Blue Jasmine (2013)

Yläluokkaisen Jasminen (Cate Blanchett) elämä menee mönkään ja hän muuttaa siskonsa (Sally Hawkins) luo opettelemaan elämästä selviytymistä.

Pääosanaiset ovat loistavia. Varsinkin Blanchett pääsee todella näyttämään osaamistaan. Alec Baldwin sopii hienostorikollisen rooliin hyvin. Peter Sarsgaardilla on karsea tukka ja Bobby Cannavale on karsea muuten vaan.

Hyviä näyttelijäsuorituksia muttei suurta tarinaa.

***
Blue Jasmine (2013)
Ohjaus: Woody Allen.
Pääosissa: Cate Blanchett, Sally Hawkins, Alec Baldwin, Peter Sarsgaard, Bobby Cannavale, Louis C.K.

Rakastunut bestman (2008)

Patrick Dempsey rakastuu parhaaseen ystäväänsä Michelle Monaghaniin siinä vaiheessa, kun tämä on menossa naimisiin toisen miehen kanssa.

Perinteistä romcomia, jossa Dempsey ja Monaghan ovat semisöpöjä yhdessä, joskaan eivät aina kovin luontevia. Dempsey esittää jätkää, joka on tienannut omaisuuden kahvimukien ympärille laitettavilla pahvisuojuksilla.

Itsekseni mietin, että jos kilpakosija (Kevin McKidd) on pitkä, komea, upporikas, multitalentti, perheensä ainoa poika, kotiseudullaan korkeasti arvostettu ja kaiken lisäksi herttua, niin miksi helvetissä se on sinkku!?

Mistä lähtien on ollut ihan ookoo, että rintsikat kuuluvat asuun näkymällä mekon alta?

***
Rakastunut bestman (Made of Honor, 2008)
Ohjaus: Paul Weiland.
Pääosissa: Patrick Dempsey, Michelle Monaghan, Kevin McKidd, Sydney Pollack, Chris Messina, Busy Philipps.

A Late Quartet (2012)

Huippusuosittu jousikvartetti alkaa hajoilla liitoksistaan, kun yksi jäsenistä sairastuu.

Tarina yllättää ihmissuhdekäänteillään ja näyttelijät ovat miellyttäviä. Näin klassisen musiikin ammattilaisena ajattelin, etteivät muusikot oikeasti suhtaudu noin tunteikkaasti työasioihin. Mutta sitten tajusin, että valitettavasti juuri niin jotkut oikeasti tekevät. Tappelevat jostain ykkösviulistin paikasta.

Mulla kesti vähän aikaa tajuta, että tässä se kvartetti on ilmeisesti niiden päätyö. Ovat niin suuria staroja. Siihen viitekehykseen nähden tuntui oudolta, että Daniel (Mark Ivanir) lisäksi valmisti viuluja (tai ainakin jousia?). Ihan niin kuin tuollaisilla olisi aikaa perehtyä soitinrakennukseen. (Tai mistäs minä mitään tiedän, en ole viulisti.)

Upea kuva!

Tällä kertaa annan täydet pisteet ja iiiison hatunnoston siitä, miten aidolta näyttelijöiden soittaminen näytti. (Taas pääsen tähän mun lempiaiheeseen, heh.) Oikeastihan musiikit (tietysti) soitti elokuvaa varten joku muu, mutta kerrankin se oli saatu näyttämään aidolta. Ja soittamista näytettiin paljon ja teoksen monia erilaisia osia. Ei siis suinkaan menty siitä mistä aita oli matalin. Mahtavaa!
   Oon soittanut itsekin joskus kauan sitten alttoviulua ja ainoa "virhe" jonka bongasin oli se, että jousikäden olkapää nousi välillä turhan ylös, joten se jos mikä on todella pientä. Ja no, ehkä noinkaan kokeneet muusikot eivät päättäisi luopua nuoteista kesken keikan.
 
Sellisti Nina Leen lähinnä arvasin oikeaksi muusikoksi. Muuten soittamisensa fyysinen elekieli olisi saattanut vaikuttaa ylinäyttelemiseltä, heh.

Näyttelijöiden ikäerot oli pakko tarkistaa, kun Peter (Christopher Walken) moneen kertaan mainitsi olevansa 30 vuotta muita vanhempi. Walken on syntynyt 1943, Catherine Keener 1959, Philip Seymour Hoffman 1967 ja Mark Ivanir 1968. Eli Walken on todellisuudessa vain 16 vuotta vanhempi Keeneriä ja 25-26 vuotta noita muita. Ja kun Alexandra (Imogen Poots) sitten alkaa vehdata Danielin kanssa, niin mainittakoon että Pootsilla ja Ivanirilla on ikäeroa 21 vuotta.

Mielenkiintoinen fakta: Elokuvassa Parkinsonin tautia sairastavia esittävät henkilöt olivat sitä oikeastikin, nimittäin Brooklyn Parkinson Group. Jälleen, nostan hattua.

****
A Late Quartet (2012)
Ohjaus: Yaron Zilberman.
Pääosissa: Catherine Keener, Philip Seymour Hoffman, Mark Ivanir, Christopher Walken, Imogen Poots.

007 Spectre (2015)

Uusimmassa Bond-leffassa edellisten kolmen elokuvan pahikset ja heidän tekemänsä murhat nivoutuvat Spectre-salajärjestön tekosiksi, pääjehunaan Christoph Waltz.

Heti alun meksikolaisesta Kuolleiden päivästä lähtien meno on takuuvarmaa Bondia. Viihdyin leffan parissa alusta loppuun. Toki lopussa päädyttiin siihen moraaliseen dilemmaan, että tappaako James Bond aseettoman miehen vaikka tämä olisi millainen asshole tahansa.

Daniel Craig toimii pääroolissa kuin saksalaisen junan vessa. Léa Seydoux on Craigin Bond-leffojen tähänastisista Bond-tytöistä paras, ehdottomasti. Sivuroolit on roolitettu oikein toimivasti, vaikka en voi sietää Andrew Scottia. Monica Belucci on kuuma sukkanauhoissaan. En tykkää Christoph Waltzista, joka on jumittunut esittämään pahiksia ja on niissä rooleissa aina samanlainen. Jesper Christensen on mahtava näyttelijä. Tykkään kovasti Ralph Fiennesin esittämästä Mallorysta.

Mendesillä on selvästikin silmää kauneudelle. Kauniita kaupunkimaisemia nähtiin moneen kertaan. Tämä on myös vahvasti Lontoo-elokuva.

****
007 Spectre (Spectre, 2015)
Ohjaus: Sam Mendes.
Pääosissa: Daniel Craig, Léa Seydoux, Ralph Fiennes, Christoph Waltz, Naomie Harris, Dave Bautista, Ben Whishaw, Andrew Scott, Rory Kinnear, Monica Belucci, Jesper Christensen.

Nälkäpeli: Matkijanärhi, osa 2 (2015)

Kirjasarjaan perustuva leffasarja on viimein saanut päätöksensä ja valitettavasti viimeinen osa ei tehnyt vaikutusta. Ainoastaan se viemärikohtaus oli jännittävä. Muistan jo kirjaa lukiessani pitäneeni päätöstä tylsänä - sitä miten Katniss (Jennifer Lawrence) viettää kaiken kokemansa jälkeen rauhallista kotielämää. Presidentti Snow'n (Donald Sutherland) kuolemaa olisi voitu käsitellä enemmänkin.

Viimeinen leffa on pääosin sotaelokuva. Katniss on ehkä entistäkin yksi-ilmeisempi eikä osaa päättää kumman jätkän haluaa. Viimeisen kirjan olisi ehkä voinut tiivistää yhdeksi elokuvaksi, kahden sijasta.

Elokuva sai Suomen ensi-iltansa muutama viikko sitten. Ööh, milloin tää on oikein kuvattu, kun Philip Seymour Hoffaman kuoli jo helmikuussa 2014?!

**
Nälkäpeli: Matkijanärhi, osa 2 (The Hunger Games: Mockingjay - Part 2, 2015)
Ohjaus: Francis Lawrence.
Pääosissa: Jennifer Lawrence, Liam Hemsworth, Josh Hutcherson, Woody Harrelson, Donald Sutherland, Julianne Moore, Philip Seymour Hoffman, Jena Malone, Elizabeth Banks, Jeffrey Wright, Natalie Dormer.

---
Muita sarjasta arvosteltuja:
Nälkäpeli: Vihan liekit (2013)

The Trip (2010)

Steve Coogan ja Rob Brydon esittävät itseään tässä tositeeveenomaisesti tehdyssä komediassa, jossa he lähtevät kiertämään Englannin ravintoloita tehdäkseen näistä arvosteluita. Samalla ruoditaan miesten henkilökohtaista elämää. Suurin osa leffan komediasta perustuu kahden nerokkaan koomikon väliseen sanailuun ja tietysti imitointiin.

Samalla idella jäbät ovat sittemmin tehneet leffan JA tv-sarjan The Trip to Italy.

***
The Trip (2010)
Ohjaus: Michael Winterbottom.
Pääosissa: Steve Coogan, Rob Brydon.