Uhma (2008)

(Osa Liev Schreiber -teemaviikkoa.)

Olen koko ajan vakuuttuneempi siitä, ettei elokuvia pysty arvostelemaan kunnolla yhden katselukerran perusteella. Monista leffoista olen ensinäkemältä innostunut, kun kaikki on parhaimmillaan uutta ja ihmeellistä. Seuraavilla katselukerroilla ihmetysmomentti puuttuu. Siksi joihinkin elokuviin pettyy, kun ne näkee uudestaan. Tarina alkaa kulua muutaman näkemisen jälkeen. Jyvät erotellaan akanoista ja mestariteokset tusinatavarasta vasta siinä vaiheessa, kun elokuva ihmetyttää, ilahduttaa ja herättää tunteita kerta toisensa jälkeen. Juuri sellainen elokuva on Edward Zwickin ohjaama Uhma.

Välähdyksiä menneisyydestä (2008)

Katsoin tämän elokuvan pääasiassa siksi, että siinä on Mark Strong. Lisäksi pääosassa oleva Daniel Craig on näyttelijä, josta myös pidän kovasti. No, Mark-faneille tiedoksi, että mies on tasan yhdessä kohtauksessa (esittää päähenkilön manageria). Että hänen mukanaolonsa ei erityisesti päässyt elokuvan pisteitä nostamaan. Plus että Mark Strong ja jenkkiaksentti on aina yhtä häiritsevä kombinaatio. Vaan ei se mitään, elokuva on joka tapauksessa erittäin hyvä.