Näytetään tekstit, joissa on tunniste Léa Seydoux. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Léa Seydoux. Näytä kaikki tekstit

tiistai 1. joulukuuta 2015

007 Spectre (2015)

Uusimmassa Bond-leffassa edellisten kolmen elokuvan pahikset ja heidän tekemänsä murhat nivoutuvat Spectre-salajärjestön tekosiksi, pääjehunaan Christoph Waltz.

Heti alun meksikolaisesta Kuolleiden päivästä lähtien meno on takuuvarmaa Bondia. Viihdyin leffan parissa alusta loppuun. Toki lopussa päädyttiin siihen moraaliseen dilemmaan, että tappaako James Bond aseettoman miehen vaikka tämä olisi millainen asshole tahansa.


Daniel Craig toimii pääroolissa kuin saksalaisen junan vessa. Léa Seydoux on Craigin Bond-leffojen tähänastisista Bond-tytöistä paras, ehdottomasti. Sivuroolit on roolitettu oikein toimivasti, vaikka en voi sietää Andrew Scottia. Monica Belucci on kuuma sukkanauhoissaan. En tykkää Christoph Waltzista, joka on jumittunut esittämään pahiksia ja on niissä rooleissa aina samanlainen. Jesper Christensen on mahtava näyttelijä. Tykkään kovasti Ralph Fiennesin esittämästä Mallorysta.


Mendesillä on selvästikin silmää kauneudelle. Kauniita kaupunkimaisemia nähtiin moneen kertaan. Tämä on myös vahvasti Lontoo-elokuva.



****
007 Spectre (Spectre, 2015)
Ohjaus: Sam Mendes.
Pääosissa: Daniel Craig, Léa Seydoux, Ralph Fiennes, Christoph Waltz, Naomie Harris, Dave Bautista, Ben Whishaw, Andrew Scott, Rory Kinnear, Monica Belucci, Jesper Christensen.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Midnight in Paris (2011)

Gil (Owen Wilson) on Pariisissa lomailemassa kihlattunsa Inezin (Rachel McAdams) ja tämän vanhempien kanssa. Gil on romanttinen luonne, joka näkee kaupungin kauneuden ja haaveilee öisistä kävelyretkistä vesisateessa. Inezin perhe ja ystävät eivät ymmärrä. Eikä myöskään Inez.
   Eräällä öisellä kävelyllä Gil temmataan nykyajasta 1920-luvun Pariisiin ja hän päättyy viettämään aikaansa mm. Ernest Hemingwayn ja F. Scott Fitzgeraldin kanssa.


Ihanan romanttinen elokuva. Romantiikka on kuitenkin oikeastaan tunnelmassa ja päähenkilön mielentilassa, ei niinkään elokuvan tapahtumissa. Loppua kohden leffan teema kiertyykin sen ympärille miten ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Siis miten kaikki haikailevat menneitä aikoja, sen sijaan että eläisivät tyytyväisinä omassaan. Toki ajatus siitä, että pääsisi tapaamaan omia idoleitaan, on kiehtova. Mielestäni oikea ratkaisu oli myös se, ettei ajasta toiseen siirtymistä selitetty leffassa millään tavalla.

Erittäin mielenkiintoisen kehyskertomuksen muodostaa se miten huonosti Gil sopii Inezin perheen ja ystävien muodostamaan joukkoon. Katsoja miettii alusta asti miksi ihmeessä Gil ja Inez ylipäätään ovat yhdessä. Eroaisivat jo! Herkullisin hahmo on tietysti Michael Sheenin esittämä Paul, joka on päällisin puolin hurmaava herrasmies, mutta pohjimmiltaan itserakas persläpi. Nyt katsoessani leffan varmaan kolmannen kerran, oli hienoa huomata pieniä yksityiskohtia näyttelijöiden eleissä, jotka korostivat Paulin luonnetta.


Alan koko ajan tykätä enemmän Rachel McAdamsista, joka sopii Inezin rooliin loistavasti. En juurikaan pidä Owen Wilsonista. Tässä hän on ihan ookoo. Vaikkakin roolisuoritustaan katsoessa pystyy hyvin kuvittelemaan ohjaaja Woody Allenin esittämässä samaa roolia... Onneksi Allen on kuitenkin jäänyt suosiolla kameran taakse. Marion Cotillard ei myöskään ole varsinaisesti sydäntäni lähellä. Michael Sheen on aivan loistava. Nykypäivään sijoittuvat monen näyttelijän kohtaukset ovat mukavaa katsottavaa. On ne taitavia!

Sivurooleissa ilahduttavat Tom Hiddleston, Alison Pill, Corey Stoll, Kathy Bates ja Adrien Brody. Sekä tietysti nykypäivässä Léa Seydoux ja Gad Elmaleh.

Mukavan tunnelmallinen elokuva siis. Ehkä jos tarinan kaari olisi selkeämpi ja pääosassa olisi joku muu kuin Wilson, antaisin tälle viisi tähteä.

Soundtrack on ihana. Tässä esimerkkinä Bistro Fada, josta ihmettelin miten se niin hyvin uppoaa, mutta sitten tajusin että biisihän on HUMPPA!


Fitzgeraldit eli Alison Pill ja Tom Hiddleston.

Adrien Brody on Salvador Dali.

Corey Stoll on Ernest Hemingway. Kathy Bates on Gertrude Stein.

****
Midnight in Paris (2011)
Ohjaus: Woody Allen.
Pääosissa: Owen Wilson, Rachel McAdams, Marion Cotillard, Michael Sheen, Mimi Kennedy, Tom Hiddleston, Alison Pill, Corey Stoll, Kathy Bates, Léa Seydoux, Adrien Brody, Carla Bruni, Gad Elmaleh.

tiistai 2. kesäkuuta 2015

The Grand Budapest Hotel (2014)

Tarinaltaan ihanan yllättävä. Hyvää materiaalia Bongaa tuttu näyttelijä -peliin. Elokuva sai yhdeksän Oscar-ehdokkuutta ja voittikin niitä neljä: puvustus, maskeeraus, musiikki ja production design. Visuaalisesti niin hieno, että tällaisen herkkupalan voisi katsoa heti uudestaan. Tällä hetkellä leffa keikkuu IMDb:n Top250-listalla sijalla 183. Ei huonosti ollenkaan.












****
The Grand Budapest Hotel (2014)
Ohjaus: Wes Anderson.
Pääosissa: Ralph Fiennes, Tony Revolori, Saoirse Ronan, F. Murray Abraham, Jude Law, Willem Dafoe, Adrien Brody, Mathieu Amalric, Jeff Goldblum, Edward Norton, Harvey Keitel, Bill Murray, Tilda Swinton, Owen Wilson, Jason Schwartzman, Léa Seydoux, Tom Wilkinson, Fisher Stevens.

lauantai 15. toukokuuta 2010

Robin Hood (2010)

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen kaikkien tuntemaa Robin Hood -tarua. "The untold story of how the man became the legend." Lunttasin tuon uudesta taustakuvastani. :)


Elokuva ei ehkä ollut erityisen yllättävä juonenkuljetukseltaan. Se oli ehkä täynnä kliseitä ja jopa paatosta. Mutta se oli erittäin viihdyttävä aikuisten satu. Paras tapa viettää arki-iltana pari tuntia keskiajan Nottinghmissa ja unohtaa, että seuraavana aamuna pitää mennä töihin. Elokuva toimi hyvin perinteisellä, ja katsojan kannalta turvallisella kaavalla: ongelmatilanteessa vain yksi mies voi pelastaa koko maailman, matkan varrella löydetään kaunis nainen johon rakastutaan ja lopussa vedetään pääpahista lättyyn. (Yksi kaverini totesi tähän: "Niin ei tarvi jännittää kuinka siinä käy!")


Tiesin oikeastaan jo trailerin perusteella, että pitäisin leffasta ja se kyllä täytti kaikki odotukset. Näyttelijävalinnat olivat osuneet ihan nappiin. En osaisi kuvitella rooleihin ketään muita.

Russell Crowe ei ole varsinaisesti lempinäyttelijöitäni, mutta hänestä on jäänyt ihan positiivinen mielikuva. Ja mies sopii tällaisiin äijärooleihin täydellisesti (kuten Gladiaattorissakin). Crowella on ihana ääni, joka myös nostaa näyttelijän pisteitä. Eli tällaiseen elokuvaan tarvittavaa sexappealia riittää. Robinin rooliin suunniteltiin myös Christian Balea, joka ei varmasti olisi ollut myöskään huono valinta, mutta uskon että Crowe oli parempi.


Marionin rooliin oli alunperin kiinnitetty Sienna Miller, joka lopulta lähti menemään aikatauluongelmien vuoksi. Onneksi! En erityisesti pidä Sienna Milleristä... Eniten kuitenkin olisi häirinnyt se, että Russell Crowe on Milleriä melkein 20 vuotta vanhempi ja Marionin miestä esittänyt Douglas Hodge vielä vanhempi.

Sienna Millerin jälkeen roolia tarjottiin Kate Winsletille, joka kieltäytyi. Tämän jälkeen rooliin tarttui Cate Blanchett ja olen siitä erittäin iloinen. Blanchett on todella lahjakas näyttelijä ja lisäksi kaunis kuin koru. Tykkäsin myös Marionin hahmosta, joka tiukan paikan tullen pitää puolensa eikä jää vain kotiin itkemään.

Kukas se siellä? :)

Mark sopi Godfreyn rooliin kuin nenä päähän. Mies näytti pirun hyvältä siinä asussaan ja hevosen selässä, hieman ruskettuneena. Tosin tumma silmämeikki vähän kiinnitti huomiota. Sopi kuitenkin roolihahmolle sekin. Mielestäni tämä oli Markin roolisuoritusten parhaasta päästä. Vaikka ei olekaan Archyn voittanutta. :)


Pidin kovasti myös Robinin kavereista. He muodostivat hyvän porukan, vaikka kolmikon tarkoitus olikin lähinnä peesata päähahmoa. Little Johnia esittänyt Kevin Durand oli tuttu kasvo X-men Origins: Wolverinesta. Will Scarlet oli sitten taas Teho-osaston Scott Grimes. Kuningas Richardia esittänyt Danny Huston oli myös Wolverinessa ja Jimoenia esittänyt Bronson Webb esitti RocknRollassa narkkaria.


Tämän elokuvan kohdalla tuli ensimmäisen kerran sellainen olo, että tiesin taustoista liikaa. Tiedän esimerkiksi Mark Strongin siviiliminästä melko paljon, kun taas Russell Crowesta ja Cate Blanchetista en juuri mitään. Niinpä näin Markin enemmän itsenään kuin roolihahmonaan koko ajan. Ja lopun taistelukohtauksessa voin melkein nähdä avustajat heittelemässä hiekkaa kameran eteen ja niin edelleen.

Eläydyin kuitenkin tarinaan ja elokuvan maailmaan taas ihan täysillä. Monessa kohtauksessa olin ihan innoissani, esimerkiksi siinä missä kylvivät peltoja keskellä yötä ja lopun taistelukohtauksen lähestyessä, "nyt se tulee!". Varsinkin Robinin ja Godfreyn taistelu oli komeaa katsottavaa ja se kohtaus olikin mielestäni ihan liian lyhyt. Lopulta Godfrey saatiin hengiltä liian helposti. Kohtaus oli visuaalisesti toteutettu hienosti.

Walesissa ollaan.

Hieman elokuvassa ärsytti se, miten kaikki päättäjät yhtäkkiä seurasivat Robinia, vaikka eivät olleet miestä tavanneet kuin kerran. Mutta yritin sulkea tältä silmäni ja mennä vain tarinan mukana. Matthew MacFadyenin esittämän inhottavan sheriffin tarina jäi myös vähän kesken. Olisin tietysti toivonut, että Russell Crowe olisi tempaissut sitäkin turpiin, mutta eihän kaikkea voi saada. :) (Joo, kohta varmaan alkaa tulla kommentteja siitä, että ihannoin sairaasti väkivaltaa tai jotain...)

"A nail, please."

Heti kun noustiin leffateatterin penkistä, mieheni totesi että tällekin tehdään varmaan jatko-osa. Se olisi kieltämättä aika siistiä. Harmi vaan, että Mark tapetaan aina jo ensimmäisessä leffassa, niinkuin Holmesissakin. :)

Lopuksi todettakoon, kaiken tämän paasaamisen jälkeen: jos poistun leffateatterista hymy huulilla ja on sellainen olo, että haluan takaisin Nottinghamiin, niin siinä on tarpeeksi perusteluita viiteen tähteen. :)

*****
Robin Hood (2010)
Ohjaus: Ridley Scott
Pääosissa: Russell Crowe, Cate Blanchett, Mark Strong, William Hurt, Max von Sydow, Oscar Isaac, Kevin Durand, Scott Grimes, Alan Doyle, Matthew MacFadyen, Danny Huston, Eileen Atkins, Mark Addy, Léa Seydoux.