Midnight in Paris (2011)

Gil (Owen Wilson) on Pariisissa lomailemassa kihlattunsa Inezin (Rachel McAdams) ja tämän vanhempien kanssa. Gil on romanttinen luonne, joka näkee kaupungin kauneuden ja haaveilee öisistä kävelyretkistä vesisateessa. Inezin perhe ja ystävät eivät ymmärrä. Eikä myöskään Inez.
   Eräällä öisellä kävelyllä Gil temmataan nykyajasta 1920-luvun Pariisiin ja hän päättyy viettämään aikaansa mm. Ernest Hemingwayn ja F. Scott Fitzgeraldin kanssa.

Ihanan romanttinen elokuva. Romantiikka on kuitenkin oikeastaan tunnelmassa ja päähenkilön mielentilassa, ei niinkään elokuvan tapahtumissa. Loppua kohden leffan teema kiertyykin sen ympärille miten ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Siis miten kaikki haikailevat menneitä aikoja, sen sijaan että eläisivät tyytyväisinä omassaan. Toki ajatus siitä, että pääsisi tapaamaan omia idoleitaan, on kiehtova. Mielestäni oikea ratkaisu oli myös se, ettei ajasta toiseen siirtymistä selitetty leffassa millään tavalla.

Erittäin mielenkiintoisen kehyskertomuksen muodostaa se miten huonosti Gil sopii Inezin perheen ja ystävien muodostamaan joukkoon. Katsoja miettii alusta asti miksi ihmeessä Gil ja Inez ylipäätään ovat yhdessä. Eroaisivat jo! Herkullisin hahmo on tietysti Michael Sheenin esittämä Paul, joka on päällisin puolin hurmaava herrasmies, mutta pohjimmiltaan itserakas persläpi. Nyt katsoessani leffan varmaan kolmannen kerran, oli hienoa huomata pieniä yksityiskohtia näyttelijöiden eleissä, jotka korostivat Paulin luonnetta.

Alan koko ajan tykätä enemmän Rachel McAdamsista, joka sopii Inezin rooliin loistavasti. En juurikaan pidä Owen Wilsonista. Tässä hän on ihan ookoo. Vaikkakin roolisuoritustaan katsoessa pystyy hyvin kuvittelemaan ohjaaja Woody Allenin esittämässä samaa roolia... Onneksi Allen on kuitenkin jäänyt suosiolla kameran taakse. Marion Cotillard ei myöskään ole varsinaisesti sydäntäni lähellä. Michael Sheen on aivan loistava. Nykypäivään sijoittuvat monen näyttelijän kohtaukset ovat mukavaa katsottavaa. On ne taitavia!

Sivurooleissa ilahduttavat Tom Hiddleston, Alison Pill, Corey Stoll, Kathy Bates ja Adrien Brody. Sekä tietysti nykypäivässä Léa Seydoux ja Gad Elmaleh.

Mukavan tunnelmallinen elokuva siis. Ehkä jos tarinan kaari olisi selkeämpi ja pääosassa olisi joku muu kuin Wilson, antaisin tälle viisi tähteä.

Soundtrack on ihana. Tässä esimerkkinä Bistro Fada, josta ihmettelin miten se niin hyvin uppoaa, mutta sitten tajusin että biisihän on HUMPPA!

Fitzgeraldit eli Alison Pill ja Tom Hiddleston.

Adrien Brody on Salvador Dali.

Corey Stoll on Ernest Hemingway. Kathy Bates on Gertrude Stein.

****
Midnight in Paris (2011)
Ohjaus: Woody Allen.
Pääosissa: Owen Wilson, Rachel McAdams, Marion Cotillard, Michael Sheen, Mimi Kennedy, Tom Hiddleston, Alison Pill, Corey Stoll, Kathy Bates, Léa Seydoux, Adrien Brody, Carla Bruni, Gad Elmaleh.

Night at the Museum: Haudan salaisuus (2014)

Leffasarjan kaksi aiempaakin osaa oon katsonut joskus. Night at the Museumit ovat helposti sulateltavaa viihdettä, jotka eivät juurikaan herätä ajatuksia enää seuraavana päivänä. Hämärien muistikuvieni mukaan sarjan kakkososa oli aika turha... Siihen nähden kolmonen on jopa yllättävän hauska.

Uudet sivuhahmot on castattu onnistuneesti. Jostain syystä tykkään Rebel Wilsonin (joskus sairaastakin) huumorista. Dan Stevens on ihana, vaikkei erityisen hauska. Ilokseni omana itsenään leffassa vilahtavat Hugh Jackman ja Alice Eve, joiden kohtaus on yksi leffan valopilkuista. Ricky Gervais on sympaattinen, kuten aina. Ben Stiller on tarpeeksi-vähän-intohimoja-herättävä tällaiseen rooliin.
 
Oikeastaan kaikkiin sarjan elokuviin pätee se, ettei yksikään hahmoista nouse hauskuudellaan ylitse muiden. Sen sijaan Owen Wilson ja Steve Coogan ovat olleet koko ajan vähän ärsyttäviä.

Elokuvan lopputeksteissä kauniisti muistettiin edesmennyttä Robin Williamsia.

***
Night at the Museum: Haudan salaisuus (Night at the Museum: Secret of the Tomb, 2014)
Ohjaus: Shawn Levy.
Pääosissa: Ben Stiller, Robin Williams, Dan Stevens, Owen Wilson, Steve Coogan, Ricky Gervais, Rebel Wilson, Skyler Gisondo, Rami Malek, Ben Kingsley, Dick Van Dyke, Hugh Jackman, Alice Eve

Posketonta bongausta (2011)

Elokuva joka ei rasita aivoja yhtään. Jonka voi katsoa silloin kun ei jaksa ajatella, tai on vaikka kipeänä. Muihin olosuhteisiin en suosittele. Ei tosin niin typerä leffa kuin mitä pääosakolmikolta olisi voinut odottaa. Pakko myöntää, että yllättävän fiksu elokuva saatu aikaan aiheesta joka ei kiinnosta pätkääkään. Rosamund Pike oli mukava yllätys. Pienessä sivuroolissa vilahtaa Jim Parsons.

**
Posketonta bongausta (The Big Year, 2011)
Ohjaus: David Frankel.
Pääosissa: Jack Black, Owen Wilson, Steve Martin, Rosamund Pike, Dianne Wiest.