitää sitten etsiä tyttö uudestaan. Perustuu Charles Dickensin kirjaan.
Kovin ankea versio. Koko ajan on surkeaa ja/tai tummasävyistä. Jason Flemyng on sympaattinen. Helena Bonham Carter on loistava. Pääroolissa nähtävä Jeremy Irvine jättää kylmäksi. Mielitiettyä esittävä Holliday Grainger vetää vähän paremmin. Tuntuu että romaanin matskua on otettu mukaan liikaa väkisin ja välillä taas mutkia oiotaan suoriksi niin että sattuu.
Tämä filmatisointi saattaa kulkea suomeksi nimellä Suuret toiveet.
** Great Expectations (2012) Ohjaus: Mike Newell. Pääosissa: Jeremy Irvine, Holliday Grainger, Ralph Fiennes, Jason Flemyng, Helena Bonham Carter, Sally Hawkins, Jessie Cave.
Tää nyt on tullut varmasti selitettyä monta kertaa, mutta vielä kerran:
Olen Batman-fani. Ainakin siinä mielessä että mulla on omana leffahyllyssä kaikki live action Battis-leffat vuosilta 1989-2012. Juon aamukahvini Batman-mukista ja täyttäessäni 30 vuotta sain synttärilahjaksi Batman-herätyskellon. Kuitenkaan en ole tähän mennessä tykännyt yhdestäkään Zack Snyderin ohjaamasta elokuvasta. Ja vaikka rakastankin supersankareita, en erityisesti pidä Teräsmiehestä. Tykkään Henry Cavillista, mutta hänen(kin) tulkintansa Supermanista on niin kovin muovinen. Man of Steel -leffan teatterinäytöksestähän tosiaan lähdin pois kesken leffan. Once in a lifetime -tyylinen tilanne. Ja sekin siis Snyderin ohjaus.
Eli koska tiesin etten tästäkään leffasta varmaan tykkää, lykkäsin sen katsomista tosi pitkään.
Leffa on vaan niin tylsä. WonderWoman näyttää upealta, mutta käsikirjoitetaan mukaan oudon heppoisasti. Battis-puku on kamala. Ben Affleckin naama näyttää jätti-isolta siinä puvussa. Charmikkaasti vanhentunut Bruce Wayne on ihan kiva. Jesse Eisenberg osaa näköjään esittää vain ärsyttäviä tyyppejä ja tekee sen aina samalla tavalla. Diane Lane on loistava, mutta hahmonsa aika turha. Clark Kentin iskäkin oli ängetty väkisin mukaan. Jeremy Irons on ihan symppis Alfredina. Ihan mielenkiintoinen yksityiskohta se, että Bruce Waynella ja Clark Kentillä on samannimiset äidit.
Miten ihmeessä Henry Cavillista, joka on oikeasti ihan komea kaveri, on saatukin niin urpon näköinen?
* Batman v Superman: Dawn of Justice (2016) Ohjaus: Zack Snyder. Pääosisa: Henry Cavill, Ben Affleck, Amy Adams, Jesse Eisenberg, Diane Lane, Jeremy Irons, Holly Hunter, Gal Gadot.
Kunnianhimoinen opiskelijatyttö ihastuu vaihto-oppilaaseen, eikä tiedä että jäbä onkin Tanskan kruununprinssi.
Nuorille tytöille suunnattua romanttista komediaa, johon varmasti rakastuisin jos olisin 12-vuotias. Tanskan prinssi Eddie puhuu kyllä todella suloisella brittiaksentilla. Mälsää olla aikuinen ja tajuta aksentti epärealistiseksi.
Sympaattiset päänäyttelijät ja sympaattinen tarina. Mutta kovin kevyt. Sopii katsottavaksi silloin kun ei halua rasittaa aivojaan.
Tälle on tehty ainakin kaksi jatko-osaa ja mä olen tainnut katsoa nekin josku (voihyväluojasentään). Muistaakseni kakkososassa naispääosanäyttelijä oli eri. Kolmannessa leffassa oli jo jäbäkin vaihtunut.
** Minä ja prinssi (The Prince & Me, 2004) Ohjaus: Martha Coolidge. Pääosissa: Julia Stiles, Luke Mably, Miranda Richardson, James Fox, Eliza Bennett.
Snatch on Guy Ritchien toinen ohjaus, joka tuli ulos pari vuotta Puuta, heinää ja muutama vesiperä -elokuvan jälkeen. Snatch on samaa taattua tyyliä kuin Puuta heinää ja myöhemmin tehty RocknRolla. Kaksi viimeksimainittua ovat siis suurimpia suosikkejani Ritchien elokuvista. Kuitenkin muistan nähneeni Snatchin joskus aikoja sitten, eikä siitä jäänyt mitään käteen. Nyt katsoin tämän muistinvirkistykseksi uudestaan.
Snatch on hyvä leffa. Mutta jokin siinä ei uppoa niin hyvin kuin noissa muissa. Ehkä miellyttäviä näyttelijöitä ei ole tarpeeksi. En pidä Brad Pittistä, vaikka onkin ihan hyvä roolissaan. Lennie James ärsyttää. Dennis Farinaa tekisi mieli lyödä. Benicio Del Toro on karsea. Alan Ford on ällöttävä.
Jason Statham, Vinnie Jones ja Jason Flemyng ovat loistavia. Mutta Vinnie Joneskin esittää miltei saman roolin kuin Puuta heinää:ssä.
Eli hyvä leffa, mutta en heti jaksaisi katsoa uudestaan. Edelleen pidän kovasti genrestä, sekä tietysti Ritchie-Vaughnin tyylistä.
Tässäkin siis tuottajana Matthew Vaughn. Piiri pieni pyörii siihen malliin, että jo ihmettelin kun ei näkynyt Dexter Fletheriä.
**** Snatch - Hävyttömät (2000) Ohjaus: Guy Ritchie. Pääosissa: Jason Statham, Brad Pitt, Dennis Farina, Benicio Del Toro, Vinnie Jones, Jason Flemyng, Lennie James.
Waltsu stressaili Cinema Lozenge -blogissaan kirjoittajan anonyymiteetistä ja sen menettämisestä, ja päätyi hienoon ratkaisuun yksinkertaisesti esitellä itsensä. Huomasin ...noirin lähteneen samaan kelkkaan. Ajattelin sitten minäkin jatkaa tätä Ystäväni-kirjan tyyppistä kierrosta. On jotenkin virkistävää, että leffablogeissa puhutaan välillä muustakin kuin leffoista, hah.
Moi, mä olen Tiina. Ikää nyt 31 vuotta. Kirjoittanut leffoista tänne kuuden vuoden ajan. Aluksi minäkin kirjoitin nimimerkillä enkä omalla naamalla. Siitä kaapista tulin ulos jo aikoja sitten ja totesin ettei ketään kiinnosta kirjoittaako tän tyyppistä blogia nimimerkki Maikkulimoikkeli, vaiko rehellisesti Marja Mäntsälästä. Kun ei täällä omia henkilökohtaisia asioita ruodita. Samoin lähipiirissä kaikki tietää, että mulla on leffablogi, eikä niitäkään kiinnosta. Ovat vaan tyytyväisiä kun paasaan leffajutuista kasvotusten vähän vähemmän.
Lähinnä onkin kirjoittajan korvien välissä vaikuttaako tekstiisi ajatus siitä että joku saattaa sen lukea. On toki inhimillistä että se vaikuttaa. Itse en esim. seuraa lukijamääriä, mutta tiedän että niitä on tosi vähän. Joten en tästä blogista juuri stressaa. Sen myötä taso - tai sen puute - vaihtelee.
Enivei, tsemppiä jokaisen leffabloggaajan syksyyn. May the Force be with you!
On tälläkin elokuvalla alkanut jo ikä painaa. Potterit ovat tietysti aina taianomaisia, mutta paras terä on jo tylsynyt näistä vanhemmista. Tämä järjestyksessä toinen Potter-leffa on jo 14 vuotta vanha. Tässä leffassa Harry kohtaa ensimmäistä kertaa mm. Dobbyn ja Lucius Malfoyn, lentää autolla ja kohtaa jättiläiskäärmeen. Sekä tietysti teini-ikäisen Voldemortin.
Aikuisnäyttelijät ovat loistavia. Richard Harris on mahtavan vähäeleinen Dumbledore. Kenneth Branagh on sopivan ärsyttävä Gilderoy Lockhart, vaikka alkuperäiskirjan kuvauksesta päätelleen roolissa pitäisi olla joku komeampi. Robbie Coltrane on loistava, koska suorastaan unohdin että hän esittää yleensä gangsteria. Lapsinäyttelijät sen sijaan vetävät kaikki vähän yli, varsinkin Rupert Grint ilmeillään. Daniel Radcliffe on ärsyttävä. Kuin myös Dobby.
Leffan lopussa Hagridin saamat aplodit oli koskettavaa katsottavaa.
*** Harry Potter ja salaisuuksien kammio (Harry Potter and the Chamber of Secrets, 2002) Ohjaus: Chris Columbus. Pääosissa: Daniel Radcliffe, Rupert Grint, Emma Watson, Richard Harris, Alan Rickman, Kenneth Branagh, Maggie Smith, Tom Felton, Jason Isaacs, Robbie Coltrane, Bonnie Wright, Julie Walters, Mark Williams
Vuorenvalloitus aiheena on ihan kiinnostava ja maisemat ovat kauniita. Leffa kuitenkin etenee turhan hitaasti. Toisinaan huomaa että kuvataan studiossa. Meininki on realistista - mitä nyt huipulla ollaan ilman happimaskeja jotta näyttelijät erottaisi toisistaan.
*** Everest (2015) Ohjaus: Baltasar Kormakur. Pääosissa: Jason Clarke, Josh Brolin, Emily Watson, Jake Gyllenhaal, Michael Kelly, John Hawkes, Elizabeth Debicki, Sam Worthington, Keira Knightley, Robin Wright.
Jäbä on töissä hienostohotellin yörespassa. Hotellin asiakkaasta tulee jäbän yhden yön juttu, ja kun naisen murhaa ammattirikolliset, on jäbän pakko puuttua. Jäbästä tulee brittivakooja.
Ihanaa että Hugh Laurie on pitkästä aikaa pahis. Ihanaa miten Tom Hiddleston on kuin Dressmannin mainoksesta. Ihanaa miten hyviä ovat Olivia Colman ja Tom Hollander. Elizabeth Debicki vetää myös hyvin. Ilahduttavasti sivuroolissa nähdään Tobias Menzies.
Ensimmäinen jakso oli epäkiinnostava. Toinen jakso voitti puolelleen. Siihen nähden miten paljon kahdeksan jakson aikana on aihetta draamaan, hahmot näyttävät tunteitaan todella vähän. Suorastaan tuuletin kun joku vihdoin karjaisi ekan kerran. Liian hillittyä menoa. Se on todella sääli, kun on todella taitavia näyttelijöitä matkassa.
Minisarja perustuu John Le Carrén kirjaan. Ja jaksoja on tosiaan kahdeksan, vaikka nettilähteet väittäisivät mitä.
*** Yövahti (The Night Manager, 2016) Ohjaus: Susanne Bier. Pääosissa: Tom Hiddleston, Hugh Laurie, Olivia Colman, Elizabeth Debicki, Tom Hollander, Tobias Menzies.
Eddie ja Patsy ovat ihan yhtä outoja kuin ennenkin. Tällä kertaa Eddie vahingossa tappaa Kate Mossin.
Mukavaa että kaikki sarjan vanhat näyttelijät on saatu mukaan. Leffassa suorastaan vilisee tunnettuja brittinimiä. Mm. Gwendoline Christie ja Graham Norton esittävät itseään. Pisteet malli David Gandyn kuvasta. Leffa on ihan kiva. Patsy on niin kamala että on jo ihana. Hauskaa miten Joanna Lumley on oikeasti niin hentoääninen ja zen, eikä yhtään tuollainen karmea akka. Lopetus toi mieleen Piukat paikat, mikä oli varmasti tarkoituskin.
*** Todella upeeta -elokuva (Absolutely Fabulous: The Movie, 2016) Ohjaus: Mandie Fletcher. Pääosissa: Jennifer Saunders, Joanna Lumley, Jane Horrocks, Julia Sawalha, Celia Imrie.
Jake Gyllenhaal on outolintu, joka alkaa kuvata työkseen onnettomuuspaikkoja. Kaverin moraalinen kompassi on pahasti vinossa.
Mielenkiintoinen trilleri erittäin mustalla huumorilla. Päähenkilö Lou on karmea tyyppi, eli hahmona erittäin mielenkiintoinen. Ja myös maailmankaikkeuden paskamaisin työnantaja. Gyllis vetää paremmin kuin olisin osannut odottaa. Komediaa tästä ei saa tekemälläkään, mutta mä nauroin monta kertaa ääneen. ("I like to say that if you're seeing me, you're having the worst day of your life." Hah!)
Onneksi mua painostettiin kehoitettiin katsomaan tämä. Muuten olisi jäänyt väliin. Suosittelen eteenpäin.
**** Nightcrawler (2014) Ohjaus: Dan Gilroy. Pääosissa: Jake Gyllenhaal, Rene Russo, Bill Paxton.
Bolt-koira viettää salaisen agentin elämää omistajansa Pennyn kanssa. Taistelussa pahiksia vastaan heillä on käytössään viimeisimmät vempaimet, sekä Boltin supervoimat. Iltaisin Penny lukitsee Boltin sen kotina toimivaan asuntovaunuun. Kun Bolt sattumalta karkaa, sille selviää etteivät supervoimat toimi ulkomaailmassa, ja että Boltin todellisuus onkin ollut vain tv-sarjan kuvaamista. Bolt joutuu opettelemaan tosimaailman tavoille etsiessään tietä takaisin Pennyn luo.
Oon katsonut tämän lukuisia kertoja sukulaislasten kanssa, siis suomeksi puhuttuna. Bolt on joka kerta yllättävän hauska ja loppupuolella yllättävän jännittävä. Sekä paikoin liikuttava. Hauskimpia ovat Boltin uudet ystävät Missy-kissa ja Raivo-hamsteri. Kyllä, hamsteri nimeltä Raivo. Raivo on dubattu hieman epäselvästi, mutta hamsterilla on ehdottomasti leffan hauskimmat replat. Noin 7-vuotiaasta ylöspäin voin suositella tätä koko perheelle.
*** Bolt (2008) Ohjaus: Byron Howard, Chris Williams. Pääosissa (äänet): John Travolta, Miley Cyrus.
Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin tapahtumat ovat takanapäin. Elizabeth (Anna Maxwell Martin) on rouva Darcy ja asuu miehensä (Matthew Rhys) ja poikansa kanssa Pemberleyn kartanossa. Elizabethin sisko ja tämän mies, Lydia ja George Wickham (Jenna Coleman ja Matthew Goode), ovat isäntäväen vastustuksesta huolimatta matkalla Pemberleyyn. Äkkiä herra Wickham onkin epäiltynä murhasta ja rikosmysteeri voi alkaa. Minisarja perustuu P.D. Jamesin kirjaan.
Sekä alkuperäiskirjailija että käsikirjoittajat selvästi tuntevat hahmonsa. Austen-fanille tällaisen katsominen on erittäin miellyttävää. Kukaan näyttelijöistä ei loista. Kuitenkin ainoa varsinainen pettymys on Rebecca Frontin esittämä rouva Bennet, joka on normaalisti hahmoista herkullisin. Kolmiodraamaa tarjoaa tällä kertaa nuori Georgiana Darcy ja loppuratkaisu oli aina yhtä ihanaa katsottavaa. Matthew Goode on ihanimmillaan tosi ihana, joten olisi ollut mukavaa nähdä hänet Mr Darcyna. Huvittavasti sekä Elizabeth että Lydia kutsuivat yhä miehiään sukunimellä. Elizabethin ja Darcyn välinen seksikohtaus yllätti, koska niitä näkee austineissa todella harvoin.
*** Pemberleyn kartanon tragedia (Death Comes to Pemberley, 2013) Ohjaus: Daniel Percival. Pääosissa: Anna Maxwell Martin, Matthew Rhys, Jenna Coleman, Matthew Goode.
Länkkäri joka on liian hidastempoinen ja välillä turhan taiteellinen. Lopussa olisi saanut suurempaakin draamaa aikaan siitä, että rakastettu tapetaan vahingossa, mutta se sivuutettiin nopeasti. Lopussa kaikkien ruumiiden läpikäyminen tuntui oudolta.
Katso jos Michael Fassbender on mielestäsi kuuma (länkkärihahmona). Tai jos haluat nähdä Rory McCannin esittävän jotain muuta kuin The Houndia.
*** Slow West (2015) Ohjaus: John Maclean. Pääosissa: Kodi Smit-McPhee, Michael Fassbender, Rory McCann.
"I was raised to be charming, not sincere." Into the Woods oli musikaalina itselleni ennestään vieras. Ensimmäisen viiden minuutin jälkeen piti pysähtyä tarkistamaan faktat. Kuulosti nimittäin niin Sweeney Toddilta, että kuten arvelinkin, tämäkin on Steven Sondheimin säveltämä ja sanoittama! Sondheim tunnetaan myös West Side Storyn sanoittajana.
Tarina yhdistää mielenkiintoisesti tutut sadut, sekä paljastaa mitä tapahtui muka-onnellisen lopun jälkeen. Tarinan tietysti olettaa loppuvan siihen perinteiseen kohtaan, mutta monta juonenkäännettä löytyy toisesta näytöksestä.
Kaikki näyttelijät hoitavat hommansa mallikkaasti. Oli kiva kuulla Emily Bluntin laulavan, se oli itselleni uutta.
Porukan ainoat myötähäpeää herättävät ovat Johnny Depp ja Chris Pine. Deppin esittämä susi näyttää pukeutuneen halpaan naamiaisasuun. Roolinsa on onneksi pieni. Pinen esittämä prinssi on toki tarkoituksella koominen ja ärsyttävä, mutta Pine tuntuu suoraan kesäteatterista repäistyltä. Plus se tukka on hirveä.
Lucy Punchin näkeminen ilahduttaa aina. Meryl Streepin erinomaisuudesta en ole vakuuttunut edelleenkään. Lapsinäyttelijät ovat hyviä. Jos mietit mistä Tähkäpäätä esittävä Mackenzie Mauzy on tuttu, niin hän oli Phoebe Kauniissa ja rohkeissa.
Musiikki ja sanoitukset ovat taattua Sondheimia. Siis nerokkaita. Tykkäsin teoksesta ja toteutuksesta. Tämä olisi mielenkiintoista päästä näkemään teatterilavalla.
Mielenkiintoinen fakta: Perinteisesti Into the Woodsissa sama näyttelijä tekee kaksoisroolin esittäen sekä sutta että Tuhkimon prinssiä - molempiin hahmoihin pätee se, ettei hän pysty hillitsemään halujaan.
***** Into the Woods (2014) Ohjaus: Rob Marshall. Pääosissa: Anna Kendrick, James Corden, Emily Blunt, Meryl Streep, Chris Pine, Tracey Ullman, Christine Baranski, Lucy Punch, Johnny Depp, Mackenzie Mauzy.
Tyttö rakastuu ja muuttaa uuden aviomiehensä kotiin. Ja näkee siinä sivussa kummituksia.
En pidä edelleenkään Mia Wasikowskasta. Charlie Hunnam tuntuu eksyneen väärään leffaan. Tom Hiddleston on hyvä. Jessica Chastain on loooistava.
Wasikowskalla, Hiddlestonilla ja Chastainilla tuntuu olevan kisa siitä, kenellä on tässä leffassa rumin tukka. Voittaja on kuitenkin Mia Wasikowska, joka onnistuu näyttämään toisinaan Albus Dumbledorelta.
Kummitukset ovat karseudessaan naurettavia. Kamala talo on hienosti yksi talon vahvoista hahmoista. Pidin kovasti Hiddlestonin ja Chastainin esittämästä sisarusparista. Itsehän olisin kirjoittanut heidän loppuratkaisunsa toisin; olisivat voineet lahdata sen blondin. Mutta hyvä ettei leffassa sentään ihan kaikki loppunut onnellisesti.
*** Crimson Peak (2015) Ohjaus: Guillermo del Toro. Pääosissa: Mia Wasikowska, Tom Hiddleston, Jessica Chastain, Charlie Hunnam, Burn Gorman.
Leffa kokoaa yhteen liudan DC:n pahiksia. Tarinaa ei elokuvassa ole juurikaan, eikä kerronnallisesti loisteta. Raina kulkee vahvasti hahmojen varassa.
Vaikka pääpahis-noita on yliluonnollisuudessaan jopa naurettava, ja voi vain ihmetellä miksi Cara Delevingne on siihen rooliin castattu, olen valmis antamaan sen anteeksi. Viihdyin Gotham Cityn tyyppien parissa hyvin. Herkullisia hahmoja. Varsinkin kun vihdoin on saatu Jokeri ja Harley Quinn samaan elokuvaan, on se suorastaan mannaa sielulle. Lisäksi plussana ehdottomasti se, että Joel Kinnamanin esittämä Rick Flag on tosi kuuma. Jai Courtney on hauska. Will Smith on loistava näyttelijä. Margot Robbie ja Jared Leto ovat molemmat hyviä.
Ben Affleck oli onneksi tässä leffassa vain vähän näkyvissä. Mielestäni hän on Bruce Waynena eksynyt vääriin saappaisiin. Batman vs. Supermania en ole vielä suostunut katsomaan. Koska Nolanin trilogia, koska Affleck Batmanina, koska Zach Snyder. Onneksi Suicide Squadissa Snyder ei istu ohjaajan pallilla.
Leffalla on myös paljon hienoa promomateriaalia:
**** Suicide Squad (2016) Ohjaus: David Ayer. Pääosissa: Will Smith, Margot Robbie, Jared Leto, Joel Kinnaman, Viola Davis, Jai Courtney, Cara Delevingne, Scott Eastwood, Ben Affleck.
Rachel ja Darcy on ollu bestiksii aina, ja nyt Darcy on menossa naimisiin Dexin kanssa, mut Rachel ehkä vähän tykkäis Dexistä, eikä Dexistä meinaa ottaa selvää et kenestä se tykkää.
Kyseessä siis romanttinen draama. Bestiksinä nähtävät Ginnifer Goodwin ja Kate Hudson ovat huippuhyviä. Hudsonin esittämä Darcy on itsekäs ämmä, olematta kuitenkaan yksipuolinen hahmo. Hudson luo Darcyn erittäin hienosti. Colin Egglesfield on söpö Dexinä. John Krasinski on sympaattinen, Ashley Williams on hauska. Steve Howeyn hahmo on karsea, mutta jätkä istuu rooliinsa. Pidän tästä porukasta.
Vaikka tarina on loppujen lopuksi jahkaamista siitä kuka haluaa olla kenen kanssa, loistavat henkilökemiat ja loistavat näyttelijät tekevät tästä mielenkiintoisen elokuvan. Siitäkin huolimatta että Ginnifer Goodwinin tukka näyttää koko ajan peruukilta.
**** Rakkaus lainassa (Something Borrowed, 2011) Ohjaus: Luke Greenfield. Pääosissa: Ginnifer Goodwin, Kate Hudson, Colin Egglesfield, John Krasinski, Steve Howey, Ashley Williams.
Tämä elokuva on malliesimerkki siitä miksi katson elokuvia. Koska aina toisinaan, kymmenien roskaelokuvien ja satojen tuhlattujen tuntien jälkeen, sieltä seasta löytyy timantti. Elokuva jonka näkeminen on rakkautta ensi-silmäyksellä. Siksi.
Sitten hiljalleen asiaan.
"For a special agent, you're not having a very special day, are you?"
Kylmän sodan aikaan Napoleon Solo (Henry Cavill) on amerikkalainen vakooja ja Illya Kuryakin (Armie Hammer) venäläinen vakooja. Vaikka ovat juuri yrittäneet laittaa toisensa hengiltä, he joutuvat yhteisen hyvän nimissä tekemään yhteistyötä. Ydinpommi pitäisi saada pois italialaisilta pahiksilta ja samalla yrittää pitää turvassa viehättävä saksalainen autokorjaaja Gaby Teller (Alicia Vikander), joka auttaa heitä pääsemään italialaisten kannoille.
Ensin vähän asian vierestä:
Siihen nähden miten paljon oon viime viikkoina katsonut elokuvia ja tv-sarjoja ja ties mitä neitimarpleja, oon kirjoittanut niistä blogiin hämmästyttävän vähän. Yksi syy tähän on se, että mitä parempi leffa, sitä vaikeampi siitä on kirjoittaa. The Man from U.N.C.L.E. on tästä hyvä esimerkki.
Guy Ritchie on suosikkiohjaajieni top 2:ssa (yhdessä Matthew Vaughnin kanssa). Kävin pitkästä aikaa kivijalkavuokraamossa ja halusin katsoa leffan, jonka parissa ei tarvitsisi juuri ajatella. Silmiin osui The Man from U.N.C.L.E. Uskomatonta että minun piti lukea takakansi, jotta kävi ilmi että kyseessä on Ritchien ohjaus! Miten mulla on mennyt tää fakta ohi!? Enivei, leffavalinta oli sillä tehty.
TMFU tuli ulos samaan syssyyn kuin uusi jamesbond ja uusi missionimpossible, sekä Matthew Vaughnin ohjaama Kingsman. Niinpä TMFU päätettiin alkuperäisen tv-sarjan tavoin sijoittaa 1960-luvulle, jotta erotuttaisiin joukosta. Erittäin hyvä ratkaisu. 60-luvun tyyli autoineen, vaatteineen ja vakoilukalustoineen toimii yhtenä hienona elementtinä elokuvassa. Kuten myös upeat kuvauspaikat mm. Roomassa ja Napolissa.
Pääosia esittävät Henry Cavill, Armie Hammer ja Alicia Vikander ovat l o i s t a v i a.
Napoleon Solon rooliin on ennen Cavillia kaavailtu Tom Cruisea ja ties ketä, mutta luojan kiitos mielummin näin. Solo on karismaattinen, itsevarma, hillityn tyylikäs ja todellinen naistenmies. Cavillin matala ääni ja jykevä leuka sopivat rooliin täydellisesti.
Illya Kuryakin on Solon tavoin superhyvä vakooja, mutta raivokkaammalla tavalla. Illya menettää hermonsa helposti ja purkaa tunnetilansa fyysisesti - yleensä heittelemällä tavaroita ja paiskomalla huonekaluja. Tai hakkaamalla hänen tielleen osuvat italialaiset snobit, jotka sattuvat vittuilemaan väärälle kaverille. Armie Hammerin isosta koosta otetaan onnistuneesti irti monta vitsiä.
Kyseessä on ensimmäinen näkemäni roolisuoritus Alicia Vikanderilta. Hän on luonteva Gaby Tellerinä. Ne puvut ja hiukset ja hatut ja korvikset ja aurinkolasit, ah! Gaby on hurmaava. Hugh Grantin hahmon sanoja lainaten: "We are all very fond of Gaby."
Lisäksi ja ennen kaikkea pääkolmikko pelaa upeasti yhteen. Siinä mielessä roolitus on tehty aivan nappiin. Uskomatonta että esimerkiksi Henry Cavill ja Armie Hammer ovat tutustuneet toisiinsa vasta tämän elokuvan myötä. Solosta ja Illyasta muodostuu leffan edetessä loistava tiimi, jota Gaby täydentää söpösti.
Pääpahiksen roolissa nähdään Elizabeth Debicki. Hahmonsa on kuin kissamainen versio Cruella De Vilistä. Vaatteet ja meikit ovat upeita. Jos tästä leffasta pitäisi valita kenellä on upein look, en varmaankaan osaisi valita. Debicki olisi ehdottomasti kärkipäässä. Roolisuorituksesta täydet pisteet.
Loput ovat lähinnä tukevia rooleja. Hugh Grantin roolikin jää lopulta pieneksi. Jared Harris oli myös Ritchien edellisessä ohjauksessa, eli jälkimmäisessä Sherlock Holmes -elokuvassa. David Beckham tekee yhden replan mittaisen cameon.
Harris vetää tällä kertaa jenkkiaksentilla ja tässä leffassa harva puhuukaan omalla aksentillaan. Brittinäyttelijä Henry Cavill esittää amerikkalaista, amerikkalainen Armie Hammer venäläistä, ruotsalainen Alicia Vikander saksalaista. Ylipäätään kaikki näyttelijät handlaavat feikkiaksenttinsa hyvin. Yksikään ei särähtänyt korvaan.
TMFU on toimintakomedia. Huumori on Ritchien tyyliin hienovaraista ja mustaa. Tyyliin joku palaa vahingossa kuoliaaksi sillä aikaa kun päähahmot juttelevat. Minä nauroin katketakseni jo ensikatselulla kohtaukselle, jossa Solo keskittyy syömiseen vaikka Illya meinaa hukkua, samalla kun taustalla soi mitä romanttisin musiikki. Myös tarantinomaisen keltaiset tekstitykset milloin missäkin kohtaa kuvaruutua ovat mahtava yksityiskohta. Elokuvauksesta postasinkin jo aiemmin. Täydet pisteet annan myös lyhyistä takaumista, joilla katsojalle kerrotaankin tapahtumat epäkronologisessa järjestyksessä, juuri kun ehtii miettiä että "mitäs tässä nyt siis tapahtui".
Monessa kohtaa musiikki luo komiikan. Kappalevalinnat ovat loistavia. Samoin ratkaisut, joissa musiikki katkeaa näyttelijän eleeseen, tai äänet alkavat kuulua vasta kun joku hahmoista avaa ikkunan tms. Tässä suosikkini soundtrackilta:
Btw, mielenkiintoista on että Spotifysta löytyy ohjaaja-Ritchien inspiraationa toiminut soittolista, kun haet käyttäjää nimeltä Guy Ritchie. :)
Tätä elokuvaa varten Ritchie on kuulemma hakenut vaikutteita myös elokuvastaButch ja Kid - auringonlaskun ratsastajat. Että ei sinänsä mikään ihme että tykkäsin tästäkin.
Katsoin TMFU:n viikon aikana noin neljä-viisi kertaa. Niiiin paljon siihen siis ihastuin. Se on viihdyttävä, mielenkiintoinen ja todella hauska. Gaby on herttainen ja pojat ihania. Varsinkin Illya ihastuessaan Gabyyn. Siis oikeesti, olisihan niiden pitänyt pussata.
Ja siis oikeesti #2: Armie Hammer on niin söpö, että voisin ottaa hänet lemmikiksi. Ja vaikka oonkin siihen jo tottunut, on edelleen uskomatonta että jonkun nimi on oikeasti Armie Hammer. Vaikka onhan sanomattakin selvää ettei kukaan keksi itselleen noin dorkaa taiteilijanimeä. (Armie on siis lempinimi nimestä Armand. Sekin vielä.)
Jos jotain negatiivista elokuvasta yrittäisin löytää, niin sen tylsän puheen olisi voinut jättää pois. Siis sen missä Gabyn Rudy-setä kertoo taustastaan valokuva-albumin äärellä.
Mä niiiin rukoilen kaikilta elokuvamaailman jumalilta, että Guy Ritchie päättää tehdä tälle jatko-osan.
Mikäli jäi jotenkin epäselväksi, niin kyllä, annan tälle elokuvalle täydet viisi tähteä. Kiitos ja kumarrus.
***** The Man from U.N.C.L.E. (2015) Ohjaus: Guy Ritchie. Pääosissa: Henry Cavill, Armie Hammer, Alicia Vikander, Elizabeth Debicki, Hugh Grant, Jared Harris.
