Blue Jasmine (2013)

Yläluokkaisen Jasminen (Cate Blanchett) elämä menee mönkään ja hän muuttaa siskonsa (Sally Hawkins) luo opettelemaan elämästä selviytymistä.

Pääosanaiset ovat loistavia. Varsinkin Blanchett pääsee todella näyttämään osaamistaan. Alec Baldwin sopii hienostorikollisen rooliin hyvin. Peter Sarsgaardilla on karsea tukka ja Bobby Cannavale on karsea muuten vaan.

Hyviä näyttelijäsuorituksia muttei suurta tarinaa.

***
Blue Jasmine (2013)
Ohjaus: Woody Allen.
Pääosissa: Cate Blanchett, Sally Hawkins, Alec Baldwin, Peter Sarsgaard, Bobby Cannavale, Louis C.K.

Rakastunut bestman (2008)

Patrick Dempsey rakastuu parhaaseen ystäväänsä Michelle Monaghaniin siinä vaiheessa, kun tämä on menossa naimisiin toisen miehen kanssa.

Perinteistä romcomia, jossa Dempsey ja Monaghan ovat semisöpöjä yhdessä, joskaan eivät aina kovin luontevia. Dempsey esittää jätkää, joka on tienannut omaisuuden kahvimukien ympärille laitettavilla pahvisuojuksilla.

Itsekseni mietin, että jos kilpakosija (Kevin McKidd) on pitkä, komea, upporikas, multitalentti, perheensä ainoa poika, kotiseudullaan korkeasti arvostettu ja kaiken lisäksi herttua, niin miksi helvetissä se on sinkku!?

Mistä lähtien on ollut ihan ookoo, että rintsikat kuuluvat asuun näkymällä mekon alta?

***
Rakastunut bestman (Made of Honor, 2008)
Ohjaus: Paul Weiland.
Pääosissa: Patrick Dempsey, Michelle Monaghan, Kevin McKidd, Sydney Pollack, Chris Messina, Busy Philipps.

A Late Quartet (2012)

Huippusuosittu jousikvartetti alkaa hajoilla liitoksistaan, kun yksi jäsenistä sairastuu.

Tarina yllättää ihmissuhdekäänteillään ja näyttelijät ovat miellyttäviä. Näin klassisen musiikin ammattilaisena ajattelin, etteivät muusikot oikeasti suhtaudu noin tunteikkaasti työasioihin. Mutta sitten tajusin, että valitettavasti juuri niin jotkut oikeasti tekevät. Tappelevat jostain ykkösviulistin paikasta.

Mulla kesti vähän aikaa tajuta, että tässä se kvartetti on ilmeisesti niiden päätyö. Ovat niin suuria staroja. Siihen viitekehykseen nähden tuntui oudolta, että Daniel (Mark Ivanir) lisäksi valmisti viuluja (tai ainakin jousia?). Ihan niin kuin tuollaisilla olisi aikaa perehtyä soitinrakennukseen. (Tai mistäs minä mitään tiedän, en ole viulisti.)

Upea kuva!

Tällä kertaa annan täydet pisteet ja iiiison hatunnoston siitä, miten aidolta näyttelijöiden soittaminen näytti. (Taas pääsen tähän mun lempiaiheeseen, heh.) Oikeastihan musiikit (tietysti) soitti elokuvaa varten joku muu, mutta kerrankin se oli saatu näyttämään aidolta. Ja soittamista näytettiin paljon ja teoksen monia erilaisia osia. Ei siis suinkaan menty siitä mistä aita oli matalin. Mahtavaa!
   Oon soittanut itsekin joskus kauan sitten alttoviulua ja ainoa "virhe" jonka bongasin oli se, että jousikäden olkapää nousi välillä turhan ylös, joten se jos mikä on todella pientä. Ja no, ehkä noinkaan kokeneet muusikot eivät päättäisi luopua nuoteista kesken keikan.
 
Sellisti Nina Leen lähinnä arvasin oikeaksi muusikoksi. Muuten soittamisensa fyysinen elekieli olisi saattanut vaikuttaa ylinäyttelemiseltä, heh.

Näyttelijöiden ikäerot oli pakko tarkistaa, kun Peter (Christopher Walken) moneen kertaan mainitsi olevansa 30 vuotta muita vanhempi. Walken on syntynyt 1943, Catherine Keener 1959, Philip Seymour Hoffman 1967 ja Mark Ivanir 1968. Eli Walken on todellisuudessa vain 16 vuotta vanhempi Keeneriä ja 25-26 vuotta noita muita. Ja kun Alexandra (Imogen Poots) sitten alkaa vehdata Danielin kanssa, niin mainittakoon että Pootsilla ja Ivanirilla on ikäeroa 21 vuotta.

Mielenkiintoinen fakta: Elokuvassa Parkinsonin tautia sairastavia esittävät henkilöt olivat sitä oikeastikin, nimittäin Brooklyn Parkinson Group. Jälleen, nostan hattua.

****
A Late Quartet (2012)
Ohjaus: Yaron Zilberman.
Pääosissa: Catherine Keener, Philip Seymour Hoffman, Mark Ivanir, Christopher Walken, Imogen Poots.

007 Spectre (2015)

Uusimmassa Bond-leffassa edellisten kolmen elokuvan pahikset ja heidän tekemänsä murhat nivoutuvat Spectre-salajärjestön tekosiksi, pääjehunaan Christoph Waltz.

Heti alun meksikolaisesta Kuolleiden päivästä lähtien meno on takuuvarmaa Bondia. Viihdyin leffan parissa alusta loppuun. Toki lopussa päädyttiin siihen moraaliseen dilemmaan, että tappaako James Bond aseettoman miehen vaikka tämä olisi millainen asshole tahansa.

Daniel Craig toimii pääroolissa kuin saksalaisen junan vessa. Léa Seydoux on Craigin Bond-leffojen tähänastisista Bond-tytöistä paras, ehdottomasti. Sivuroolit on roolitettu oikein toimivasti, vaikka en voi sietää Andrew Scottia. Monica Belucci on kuuma sukkanauhoissaan. En tykkää Christoph Waltzista, joka on jumittunut esittämään pahiksia ja on niissä rooleissa aina samanlainen. Jesper Christensen on mahtava näyttelijä. Tykkään kovasti Ralph Fiennesin esittämästä Mallorysta.

Mendesillä on selvästikin silmää kauneudelle. Kauniita kaupunkimaisemia nähtiin moneen kertaan. Tämä on myös vahvasti Lontoo-elokuva.

****
007 Spectre (Spectre, 2015)
Ohjaus: Sam Mendes.
Pääosissa: Daniel Craig, Léa Seydoux, Ralph Fiennes, Christoph Waltz, Naomie Harris, Dave Bautista, Ben Whishaw, Andrew Scott, Rory Kinnear, Monica Belucci, Jesper Christensen.

Nälkäpeli: Matkijanärhi, osa 2 (2015)

Kirjasarjaan perustuva leffasarja on viimein saanut päätöksensä ja valitettavasti viimeinen osa ei tehnyt vaikutusta. Ainoastaan se viemärikohtaus oli jännittävä. Muistan jo kirjaa lukiessani pitäneeni päätöstä tylsänä - sitä miten Katniss (Jennifer Lawrence) viettää kaiken kokemansa jälkeen rauhallista kotielämää. Presidentti Snow'n (Donald Sutherland) kuolemaa olisi voitu käsitellä enemmänkin.

Viimeinen leffa on pääosin sotaelokuva. Katniss on ehkä entistäkin yksi-ilmeisempi eikä osaa päättää kumman jätkän haluaa. Viimeisen kirjan olisi ehkä voinut tiivistää yhdeksi elokuvaksi, kahden sijasta.

Elokuva sai Suomen ensi-iltansa muutama viikko sitten. Ööh, milloin tää on oikein kuvattu, kun Philip Seymour Hoffaman kuoli jo helmikuussa 2014?!

**
Nälkäpeli: Matkijanärhi, osa 2 (The Hunger Games: Mockingjay - Part 2, 2015)
Ohjaus: Francis Lawrence.
Pääosissa: Jennifer Lawrence, Liam Hemsworth, Josh Hutcherson, Woody Harrelson, Donald Sutherland, Julianne Moore, Philip Seymour Hoffman, Jena Malone, Elizabeth Banks, Jeffrey Wright, Natalie Dormer.

---
Muita sarjasta arvosteltuja:
Nälkäpeli: Vihan liekit (2013)

The Trip (2010)

Steve Coogan ja Rob Brydon esittävät itseään tässä tositeeveenomaisesti tehdyssä komediassa, jossa he lähtevät kiertämään Englannin ravintoloita tehdäkseen näistä arvosteluita. Samalla ruoditaan miesten henkilökohtaista elämää. Suurin osa leffan komediasta perustuu kahden nerokkaan koomikon väliseen sanailuun ja tietysti imitointiin.

Samalla idella jäbät ovat sittemmin tehneet leffan JA tv-sarjan The Trip to Italy.

***
The Trip (2010)
Ohjaus: Michael Winterbottom.
Pääosissa: Steve Coogan, Rob Brydon.

Kommenteista

Jostain ihmeen syystä en pysty kommentoimaan Bloggeriin ollenkaan. En siis mihinkään Bloggerin blogiin, en edes tähän omaani. Joten kiitos kommenteistanne nyt sitten tätä kautta. Vastaisin kun pystyisin.

Sattuisiko joku tietämään ongelmaan jotain lääkettä?

Skyfall (2012)

Casino Royalen ja Quantum of Solacen jälkeen Daniel Craigin tähdittämät Bond-elokuvat pääsevät Skyfallin myötä hiljalleen takaisin vanhoihin uomiinsa. Mukaan saadaan Q ja Moneypenny. Molemmat on lisäksi roolitettu hyvin. Q nuorena tekniikkanörttinä (Ben Whishaw) on ihan oivaltava veto. Naomie Harris on tosi hyvä roolissaan, vaikka joskus leffan ilmestymisen alla oon varmasti naputtanut siitä että Moneypenny on vaihtanut ihonväriä. Mukavaa myös että hahmolle annetaan taustatarina.

Javier Bardem on ällöttävä pääpahis, enkä juurikaan haluaisi katsoa häntä. Se blondattu tukka... yök. Daniel Craig ja Judi Dench ovat hyviä kuten aina. Yksi suurimmista valopilkuista on Ralph Fiennes. Ilahduin kovasti siitä, ettei hahmonsa ollutkaan asshole, kuten aluksi vihjailtiin. Myös hahmon loppuratkaisu on hyvä. Albert Finneytä en tunnistanut. Helen McCrory oli kiva ylläri pienessä roolissaan. Rory Kinnear peesaa hienosti. Bérénice Marlohen esittämä misukka oli täysin turha hahmo.

Loppupuolella leffasta tuli vähän turhan hidas. Skyfall on vielä kohtalokkaampi kuin Craigin aiemmat bondit. Nykyisin oon sitä mieltä, että Adelen tunnusbiisi on upea. Sam Mendes on luonut visuaalisesti hienon elokuvan.

***
Skyfall (2012)
Ohjaus: Sam Mendes.
Pääosissa: Daniel Craig, Judi Dench, Ralph Fiennes, Javier Bardem, Naomie Harris, Ben Whishaw, Albert Finney, Rory Kinnear, Ola Rapace, Helen McCrory, Bérénice Marlohe.

Spy - vakoojan asussa (2015)

"You look like a flute player in a wedding band!"

Jos en ihan vielä aiemmin, niin viimeistään nyt olen rakastunut Melissa McCarthyyn. Aivan mahtava näyttelijä! Spy on sen verran virkistävä pläjäys, että tuntuu kuin en olisi katsonut hauskoja komedioita aikoihin - mikä ei tietenkään pidä paikkansa.

Melissa McCarthy on aivan loistava pääroolissa. McCarthyn leffojen joukossa Spysta tuli heti suosikkini, yhdessä Väärät paperit leffan kanssa. Rose Byrnestä en ole aiemmin perustanut, mutta tässä hän on ehkä parhaassa roolissaan ikinä. Jude Law on sopivan ällöttävä, toki siltikin vain ällöttävä. Jason Statham korostaa ylinäyttelemisellä että nyt on kyseessä komedia, mutta hahmonsa on hauska ja jätkällä on leffan hauskimmat repliikit. Allison Janney on upea näyttelijä ja hahmonsa niin varma että on jo aavistuksen tylsä. Suureksi ilokseni leffassa nähdään brittikoomikko Miranda Hart, jonka Miranda-sarjaa oon joskus telkkarista nähnyt jonkun pätkän. Bobby Cannavalesta - sori vaan - tulee väistämättä aina mieleen se, että hän oli Sinkkuelämää-sarjassa se mies jolla oli pahanmakuista spermaa.

Leffa oli ehkä hitusen liian pitkä. Kun suuri osa hauskuudesta perustuu nokkelaan dialogiin ja päänaukomiseen, olisi osan siitä voinut jättää leikkaamon lattialle. Vaikkapa sen, kun Melissa McCarthy vittuilee Rose Byrnen ainoalle henkiin jääneelle turvamiehelle.

Elokuva oli myös yllättävän roisi. Tyyliin toki sopi kaikki se kiroilu ja väkivalta, mutta kieltämättä yllätyin kun yhtäkkiä näytettiin täydessä valmiudessa seisovaa penistä, ja monta kertaa. Veikkaan ikärajan olevan Jenkkilässä aikamoisen korkea... Vaan eipä tämä mikään koko perheen elokuva yritä ollakaan. Onneksi. ;)

****
Spy - vakoojan asussa (2015)
Ohjaus: Paul Feig.
Pääosissa: Melissa McCarthy, Jason Statham, Rose Byrne, Jude Law, Miranda Hart, Allison Janney, Bobby Cannavale, Peter Serafinowicz.

Super Size Me (2004)

Tämä on se McDonald's-ruuan parjausdokkari, josta kaikki tietävät Morgan Spurlockin. Mies syö kuukauden ajan pelkästään McDonald'sin ruokaa ja alkaa sen seurauksena menettää terveytensä.

Mielenkiintoinen aihe ja kokeilu. Opettavainen dokumentti. Täytyy nostaa hattua sille, miten kokonaisvaltaisesti ja rehellisesti Spurlock heittäytyy, sillä dokkarissa kerrotaan avoimesti niin huonovointisuudesta kuin erektiohäiriöistä. Toki turhaa vastakohtaisuutta luodaan sillä, että Spurlockin tyttöystävä on vegaanikokki.

***
Super Size Me (2004)
Ohjaus ja pääosassa: Morgan Spurlock.

The Greatest Movie Ever Sold (2011)

Morgan Spurlock etsii sponsoreita dokumentilleen, jossa kerrotaan miten elokuvasponsorointi toimii, ja tekee samalla kyseistä dokumenttia. Hauskasti toteutettu. Spurlock laittaa itsensä hienosti likoon.

***
The Greatest Movie Ever Sold (2011)
Ohjaus: Morgan Spurlock.

Paljastavat valheet, 2. kausi (2010)

Sarjan toisella kaudella panokset tuntuvat kovenevan ja Lightman (Tim Roth) on sekopäisempi kuin koskaan. Heti aloistujaksosta lähtien meno muuttuu mielenkiintoisemmaksi. Monia jännittäviä juonenkäänteitä nähdään matkan varrella.

Ei sillä, että muutkaan näyttelijät olisivat mitenkään huonoja, mutta Tim Roth ja Kelli Williams ovat loistavia. Roth varastaa show'n pääsääntöisesti omiin nimiinsä. Myös Roth ja tytärtään esittävä Hayley McFarland ovat mahtavia yhdessä.

Kausi on kuitenkin liian pitkä (22 jaksoa) ja lähinnä odottaa päätyvätkö Lightman ja Foster (Kelli Williams) yhteen vai ei. Kaksikymmentäkaksi jaksoa kahlattuani en jaksa nyt katsoa sarjaa tämän pidemmälle.

****
Paljastavat valheet, 1. kausi (Lie to Me, 2010)
Creator: Samuel Baum.
Pääosissa: Tim Roth, Kelli Williams, Monica Raymund, Brendan Hines, Hayley McFarland, Tim Guinee, Jennifer Beals, Mekhi Phifer, 

Mansome (2012)

Elämäni ensimmäinen koskaan katsomani Morgan Spurlock -dokumentti. Miehisyydestä, parran kasvusta ja siitä millainen miehen rooli on nykypäivänä. Ihan viihdyttävää katsottavaa, mutta eihän aihe juuri meikäläistä koskettanut. Jason Batemanin ja Will Arnetin hauskaa sanailua olisi voinut olla enemmänkin. Siitä voisivat tehdä ihan oman leffan.

**
Mansome (2012)
Ohjaus: Morgan Spurlock.
Pääosissa: Jason Bateman, Will Arnet, Morgan Spurlock.

Paljastavat valheet, 1. kausi (2009)

Lightman Group on firma petostutkijoita, tiedemiehiä jotka tunnistavat milloin joku valehtelee. Porukkaa vetää omalaatuinen tohtori Cal Lightman (Tim Roth).

Joskus muinoin sarja tuli telkkarista, mutta en joutanut seuraamaan. Nyt hotkaisin ekan kauden (13 jaksoa).

Periaatteessa sarjan rakenne etenee perinteiseen poliisisarjojen tyyliin. Joka jaksossa selvitetään tapaus tai pari. Siinä sivussa seurataan päähenkilöiden yksityiselämän käänteitä. Lightman Groupin porukka ei kuitenkaan ole poliiseja tai muitakaan viranomaisia vaan tiedemiehiä, joten ratkottavien ongelmien skaala on paljon laajempi kuin vain rikokset. On yrityshuijauksia, petoksia ja jokunen ihmissuhdesotkukin.
 
Mielenkiintoista myös nähdä pääosassa vaihteeksi boheemi nero, jolla kuitenkin on rahaa. Nimittäin puitteista päätellen Lightman Groupilla menee ihan kivasti. Siitä huolimatta ettei Cal Lightman suinkaan ole mikään Hercule Poirotin kaltainen kohtelias pukumies, vaan enemmän Sherlock Holmesin tyyppiä. Eli ei siis välitä paskaakaan siitä mitä muut hänestä ajattelevat. Parilla lauseella viitataan Lightmanin menneisyyteen, eli ensimmäiset fyffet on ilmeisesti tehty pokeripöydässä.

Tim Roth on hyvä pääroolissa ja Dr Lightman on käsikirjoitettukin sarjan mielenkiintoisimmaksi ja herkullisimmaksi hahmoksi. Kaikki yllättävimmät käänteet tulivat siltä taholta. Diggaan. Sidekickin eli Gillian Fosterin roolissa nähtävä Kelli Williams on sympaattinen jälleen kerran. Brendan Hines on söpö suorasukaisen seminörtin roolissa. Monica Raymund esittää firmaan uutena palkattavaa Torresia ja on vähän ärsyttävä. Lisäksi Lightman on sen verran vittumainen pomo, että todellisuudessa Torres olisi varmaan lähtenyt vetämään jo aikaa sitten. Lightmanin tytärtä esittävä Hayley McFarland on söpö ja pelaa tv-isänsä kanssa loistavasti yhteen.
 
Porukkaa täydentää mm. Fosterin miestä Alecia esittävä Tim Guinee. Alecin mahdollinen uskottomuus oli mielenkiintoinen sivujuoni, jossa oli hyvä loppuratkaisu. Kauden loppua kohti Alecia alettiin selvästi kirjoittaa ulos sarjasta.

Kauden edetessä mukaan menoon ilmestyy odotetusti myös Lightmanin ex-vaimo, jota esittää Jennifer Beals. Beals on nätti kuin mikä, mutta on vaikea kuvitella häntä Tim Rothin vaimoksi. Lisäksi tässä on taas se, että jos noilla kerran synkkaa noin hyvin, niin miksi ne sitten on eronnu?? Mutta luojan kiitos muija kirjoitetaan kohti uloskäyntiä viimeisessä jaksossa. Koska Beals ei vaan sovi ryhmäkemiaan.
   Toki tämä toteutettiin ontuvasti siten, että Lightmanin tytär muuttaa yhtäkkiä mieltään sen suhteen, kenen kanssa haluaisi iskänsä päätyvän yhteen. Noin jaksossa 10 tyttö petaa puheissaan sitä, miten hyvin äiskä ja iskä viihtyy yhdessä. Seuraavassa jaksossa mimmi mainitsee miten paljon kivempaa iskällä onkin Fosterin kanssa kuin äiskän kanssa. Mutta annan sen anteeksi, koska alettiin siis vihjailla että "Lightman ja Foster ne yhteen soppii...".

Loppupuolella mukaan menoon tulee FBI-agentti Raynolds eli näyttelijä Mekhi Phifer, joka on sympaattinen näyttelijä sympaattisessa roolissa. Häntä varmasti siis nähdään sarjan edetessäkin.

Sivurooleissa nähdään paljon tuttuja kasvoja. Oli mielenkiintoista nähdä Daniel Sunjata esittämässä pahista.

Paljastavat valheet on hyvää viihdettä, joka ei vaadi juuri ylimääräistä ajatustyötä. Katson lisää mielelläni. Voi johtua siitä, että ykköskautta tuijottaessani olin kipeänä, mutta annan tälle silti vain kolme tähteä. Koska se fiilis jäi kauden päättyessä.

***
Paljastavat valheet, 1. kausi (Lie to Me, 2009)
Creator: Samuel Baum.
Pääosissa: Tim Roth, Kelli Williams, Monica Raymund, Brendan Hines, Hayley McFarland, Tim Guinee, Jennifer Beals, Mekhi Phifer, Daniel Sunjata.

Haute cuisine - mestari keittiössä (2012)

Hortense (Catherine Frot) on kokkina Etelämantereen tutkimusasemalla. Kaikki tietävät hänen työskennelleen aikaisemmin Ranskan presidentille. Takaumina kerrotaan kuinka siinä sitten kävi.

Leffa joka kertoo ja kertoo, muttei lopulta kerro yhtään mistään. Vähän enemmän ois saanu olla draamaa. Hyvää ruokaa tehdään läpi elokuvan, että kannattaa ottaa hyvät eväät tämän leffan katsomiseen.

**
Haute cuisine - mestari keittiössä (Les saveurs du Palais, 2012)
Ohjaus: Christian Vincent.
Pääosissa: Catherine Frot, Arthur Dupont.

Kasvattitytön tarina (1999)

Jane Austenin kirjaan perustuva filmatisointi Fanny Pricesta (Frances O'Connor), joka otetaan köyhästä perheestään kasvattilapseksi rikkaan tädin luo. Lopulta Fanny rakastuu serkkuunsa Edmundiin (Jonny Lee Miller).

Vika on ehkä tarinassa tai sitten vain näyttelijävalinnoissa. Oon nähnyt Kasvattitytön tarinasta kaksi versiota, eikä sykähdytä. (Toisessa Billie Piper ja Blake Ritson.) Tähän versioon on otettu myös oudon komediallisia elementtejä.

Fanny on munaton ja Edmund vielä munattomampi. Vaikka Holmes NYC:n myötä oon oppinut pitämään Jonny Lee Milleristä, ei hänestä ole romanttisiin miespääosarooleihin. (Siitä huolimatta hän oli kertaalleen Edmundin lisäksi myös Mr Knightley.)

Embeth Davidtz on todella kaunis. Lindsay Duncan tekee hienosti kaksoisroolin. Alessandro Nivola on juuri sopivan ällöttävä vaaleissa kiharoissaan. James Purefoy on ihana. Hugh Bonneville on yksi leffan valopilkuista höpsössä roolissaan.

**
Kasvattitytön tarina (Mansfield Park, 1999)
Ohjaus: Patricia Rozema.
Pääosissa: Frances O'Connor, Jonny Lee Miller, Embeth Davidtz, Alessandro Nivola, Lindsay Duncan, James Purefoy, Hugh Bonneville, Victoria Hamilton, Justine Waddell, Sophia Myles.

Big Game (2014)

Tykkäsin kovasti Jalmari Helanderin edellisestä elokuvasta Rare Exports. Lisäksi Big Gamen katsomiselle antoi lisäpotkua se, että kyseessä on Suomen kaikkien aikojen kallein elokuvatuotanto. Jälleen kerran pidin näkemästäni. Ja nostan isosti hattua Helanderille eräänlaisesta luovasta hulluudesta. Harva tässä maassa uskaltaa näin ison elokuvan tekemisestä edes haaveilla. Jossain kummallisessa isänmaallisuuden puuskassa olin ylpeä meistä suomalaisista tätä elokuvaa katsoessani.

Hämmentävästi Lappia esittävät maisemat oli kuvattu jossain aivan muualla (oliko se Alpeilla?), joten komeita vuoristoja etsivät tulevat hämmästymään Lappiin saapuessaan.

****

Big Game (2014)
Ohjaus: Jalmari Helander.
Pääosissa: Onni Tommila, Samuel L. Jackson, Ray Stevenson, Victor Garber, Jim Broadbent, Felicity Huffman, Jorma Tommila.

Midnight in Paris (2011)

Gil (Owen Wilson) on Pariisissa lomailemassa kihlattunsa Inezin (Rachel McAdams) ja tämän vanhempien kanssa. Gil on romanttinen luonne, joka näkee kaupungin kauneuden ja haaveilee öisistä kävelyretkistä vesisateessa. Inezin perhe ja ystävät eivät ymmärrä. Eikä myöskään Inez.
   Eräällä öisellä kävelyllä Gil temmataan nykyajasta 1920-luvun Pariisiin ja hän päättyy viettämään aikaansa mm. Ernest Hemingwayn ja F. Scott Fitzgeraldin kanssa.

Ihanan romanttinen elokuva. Romantiikka on kuitenkin oikeastaan tunnelmassa ja päähenkilön mielentilassa, ei niinkään elokuvan tapahtumissa. Loppua kohden leffan teema kiertyykin sen ympärille miten ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Siis miten kaikki haikailevat menneitä aikoja, sen sijaan että eläisivät tyytyväisinä omassaan. Toki ajatus siitä, että pääsisi tapaamaan omia idoleitaan, on kiehtova. Mielestäni oikea ratkaisu oli myös se, ettei ajasta toiseen siirtymistä selitetty leffassa millään tavalla.

Erittäin mielenkiintoisen kehyskertomuksen muodostaa se miten huonosti Gil sopii Inezin perheen ja ystävien muodostamaan joukkoon. Katsoja miettii alusta asti miksi ihmeessä Gil ja Inez ylipäätään ovat yhdessä. Eroaisivat jo! Herkullisin hahmo on tietysti Michael Sheenin esittämä Paul, joka on päällisin puolin hurmaava herrasmies, mutta pohjimmiltaan itserakas persläpi. Nyt katsoessani leffan varmaan kolmannen kerran, oli hienoa huomata pieniä yksityiskohtia näyttelijöiden eleissä, jotka korostivat Paulin luonnetta.

Alan koko ajan tykätä enemmän Rachel McAdamsista, joka sopii Inezin rooliin loistavasti. En juurikaan pidä Owen Wilsonista. Tässä hän on ihan ookoo. Vaikkakin roolisuoritustaan katsoessa pystyy hyvin kuvittelemaan ohjaaja Woody Allenin esittämässä samaa roolia... Onneksi Allen on kuitenkin jäänyt suosiolla kameran taakse. Marion Cotillard ei myöskään ole varsinaisesti sydäntäni lähellä. Michael Sheen on aivan loistava. Nykypäivään sijoittuvat monen näyttelijän kohtaukset ovat mukavaa katsottavaa. On ne taitavia!

Sivurooleissa ilahduttavat Tom Hiddleston, Alison Pill, Corey Stoll, Kathy Bates ja Adrien Brody. Sekä tietysti nykypäivässä Léa Seydoux ja Gad Elmaleh.

Mukavan tunnelmallinen elokuva siis. Ehkä jos tarinan kaari olisi selkeämpi ja pääosassa olisi joku muu kuin Wilson, antaisin tälle viisi tähteä.

Soundtrack on ihana. Tässä esimerkkinä Bistro Fada, josta ihmettelin miten se niin hyvin uppoaa, mutta sitten tajusin että biisihän on HUMPPA!

Fitzgeraldit eli Alison Pill ja Tom Hiddleston.

Adrien Brody on Salvador Dali.

Corey Stoll on Ernest Hemingway. Kathy Bates on Gertrude Stein.

****
Midnight in Paris (2011)
Ohjaus: Woody Allen.
Pääosissa: Owen Wilson, Rachel McAdams, Marion Cotillard, Michael Sheen, Mimi Kennedy, Tom Hiddleston, Alison Pill, Corey Stoll, Kathy Bates, Léa Seydoux, Adrien Brody, Carla Bruni, Gad Elmaleh.

Parker (2013)

Rosvojoukon suunnitelmat menevät pieleen ja he jättävät yhden kuolemaan tienposkeen. Kaveri kuitenkin palaa kostamaan.

Tämän oon katsonut jo parikin kertaa. Ei leffana mikään erikoinen, mutta tykkään silti. Lähinnä varmaan siksi, että pidän pääosanäyttelijöistä. Jason Statham sopii tällaiseen rooliin kuin nenä päähän. Ja on mielenkiintoista nähdä Jennifer Lopez esittämässä ysärityyliin jämähtänyttä kiinteistövälittäjää, josta ei sitten tulekaan Stathamin tyttöystävää. Söpöä myös nähdä Statham rakastuneena.

Yksi parhaita kohtauksia on se, jossa Statham ryömii vertavuotavana Lopezin kotiin. Ällöttävimpiä sen sijaan oli se, jossa veitsi iskettiin läpi Stathamin kämmenestä.

****
Parker (2013)
Ohjaus: Taylor Hackford.
Pääosissa: Jason Statham, Jennifer Lopez, Michael Chiklis, Nick Nolte.

Labyrintti (2014)

Poika herää muistamatta mitään ja huomaa olevansa teljettynä suureen labyrinttiin yhdessä muiden poikien kanssa.

Leffa on täynnä yllättäviä käänteitä, joita riittää aivan loppumetreille asti. Tylsää ei ole missään vaiheessa. Hahmoista ei ole nuoresta iästä huolimatta käsikirjoitettu mitään idiootteja, vaikka siellä täällä kuullaankin muutama todella pateettinen repliikki. Mukavaa ettei leffassa nähdä niitä kuluneimpia Hollywood-kasvoja. (Thomas Sangster ja Will Poulter olivat teinien joukossa ainoat ennestään tutut kasvot.) Leffa on yllättävän synkkä, eikä siis todellakaan perheen pienimmille. Siinä mielessä tarinasta tulee mieleen romaani Kärpästen herra sekä elokuva The Cube. Will Poulter sopii tosi hyvin ärsyttävän pojan rooliin. On tässä huomattavasti parempi kuin mitä muistan hänen olleen Narniassa. Muutkin näyttelijät ovat luontevan oloisia.

Elokuva perustuu James Dashnerin samannimiseen kirjaan. Jatko-osaan perustuva toinen elokuva Labyrintti - aavikkokokeet on nyt leffateattereissa.

****
Labyrintti (The Maze Runner, 2014)
Ohjaus: Wes Ball.
Pääosissa: Dylan O'Brien, Thomas Brodie-Sangster, Will Poulter.

Watching the Detectives (2007)

Neil (Cillian Murphy) on kaavoihin kangistunut videovuokraamon omistaja, jonka elämään tulee jännitystä hänen tavatessaan omalaatuisen Violetin (Lucy Liu).

Leffassa ei yllättänyt niinkään tarina, vaan Violetin toiminta. Nainen on vähän ärsyttävä, eikä kumpaankaan pääosahahmoon pysty samaistumaan. Vaikka ovatkin persoonallisia tyyppejä. Sijoittuminen videovuokraamon ympärille on ympaattista.

**
Watching the Detectives (2007)
Ohjaus: Paul Soter.
Pääosissa: Cillian Murphy, Lucy Liu, Jason Sudeikis.

Outlander: matkantekijä, 1. kausi (2014-15)

Outlander on Diana Gabaldonin kirjasarjaan perustuva tv-sarja, jonka ensimmäinen kausi sai hiljattain päätöksensä Yle TV1:llä. (Sarjan ensimmäinen kirja - alkuperäisnimeltään Outlander - on julkaistu suomeksi nimellä Muukalainen.)

Claire (Caitriona Balfe) viettää onnellista elämää miehensä Frankin (Tobias Menzies) kanssa, sodan jälkeisellä 1940-luvulla. Jonkin sortin taikuuden avulla Claire siirtyy vahingossa 1700-luvun Skotlantiin, eikä pääse takaisin omaan aikaansa. Claire joutuu ottamaan paikkansa uudessa elämässään ja järjestetyn avioliiton kautta päätyy Jamien (Sam Heughan) vaimoksi. Hiljalleen Claire ja Jamie rakastuvat.
   Englantilaisten silmissä Jamie on kuitenkin skottikapinallinen. Jamien perässä on erityisesti kapteeni Jonathan "Black Jack" Randall (tässäkin roolissa Tobias Menzies), joka on Clairen ensimmäisen miehen esi-isä ja muistuttaa hämmentävästi Frankia. Randall on kuitenkin vaarallinen sadisti, joka ottaa Jamien silmätikukseen.

Katsoin Outlanderia tosiaan sillä perinteisellä tyylillä; telkkarista yksi jakso viikossa. Tällaista katsomistapaa harrastan nykyisin aika vähän. Tätä aloin katsomaan, koska sarja perustuu Gabaldonin kirjoihin.

Kirjat ovat todella suosittuja. Ne luokitellaan ehkä historiallisiin tai romanttisiin romaaneihin, vaikka kirjoissa on siis myös fantasiaelementtejä. Oon joskus vuosia sitten aloittanut ekan kirjan lukemisen. Kirjoja on nykyisin jo ties miten monta ja jokainen niistä on aikamoinen tiiliskivi.

Minä jätin aikoinaan sen ensimmäisenkin kirjan kesken. Kirjassa tarinan alku esitetään samassa järjestyksessä kuin tv-sarjassakin. Ensin Claire viettää aikaansa Frankin kanssa ja pariskunta vaikuttaa onnelliselta. Heillä on asiat hyvin. Sitten, sinkouduttuaan toiseen aikaan, Claire tuntuu viehättyvän Jamiesta kovin nopeasti, vaikka on tietysti edelleen naimissa Frankin kanssa. Lukijalle/katsojalle annetaan siis ensin mahdollisuus tutustua Frankiin ja heidän onnelliseen avioliittoonsa, mutta sitten Claire lähteekin toisen miehen matkaan. Johtuu ehkä siitä, että oon itse niin yksiavioinen, mutta tämä vitutti mua kirjaa lukiessa niin paljon, että jätin koko kirjan kesken. Varsinkin, kun Claire jättää aikuisen miehen jonkun itseään nuoremman pojanklopin takia, hei haloo! Kuten huomaatte, en osannut samaistua.
 
Tv-sarjassa asiaa pahentaa entisestään näyttelijävalinnat. Sam Heughan on tietysti erittäin katseenkestävä kaveri ja esiintyykin kauden aikana vähissä vaatteissa kerran jos toisenkin. Mutta kun verrataan näyttelijäntaitoja ja karismaa, jää Sam Heughan todella pahasti Tobias Menziesin varjoon.

Menzies tekee mielenkiintoisen kaksoisroolin esittäessään siis myös Black Jack Randallia ja on huikean hyvä roolissaan. Olin jo etukäteen kuullut missä määrin sekopääksi Randall heittäytyy kauden lopussa ja se lisäsi pelkoa hahmoa kohtaan entisestään. Kun kauden keskivaiheilla Claire jää Randallin kanssa rupattelemaan, niin mä kiljuin kotisohvalla että "Juokse nainen! Älä nyt jää sen kanssa kahdestaan!".

Sarjan pääosakolmikko on todella joutunut koville sarjaa kuvatessaan. Pakko nostaa hattua etenkin Heughanille ja Menziesille siitä, miten sairaita juttuja joutuivat kauden lopulla tekemään. Tobias Menzies sanoi jossain haastattelussa, ettei ollut lukenut kirjaa ennen kuin lupautui rooliin, eikä olisi välttämättä suostunut jos olisi tiennyt mitä oli tulossa. Myös Caitriona Balfe hoitaa tonttinsa hienosti. Kaikki kolme ovat taitavia näyttelijöitä.

Sivurooleista mainittakoon vakuuttavasti 1700-luvun skottiäijiksi maskeeratut Graham McTavish, Duncan Lacroix, Grant O'Rourke ja Stephen Walters. Ovat hienon näköinen joukko. McTavish on rooliasussaan kuin kotonaan, katsokaa nyt:

Ihailtava yksityiskohta oli myös se, ettei McTavishia oltu komean ulkomuotonsa perusteella castattu klaanin päälliköksi, vaan siinä roolissa nähtiin McTavishia huomattavasti pienikokoisempi Gary Lewis. Brilliant!

Tv-sarjassa on tietysti otettu jonkin verran omia vapauksia ja yhden jakson verran seurataan sitä miten Frank etsii kadonnutta vaimoaan. Mielestäni sen jälkeen kausi vähän lässähti, kun Tobias Menziesiä ei näkynyt. Onneksi sitten mukaan tarinaan tulivat Jamien sisko Jenny miehensä kanssa. Jennyä esittävä Laura Donnelly pelasti karismallaan paljon. Upea näyttelijä! Kauden lopulla nähdään porukassa myös Douglas Henshall.

Mulla on ollut koko ekan kauden ajan tosi ristiriitainen fiilis tästä sarjasta. 

   Toisaalta siinä on paljon kiinnostavia elementtejä; historiaa, fantasiaa, romantiikkaa, seikkailua. Sarja on laadukas ja tosi hyvin tehty, mahtava oppitunti historiasta ja skotlantilaisesta kulttuurista. Olen oppinut sarjaa katsoessani paljon. Ja sarja on kuvattu tietysti Skotlannin upeissa maisemissa. Lisäksi sarja on cinematografisesti todella hieno, mikä nähdään jo upeassa alkutunnarissa.

   Kuitenkaan en olisi välttämättä katsonut kautta loppuun asti ilman Tobias Menziesin loistavaa roolisuoritusta. Claire on välillä hahmona ärsyttävä. Sam Heughan ei vetoa muhun romanttisena miespääosana yhtään. Kuten siis ei myöskään Jamien hahmo. Välillä meno oli niin tylsää tai ennalta-arvattavaa, että katsoin muutaman jakson vähän toisella silmällä tai pikakelauksella. (Jossain vaiheessa mietin miten mielenkiintoinen juonenkäänne olisi ollut, jos Frank olisi myös heitetty 1700-luvulle!)

Oon katsonut jonkin verran tekijöiden haastatteluja. Oon oppinut että Ronald D. Moore ja Diana Gabaldon ovat molemmat fiksuja ja karismaattisia ihmisiä. Gabaldonilla ja kirjasarjallaan on valtaisa fanikunta. 

   Balfe, Heughan ja Menzies ovat yhdessä todella hauskoja. Ensimmäistä kertaa jotain sarjaa katsoessa mulle kävi niin, että on ollut melkein mielenkiintoisempaa katsoa millaisia näyttelijät ovat keskenään oikeasti, kuin katsoa kyseistä tv-sarjaa. Auts. 

Ekan jakson jälkeisiä fiiliksiä pohdiskelinkin jo aiemmin toisessa blogissani. Ja tässä vielä kerran ne upeat mainosjulisteet (klikkaamalla isommaksi):

***
Outlander: matkantekijä, 1. kausi (2014-15)
Creator: Ronald D. Moore.
Pääosissa: Caitriona Balfe, Sam Heughan, Tobias Menzies, Graham McTavish, Duncan Lacroix, Grant O'Rourke, Stephen Walters, Lotte Verbeek, Gary Lewis, Laura Donnelly, Steven Cree, Douglas Henshall.