007 ja kultainen silmä (1995)

Käsittämätöntä, että siitä on jo 15 vuotta kun Pierce Brosnan astui James Bondin saappaisiin ja toi kaivatun piristysruiskeen elokuvasarjaan. Se hyvä puoli elokuvissa onkin, että vaikka maailma muuttuu ja toimintasankarit vanhenee, elokuva taltioi heidät sellaisina kuin he silloin olivat.

Kultainen silmä (kuten kaikki joissa Brosnan on pääosassa) on vielä hyvin perinteistä Bondia. Kaikki ainekset ovat kohdallaan: kauniita naisia jotka ovat heikkoja Bondin edessä, karismaattinen pääpahis ja hänen murhanhimoiset kätyrinsä, korttipelejä ja vodkamartineja kasinolla, Bondin ollessa kylmä, komea ja sanavalmis. Uudet tuulet alkoivat vasta Daniel Craigin myötä.

"Close the door Alec, there's a draft!"

Brosnan sopii ulkoisesti Bondiksi kuin nenä päähän. Sean Bean on myös ollut tuolloin 15 vuotta nuorempi. On ne ollut komeita poikia. Famke Janssen erottuu sekopääroolissaan porukasta edukseen. Ei edes muista katselevansa muualtakin tuttua näyttelijää, vaan näkee koko ajan Xenia Onatoppin. Juuri niin hyvä hän roolissaan on. Judi Denchiä on ilo katsella M:nä. Tiettyä ensimmäisen elokuvan kankeutta on nähtävissä, mutta roolinsa paranee matkan varrella.

"Show me the rose."

Ainoa vika Brosnanin Bondeissa on se, että ne on tullut nähtyä miljoona kertaa. Repliikitkin muistaa jo suunnilleen ulkoa. Alla oleva traileri ei kerro tarinasta juuri mitään, mutta se nyt ei näissä olekaan olennaisinta. Video täältä.

****
007 ja kultainen silmä (GoldenEye, 1995)
Ohjaus: Martin Campbell
Pääosissa: Pierce Brosnan, Sean Bean, Famke Janssen, Izabella Scorupco, Judi Dench, Robbie Coltrane, Alan Cumming, Desmond Llewelyn, Samantha Bond.

Salt-traileri

Saltin traileri vielä tässä. Nähtyäni leffan ja mainoksia voin todeta, että pakollinen seksikohtaus on ilmeisesti jätetty leikkaamon lattialle. Ihan hyvä ratkaisu mielestäni.

Brilliant! Nyt kaikki toimintaleffojen ystävät. Jos ette ole vielä tätä nähneet, niin menkää ihmeessä katsomaan. :)

Mun höpinöitä leffasta löytyy täältä. Video on täältä.

Hauskaa maanantaita!

Mikä elokuva?

Ikäraja on K-18.

Päähenkilö kuolee elokuvan lopussa.

Tapahtumapaikkana on Lontoo.

Päähenkilön nimi on elokuvan nimessä.

Mikä elokuva?

Salt (2010)

Salt on minun makuuni lähes täydellinen toimintaelokuva. Ai että sitä menoa oli kiva katsoa!
Teksti ei sisällä spoilereita.

Elokuvan nimirooliin oli alunperin kiinnitetty Tom Cruise, joka vetäytyi projektista tehdäkseen Knight and Dayn. Ja katsoja kiittää! Cruisen Tomppa ei näyttelijänä vetoa muhun mitenkään. Sen sijaan Angelina Joliessa oli paljon enemmän munaa.

Olen (tietysti) nähnyt Jolien jossain leffassa aiemminkin, muistikuvat vain ovat kovin hataria. Girl Interrupted ja Lara Croft ovat jo vanhoja asioita. Tajusin siis vasta nyt miten upea nainen on kyseessä! Angelina Jolie on hyvä näyttelijä, timmissä kunnossa, karismaattinen, täydellinen toimintasankari ja ehkä maailman kaunein nainen. You go girl! Yllättävää kyllä, tämän leffan nähtyäni olin melkein enemmän vaikuttunut Jolien kuin Liev Schreiberin mukanaolosta, vaikka jälkimmäinen on sentään yksi lempinäyttelijöistäni. Schreiberilla tulee tietysti aina olemaan paikka sydämessäni (Wolverine. Taking Woodstock! Uhma!!), mutta kyllä sinne yksi Angelinakin mahtuu.

Jolie on tässäkin elokuvassaan tehnyt suurimman osan stunteistaan itse. Muutenkin hän on kovin fyysinen näyttelijä. Esimerkiksi loppupuolen kohtaus jossa se-yksi-jota-en-nyt-tässä-paljasta pääsee hengestään Saltin käydessä hänen kimppuunsa niiden kettinkien avulla, oli pirun upeaa.

Schreiber oli aivan mahtava roolissaan ja nautin pääosanäyttelijöiden välisestä kemiasta täysin siemauksin. Elokuvista Rakkautta vain ja 2012 tuttu sympaattinen Chiwetel Ejiofor oli myös nappivalinta. Ainoastaan Saltin puolisoa esittänyt August Diehl oli ärsyttävän vaatimattoman oloinen kaveri.

Olen nyt ollut katsomassa Saltin jo kahdesti. Ensimmäisellä kerralla tempauduin tarinaan täysillä ja olin välillä ihan pihalla juonenkäänteistä. (Kerrankin tarrasin miestäni käsivarresta sihisten hänen korvaansa "siis mitä v*ttua!?".) Loppu yllätti minut täysin. Ollessani katsomassa leffaa toisen kerran, tajusin että loppuratkaisu oli ihan itsestäänselvyys. Tyhmä mikä tyhmä. :)

Episodi-lehti povasi Saltista uutta Bourne-sarjaa, enkä panisi ollenkaan pahakseni. Leffan loppukin jäi sopivan avoimeksi. Mielummin katselen Angelina Jolie'a kolmen elokuvan verran kuin Matt Damonia yhdenkään.

****
Salt (2010)
Ohjaus: Phillip Noyce
Pääosissa: Angelina Jolie, Liev Schreiber, Chiwetel Ejiofor, Corey Stoll.

Katja Kallio: Elokuvamuisti

155-sivuisessa kirjassa on lyhyitä kirjoituksia elokuvista ja tv-sarjoista. Alkupuolella kirja oli tosi hauska ja joitain juttuja nauroin ääneen. (Tietysti sillä hetkellä luin kirjaa yhdessä ravintolassa ruokani äärellä ja yritin kovasti hillitä itseäni, koska yksin nauraminenhan on tunnetusti ensimmäinen hulluuden merkki...) Pidän kovasti Kallion tekstistä. Kirja oli mukavaa välipalaluettavaa ja saatan tarttua siihen toistekin.

Ihan paras juttu on pakko kirjoittaa muistiin. Otsikkona "Ray Liotta":

"On täysin mahdollista rakastua yhtäkkiä 37-vuotiaana, lähes keski-ikäisenä perheenäitinä, Ray Liottaan. --- Canal+ alkaa esittää Mafiaveljiä, ja kun Henry Hill näytetään ensimmäistä kertaa aikuisena, sydän melkein pysähtyy. Ray Liotta näytetään alhaalta ylöspäin, kengät jalat torso kasvot, hän nojaa autoon ja polttaa tupakkaa ja pälyilee sivulle, silmät vähän kosteina, ja häntä voi vain tuijottaa ja hämmästellä että miten helvetissä en ole aikaisemmin huomannut kuinka kuuma hän on? Paljon on puhuttu Jake Gyllenhaalin tavasta nojata autoon Brokeback Mountainissa, ja onhan se ihan pätevästi nojattu, mutta kyllä Ray Liottan esitys on elokuvahistorian kuumin autoon nojaaminen. Häneen rakastuu saman tien, ja se on noloa, varsinkin jos ei ole taipumusta tuntea vetoa filmitähtiin. Koskaan aikaisemmin ei ole sekoillut tällä tavoin, ei Brad Pittin eikä Johnny Deppin vuoksi, mikä on herättänyt muissa epäilyjä seksuaalisesta orientaatiosta. Al Pacinosta on pitänyt, vaikka tämä onkin 70-vuotias suippokäpökäinen, mikä sekin on herättänyt epäilyksiä. Nytkään ei tietenkään ole rakastunut Ray Liottaan, eikä Henry Hilliin, taivas varjele, vaan Ray Liottaan esittämässä Henry Hilliä.
   Joskus on hilkulla kärytä in flagrante, teinit lintsaavat koulusta tai aviomies on unohtanut puhelimen kotiin, ja he tulevat kesken päivän ovesta sisään. Silloin on vihainen ja ajattelee että ei täällä kyllä saatana saa olla rauhassa edes rakastunut. He vilkaisevat ohimennen televisioon ja kysyvät että taasko sä katot Mafiaveljiä? Siihen vastaa että ihailen tässä Scorsesen mestarillista kamera-ajoa, jossa Henry luotsaa Karenin Copacabanaan takaovesta, aivan legendaarinen kohtaus! Kyllä sellaista saattaisi periaatteessa ollakin tekemässä. Selityksenä se olisi ehkä minimaalisesti vähemmän puberteettinen kuin että kuolaan tässä Ray Liottaa, ja hävettäisi minimaalisesti vähemmän."

Pientä säätöä (2009)

Dvd:n kannessa lukee "Jotain annettavaa ja The Holiday -elokuvien ohjaaja/käsikirjoittajan uutuus". Sen lisäksi monet ovat elokuvaa kehuneet ja onhan tässä sentään Meryl "16 Oscar-ehdokkuutta" Streep. Mutta siitä huolimatta Pientä säätöä on huono elokuva.

Streep on kaunis, kuten aina, ja hoitaa hommansa ihan mallikkaasti. Alec Baldwinista en ole tykännyt koskaan ja Steve Martinista vielä vähemmän. Silti porukan ärsyttävimmät olivat ne lapset!

Streep ja Baldwin esittävät siis pariskuntaa, joka on eronnut kymmenen (tai jotain sinne päin) vuotta sitten ja joilla on kolme lähes aikuista lasta. Ja nyt isillä ja äidillä alkaa olla sutinaa. Lapsia on siis kolme. Kolme! Lapsien ajatukset kulkevat leffassa niin samoja linjoja, että rooliin olisi riittänyt ihan hyvin vain yksi lapsi. Kolme lasta vetistelemässä kollektiivisesti, koska äiti ja isi on eronnut sata vuotta sitten. Lapsista vanhin on 27-vuotias, joka vetäytyy pikkusisarusten kanssa sänkyyn vollottamaan. Anna mun kaikki kestää.

Elokuvan perhe ei muutenkaan vaikuttanut aidolta ja lapset olivat teennäisiä. On inhottavaa tajuta katsovansa näyttelijöitä esittämässä perhettä. Olisivat ottaneet Perheen jalokivestä mallia.

John Krasinski sivuroolissaan oli ainoa aidosti hauska asia koko elokuvassa.

**
Pientä säätöä (It's Complicated, 2009)
Ohjaus: Nancy Meyers
Pääosissa: Meryl Streep, Alec Baldwin, Steve Martin, John Krasinski.

Tuija Lehtinen: Nappikaupan naiset

Teini-ikäisenä luin Tuija Lehtisen Sara-kirjoja, joista tykkäsin mielettömästi. Jo pitkään on tehnyt mieli kokeilla tehoaako Lehtisen aikuistenkirjat samalla tavalla. Nappikaupan naisten perusteella en ole vielä varma. Täytyy tehdä lisää kokeiluja.

Kirja oli mielenkiintoinen alusta loppuun, pidin siitä että tarina sai selkeän päätöksen. Nappikaupan maailma oli hurmaava ja tunnistettavissa, Lehtinen osaa luoda mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Dialogi oli välillä tosi omituista ja teksti jotenkin hidaslukuista. Miinuksia annan myös erisnimistä: Saskia Soikkeri, Lurre Launonen, Molla-Maya Marilii, Erpo, Ukko Nooa ja Mikko Erkinjuntti. Vaikka suurin osa noista hahmoista oli täydellisen rakastettavia, niin liika on aina liikaa.

Mielenkiinto kuitenkin heräsi ja taidan lukea joskus toisenkin Lehtisen.

Hauskaa maanantaita!

Elizabeth Adler: Sydänten sykkeessä

Kirja vaikutti aluksi tylsältä, mutta noin viidenkymmenen sivun jälkeen tarina tempasi mukaansa. Adler ei ole ennestään tuttu, mutta voisin kuvitella hänen kirjojaan julkaistavan Harlequin-sarjassa. Teksti oli huonoa ja suomennos vielä huonompaa. Ontuvia sanavalintoja, kolmea pistettä ja kursiivia oli käytetty paljon...

Henkilöt ovat epärealistisia. Miljonääri joka rakastuu silmänräpäyksessä sekopäältä vaikuttavaan yksinhuoltajaäitiin. Yliviisas ja rohkea 7-vuotias. Kova kyttä jolla on kultainen sydän. Hohhoijaa.

Tarinassa oli kuitenkin jotain mikä vetosi, sillä halusin lukea sen loppuun asti. Pisteet siitä, ettei tarina edennyt koko ajan kronologisesti. Kirjailija on selvästikin elokuvansa katsonut, sillä leffaviittauksia oli useita. En silti varsinaisesti suosittele tätä kirjaa.

Karkausvuosi (2010)

Tämä oli oikeastaan ainoa elokuva, jonka ehdin muuttohässäkän keskellä katsoa. Tämä oli vaan pakko nähdä, joten järjestin aikaa. Istuin muuttolaatikoiden keskellä lattialla, koska sohvakaan ei ollut vielä paikallaan.

Kaiken ennakkomainonnan perusteella tiesin, että tulisin tykkäämään tästä leffasta, vaikka se tuskin olisi mikään järjen riemuvoitto. Amy Adams on kovin sympaattinen ja Matthew Goode on ihana. Tarinan kolmannesta osapuolesta (jota esittää Adam Scott) on tehty tosi ällöttävä tyyppi. Matthew on sitten kuuma senkin edestä. Amy Adamsilla on muutama tosi omituinen vaateparsi leffan aikana. Musiikit ja maisemat on ihania. Tämä tulee varmasti katsottua joskus uudestaan, kun haluan annoksen hömppää ja Matthew Goode'a. :)

Miinuspisteitä siitä, että dvd:n kansikuva on ihan käsittämättömän photoshopatun näköinen ja Matthew'sta on valittu takakanteen ne kaikkein epäedullisimmat kuvat.

***
Karkausvuosi (Leap Year, 2010)
Ohjaus: Anand Tucker.
Pääosissa: Amy Adams, Matthew Goode, Adam Scott, John Lithgow.

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos

Kirjan päähenkilö on Heli, pitkään naimisissa ollut nainen, teini-ikäisen tytön äiti. Helin ja miehensä parisuhde on täysin kuralla. Suurin ongelma tuntuu olevan se, ettei mies halua seksiä. Tosin hiljalleen valottuu, että se onkin vain seurausta jostain muusta. Eikä aikaakaan, kun suhde alkaa rakoilla pahasti.

Härkösen teksti on erikoista mutta ymmärrettävää. Tarina oli alkupuolella hieman puuduttava ja samaa kuviota toistettiin. Nainen haluaa seksiä ja yrittää sitä aivan väärin keinoin. Molemmat osapuolet ovat suhteessa ihan yhtä pihalla. En kuitenkaan harkinnut kirjan lopettamista kesken, sillä halusin tietää miten jutussa käy. Mielenkiintoisia juonenkäänteitä alkoi tulla kirjan loppupuolella. Ja melkein heti sen jälkeen se loppui. Kuin seinään. Siitä olin aika hämmentynyt. En pitänyt loppuratkaisusta.

Härköseltä olen aiemmin lukenut kolumneja, keittokirjan Sopan syvin olemus, sekä romaanin Loppuunkäsitelty. Niitä kaikkia voin suositella enemmän kuin tätä kirjaa. Seuraavaksi täytyy tsekata Heikosti positiivinen, joka kiinnostaa aihepiirinsä puolesta.

Hallelujaaaaa!

Nettiyhteys toimii vihdoin! Olen takaisin sivistyksen parissa! :) Teen tälle kurittomaksi kasvaneelle blogille hetikohta jotain, kunhan ehdin. Jesh, nyt on siihen mahdollisuus.

Mies kysyi: "Miksi sä oot siinä koneella koko ajan?"
Vastasin: "No kun tää meidän parisuhde on ollut nyt vähän katkolla niin sitä pitää hoitaa."

Hauskaa maanantaita!

Hauskaa maanantaita!

Hetkinen

Muutosta johtuva netittömyys estää päivittämästä blogia kunnolla. Harmittaa itseänikin, mutta palaan linjoille heti kun pelit ja vehkeet toimii.