Twins?

Näyttelijä Christopher Walken ja näyttelijä Jon Voight.

Hyvää vappua!

Kesän leffoja

Kesä on tietysti muutenkin kivaa aikaa, mutta nyt on tulossa pirun mielenkiintoisia leffoja. Muutama odottamani jatko-osa saa nimittäin ensi-iltansa.

Jotta elämää ei tulisi otettua liian vakavasti, Kauhea kankkunen 2 tulee ensi-iltaan 27. toukokuuta. And it's looking good:

Colour Me Kubrick (2005)

"Can your imagine how big Jesus would be if only he played the guitare?"

Lontoossa on liikuskellut huijari Alan Conway, joka esitti olevansa elokuvaohjaaja Stanley Kubrick. Tässä hänestä tehdyssä elokuvassa pääroolissa nähdään huikaiseva John Malkovich, joka on roolissaan aivan mahtava.

Elokuva alkaa lupaavasti, se on heti ensimetreiltä asti hauska. Jossain puolen välin jälkeen meno kuitenkin lässähtää. Pisteet laski hiljaa neljästä kolmeen tähteen. Malkovichin ohella oikein kukaan hahmoista ei nouse erityisesti esille. Mark Umbersin näkeminen oli ihan mukavaa ja Luke Mably tekee pienen mutta kivan roolin. Minimaalisen pienessä osassa vilahtaa entinen Bond-tyttö Honor Blackman.

***
Colour Me Kubrick (2005)
Ohjaus: Brian W. Cook
Pääosissa: John Malkovich, Luke Mably, Richard E. Grant, Jim Davidson, Mark Umbers.

Miss Kovis (2000)

Miss Kovis on meikäläisen guilty pleasure -osastoa. Sandra Bullock esittää FBI-agentti Grace Hartia, joka ei ole mikään erityisen naisellinen tapaus. Hän on pikkutytöstä asti ollut se joka vetää tarpeen tullen pahiksia pataan. Jonkun agentin täytyy kuitenkin soluttautua missikisoihin ja vastahakoinen Grace valitaan hommaan. Gracen lähintä työkaveria esittää Benjamin Bratt ja apuun rientävää stylistia Michael Caine.

Tykkään kovasti pääosakolmikosta, eikä liene mikään salaisuus että Benjamin Brattilla on jo pitkään ollut erityinen paikka sydämessäni. Leffa ei todellakaan ole mikään järjen riemuvoitto, mutta silti se on aina vaan yhtä viihdyttävä, täynnä mahtavaa dialogia. Täydellinen aivojen nollaus.

****
Miss Kovis (Miss Congeniality, 2000)
Ohjaus: Donald Petrie
Pääosissa: Sandra Bullock, Benjamin Bratt, Michael Caine, Candice Bergen, William Shatner.

Henna Helmi Heinonen: Veljen vaimo

Veljen vaimo on Henna Helmi Heinosen esikoisromaani, ilmestynyt helmikuussa. Enkä tässä kerro mitään juonipaljastuksia!

Kirja täytti kaikki kriteerit mitä hyvältä kirjalta toivon: mukaansatempaava, hyvin kirjoitettua tekstiä ja mielenkiintoinen tarina. Ja sopivan helppolukuinen minun makuuni.

Ensimmäisessä luvussa en vielä tottunut kirjoitustyyliin. Häiritsi se, että kaikkitietävä kertoja on jokaisen hahmon pään sisällä. Toisen luvun myötä hahmot tuntuivat heräävän eloon ja halusin tietää heistä enemmän. Kirjailija selvästi tuntee hahmonsa perikotaisin ja he vaikuttivatkin todellisilta. (Siis positiivisessa mielessä, ei niin että luulisin tämän kertovan todellisista henkilöistä.) Ehkä siksi eläydyin kirjan tapahtumiin ja olin joistain juonenkäänteistä järkyttynyt. Sen kuolemantapauksen kohdalla tuli tippa linssiin.

Ehkä paikoin henkilöiden taustoissa möyrittiin liikaakin. Mutta pidin kirjoitustyylistä niin paljon - siitä miten jouhevasti teksti juoksi eteenpäin - että tuollaiset ovat pikkuvikoja.

Mielenkiintoisinta kirjassa oli Marjan ja Antin tarina. Se tuli jotenkin niin puskista. Heidi ei ollut kovin kiinnostava hahmo, mutta en osaa sanoa miksi. Veljesten välit olivat mielenkiintoiset ja perhe vaikutti aidolta.

Suunnilleen puolessavälissä kirjaa halusin lukea äkkiä eteenpäin, jotta näen miten hahmoille käy. Samalla en kuitenkaan halunnut kirjan loppuvan. Loppupuolella hahmoille alkoikin sattua sen verran paskamaisia juttuja, että toivoin asioiden etenevän nopeasti - mielellään positiiviseen - päätökseensä. Tykkäsin loppuratkaisusta, mutta tällaisena romantikkona olisin halunnut lukea vielä hieman lisää siitä, kun asiat ovat hyvin.

Suosittelen lämpimästi! Ja jään mielenkiinnolla odottamaan Heinosen tulevia kirjoja. :)

Casino Royale (2006)

Daniel Craigin aikakaudella Bond-elokuvat on laitettu uuteen uskoon. Casino Royalella on tyylillisesti hyvin vähän tekemistä aiempien ns. perinteisten bondien kanssa - siitä huolimatta, että Martin Campbell on tätä ennen ohjannut jo yhden sarjan elokuvan, Goldeneyen. Q-osasto loistaa poissaolollaan, James Bond näyttää venäläiseltä pääpahikselta ja Felix Leiter on vaihtanut ihonväriä - muutamia eroavaisuuksia mainitakseni. Uhkapelejä sentään pelataan.

Casino Royale on ihan mukiinmenevä toimintaelokuva, mutta ei sen enempää. Pitäisin siitä ehkä enemmän, jos se ei olisi (tai yrittäisi olla) Bond-elokuva, ja jos Vesper Lyndin roolissa olisi kuka tahansa muu kuin Eva Green. Koko juonikuvio, jossa James Bond rakastuu, tuntuu typerältä. Sen lisäksi - vaikka bondeissa onkin kautta aikojen ollut erikoisesti nimettyjä naisia - miksi Vesper? Nimenä outo ja sanana ruma.

Daniel Craig sopii toimintatähdeksi. Vaikka en häntä katsoessani näekään James Bondia - tässä elokuvassa ainakaan. Mies on kuitenkin pumpattu sellaiseen kuntoon, että häntä katselee oikein mielellään.

Edit 22.8.2015: Useammankin uudelleenkatselun jälkeen on todettava, että Casino Royale on loistava ja viihdyttävä toimintaelokuva. Se on toki edelleen mielestäni liian sentimentaalinen bondiksi. Ja Eva Green on edelleen mielestäni ärsyttävä roolissaan, mutta Vesper Lynd saa onneksi leffassa ansionsa mukaan. Leffa on myös aavistuksen liian pitkä. 

   Joka tapauksessa visuaalisesti toimiva action-pätkä. Mads Mikkelsen on loistava roolissaan, vaikka hahmonsa kuoleekin melko varhain, mikä on pääpahiksille epätyypillistä. Daniel Craig on hyvä valinta toimintasankariksi.

   Muutan elokuvan pisteytyksen kolmesta tähdestä neljään. Koska Casino Royale on enemmän kuin 'ihan jees'.

****
Casino Royale (2006)
Ohjaus: Martin Campbell
Pääosissa: Daniel Craig, Eva Green, Mads Mikkelsen, Judi Dench, Giancarlo Giannini, Jeffrey Wright, Tobias Menzies.

---

Muita sarjasta arvosteltuja:

Salainen agentti ja tohtori No (1962)

Salainen agentti 007 Istanbulissa (1963)

007 ja Kultasormi (1964)

007 ja kultainen silmä (1995)

Huominen ei koskaan kuole (1997)

Kun maailma ei riitä (1999)

Hauskaa maanantaita!

007 ja Kultasormi (1964)

Kolmannessa Bondissa vaihtui ohjaaja, mikä oli ehkä ihan hyvä ratkaisu. Itse ainakin tykkään tästä paljon enemmän kuin kahdesta aiemmasta leffasta ja tämä onkin yksi lempparibondeistani. Goldfinger, Pussy Galore ja Oddjob ovat niin legendaarisia hahmoja. Tässä leffassa Q pääsee kunnolla vauhtiin, siihen vekottimien esittelyyn mitä nähdään myöhemmin suunnilleen kaikissa bondeissa. Tykkään leffasta alusta loppuun, vaikka alun Mastersonin siskokset ovatkin vähän turhia hahmoja.

Lentäjä Pussy Galorea esittävä Honor Blackman on sittemmin vilahtanut mm. elokuvissa Bridget Jones - elämäni sinkkuna ja Colour Me Kubrick.

Ehkä yksi hienoimpia Bond-tunnareita ikinä:

****
007 ja Kultasormi (Goldfinger, 1964)
Ohjaus: Guy Hamilton
Pääosissa: Sean Connery, Gert Fröbe, Honor Blackman, Harold Sakata, Bernard Lee, Lois Maxwell.


---

Muita sarjasta arvosteltuja:

Salainen agentti ja tohtori No (1962)

Salainen agentti 007 Istanbulissa (1963)

007 ja kultainen silmä (1995)

Huominen ei koskaan kuole (1997)

Kun maailma ei riitä (1999)

Frendit, 4. kausi: bloopers

Osa pätkistä on jo vitoskauden puolelta, mutta ei se haittaa. Hauskaa silti. :)

Remember Me (2010)

Elokuvaa on haukuttu monelta suunnalta, enkä tosiaankaan kuulu Team Robert Pattinsoniin. Miksi siis katsoin? Koska eräs kaverini kertoi tykänneensä leffasta tosi paljon ja satuin saamaan dvd:n omakseni blogimiitistä.

Ja kuinkas sitten kävikään?

Noh, kaikenlaista paskaa sitä tuleekin katsottua.

Elokuvan suurin vika oli, ettei se keskittynyt oikein mihinkään aiheeseen kunnolla. Päähenkilön ongelmainen perhe ja koulukiusattu älykköpikkusisko olivat mielenkiintoisia, mutta päälle oli liimattu omituinen rakkaustarina. Perheellä olisi ollut ongelmia ihan riittävästi yhden elokuvan tarpeisiin.

Pattinson oli osan ajasta ihan jees ja aloin miettiä olisiko hän sittenkin parempi kevyemmissä rooleissa, eikä näissä "mulla on niin vaikeeta" -teinirooleissa. Emilie de Ravin oli totaalisen mitäänsanomaton. Elokuvan näyttelijähelmet löytyivätkin taustalta; Chris Cooper, Tate Ellington ja Ruby Jerins.

Loppuratkaisu oli mulle paljastettu etukäteen, joten osasin ruveta nauramaan sille hyvissä ajoin. Typeryyden lisäksi se oli myös huonosti toteutettu. Elokuvan loputtua lähinnä otti päähän.

*
Remember Me (2010)
Ohjaus: Allen Coulter.
Pääosissa: Robert Pattinson, Emilie de Ravin, Chris Cooper, Ruby Jerins, Tate Ellington, Pierce Brosnan, Lena Olin.

Case 39 (2009)

Renée Zellweger on sosiaalityöntekijä Emily, joka ottaa luokseen asumaan huostaanotetun tytön. Eikä tyttö sitten olekaan niin puhtoinen kuin aluksi luullaan.

Elokuva ei ollut ollenkaan niin huono kuin odotin. Asioita valotetaan katsojalle sopivan hitaasti. Renée Zellweger hoitaa pääroolin ihan mallikkaasti, vaikka naamassaan onkin jotain mistä en tykkää. Jodelle Ferland on sopivan ärsyttävä pikkutyttö. Hän oli mielestäni parempi ollessaan paha, kuin ollessaan kiva ja viaton. Bradley Cooper ja Ian McShane (joka ei olekaan kuollut, hah) hoitivat sivuroolinsa hyvin. Oli mukavaa nähdä Callum Keith Rennie pitkästä aikaa.

Leffa ei varsinaisesti tarjoillut mitään uutta ja ihmeellistä. Vaikka moni asia elokuvassa kusi, sitä oli ihan mukava katsoa. Paitsi että se mehiläiskohtaus oli ällöttävä.

***
Case 39 (2009)
Ohjaus: Christian Alvart
Pääosissa: Renée Zellweger, Jodelle Ferland, Bradley Cooper, Ian McShane, Callum Keith Rennie.

Winston Groom: Forrest Gump - kunnian mies

Forrest Gump on idiootti, jolle sattuu ja tapahtuu. Pidin Groomin kerrontatyylistä, jossa ei paljon turhia selitelty. Tosin sen johdosta joka lauseessa tapahtui paljon. Eli vaikka kirja ei ollut paksu eikä teksti vaikeaa, lukeminen oli melko hidasta. Toinen toistaan seuraavat juonenkäänteet tuntuivat välillä vähän päättömiltä. Mutta kirja oli hauska ja tarina sympaattinen. Ymmärrän hyvin miksi tästä on haluttu tehdä elokuva. Tykkäsin.

"Yhtäkkiä kaikki minun jutut rupesi muuttumaan - ihan niin kuin elämä olisi vasta alkanut, ja minä olin maailman onnellisin kaveri."

Frendit, 4. kausi (1997-1998)

Teksti sisältää juonipaljastuksia!

Matthew Perry ja Paget Brewster.

JJ is back!

Lempparipoliisisarjassani Criminal Mindsissa on tapahtunut näyttelijämuutoksia viime aikoina. Jossain vaiheessa Jennifer Jareauta esittävä A.J. Cook sai kenkää ja Paget Brewsterin roolihahmosta Emily Prentissistä tehtiin jonkin sortin osa-aikainen. Tarkoituksena tässä oli kuulemma kulujen leikkaaminen. Cookia paikkaamaan pestattiin Rachel Nichols.

Noh, fanit tietysti nostivat tästä mekkalan - enkä yhtään ihmettele. A.J. Cook on ollut sarjassa mukana alusta asti ja Paget Brewsterkin jo ainakin kolme kautta. Muutokset ovat tietääkseni tulleet siis tällä hetkellä Jenkeissä pyörivällä 6. tuotantokaudella.

Mutta nyt on uutisoitu, että JJ tulee ensikaudella takaisin! Mahtavaa!

Enää voi toivoa, että tajuaisivat kirjoittaa Prentissinkin takaisin.

Suomen televisiossa on siis viimeksi näytetty neljäs kausi ja viideskin löytyy jo dvd:ltä.

Hauskaa maanantaita!

Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta

Haruki Murakami on kirjailija, joka harrastaa tosissaan juoksemista. Miehellä on takanaan kymmeniä maratoneja ja lukuisia muita juoksutapahtumia. Hän on harrastanut juoksemista suunnilleen yhtä kauan kuin on ollut täysipäiväinen kirjailija - yli 20 vuotta.

Murakami kirjoittaa kiinnostavasti sekä juoksemisesta että kirjoitustyöstään. Teksti rullaa mukavasti eteenpäin ja kirjan luki nopeasti. Jotkut oudot vertauskuvat välillä pistivät silmään. Siitä huolimatta että joka luvun alussa on päivämäärä, en jaksanut seurata missä järjestyksessä asiat tapahtuivat. Ehkä sillä ei ollut niin väliä. Kaiken kaikkiaan oikein mukava kirja. Suosittelen jos aihe kiinnostaa.

100 parasta

Tartuin minäkin blogeja kiertäneeseen haasteeseen listata 100 kaikkien aikojen parasta biisiä. Rajoituksena kuitenkin, että joka artistilta saa olla vain yksi kappale. Rajoitin itseäni myös valitsemaan vain yhden biisin per leffa tai musikaali.

Listalleni tuli lopulta musiikkia aika laajalla skaalalla ja vanha sielu nuoressa ruumiissa nosti päätään. Tiedoksi, että listan laatija on Iskelmäradion tahdissa kasvanut, nuoruudessaan paljon gospelia kuunnellut ja sittemmin klassista musiikkia opiskellut nainen. Tein kuitenkin rajavedon ja yritin jättää pois klasarit, hengelliset ja joululaulut. Olen myös jossain vaiheessa kärsinyt muusikoiden ammattitaudista; kaikenlainen ylimääräinen musiikinkuuntelu ei voisi vähempää kiinnostaa. Niinpä kesti hetken miettiä, että mitäs sitä on tullut aikoinaan kuunneltua.

Tässä mun 100 parasta. Enjoy.

Omat listansa ovat laatineet myös ainakin Bubble, Ravenwaves, Lauri ja Mikaela.

Red (2010)

Bruce Willis, Morgan Freeman, John Malkovich ja Helen Mirren ovat eläkkeellä olevia entisiä CIA-agentteja. He saavat jälleen pahikset peräänsä ja toiminta voi alkaa. Räiskeen ja hienojen stunttien lisäksi mukana on myös annos komediaa. Hyvistä näyttelijöistä huolimatta elokuva oli melkoinen pettymys.

Bruce Willisillä on kaikki ominaisuudet tällaiseen rooliin. Silti hän oli paikoin ärsyttävä. Helen Mirren on upea näyttelijä, joka ei todellakaan ollut tässä elämänsä roolissa. Morgan Freeman peesaa mukavasti taustalla. Olin pettynyt John Malkovichiin, koska odotin hahmonsa olevan vielä hauskempi. Vaikka hyvin aidostihan hän oli ihan sekopää. Mary-Louise Parker oli hauska. Tosin suunnilleen puolenvälin jälkeen roolinsa lähinnä hengaili taustalla, muiden mellastaessa.

Todella yllättäen elokuvan valopilkuksi muodostui sivuroolissa nähtävä Karl Urban. Häntä katseli oikein mielellään. Muistan miehen aiemmin vain Star Trekistä, eikä hän ollut tällä kertaa läheskään yhtä ärsyttävä.

**
Red (2010)
Ohjaus: Robert Schwentke
Pääosissa: Bruce Willis, Mary-Louise Parker, John Malkovich, Karl Urban, Morgan Freeman, Helen Mirren, Brian Cox.

Takers (2010)

Leffa kertoo kaveriporukasta (mm. Paul Walker, Idris Elba ja Hayden Christensen) joka elättää itsensä ryöstelemällä pankkeja. Keikkoja tehdään tasan yksi vuodessa, jotta ei jäädä kiinni ja voidaan siinä välillä elää herroiksi. Äijien vanha kaveri Ghost (T.I.) pääsee vankilasta ja kertoo mahdollisuudesta tosi isoon keikkaan. Mahdollisuutta ei tietenkään voi jättää väliin, vaikka Ghostiin ei enää oikein luoteta. Taustalla porukkaa yrittää saada kiinni pari poliisia (Matt Dillon ja Jay Hernandez).

Alkupuolelta leffa oli vähän tylsä. Lähinnä zoomailtiin siihen kuinka paljon porukalla on rahaa, vaatteita ja autoja. Kuin olisi katsonut jotain automainosta. Hiljalleen meno parani ja elokuva olikin ihan mielenkiintoinen kun päästiin itse asiaan. Mukiinmenevää viihdettä, mutta ei mitään erityistä. Katsoin tämän puhtaasti Idris Elban mukanaolon vuoksi.

***
Takers (2010)
Ohjaus: John Luessenhop
Pääosissa: Matt Dillon, Paul Walker, Idris Elba, Hayden Christensen, Michael Ealy, Chris Brown, Zoe Saldana, Marianne Jean-Baptiste.

Rajaton (2011)

Bradley Cooper on ihana. Jos tästä on eri mieltä, ei varmaan tykkää koko leffasta. Sen verran vahvasti mies on koko homman keskiössä.

Bradley Cooper on Eddie - kaveri joka yrittää kirjoittaa ensimmäistä romaaniaan, mutta ei saa edes aloitettua. Eikä aikaiseksi muutenkaan juuri mitään. Eddie näyttää pultsarilta, kämppä haisee ja tyttöystäväkin jättää. Vanha tuttu tarjoaa pilleriä, jonka avulla pystyy käyttämään aivokapasiteettiaan sataprosenttisesti. Eddielle huumeet eivät ole mikään uusi juttu, joten hän testaa. Yhtäkkiä Eddiestä tulee menestyvä superohjus, joka popsii nappeja kuin Super-Hessu pähkinöitään. Hän on täysin muuttunut mies. Lopulta sivuvaikutukset iskevät ja kaikki alkaa kaatua päälle.

Abbie Cornish ja monet muut peesaavat Cooperia kivasti. Robert De Niron näkeminen on aina sykähdyttävää. Elokuva oli parempi kuin odotin ja loppuratkaisukin oli toimiva. Maskeeraus oli onnistunut myös hienosti. Ohjaaja oli tavoittanut jotain oleellista nykyisestä elämänmenosta. Suosittelen mukavaksi viihteeksi.

****
Rajaton (Limitless, 2011)
Ohjaus: Neil Burger
Pääosissa: Bradley Cooper, Abbie Cornish, Robert De Niro.

Timo Parvela: Ella luokkaretkellä

Ella luokkaretkellä on Parvelan kolmas Ella-kirja. Tämäkin oli ihan hauska, tosin pidin Ella teatterissa -kirjasta enemmän. Asiaan vaikutti tosin ehkä se, että olin vähän kipeä tätä lukiessani.

Ella-kirjat ovat varmasti mahtavaa iltasatumateriaalia niille lapsille, jotka eivät vielä itse lue. Edelleen: suosittelen.

Hauskaa maanantaita!

Legenda Suojelijoista (2010)

Legenda Suojelijoista ei erityisesti koskettanut. Animaatio ja musiikki ovat huikean hienot, joten tämä olisi varmasti ollut komeaa katsottavaa isolta kankaalta. En vaan jaksanut innostua tarinasta. Päähahmot haahuilivat ympäriinsä ja uusia hahmoja esiteltiin siinä määrin, että elokuvan alkupuoli vaikutti sekavalta. Tästä tuli mieleen uusin Narnia. Osa hahmoista oli sen verran samannäköisiä, että välillä meni sekaisin kuka on kuka. Elokuva oli paikoin hieman pelottava, että tämä ei todellakaan ole perheen pienimmille tarkoitettu animaatio.

Visuaalisesti hieno elokuva, jonka tarina on vähän mälsä - juuri kuten ajattelin 300-elokuvasta. Sitten huomasin, että elokuvilla onkin sama ohjaaja. No mutta, trailerin voi tsekata vaikka täältä.

**
Legenda Suojelijoista (Legend of the Guardians: The Owls of Ga'Hoole, 2010)
Ohjaus: Zack Snyder
Pääosissa (äänet): Jim Sturgess, Helen Mirren, Geoffrey Rush, David Wenham, Hugo Weaving.

Timo Parvela: Ella teatterissa

Aina silloin tällöin tekee hyvää lukaista joku Ella-kirja. :)

Ella teatterissa on järjestyksessä toinen sarjan kirjoista. Olen lukenut tämän joskus aiemminkin, silloin kun vielä jotenkin kuuluin sarjan kohdeikäryhmään. Nämä Parvelan kirjat ovat aivan käsittämättömän hauskoja. 55-sivuisen selkeätekstisen kirjan luki yhdeltä istumalta. Ensin alkoi vähän hymyilyttää. Lopussa nauraa käkätin jo ääneen, vesi silmistä valuen, Ellan ja luokkakavereidensa joulunäytelmäesitykselle.

Ella-kirjat ovat käsittääkseni suunnattu ala-asteikäisille, jotka osaavat jo itse lukea. Tämäkin löytyi kirjaston hyllystä "Helppolukuiset". Mutta suosittelen isommillekin lukijoille. Itseäni nämä ovat viihdyttäneet jo vuosikausia.

Mark Strong as Antonio Gabrieli in Superstition

Salainen agentti 007 Istanbulissa (1963)

Toisessa Bond-elokuvassa SPECTRE on taas voimissaan. Esitellään salaperäinen mies, joka silittelee valkoista kissaa. SPECTREn kätyrit Rosa Klebb (Lotte Lenya) ja Donald Grant (Robert Shaw) ovat suorastaan legendaarisia Bond-pahiksia, vaikka ensimmäinen onkin vähän ärsyttävä. Pääroolissa nähtävä Sean Connery, sekä Tatjanaa esittävä Daniela Bianchi ovat hurmaavia - sekä yhdessä että erikseen. He pelastavatkin paljon, sillä ei tämä elokuva muuten kovin ihmeellinen ole. Tykkään tästä kuitenkin enemmän kuin ensimmäisestä Bondista.

***
Salainen agentti 007 Istanbulissa (From Russia with Love, 1963)
Ohjaus: Terence Young
Pääosissa: Sean Connery, Daniela Bianchi, Pedro Armendáriz, Lotte Lenya, Robert Shaw, Bernard Lee, Lois Maxwell.


---

Muita sarjasta arvosteltuja:

Salainen agentti 007 ja tohtori No (1962)

007 ja kultainen silmä (1995)

Huominen ei koskaan kuole (1997)

Kun maailma ei riitä (1999)