Pimeyden ytimessä (2010)

Mel Gibsonin paluu valkokankaalle oli tyyyylsää katsottavaa. Gibson on poliisi Tom Craven, jonka aikuinen tytär Emma ammutaan isänsä kotiovelle. Siihen jännitys sitten loppuikin ja oikeastaan kaikki sen jälkeen oli tosi pitkäveteistä. Kannattaa katsoa mielummin se Taken, johon tätä aiemmin vertasin. Oli monta kertaa parempi.

Gibson hoiti sinänsä oman osansa ihan mallikkaasti, eikä tarina ollut täynnä kliseitä. Mutta meno oli vaan niin pirun hidasta, että meinasin nukahtaa sohvalle. Muut näyttelijät olivat tuntemattomampia. Danny Huston oli oikeastaan ainoa ennestään tuttu nimi. Siinä jälleen yksi näyttelijä josta pidän ja sopi limanuljaskarooliinsa loistavasti. Cravenin tytärtä esittänyt Bojana Nocakovic oli todella mitäänsanomaton tapaus.

Lyhyenlännän Gibsonin rinnalle oli sitten valittu kaikista pisimmät miesnäyttelijät: Gibson 177 cm, Huston 188 cm, Peter Hermann 196 cm. Pisti vähän silmään. :)

*
Pimeyden ytimessä (Edge of darkness, 2010)
Ohjaus: Martin Campbell
Pääosissa: Mel Gibson, Danny Huston, Bojana Novakovic, Ray Winstone.

Pocahontas (1995)

Pocahontasin ilmestyessä oon ollut 10-vuotias ja olin katsomassa sen elokuvateatterissa. Muistaakseni en ole nähnyt leffaa sen jälkeen (ainakaan kokonaan) kunnes se tuli joku aika sitten telkkarista. Tarina, musiikki ja kaikki oli edelleen aivan ihanaa. Näinkin romantiikannälkäiseen leffadiggariin uppoaa!

Suomeksi dubattuna Pocahontas on Arja Koriseva, John Smith Santeri Kinnunen ja Powhatan Tapani Perttu. Telkkarista katsoessa Arja Koriseva alkoi kuulostaa sen verran ärsyttävältä, että piti katsoa tämä sitten vielä uudestaan dvd:ltä alkuperäisillä äänillä. Tapani Perttu tosin oli aivan mahtava Powhatan. :)

Alkuperäiset äänet oli ihan ok, vaikka niihin kesti tottua hetken. Christian Balen ääntä en tunnistanut ollenkaan. Ja meno parani muutenkin sitten kun keskityin Mel Gibsonin sijasta John Smithiin. Tapani Perttu oli ehdottomasti parempi Powhatan. Vähän myös häiritsi se, että Pocahontasin lauluääni kuulosti vanhemmalta kuin puheääni. Heillä onkin melkein 10 vuotta ikäeroa.

Tarina on ihanan romanttinen ja koskettava. Pocahontasilla on monia yhtymäkohtia James Cameronin Avatariin ja molemmissa tykkäsinkin osittain samoista asioista. Rakkaustarinasta, alkuperäiskansan kunnioituksesta luontoa kohtaan jne. Muutenkin kiehtoo tarinat, joissa tietämättömyys aiheuttaa ennakkoluuloja ja molemmat osapuolet pelkäävät toisiaan yhtä paljon (tuli mieleen Nalle Puh ja Möhköfantti). Koska oon tosi rauhaarakastava, pidän siitä kun joku laittaa sodankäynnille kapuloita rattaisiin. Tässä tapauksessa Pocahontas.


Intiaanipäällikön tytär Pocahontas on kaunis, rohkea ja itsenäinen ja hänellä on maailman upeimmat hiukset! Rakkaustarina on mahtava ja John Smith tietysti aivan ihana. He ovatkin ehkä suosikkini Disneyn lemmenpareista - siitä huolimatta ettei tarinalla ole erityisen onnellista loppua. Myös Pocahontasin isä Powhatan on kovin sympaattinen hahmo.

Elokuva on visuaaliselta ilmeeltään hieno ja nerokkaan Disney-säveltäjän Alan Menkenin musiikki kruunaa kaiken; esimerkiksi alun kohtauksessa, jossa merimiehet joutuvat myrskyyn. Elokuvan hittikamaa on tietysti Colours of the Wind. Rakkauslaulu If I Ever Knew You on myös ihana, mutta suosikkini on dramaattinen Savages, joka soi juuri ennen kun John Smithiä ollaan teloittamassa. (Muutenkin se kohtaus on niin pelottava, että jännitän aina miten siinä käy, heh.)

Disney-elokuvana tämä on tietysti kovin viaton. Valloittajien puuhat ovat lähinnä maan kaivamista. Pocahontas ja John Smith eivät tosielämässä ilmeisesti edes olleet rakastavaisia. Englantilaisten saapuessa Virginiaan Pocahontas oli noin 12-vuotias, mistä voi myös vetää omat ällöttävät johtopäätöksensä. Mutta tämä elokuvaversio onkin satu, jonka parissa tulen varmasti viihtymään jatkossakin.


Elokuvalle on tehty jatko-osa, Pocahontas 2, joka pitää sitten katsoa seuraavaksi.

*****
Pocahontas (1995)
Ohjaus: Mike Gabriel, Eric Goldberg.
Pääosissa (äänet): Irene Bedard, Judy Kuhn, Mel Gibson, David Ogden Stiers, Russell Means, Christian Bale, Linda Hunt.