Red Riding Hood (2011)

Red Riding Hood on huono elokuva, mutta ei ihan yhtä huono kuin samalle kohderyhmälle suunnatut Twilight-elokuvat. Joissa muuten Billy Burke esittää myös päähenkilön isää, kuten tässäkin.

Pääosassa nähtävä Amanda Seyfried on söpö kuin mikä. Söpiksiä ovat myös hänestä tappelevia poikia esittävät Shiloh Fernandez ja Max 'Jeremynpoika' Irons. Teini-kolmiodraama oli kuitenkin kovin epäkiinnostava. Kylä näytti koko ajan lavasteelta ja leffan värimaailma oli paikoin häiritsevä. En tajua miten Gary Oldman on saatu mukaan tällaisen roskaan. Oldmanin lisäksi leffan ehdoton valopilkku oli Julie Christie.

**
Red Riding Hood (2011)
Ohjaus: Catherine Hardwicke.
Pääosissa: Amanda Seyfried, Gary Oldman, Shiloh Fernandez, Max Irons, Billy Burke, Julie Christie.

Movie Monday #38 - Oscarit

Movie Mondayn tämän viikon haasteessa kysyin tunnelmia liittyen Oscareihin: "Mitä Oscarit sinulle merkitsevät? Vai koskettaako mitenkään? Vaikuttaako jaetut palkinnot katsomiesi elokuvien valintaan? Kiinnostaako tapahtuman pukuloisto? Vietätkö valvojaisia?"


Minua Academy Awardsit kiinnostaa. Suorastaan enemmän kuin mikään muu palkintogaala. Tietysti kiinnostusta ruokkii se, että suurin osa Suomeen tulevista ulkomaisista leffoista ja niiden markkinoinnista tulee Amerikan maalta. Ja myös se että gaala näytetään joka vuosi Suomen televisiossa. Oscar-hypetykseen on helppo ottaa osaa ja se lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden leffadiggareiden kanssa.

Tämän blogin olemassaolon ajan, eli viimeiset kolme vuotta olen katsonut Oscar-lähetyksen. Siitä on muodostunut mukava perinnne. Valvon koko yön, katsoen siis myös gaalaa edeltävän lähetyksen punaiselta matolta. Minulle ihanteellisin tapa viettää valvojaisia on seuranani vain hyvät eväät. Koska jos alkaa väsyttää liikaa, voi vetäytyä nukkumaan ilman, että tarvitsee selitellä kenellekään. Tosin toistaiseksi olen jaksanut valvoa ongelmitta.
   Tänä vuonna tosin valvojaiset jäi pitämättä, sillä olin kuumeessa. Tallentava digiboxi osoittautui jälleen kerran mahtavaksi keksinnöksi ja katsoin lähetyksen seuraavana aamuna. Varoin avaamasta mitään medioita ennen gaalan katsomista, jotta välttyisin kuulemasta voittajia etukäteen. Suorassa lähetyksessä on kieltämättä oma tunnelmansa, joka nyt puuttui. Tosin ylimääräiset liirumlaarumit pystyi tällä kertaa näppärästi kelaamaan, sillä onhan lähetys todella pitkä.

Pukuloisto tuo tapahtumaan ihanan häivähdyksen vanhaa Hollywood-glamouria. Tykkään ihastella ja kauhistella illan vieraiden asuvalintoja. Gaalassa myös muistutetaan ihanasti elokuvan taianomaisuudesta.

Parhaan elokuvan ja animaation Oscar-palkinnot lisäävät kiinnostustani ko. elokuvaa kohtaan. Olen tainnut joskus jopa googlettaa mitkä leffat ovat vuosien varrella saaneet nuo palkinnot. En kuitenkaan järjestelmällisesti katso noita leffoja, eikä pysti ole minkäänlainen tae siitä, että leffasta tykkäisin. Esimerkiksi Schindlerin lista, Tuulen viemää, American Beauty ja West Side Story ovat mielestäni loistavia elokuvia. Kun taas My Fair Lady, Casablanca, Kummisetä ja Chicago eivät tehneet vaikutusta ja Hurt Locker oli todella tylsä.

Oscareiden jälkipyykki

Oscarit jaettiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. The Artist ja Hugo saivat molemmat viisi palkintoa, ensiksi mainittu niitä isompia, mm. paras elokuva ja ohjaus. Pääosista palkittiin Meryl Streep (Rautarouva) ja Jean Dujardin (The Artist). Sivuosista palkittiin Octavia Spencer (Piiat) ja Christopher Plummer (Beginners). Paras animaatioelokuva oli Rango.

Palkintojen jakautumista en kommentoi sen enempää, koska suurin osa ko. leffoista on näkemättä. Oli silti sympaattista nähdä erittäin reipas 82-vuotias Christopher Plummer vastaanottamassa pitkän uransa ensimmäistä Oscaria. Huomasitteko miten notkeasti hän harppoi porrasaskelmat lavalle? Nostan hattua.

Tällä kertaa Oscar-gaalan upeimpia ilmestyksiä olivat mielestäni mm. Milla Jovovich, Gwyneth Paltrow, Cameron Diaz, Colin Firth, Christian Bale, Gary Oldman ja Jean Dujardin. Yksi kauneimmista oli ehdottomasti Natalie Portman.

Illan söpöin pari; Christopher Plummer ja vaimonsa Elaine Taylor.

Sharpe's Mission (1996)

Ensimmäinen koskaan katsomani Sharpe-sarjan elokuva. Katsoin leffan Mark Strongin sivuroolin vuoksi, mutta odotukset olivat nollassa. Pätkä olikin yllätyksekseni ihan mielenkiintoinen alusta loppuun. Mark oli hyvä roolissaan inhottavana paskiaisena, samoin Sean Bean pääroolissa.

Bean on esittänyt Richard Sharpea kaikkiaan 16 elokuvassa, vuosina 1993-2008. Katsomani Sharpe's Mission on jostain sarjan keskivaiheilta, mutta se ei häirinnyt katsomiskokemusta yhtään. Jonain koomailupäivänä sarjan leffoja voisi katsoa enemmänkin. Tarinat perustuvat Bernard Cornwellin kirjoihin.

***
Sharpe's Mission (1996)
Ohjaus: Tom Clegg
Pääosissa: Sean Bean, Hugh Fraser, Mark Strong.

Movie Monday #36 - Takaa-ajettu

Movie Mondayn 36. haaste. Tässä tulee Top 4 takaa-ajokohtaukset.

1. Huominen ei koskaan kuole. (arvostelu)
James Bond (Pierce Brosnan) ja Wai Lin (Michelle Yeoh) kaahaavat pahiksia pakoon moottoripyörällä ja ovat kiinni toisissaan käsiraudoilla. Perässään ovat autoja ja yksi helikopteri, joka saadaan lopulta näppärästi syöksymään suihkulähteeseen.

2. RocknRolla. (arvostelu)
The Wild Bunch (Gerar Butler, Tom Hardy, Idris Elba) lähtee kostamaan venäläisille, mutta homma menee pieleen. Sähläyksen keskellä yksi saa pippurisuihketta kasvoilleen ja venäläisten auto iskeytyy sisään urheiluliikkeeseen. Karkuun lähdetään juosten ja venäläisten lisäksi perään saadaan poliisit. Gerard Butler juoksee yhden venäläisen näännyksiin ja Idris Elba ajelee varastamallaan skootterilla.

3. Salt. (arvostelu)
Evelyn Salt (Angelina Jolie) karkaa CIAn käsistä, koska "somebody set me up". Hän kiipeää näppärästi ulos asuntonsa ikkunasta ja pakenee sitten juosten mm. Liev Schreiberia ja Chiwetel Ejioforia. Lopulta hän napaa moottoripyörän ja pääsee pakoon.

4. Butch ja Kid - auringonlaskun ratsastajat. (arvostelu)
Butch ja Kid (Paul Newman ja Robert Redford) ratsastavat jäljittäjiä karkuun ensin kahdella hevosella, sitten yhdellä ja lopulta kävellen. Matkan katkaisee kallionkieleke, jolta hypätään alas pitkän kinaamisen jälkeen.

Source Code (2011)

Leffa ei ollut ollenkaan niin hyvä kuin kaikki väittivät. Jake Gyllenhaal on kyllä ihan söpö, vaikka ei kuulukaan lemppareihini. Sympaattisin oli Vera Farmiga. Tunsin itseni hieman blondiksi, kun kuulin että olin ymmärtänyt loppuratkaisun väärin. Great.

***
Source Code (2011)
Ohjaus: Duncan Jones.
Pääosissa: Jake Gyllenhaal, Michelle Monaghan, Vera Farmiga, Jeffrey Wright.

Movie Monday #37 - The one in charge

Movie Mondayn 37. haaste kysyy lempiohjaajien Top3:sta.

1. Matthew Vaughn.
Ehdottomasti suosikkini elokuvantekijöistä. Mihin ikinä hän näppinsä pistää, tiedossa on takuulla loistava elokuva. Ohjaajana; Layer Cake, Tähtisumua, Kick-Ass, X-Men: First Class. Tuottajana; mm. The Debt, sekä Puuta, heinää ja muutama vesiperä.

 
2. Guy Ritchie.
Kakkonenkin on selkeä valinta. Puuta, heinää ja muutama vesiperä, RocknRolla ja Sherlock Holmesit.

3. Christopher Nolan.
Kolmosta piti hieman miettiä, mutta eiköhän tähän riitä perusteluiksi Batman Begins, Yön ritari ja The Prestige.

Isän, pojan ja pojanpojan nimeen (1999)

Mark Strong on uransa aikana näytellyt kahdessa Sunshine-nimisessä elokuvassa. Ensimmäinen on tämä Ralph Fiennesin tähdittämä draamaelokuva vuodelta 1999, joka kulkee suomessa nimellä Isän, pojan ja pojanpojan nimeen. Jälkimmäinen on vuonna 2007 ilmestynyt scifiseikkailu.

Tämän draamaelokuvan suomenkielinen nimi viittaa tarinan moneen sukupolveen. Alkuperäisnimi Sunshine taas liittyy perheen sukunimeen. Ralph Fiennes esittää kolmen sukupolven miehiä ja ympärillä vilisee joukko tärkeitä perheenjäseniä. Jennifer Ehle ja Rosemary Harris esittävät hienosti samaa henkilöä eri ikäisenä. Saman tempun leffassa tekevät James Frain ja John Neville. Mark Strong ja sittemmin hyvän ystävänsä Danny Craigin kanssa avioitunut Rachel Weisz esittävät avioparia.

Leffan suurin heikkous on auttamatta sen pitkä kesto ja ylitsepursuava sisältö. Sukukronikassa on tapahtumia minisarjan verran. Ralph Fiennes on hieno näyttelijä ja Sonnenscheinin perheen vaiheet mielenkiintoisia, mutta  elokuva alkoi loppupuolella tuntua puuduttavalta.

**
Isän, pojan ja pojanpojan nimeen (Sunshine, 1999)
Ohjaus: István Szabó
Pääosissa: Ralph Fiennes, Jennifer Ehle, Rachel Weisz, Rosemary Harris, James Frain, Mark Strong, John Neville.

Kukkoilijat (2008)

Gaash, mikä pettymys. Elokuvaa on niin kovasti kehuttu ja tällä hetkellä se keikkuu jopa IMDb:n Top 250 -listalla. Odotin RocknRollan kaltaista toimintakomediaa, mutta sainkin tylsän draaman. Ja jos mukaan on saatu Ralph Fiennes, miksei hän ole enempää esillä? Brendan Gleesonista pidän ja kieltämättä Colin Farrellkin oli hyvä roolissaan.

**
Kukkoilijat (In Bruges, 2008)
Ohjaus: Martin McDonagh
Pääosissa: Colin Farrell, Brendan Gleeson, Ralph Fiennes.

... And a new beginning!

My Movie Blog tekee nyt sherlockholmesit ja nousee kuolleista kuin fenix-lintu konsanaan! Kolmen kuukauden hiljaiselon jälkeen on aika pudistella pölyt hartioilta, laittaa ulkoasu uusiksi ja jatkaa leffoista jaarittelua kaikelle kansalle.

Postaukset keskittyvät jatkossa todennäköisesti leffa-arvosteluihin, postaukset saattavat olla pidempiä tai lyhyempiä, päivitystahti saattaa tiivistyä tai harventua, ja oikeudet muutoksiin pidätetään. Toimitus ei vastaa mistään eikä kenellekään. Tervetuloa mukaan. :)