Näyttelijä Jake Weber ja näyttelijä Tim Roth.
perjantai 30. huhtikuuta 2010
torstai 29. huhtikuuta 2010
Mark Strong Live Webchat by Empire
Empire-lehti järjesti eilen kello kahdelta Suomen aikaa webchatin, jossa faneilla oli mahdollisuus pommittaa Mark Strongia kysymyksillään. Allekirjoittanut oli mukana tunnin kestäneessä livehaastattelussa. Eli suurkiitos vinkistä Alvylle! :)
Chatroom avattiin varttia ennen h-hetkeä. Näyttelijä oli noin kymmenen minuuttia myöhässä, "stuck in traffic". Siitä tietysti chattaajien keskuudessa löydettiin huumoria. "Traffic doesn't stop Mark Strong. Mark Strong stops traffic." Tuo oli ehkä oma suosikkini kommenteista. Muutenkin häntä verrattin Chuck Norrisiin muutaman kerran... Vapaan chatin keskustelu olikin sitä tasoa, että "sillä on niin ihanat hampaat" ja "tunnetko olosi seksikkäämmäksi hiukset päässä vai ilman?"...
Kieltämättä tämä kokemus laittoi kovasti miettimään sitä, miten yli-ihmisinä jotkut näyttelijöitä pitävät, ja miten kovasti heidät sekoitetaan roolihahmoihinsa. Esimerkiksi monet tuntuivat olevan sitä mieltä, että Mark Strongin täytyy olla siviilissäkin todella pelottava, koska esittää usein pahista.
Miehen saavuttua paikalle chat muuttui (onneksi) moderaattorin vahtimaksi, niin että hän sai kysymykset ja valitsi niistä ne mitkä menivät läpi. Chatissa oli parhaimmillaan noin 80 ihmistä ja kysymyksiä tuli satoja, joista tietysti oli aikaa vastata vain murto-osaan. (Ja ilmeisesti systeemi on se, että haastateltavan suulliset vastaukset näpyttelee tekstimuotoon joku muu, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää. Säästytään ainakin noloilta kirjoitusvirheiltä ja aikaakin on käytössä vain rajallisesti.)
Kysymyksiä tunnin kestäneessä chatissa tuli hyvin laidasta laitaan. Suurin osa liittyi tietysti Mark Strongin työhön, mutta jonkin verran sivuttiin harrastuksia ja taidettiin jopa kysyä ketä hän äänestää. Siihen tosin mies jätti vastaamatta, ihmekös tuo. Mark tosiaan harrastaa jalkapalloa ja kannattaa Arsenalia. Niinpä jonkin verran käytiin keskustelua siitä. Kiinnitin huomiota, että hän puhuu Arsenalista me-muodossa; "we have improved this season". Että fani se on leffatähtikin. :)
Jossain kysymyksessä kuittailtiin jotain miehen nimestä ja hän kertoi, että ollessaan lapsi Mattel-lelufirmalla oli Mark Strong niminen action-nukke. Taisi olla Mark Strong - The Man from Mattel. Kun nuken selästä painoi, se teki jonkun karateliikkeen.
Mark kertoi omistavansa noin 1000 kappaleen dvd-kokoelman. Lempileffojaan ovat mm. Blade Runner ja Spinal Tap. Ja ei, hän ei tykkää Twilightista! Pisteet siitä!
Jos Mark Strong saisi valita minkä tahansa ammatin, hän olisi rantapummi. :)
En muista milloin viimeksi olisi tunti vierähtänyt niin nopeasti. Ihan mahtava juttu! Empiren sivuille on tulossa chatista vielä jonkinlainen kooste.
Edit: Jos joku on kiinnostunut, niin tuo mainittu Blade Runner tulee telkkarista lauantaina 1.5. MTV3, klo 22.30.
Chatroom avattiin varttia ennen h-hetkeä. Näyttelijä oli noin kymmenen minuuttia myöhässä, "stuck in traffic". Siitä tietysti chattaajien keskuudessa löydettiin huumoria. "Traffic doesn't stop Mark Strong. Mark Strong stops traffic." Tuo oli ehkä oma suosikkini kommenteista. Muutenkin häntä verrattin Chuck Norrisiin muutaman kerran... Vapaan chatin keskustelu olikin sitä tasoa, että "sillä on niin ihanat hampaat" ja "tunnetko olosi seksikkäämmäksi hiukset päässä vai ilman?"...
Kieltämättä tämä kokemus laittoi kovasti miettimään sitä, miten yli-ihmisinä jotkut näyttelijöitä pitävät, ja miten kovasti heidät sekoitetaan roolihahmoihinsa. Esimerkiksi monet tuntuivat olevan sitä mieltä, että Mark Strongin täytyy olla siviilissäkin todella pelottava, koska esittää usein pahista.
Miehen saavuttua paikalle chat muuttui (onneksi) moderaattorin vahtimaksi, niin että hän sai kysymykset ja valitsi niistä ne mitkä menivät läpi. Chatissa oli parhaimmillaan noin 80 ihmistä ja kysymyksiä tuli satoja, joista tietysti oli aikaa vastata vain murto-osaan. (Ja ilmeisesti systeemi on se, että haastateltavan suulliset vastaukset näpyttelee tekstimuotoon joku muu, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää. Säästytään ainakin noloilta kirjoitusvirheiltä ja aikaakin on käytössä vain rajallisesti.)
Kysymyksiä tunnin kestäneessä chatissa tuli hyvin laidasta laitaan. Suurin osa liittyi tietysti Mark Strongin työhön, mutta jonkin verran sivuttiin harrastuksia ja taidettiin jopa kysyä ketä hän äänestää. Siihen tosin mies jätti vastaamatta, ihmekös tuo. Mark tosiaan harrastaa jalkapalloa ja kannattaa Arsenalia. Niinpä jonkin verran käytiin keskustelua siitä. Kiinnitin huomiota, että hän puhuu Arsenalista me-muodossa; "we have improved this season". Että fani se on leffatähtikin. :)
Jossain kysymyksessä kuittailtiin jotain miehen nimestä ja hän kertoi, että ollessaan lapsi Mattel-lelufirmalla oli Mark Strong niminen action-nukke. Taisi olla Mark Strong - The Man from Mattel. Kun nuken selästä painoi, se teki jonkun karateliikkeen.
Mark kertoi omistavansa noin 1000 kappaleen dvd-kokoelman. Lempileffojaan ovat mm. Blade Runner ja Spinal Tap. Ja ei, hän ei tykkää Twilightista! Pisteet siitä!
Jos Mark Strong saisi valita minkä tahansa ammatin, hän olisi rantapummi. :)
En muista milloin viimeksi olisi tunti vierähtänyt niin nopeasti. Ihan mahtava juttu! Empiren sivuille on tulossa chatista vielä jonkinlainen kooste.
Edit: Jos joku on kiinnostunut, niin tuo mainittu Blade Runner tulee telkkarista lauantaina 1.5. MTV3, klo 22.30.
tiistai 27. huhtikuuta 2010
Volver - paluu (2006)
Oon varsin keltanokka mitä tulee Almodóvarin elokuviin. Tätä ennen oon nähnyt vain Naisia hermoromahduksen partaalla. Siitä tykkäsin, leffa oli hauska. Volver sitä vastoin oli vain tosi outo. Sitä on kehuttu joka paikassa ja luokittelu on usein "komedia, draama". En löytäny elokuvasta sitä komediaa ollenkaan, tai minua ei ainakaan naurattanut. Onkin sellainen olo, että leffan nerokkuus oli jossain sellaisessa, mitä en vaan ymmärtänyt.
Tarina meni jotenkin liian moneen suuntaan yhtä aikaa. Elokuva alkoi mielenkiintoisesti kun Paula (Yohana Cobo) tappoi oletetun isänsä, mutta sitten lähdettiin taas jonnekin ihan muualle. Kuvio, jossa Sole (Lola Dueñas) piilotteli äitiään (Carmen Maura) sängyn alla, oli ihan pimeä (ja naurettava mutta ei hyvällä tavalla).
Penélope Cruz todisti näyttelijänlahjansa tässäkin. (Katsoin nimittäin tämän jälkeen Twiligth - Uusikuun ja kyllä se vaan niin on, että toiset osaavat ja toiset eivät.) Mutta se ei ihan riittänyt pelastamaan sekavaa kokonaisuutta.
**
Volver - paluu (Volver, 2006)
Ohjaus: Pedro Almodóvar
Pääosissa: Penélope Cruz, Carmen Maura, Lola Dueñas, Yohana Cobo.
Tarina meni jotenkin liian moneen suuntaan yhtä aikaa. Elokuva alkoi mielenkiintoisesti kun Paula (Yohana Cobo) tappoi oletetun isänsä, mutta sitten lähdettiin taas jonnekin ihan muualle. Kuvio, jossa Sole (Lola Dueñas) piilotteli äitiään (Carmen Maura) sängyn alla, oli ihan pimeä (ja naurettava mutta ei hyvällä tavalla).
Penélope Cruz todisti näyttelijänlahjansa tässäkin. (Katsoin nimittäin tämän jälkeen Twiligth - Uusikuun ja kyllä se vaan niin on, että toiset osaavat ja toiset eivät.) Mutta se ei ihan riittänyt pelastamaan sekavaa kokonaisuutta.
**
Volver - paluu (Volver, 2006)
Ohjaus: Pedro Almodóvar
Pääosissa: Penélope Cruz, Carmen Maura, Lola Dueñas, Yohana Cobo.
Tunnisteet:
arvostelu,
Carmen Maura,
draama,
kaksi tähteä,
Lola Dueñas,
Pedro Almodóvar,
Penélope Cruz,
Yohana Cobo
maanantai 26. huhtikuuta 2010
sunnuntai 25. huhtikuuta 2010
Pocahontas (1995)
Pocahontasin ilmestyessä oon ollut 10-vuotias ja olin katsomassa sen elokuvateatterissa. Muistaakseni en ole nähnyt leffaa sen jälkeen (ainakaan kokonaan) kunnes se tuli joku aika sitten telkkarista. Tarina, musiikki ja kaikki oli edelleen aivan ihanaa. Näinkin romantiikannälkäiseen leffadiggariin uppoaa!
Suomeksi dubattuna Pocahontas on Arja Koriseva, John Smith Santeri Kinnunen ja Powhatan Tapani Perttu. Telkkarista katsoessa Arja Koriseva alkoi kuulostaa sen verran ärsyttävältä, että piti katsoa tämä sitten vielä uudestaan dvd:ltä alkuperäisillä äänillä. Tapani Perttu tosin oli aivan mahtava Powhatan. :)
Alkuperäiset äänet oli ihan ok, vaikka niihin kesti tottua hetken. Christian Balen ääntä en tunnistanut ollenkaan. Ja meno parani muutenkin sitten kun keskityin Mel Gibsonin sijasta John Smithiin. Tapani Perttu oli ehdottomasti parempi Powhatan. Vähän myös häiritsi se, että Pocahontasin lauluääni kuulosti vanhemmalta kuin puheääni. Heillä onkin melkein 10 vuotta ikäeroa.
Tarina on ihanan romanttinen ja koskettava. Pocahontasilla on monia yhtymäkohtia James Cameronin Avatariin ja molemmissa tykkäsinkin osittain samoista asioista. Rakkaustarinasta, alkuperäiskansan kunnioituksesta luontoa kohtaan jne. Muutenkin kiehtoo tarinat, joissa tietämättömyys aiheuttaa ennakkoluuloja ja molemmat osapuolet pelkäävät toisiaan yhtä paljon (tuli mieleen Nalle Puh ja Möhköfantti). Koska oon tosi rauhaarakastava, pidän siitä kun joku laittaa sodankäynnille kapuloita rattaisiin. Tässä tapauksessa Pocahontas.
Intiaanipäällikön tytär Pocahontas on kaunis, rohkea ja itsenäinen ja hänellä on maailman upeimmat hiukset! Rakkaustarina on mahtava ja John Smith tietysti aivan ihana. He ovatkin ehkä suosikkini Disneyn lemmenpareista - siitä huolimatta ettei tarinalla ole erityisen onnellista loppua. Myös Pocahontasin isä Powhatan on kovin sympaattinen hahmo.
Elokuva on visuaaliselta ilmeeltään hieno ja nerokkaan Disney-säveltäjän Alan Menkenin musiikki kruunaa kaiken; esimerkiksi alun kohtauksessa, jossa merimiehet joutuvat myrskyyn. Elokuvan hittikamaa on tietysti Colours of the Wind. Rakkauslaulu If I Ever Knew You on myös ihana, mutta suosikkini on dramaattinen Savages, joka soi juuri ennen kun John Smithiä ollaan teloittamassa. (Muutenkin se kohtaus on niin pelottava, että jännitän aina miten siinä käy, heh.)
Disney-elokuvana tämä on tietysti kovin viaton. Valloittajien puuhat ovat lähinnä maan kaivamista. Pocahontas ja John Smith eivät tosielämässä ilmeisesti edes olleet rakastavaisia. Englantilaisten saapuessa Virginiaan Pocahontas oli noin 12-vuotias, mistä voi myös vetää omat ällöttävät johtopäätöksensä. Mutta tämä elokuvaversio onkin satu, jonka parissa tulen varmasti viihtymään jatkossakin.
Elokuvalle on tehty jatko-osa, Pocahontas 2, joka pitää sitten katsoa seuraavaksi.
*****
Pocahontas (1995)
Ohjaus: Mike Gabriel, Eric Goldberg.
Pääosissa (äänet): Irene Bedard, Judy Kuhn, Mel Gibson, David Ogden Stiers, Russell Means, Christian Bale, Linda Hunt.
Suomeksi dubattuna Pocahontas on Arja Koriseva, John Smith Santeri Kinnunen ja Powhatan Tapani Perttu. Telkkarista katsoessa Arja Koriseva alkoi kuulostaa sen verran ärsyttävältä, että piti katsoa tämä sitten vielä uudestaan dvd:ltä alkuperäisillä äänillä. Tapani Perttu tosin oli aivan mahtava Powhatan. :)
Alkuperäiset äänet oli ihan ok, vaikka niihin kesti tottua hetken. Christian Balen ääntä en tunnistanut ollenkaan. Ja meno parani muutenkin sitten kun keskityin Mel Gibsonin sijasta John Smithiin. Tapani Perttu oli ehdottomasti parempi Powhatan. Vähän myös häiritsi se, että Pocahontasin lauluääni kuulosti vanhemmalta kuin puheääni. Heillä onkin melkein 10 vuotta ikäeroa.
Tarina on ihanan romanttinen ja koskettava. Pocahontasilla on monia yhtymäkohtia James Cameronin Avatariin ja molemmissa tykkäsinkin osittain samoista asioista. Rakkaustarinasta, alkuperäiskansan kunnioituksesta luontoa kohtaan jne. Muutenkin kiehtoo tarinat, joissa tietämättömyys aiheuttaa ennakkoluuloja ja molemmat osapuolet pelkäävät toisiaan yhtä paljon (tuli mieleen Nalle Puh ja Möhköfantti). Koska oon tosi rauhaarakastava, pidän siitä kun joku laittaa sodankäynnille kapuloita rattaisiin. Tässä tapauksessa Pocahontas.
Intiaanipäällikön tytär Pocahontas on kaunis, rohkea ja itsenäinen ja hänellä on maailman upeimmat hiukset! Rakkaustarina on mahtava ja John Smith tietysti aivan ihana. He ovatkin ehkä suosikkini Disneyn lemmenpareista - siitä huolimatta ettei tarinalla ole erityisen onnellista loppua. Myös Pocahontasin isä Powhatan on kovin sympaattinen hahmo.
Elokuva on visuaaliselta ilmeeltään hieno ja nerokkaan Disney-säveltäjän Alan Menkenin musiikki kruunaa kaiken; esimerkiksi alun kohtauksessa, jossa merimiehet joutuvat myrskyyn. Elokuvan hittikamaa on tietysti Colours of the Wind. Rakkauslaulu If I Ever Knew You on myös ihana, mutta suosikkini on dramaattinen Savages, joka soi juuri ennen kun John Smithiä ollaan teloittamassa. (Muutenkin se kohtaus on niin pelottava, että jännitän aina miten siinä käy, heh.)
Disney-elokuvana tämä on tietysti kovin viaton. Valloittajien puuhat ovat lähinnä maan kaivamista. Pocahontas ja John Smith eivät tosielämässä ilmeisesti edes olleet rakastavaisia. Englantilaisten saapuessa Virginiaan Pocahontas oli noin 12-vuotias, mistä voi myös vetää omat ällöttävät johtopäätöksensä. Mutta tämä elokuvaversio onkin satu, jonka parissa tulen varmasti viihtymään jatkossakin.
Elokuvalle on tehty jatko-osa, Pocahontas 2, joka pitää sitten katsoa seuraavaksi.
*****
Pocahontas (1995)
Ohjaus: Mike Gabriel, Eric Goldberg.
Pääosissa (äänet): Irene Bedard, Judy Kuhn, Mel Gibson, David Ogden Stiers, Russell Means, Christian Bale, Linda Hunt.
lauantai 24. huhtikuuta 2010
perjantai 23. huhtikuuta 2010
torstai 22. huhtikuuta 2010
Kick-Ass (2010)
Kävin katsomassa tämän tosiaan jo toisenkin kerran. Siitäkin huolimatta, ettei mies suostunut lähtemään mukaan. Outo.
Kröhöm. Juu, teksti sisältää spoilereita.
Dave (Aaron Johnson) on nörtti koulupoika, joka miettii kavereidensa kanssa miksi kukaan ei ole koskaan yrittänyt olla supersankari. Hän tilaa itselleen asun netistä. Ensimmäinen yritys taistella rikollisuutta vastaan päättyy siihen, että Dave saa tietysti turpaansa ja jää vielä auton alle. Tämän ansiosta Daven hermopäätteet vaurioituvat, eikä hän tunne kipua niin kuin muut ihmiset. Joten hän jatkaa alter-egonsa kehittelyä. Dave joutuu taas tappeluun, joku kuvaa kännykällään ja Dave kertoo olevansa Kick-Ass. Video päätyy tietysti nettiin, missä Kick-Assista tulee hetkessä julkkis. Pian Davelle selviää, että kaupungin katoilla hyppii muitakin supersankareita; Big Daddy (Nicolas Cage) ja tämän tytär Hit-Girl (Chloe Moretz). Toisin kuin Dave, nämä kaksi antavat pahiksille kunnolla pataan.
Asiat mutkistuvat, kun viittasankarit sotkevat New Yorkin pahimman gangsterin Frank D'Amicon (Mark Strong) bisnekset. Kick-Ass saa syyt niskoilleen ja mafiosot peräänsä. Frankin poika Chris (Christopher Mintz-Plasse) tarjoutuu esittämään supersankaria päästäkseen Kick-Assin uskotuksi. Tarkoituksena on tietysti saada Kick-Ass isäpapan käsittelyyn.
Kick-Ass oli täynnä toimintaa ja ihan helvetin hauska. Tiesin etukäteen leffan olevan tosi väkivaltainen, mutta silti yllätyin siitä vähän. Ja myös siitä, että pieni tyttö (Hit-Girl) saa niin paljon turpaansa. Leffan on ohjannut britti Matthew Vaughn (joka lopulta joutui hankkimaan rahoituksenkin itse). Ja käsikirjoittajana on toiminut Vaughnin kanssa tässäkin Jane Goldman. Eli samat nimet löytyvät myös lempparileffani Stardustin takaa.
Pääosissa olevat nuoret hoitivat hommansa oikein mallikkaasti. Superbadista tuttu Christopher "McLovin" Mintz-Plasse on hirveän huvittava, jo hennon ulkomuotonsakin puolesta. Jo se, että hänen näköisensä tyyppi esittää bad-ass -gansterin poikaa. :) Suosikkihahmoni oli kuitenkin ehdottomasti Hit-Girl eli Mindy. Ylisöpö Chloe Moretz laitta violetin peruukin päähänsä on tehokas tappokone. Hit-Girl oli ehkä perinteisin supersankarihahmo, paitsi että on nuori tyttö. Jokainen tyttö haluaisi olla Hit-Girl, jotta voisi antaa paskoille tyypeille turpaan.
Mark Strong oli todella hyvä roolissaan, mutta hänhän nyt esittäisi gangsteria vaikka unissaan. Strong on tehnyt tämäntyylisiä rooleja paljon, mutta oli aivan nappivalinta tähänkin. Tällä kertaa hän pääsi vähän likaamaan käsiäänkin. Suosikkikohtauksiani olikin lopputaistelun lisäksi se, missä Frank D'Amico pieksee kadulla kävelevän "Kick-Assin".
Nautin muutenkin toimintakohtauksista suunnattomasti. Suurin osa niistä oli tehty tyyliin "porukka saa pataan ja rokki soi". Musiikkivalinnat olivat tosi osuvia. (Kuunnelkaa soundtrackilta esimerkiksi Bad Reputation.) Tosin mietin välillä, saako kaikelle sille väkivallalle enää edes nauraa. Aloin jo epäillä oman huumorintajuni kieroutuneisuutta. Oon ehkä katsonut liian monta kovisleffaa putkeen.
Kevytsinko sopi tarinaan hyvin ja laatikon salaisuus oli ihan mahtava. Sehän oli niin selkeä James Bond -viittaus, että olin ihan innoissani!
Pakollinen teiniromanssi vaikutti vähän päälleliimatulta. Sen juonikuvion olisi mun mielestä voinut jättää pois. Mutta leffan ehdottomasti huonointa antia oli Nicolas Cage! Voihyväluoja eikö sekään enää muita töitä saa!? Tusinaisää olisi voinut esittää tohon tyyliin ihan kuka tahansa kaduntallaaja. Suorituksensa oli koominen, mutta se herätti lähinnä myötähäpeää sen sijaan että olisi naurattanut. Esimerkiksi kohtaus, jossa Bid Daddy on liekkien keskellä ja huutaa (lähinnä ulvoo) Hit-Girlille toimintaohjeita. Oliko sen huudon tarkoitus olla hauskaa?
Daven alkupuolen syvällinen pohdinta lähimmäisen auttamisesta oli myös vähän turhaa ja paatoksellista. Vaikka ajatus on tietysti hyvä. Loppupuolella keskityttiin sitten enemmän vain räiskintään.
Elokuvassa oli positiivisesti yllättäviä juonenkäänteitä. Hit-Girlin ensiesiintyminen tuli yllättäen ja etenkin se, että Big Daddy ja Frank D'Amico eivät ottaneet lopussa yhteen (heillä ei tainnut olla yhtä ainutta yhteistä kohtausta). Kuten Mark Strong sen sanoi, tämä on ainoa elokuva, jossa voi nähdä taistelukohtauksen 45-vuotiaan miehen ja 12-vuotiaan tytön välillä. Ja se ratkaisu toimi!
Kick-Assista tuli paikoin mieleen Kill Bill. Sekä väkivaltaisuutensa että animaation käytön takia. Muistaakseni myös hiljattain katsomassani Revolverissa oli käytetty animaatiokohtauksia.
Kaiken kaikkiaan elokuva oli tosi viihdyttävä ja hauska. Dvd tai bluray täytyy varmaan ostaa omaksi. Koska aion katsoa tän vielä monesti.
Tarinan opetus oli: hulluista vanhemmista tulee kajahtaneita lapsia.
*****
Kick-Ass (2010)
Ohjaus: Matthew Vaughn
Pääosissa: Aaron Johnson, Chloe Moretz, Christopher Mintz-Plasse, Mark Strong, Nicolas Cage.
Kröhöm. Juu, teksti sisältää spoilereita.
Dave (Aaron Johnson) on nörtti koulupoika, joka miettii kavereidensa kanssa miksi kukaan ei ole koskaan yrittänyt olla supersankari. Hän tilaa itselleen asun netistä. Ensimmäinen yritys taistella rikollisuutta vastaan päättyy siihen, että Dave saa tietysti turpaansa ja jää vielä auton alle. Tämän ansiosta Daven hermopäätteet vaurioituvat, eikä hän tunne kipua niin kuin muut ihmiset. Joten hän jatkaa alter-egonsa kehittelyä. Dave joutuu taas tappeluun, joku kuvaa kännykällään ja Dave kertoo olevansa Kick-Ass. Video päätyy tietysti nettiin, missä Kick-Assista tulee hetkessä julkkis. Pian Davelle selviää, että kaupungin katoilla hyppii muitakin supersankareita; Big Daddy (Nicolas Cage) ja tämän tytär Hit-Girl (Chloe Moretz). Toisin kuin Dave, nämä kaksi antavat pahiksille kunnolla pataan.
Asiat mutkistuvat, kun viittasankarit sotkevat New Yorkin pahimman gangsterin Frank D'Amicon (Mark Strong) bisnekset. Kick-Ass saa syyt niskoilleen ja mafiosot peräänsä. Frankin poika Chris (Christopher Mintz-Plasse) tarjoutuu esittämään supersankaria päästäkseen Kick-Assin uskotuksi. Tarkoituksena on tietysti saada Kick-Ass isäpapan käsittelyyn.
Pääosissa olevat nuoret hoitivat hommansa oikein mallikkaasti. Superbadista tuttu Christopher "McLovin" Mintz-Plasse on hirveän huvittava, jo hennon ulkomuotonsakin puolesta. Jo se, että hänen näköisensä tyyppi esittää bad-ass -gansterin poikaa. :) Suosikkihahmoni oli kuitenkin ehdottomasti Hit-Girl eli Mindy. Ylisöpö Chloe Moretz laitta violetin peruukin päähänsä on tehokas tappokone. Hit-Girl oli ehkä perinteisin supersankarihahmo, paitsi että on nuori tyttö. Jokainen tyttö haluaisi olla Hit-Girl, jotta voisi antaa paskoille tyypeille turpaan.
Nautin muutenkin toimintakohtauksista suunnattomasti. Suurin osa niistä oli tehty tyyliin "porukka saa pataan ja rokki soi". Musiikkivalinnat olivat tosi osuvia. (Kuunnelkaa soundtrackilta esimerkiksi Bad Reputation.) Tosin mietin välillä, saako kaikelle sille väkivallalle enää edes nauraa. Aloin jo epäillä oman huumorintajuni kieroutuneisuutta. Oon ehkä katsonut liian monta kovisleffaa putkeen.
Kevytsinko sopi tarinaan hyvin ja laatikon salaisuus oli ihan mahtava. Sehän oli niin selkeä James Bond -viittaus, että olin ihan innoissani!
Pakollinen teiniromanssi vaikutti vähän päälleliimatulta. Sen juonikuvion olisi mun mielestä voinut jättää pois. Mutta leffan ehdottomasti huonointa antia oli Nicolas Cage! Voihyväluoja eikö sekään enää muita töitä saa!? Tusinaisää olisi voinut esittää tohon tyyliin ihan kuka tahansa kaduntallaaja. Suorituksensa oli koominen, mutta se herätti lähinnä myötähäpeää sen sijaan että olisi naurattanut. Esimerkiksi kohtaus, jossa Bid Daddy on liekkien keskellä ja huutaa (lähinnä ulvoo) Hit-Girlille toimintaohjeita. Oliko sen huudon tarkoitus olla hauskaa?
Daven alkupuolen syvällinen pohdinta lähimmäisen auttamisesta oli myös vähän turhaa ja paatoksellista. Vaikka ajatus on tietysti hyvä. Loppupuolella keskityttiin sitten enemmän vain räiskintään.
Elokuvassa oli positiivisesti yllättäviä juonenkäänteitä. Hit-Girlin ensiesiintyminen tuli yllättäen ja etenkin se, että Big Daddy ja Frank D'Amico eivät ottaneet lopussa yhteen (heillä ei tainnut olla yhtä ainutta yhteistä kohtausta). Kuten Mark Strong sen sanoi, tämä on ainoa elokuva, jossa voi nähdä taistelukohtauksen 45-vuotiaan miehen ja 12-vuotiaan tytön välillä. Ja se ratkaisu toimi!
Kick-Assista tuli paikoin mieleen Kill Bill. Sekä väkivaltaisuutensa että animaation käytön takia. Muistaakseni myös hiljattain katsomassani Revolverissa oli käytetty animaatiokohtauksia.
Kaiken kaikkiaan elokuva oli tosi viihdyttävä ja hauska. Dvd tai bluray täytyy varmaan ostaa omaksi. Koska aion katsoa tän vielä monesti.
Tarinan opetus oli: hulluista vanhemmista tulee kajahtaneita lapsia.
*****
Kick-Ass (2010)
Ohjaus: Matthew Vaughn
Pääosissa: Aaron Johnson, Chloe Moretz, Christopher Mintz-Plasse, Mark Strong, Nicolas Cage.
maanantai 19. huhtikuuta 2010
I can't see through walls. But I can kick your ass.
Olin katsomassa eilen leffan Kick-Ass ja pidin näkemästäni kovasti. Piti ihan laittaa Hit-Girl banneriinkin. Itse asiassa ajattelin mennä katsomaan sen tänään uudestaan jos saan mieheni houkuteltua mukaan. :)
Leffasta myöhemmin lisää, mutta odotellessa voi katsoa alla olevan trailerin. Kannattaa myös tsekata hauska behind the scenes -video.
Leffasta myöhemmin lisää, mutta odotellessa voi katsoa alla olevan trailerin. Kannattaa myös tsekata hauska behind the scenes -video.
Video täältä.
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Twilight - uusikuu (2009)
En ole todellakaan mikään Twilight-sarjan fani. Oon kuitenkin lukenut ekan kirjan ja nähnyt tähän mennessä tehdyt kaksi elokuvaa. Ensimmäinen leffa Twilight - houkutus oli mielestäni huono, mutta tämä oli vielä huonompi.
Dialogi oli edelleen tosi ontuvaa ja nuorten paatokselliset rakkaudentunnustukset lähinnä koomisia ja noloja. Näyttelijäntyö oli surkeaa. Robert Pattinson on tosi yksi-ilmeinen ja Kristen Stewart näyttää jokaisessa leffassaan pahoinvoivalta. Elokuvassa oli monta täysin naurettavaa kohtausta, mutta en ehkä jaksa katsoa seuraavia osia edes niiden huumoriarvon vuoksi, sillä taso on ilmeisesti menossa kovaa vauhtia alaspäin. Pisteitä ei nyt heru edes suurimman osan ajasta yläosattomista olleista poikasista.
*
Twilight - uusikuu (New Moon, 2009)
Ohjaus: Chris Weitz
Pääosissa: Kristen Stewart, Robert Pattinson, Taylor Lautner.
Dialogi oli edelleen tosi ontuvaa ja nuorten paatokselliset rakkaudentunnustukset lähinnä koomisia ja noloja. Näyttelijäntyö oli surkeaa. Robert Pattinson on tosi yksi-ilmeinen ja Kristen Stewart näyttää jokaisessa leffassaan pahoinvoivalta. Elokuvassa oli monta täysin naurettavaa kohtausta, mutta en ehkä jaksa katsoa seuraavia osia edes niiden huumoriarvon vuoksi, sillä taso on ilmeisesti menossa kovaa vauhtia alaspäin. Pisteitä ei nyt heru edes suurimman osan ajasta yläosattomista olleista poikasista.
*
Twilight - uusikuu (New Moon, 2009)
Ohjaus: Chris Weitz
Pääosissa: Kristen Stewart, Robert Pattinson, Taylor Lautner.
Tunnisteet:
arvostelu,
Chris Weitz,
draama,
kirjasta leffaksi,
Kristen Stewart,
Robert Pattinson,
seikkailu,
Taylor Lautner,
yksi tähti
lauantai 17. huhtikuuta 2010
Ei voi olla totta!
Kaiken tän odotuksen jälkeen, elokuva Leap Year - Karkausvuosi EI TULE paikalliseen leffateatteriin!! Vähän oikeesti harmittaa, koska oon odottanu sitä sentään jo helmikuusta asti. Ensi-ilta on tosiaan ollut nyt perjantaina, vaan ei täällä. Se siitä parin tunnin Matthew Good -kuolauksesta. Tämä katsotaan siis vuokraversiona joskus puolen vuoden päästä. Helvetti.
Mutta kovasti lohduttavaa on se, että samaan aikaan on saanut ensi-iltansa leffa Kick-Ass, jonka myös todella haluan nähdä! Oon näillä näkymin menossa katsomaan sen sunnuntaina. :)
Edit klo 21.30: Kävin kysymässä leffateatterista, ja Leap Year on tulossa tännekin!!! Tosin sillä kestää vielä jonkin aikaa, kun "kopioita on niin vähän liikkeellä". Jee jee jee! :)
Mutta kovasti lohduttavaa on se, että samaan aikaan on saanut ensi-iltansa leffa Kick-Ass, jonka myös todella haluan nähdä! Oon näillä näkymin menossa katsomaan sen sunnuntaina. :)
Edit klo 21.30: Kävin kysymässä leffateatterista, ja Leap Year on tulossa tännekin!!! Tosin sillä kestää vielä jonkin aikaa, kun "kopioita on niin vähän liikkeellä". Jee jee jee! :)
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
Tulossa!
En ole vähään aikaan mistään leffasta innostunutkaan näin paljoa. :)
Ohjaajana Ridley Scott,
Russell Crowe miehisenä sankarina,
Cate Blachett vahvana naisena
ja Mark Strong siinä mitä tekee parhaiten eli pääpahiksena.
Ei voi olla huono! Ei voi olla huono!!
ROBIN HOOD!!! Ensi-ilta 14.5.
Ohjaajana Ridley Scott,
Russell Crowe miehisenä sankarina,
Cate Blachett vahvana naisena
ja Mark Strong siinä mitä tekee parhaiten eli pääpahiksena.
Ei voi olla huono! Ei voi olla huono!!
ROBIN HOOD!!! Ensi-ilta 14.5.
Video täältä.
tiistai 13. huhtikuuta 2010
maanantai 12. huhtikuuta 2010
Twins?
Näyttelijä Mark Strong ja näyttelijä Andy Garcia (joka muuten täyttää tänään vuosia!).
Kun olin katsomassa Sherloch Holmes -elokuvaa, kuulin lopputekstien aikana vieressäni istuvan pariskunnan puhuvan siitä, kuinka Mark Strong on ihan Andy Garcian näköinen. Ollessani sitten katsomassa saman leffan toisen kerran mieheni kanssa, hän kysyi "onks toi Andy Garcia?". Itse en ollut ikinä aiemmin tullut tätä edes ajatelleeksi, koska (oonkohan sanonu tän jo montakin kertaa) Mark Strong on aivan ihana, mitä Andy Garcia ei ole. :)
perjantai 9. huhtikuuta 2010
Tulossa!
Kääk, ensiviikolla se on täällä; Leap Year - karkausvuosi! Kirjoitin tästä jo aiemmin. Ohjaus siis Anand Tucker ja pääosissa Matthew Goode ihanan hymynsä ja aksenttinsa kanssa ja muuten vaan ihana Amy Adams. Ensi-ilta 16.4.
Samana viikonloppuna tulee leffaan toinenkin jonka haluan nähdä, nimittäin Kick-Ass. Lähinnä siksi, että idea vaikuttaa hauskalta, ja hei - siinä on ihanista ihanin Mark Strong! :)
Tulikohan nyt käytettyä sanaa ihana tarpeeksi monta kertaa?
Videot yksi ja kaksi.
Samana viikonloppuna tulee leffaan toinenkin jonka haluan nähdä, nimittäin Kick-Ass. Lähinnä siksi, että idea vaikuttaa hauskalta, ja hei - siinä on ihanista ihanin Mark Strong! :)
Tulikohan nyt käytettyä sanaa ihana tarpeeksi monta kertaa?
Videot yksi ja kaksi.
torstai 8. huhtikuuta 2010
Truman Show (1998)
Näin nyt tosiaan Truman Show'n ensimmäistä kertaa. Ostin sen jopa omaksi, mitä hyvin harvoin tapahtuu ennennäkemättömien leffojen kohdalla. Mutta sitä suositteli Simo Rissanen. Eikä ollut huono hankinta ollenkaan.
Jo elokuvan lähtöasetelma on nerokas; Truman (Jim Carrey) on elänyt koko ikänsä todellisuudessa, joka onkin oikeasti reality-ohjelma. Idea oli toteutettu hienosti, monia yksityiskohtia myöden. Vaikka eihän mikään valtio oikeasti rahoittaisi tuollaista. Eikä kannata myöskään jäädä liikaa miettimään sitä, että Natascha McElhonen esittämä "Sylvia" oli ehkä vain sekopää fani, joka ihastui televisiohahmoon... No mutta elokuvissa kaikki on mahdollista.
Jo elokuvan lähtöasetelma on nerokas; Truman (Jim Carrey) on elänyt koko ikänsä todellisuudessa, joka onkin oikeasti reality-ohjelma. Idea oli toteutettu hienosti, monia yksityiskohtia myöden. Vaikka eihän mikään valtio oikeasti rahoittaisi tuollaista. Eikä kannata myöskään jäädä liikaa miettimään sitä, että Natascha McElhonen esittämä "Sylvia" oli ehkä vain sekopää fani, joka ihastui televisiohahmoon... No mutta elokuvissa kaikki on mahdollista.
Tunnisteet:
arvostelu,
draama,
Ed Harris,
Jim Carrey,
Laura Linney,
neljä tähteä,
Noah Emmerich,
Peter Weir,
traileri
perjantai 2. huhtikuuta 2010
Vuohia tuijottavat miehet (2009)
Täytyy myöntää, että jos tän leffan pääosissa ei olisi noinkin nimekkäitä näyttelijöitä, tätä tuskin olisi tullut katsottua. Mutta onneksi katsoin. Vuohia tuijottavat miehet oli yllättävän hauska hieman mustan huumorinsa kanssa. Ehkä vähän samaan tyyliin tehtyä komediaa kuin Taking Woodstock.
Kaikki pääosaesittävät sopivat rooleihinsa tosi hyvin. Jeff Bridges oli ihan paras enkä tiennyt, että George Clooneykin voi olla hauska. Yhden tähden tuo lisää se, että elokuva oli iloinen yllätys. Ei nimittäin ollut odotukset kovin korkealla.
Traileri löytyy täältä.
Edit 1.12.2015: Katsoin leffan uudestaan, miettiessäni onko se oikeasti niin hyvä mitä ensikatselulla kuvittelin. Ei ole. Muutan tähdet neljästä yhteen ja menen katsomaan peiliin.
*
Vuohia tuijottavat miehet (The Men Who Stare at Goats, 2009)
Ohjaus: Grant Heslov.
Pääosissa: George Clooney, Ewan McGregor, Jeff Bridges, Kevin Spacey.
Kaikki pääosaesittävät sopivat rooleihinsa tosi hyvin. Jeff Bridges oli ihan paras enkä tiennyt, että George Clooneykin voi olla hauska. Yhden tähden tuo lisää se, että elokuva oli iloinen yllätys. Ei nimittäin ollut odotukset kovin korkealla.
Traileri löytyy täältä.
Edit 1.12.2015: Katsoin leffan uudestaan, miettiessäni onko se oikeasti niin hyvä mitä ensikatselulla kuvittelin. Ei ole. Muutan tähdet neljästä yhteen ja menen katsomaan peiliin.
*
Vuohia tuijottavat miehet (The Men Who Stare at Goats, 2009)
Ohjaus: Grant Heslov.
Pääosissa: George Clooney, Ewan McGregor, Jeff Bridges, Kevin Spacey.
Tunnisteet:
arvostelu,
Ewan McGregor,
George Clooney,
Grant Heslov,
Jeff Bridges,
Kevin Spacey,
komedia,
yksi tähti
torstai 1. huhtikuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)