Laihan lohdun tila (1995)

IMDb ilmoittaa tämän suomenkieliseksi nimeksi Uusia tuulia kartanossa, mutta tällä suomennoksella minä sen - jossakin janeausten-henkisessä hurmoksessa - katsoin. Mutta ei kannata vaivautua. Epäkiinnostava ja turha. Lisäksi Kate Beckinsale valitsee lopussa ihan väärän miehen.

*
Laihan lohdun tila (Cold Comfort Farm, 1995)
Ohjaus: John Schlesinger.
Pääosissa: Kate Beckinsale, Joanna Lumley, Rufus Sewell, Ian McKellen, Eileen Atkins.

Your Sister's Sister (2011)

Emily Blunt ja Mark Duplass ovat bestiksiä. Rosemarie DeWitt on Emily Bluntin lesbosisko. Siinä lähtökohdat. Niin ja Mark Duplassin veli on kuollut.

En tiennyt leffasta etukäteen muuta kuin nimen ja pääosanäyttelijät. Lopputulos oli erittäin elämänmakuista ja realistisen oloista ihmissuhdedraamaa. Tykkäsin!

Parasta tällaisessa on tietysti se, kun taitavat näyttelijät vaikuttavat yhdessä täysin luontevilta. Aivan kuin paljon olisi tehty improten, niin aidolta se tuntui. Lisäksi tarina oli kuten elämässä yleensä; mikään ei ole täydellistä tai mustavalkoista, vaan täynnä yllättäviä käänteitä. Lopussa syntyy ihanan erilainen perhe. Loppukuva oli katsojalle todella julma, kun elokuva loppui yhtäkkiä. Toki on mukavaa saada itse päättää miten tarinassa käy.

Leffassa on pyöräilyä, sekä luontoa ja hienoja maisemia. Puitteista päätellen budjetti on ollut pieni. Suurin osa ajasta ollaan samassa mökissä.

Rakastan Emily Bluntia. Ja hänen aksenttiaan. Rosemarie DeWitt esittää aina jonkun siskoa tai bestistä. Mark Duplass oli ihan uusi tuttavuus.

****
Your Sister's Sister (2011)
Ohjaus: Lynn Shelton.
Pääosissa: Emily Blunt, Mark Duplass, Rosemarie DeWitt.

What Just Happened (2008)

Elokuva on nimensä mukainen: siis mitä tässä just tapahtui!?

Robert De Niro on kiireinen tuottaja. Joku on tehnyt itsemurhan, ohjaaja pitäisi saada editoimaan elokuvastaan pois kohtaus jossa tapetaan koira, Bruce Willis pitäisi saada ajamaan partansa, exän kanssa pitäisi pysyä väleissä, samoin lasten. Eikä siinä sitten muuta ollutkaan. Kurkistus elokuvamaailmaan oli ainoa mielenkiintoinen asia.

Siis oikeesti, katsokaa tota näyttelijäkaartia. Ja lopputuloksena turhin leffa mitä oon nähnyt aikoihin. Wtf??!

*
What Just Happened (2008)
Ohjaus: Barry Levinson.
Pääosissa: Robert De Niro, Sean Penn, Catherine Keener, Bruce Willis, John Turturro, Robin Wright, Stanley Tucci, Kristen Stewart, Michael Wincott.

Seitsemän sietämättömän pitkää päivää (2014)

Leski ja aikuiset lapset surevat isää seitsemän päivän ajan, jonkin juutalaisen perinteen mukaisesti. Siitä tulee elokuvan suomenkielinen nimi. Alkuperäisnimen alkuperä jäi epäselväksi. Tarina pyöriikin niiden konfliktien ympärillä joita syntyy, kun aikuiset ihmiset pakotetaan majoittumaan samaan taloon viikoksi.

Jason Bateman ja Tina Fey ovat loistavia, samoin Corey Stoll ja Kathryn Hahn. Pisteet myös sivuroolin Timothy Olyphantille, joka tekee hyvin erilaisen roolin kuin missä hänet on totuttu näkemään. Kaikki näyttelijät onnistuvat ja perhedraama on mielenkiintoista. Perheenä porukka vaikutti mukavan aidolta ja kaikki olivat hyvin erilaisia persoonia. Tosin kaikilla oli todella isoja ongelmia elämässään ja se alkoi tuntua raskaalta. Jane Fondan tissit saivat liikaa huomiota. Rose Byrne on ärsyttävä.

***
Seitsemän sietämättömän pitkää päivää (This Is Where I Leave You, 2014)
Ohjaus: Shawn Levy.
Pääosissa: Jason Bateman, Tina Fey, Jane Fonda, Rose Byrne, Corey Stoll, Kathryn Hahn, Timothy Olyphant.

Minä, Hercule Poirot (2013)

Äsken katsoin Poirotien lisäksi dokumentin näyttelijä David Suchesta ja hänen suhteestaan kuuluisaan hahmoonsa. Mielenkiintoinen tunti vierähti siinä ja lopussa tuli ihan tippa linssiin.

****
Minä, Hercule Poirot (Being Poirot, 2013)
Ohjaus: Chris Malone.
Pääosissa: David Suchet.

(Julkaistu alun perin toisessa blogissani 25.1.2014)

Lumoava kirous (2013)

Ei niin huono kuin odotin. Elokuva alkoi jopa lupaavasti, mutta lässähti puolenvälin jälkeen. Loppuratkaisusta pidin. Pääosanuoret olivat vieraita kasvoja meikäläiselle. Traileri täällä.
   

***
Lumoava kirous (Beautiful Creatures, 2013)
Ohjaus Richard LaGravenese. 
Pääosissa: Alden Ehrenreich, Alice Englert, Jeremy Irons, Viola Davis, Emmy Rossum, Emma Thompson, Thomas Mann, Eileen Atkins.

(Julkaistu alun perin 16.9.2013 toisessa blogissani.)

Korppikotkan kolme päivää (1975)

Oikein pätevä agenttipätkä. Robert Redford esittää CIA:n konttorirottaa, joka joutuu mukaan virkaansa pahempaan sotkuun. Yle Teemalta tuli joku aika sitten tämä elokuva, sekä sen tekemisestä kertova dokumentti.

***
Korppikotkan kolme päivää (Three Days of the Condor, 1975)
Ohjaus: Sydney Pollack. 
Pääosissa: Robert Redford, Faye Dunaway, Max von Sydow.

(Julkaistu alun perin 9.10.2013 toisessa blogissani.)

Kaameat pomot 2 (2014)

Vuonna 2011 ilmestynyt ykkösosa (arvostelu) oli aivan loistava ja muistaakseni kävin katsomassa sen leffateatterissa kahdesti. Jatko-osa on jälleen hauska, vaikken innostunutkaan tästä yhtä paljon.

Pääosakolmikko (Bateman, Sudeikis, Day) on edelleen elokuvan parasta antia. Jamie Foxxin hahmon olisi voinut jättää pois. Chris Pine ja Christoph Waltz hoitavat tonttinsa mallikkaasti. Jennifer Aniston on edelleen mukana ja seksiriippuvaisten terapiaryhmä olikin yksi hauskimmista kohtauksista. Tarina on sopivan erilainen kuin ensimmäisessä; tällä kertaa jätkät yrittävät itse olla esimiehiä.

Jatko-osaa varmasti pukkaa, mikäli kakkososa oli tarpeeksi menestyksekäs. Varsinkin kun tarinan lopussa annettiin rahkeita sillekin ja pojat ovat jälleen Kevin Spaceyn työntekijöitä. Mua ei haittaisi yhtään vaikka jatkoa tehtäisiinkin!

****
Kaameat pomot 2 (Horrible Bosses 2, 2014)
Ohjaus: Sean Anders.
Pääosissa: Jason Bateman, Jason Sudeikis, Charlie Day, Jennifer Aniston, Chris Pine, Kevin Spacey, Jamie Foxx, Christoph Waltz,

Poika (2002)

Hugh Grantin tähdittämä Poika oli todella iloinen yllätys. Jostain syystä oon päässyt näin pitkälle leffaa näkemättä. Nyt on sekin hoidettu. Hugh Grant on aina ihan ookoo, mutta pidän kovasti Toni Collettesta. Hän oli hyvä nytkin. Myöskin Rachel Weisz on ihana kuten aina. Sivuroolissa nähdään muuten nuori Natalie Tena, joka sittemmin oli Harry Potter -elokuvien Nymfadora Tonks. Niin ja the poikaa esittää tosiaan Nicholas Hoult, joka on nykyisin jo iso mies ja esiintynyt mm. leffoissa A Single Man ja X-Men: First Class. Leffa perustuu Nick Hornbyn kirjaan.

*****
Poika (About a Boy, 2002)
Ohjaus: Chris ja Paul Weitz. 
Pääosissa: Hugh Grant, Nicholas Hoult, Toni Collette, Rachel Weisz.

(Julkaistu alun perin 9.10.2013 toisessa blogissani. Sittemmin oon lukenut alkuperäiskirjankin ja sekin on aivan loistava!)

Olipa kerran, 1. kausi (2012-13)

Olipa kerran (eli Once Upon a Time) on sarja, jota en ole koskaan katsonut telkkarista. Etsiskelin netistä jotain mulle uutta sarjaa seurattavaksi ja laitoin pyörimään pilotin. Koukutti heti ekasta jaksosta lähtien!

Ekan kauden lähtöidea on se, että joukko tuttuja satuhahmoja (mm. Lumikki, ilkeä äitipuoli, Punahilkka jne.) ovat kirouksen vuoksi siirtyneet nykymaailmaan, pieneen Storybrooken kaupunkiin. He vain eivät muista keitä todellisuudessa ovat. Tarina kulkee yhtä aikaa satu- ja tosimaailmassa.

Ensimmäinen kausi sisältää 22 jaksoa (jotka hotkaisin viikossa). Olipa kerran on jännittävä ja mukaansatempaava. Vaikka toisinaan jaksoissa oli liikaa ylimääräisiä sivujuonia ja turhia hahmoja.

Pääosat on roolitettu hyvin. Ikään-kuin-päähahmoa Emma Swania - joka ensimmäisenä ulkopuolisena päätyy Storybrookeen - esittää Jennifer Morrison, josta aloin jopa pitää. Tarinan pahiksia esittävät Lana Parrilla (ilkeä kuningatar / ilkeä Storybrooken pormestari) ja loistava Robert Carlyle (Tittelintuure / Mr Gold). Romanttisena pääparina, eli Lumikkina ja prinssi Uljaana, nähdään iiihanat Ginnifer Goodwin ja Josh Dallas. Extraihania heistä tekee se, että ovat pariskunta myös tosielämässä ja menivät juuri hiljattain kihloihin. Ginnifer Goodwiniin olen ihastunut vuosien varrella. Josh Dallasin muistan aiemmin vain Thorista ja yllätyinkin miten ihana hän on nyt.

Perinteisiin satuihin perustuvat uudet filmatisoinnit ovat yleistyneet viime vuosina. Ei haittaa yhtään. Oli ihanaa jälleen - näin 28-vuotiaana - jännittää saavatko Lumikki ja Prinssi toisensa. ;) Päätösjakso (varsinkin) oli aivan loistava. Suurin osa tarinan käänteistä sai ratkaisunsa ja seuraavalle kaudelle saatiin mielenkiintoisia koukkuja luotua. Mä hihkuin sohvalla että "Emma is a believer!" ja lopulta itkeä pillitin. :)

Tätä katson varmasti vielä lisää!

****
Olipa kerran, 1. kausi (Once Upon a Time, 2012-13)
Pääosissa: Jennifer Morrison, Ginnifer Goodwin, Josh Dallas, Lana Parrilla, Jared Gilmore, Robert Carlyle.

(Julkaistu alun perin 2.12.2013 toisessa blogissani)

Downton Abbey, 1. kausi (2010)

Teksti sisältää juonipaljastuksia!

Sarja alkaa Titanicin uppoamisesta. Laivan mukana menee myös Downton Abbeyn perillinen, jolloin jää epäselväksi kenelle tila lopulta jää. Lord Cranthamin (Hugh Bonneville) oletetaan vastustavan nykyistä perimysjärjestystä. Siten omaisuus siirtyisi hänen kuoltuaan vanhimmalle tyttärelle Marylle (Michelle Dockery), perheessä kun on vain tyttäriä. Isä kuitenkin tietää, ettei mitään ole tehtävissä. Perillisen roolissa kylään kutsutaankin kaukainen serkku Matthew (Dan Stevens), joka on tilanteeseen yhtä tyytymätön kuin muutkin.

Odotuksista huolimatta Matthew-serkku osoittautuukin hyväksi tyypiksi ja perheenjäsenet tykästyvät häneen yksi toisensa jälkeen. Sanavalmis isoäiti Violet (Maggie Smith) sen sijaan on napit vastakkain Matthew'n äidin Isobelin (Penelope Wilton) kanssa milloin mistäkin. Tästäkin huolimatta perheet ystävystyvät. Jopa siinä määrin, että parin vuoden aikana Mary ja Matthew rakastuvat. Suhteensa ehtiikin käydä monta vaihetta läpi jo ensimmäisen tuotantokauden aikana. Lord Cranthamille Matthew'sta tulee kuin oma poika.

Mary ja nuorempi siskonsa Edith (Laura Carmichael) ovat tukkanuottasilla jatkuvasti ja kilpailevat usein samoista miehistä. Siinä sivussa he onnistuvat loukkaamaan Matthew'ta ja myös Edithistä pitävää Sir Anthony Strallania (Robert Bathurst). Sekä pilamaan Maryn maineen. Nuorin sisko Sybil (Jessica Brown Findlay) sen sijaan keskittyy politiikkaan, vastoin isänsä tahtoa. Kauden loppupuolella Sybil loukkaantuu, jouduttuaan mellakan keskelle. Vaikka autonkuljettaja Branson (Allen Leech) yrittää suojella häntä parhaansa mukaan.

Palvelusväen puolella eripuraa aiheuttaa varsinkin herra Batesin (Brendan Coyle) tuleminen taloon. Isäntä haluaa Batesin kuitenkin jäävän, tämän vammasta ja hämärästä taustasta huolimatta. Batesin ura talossa on vaakalaudalla oikeastaan koko kauden ajan. Mies on ärsyttävyyteen asti marttyyri, mutta kuitenkin yksi sarjan suoraselkäisimmistä hahmoista. Tämän huomaa myös palvelustyttö Anna (Joanne Froggatt) ja nämä kaksi rakastuvat. Anna ja Bates edustavat samaa mitä Mary ja Matthew yläkerrassa - pari jonka katsoja toivoisi jo päätyvän yhteen.

Talon butler Carson paljastuu entiseksi näyttelijäksi. Keittäjä rouva Patmore on vaarassa menettää näkönsä ja räyhää yksinkertaiselle piialle Daisylle. Miespalvelijoista Williamin äiti kuolee ja Thomas on ärsyttävä. Lisäksi William pitää Daisystä, mutta Daisy ihailee Thomasia, näkemättä tämän todellista karvaa (sekä ilkeyttä että homoseksuaalisuutta). Palvelustyttö Gwen (Game of Thronesistakin tuttu Rose Leslie) haluaa sihteeriksi ja lähtee talosta. Rouvan palvelijatar O'Brien juonii lopulta rouvaakin vastaan, kohtalokkain seurauksin.

Mutkia Maryn tulevaisuudensuunnitelmiin saadaan, kun turkkilainen herra Pamuk (Theo James) kuolee Maryn sänkyyn. Mary, lady Crantham ja Anna salaavat asian yhdessä. Pahaksi onneksi Thomas ja Daisykin tietävät asiasta jotakin. Juorut lähtevät leviämään. Maryn ja Matthew'n suhde lämpenee, mutta Maryn käyttäytyy tyhmästi kerran jos toisenkin. Lopulta päästään suudelmaan ja kosintaan asti. Maryn tahraantunut maine estää häntä kuitenkin vastaamasta myöntävästi.

Kausi päättyykin katkeriin kyyneliin; Maryn ja Matthew'n riitaan, jonka päätteeksi Matthew ilmoittaa lähtevänsä kylästä, lady Cranthamin keskenmenoon, sekä ilmoitukseen että sota on syttynyt.

Juonipaljastukset loppuivat tähän!

Tämän 1. kauden oon katsonut kerran aikaisemminkin. Olinkin jo unohtanut miten laadukas sarja on kyseessä. Ajankuva, hierarkiat ja ihmisten arki tuntuvat realistisilta. Eri yhteiskuntaluokat pääsevät esille (paitsi ihan alimmat, ainakin toistaiseksi). Kuitenkin jokaisesta luokasta löytyy ihmisiä tavallisine huolineen ja murheineen. Visuaalisesti hienoa katsottavaa. Mielenkiintoista draamaa ja historian oppitunteja. Sekä paljon koomisia hetkiä, joita tarjoilee erityisesti isoäitiä esittävä Maggie Smith.

Joka jaksossa tapahtuu paljon ja kauden aikana mennäänkin pari vuotta ajassa eteenpäin (huhtikuu 1912 - heinäkuu 1914). Alussa osaan talosta on tullut sähkövalot ja kauden lopulla jopa kaksi puhelinta.

Charlie Cox esittää yhden jakson verran juonittelevaa aatelista. Theo James nähdään yhdessä jaksossa turkkilaisena komistuksena.

Parasta sarjassa ovat aidonoloiset henkilöhahmot, jotka tekevät virheitä henkilökohtaisista vaikuttimistaan johtuen. Hyvin kirjoitettujen hahmojen taustalla ovat lisäksi todella taitavat näyttelijät. He puhaltavat hengen roolihahmoihinsa, tehden näistä totaalisen rakastettavia.

Kausi oli oikeastaan vielä parempi näin toisella katselukerralla. Nyt tiesin mitä on tulossa ja pystyin fiilistelemään paremmin mukana.

*****
Downton Abbey, 1. kausi (2010)
Creator: Julian Fellowes.
Pääosissa: Hugh Bonneville, Elizabeth McGovern, Michelle Dockery, Dan Stevens, Jim Carter, Maggie Smith, Penelope Wilton, Brendan Coyle, Joanne Froggatt, Phyllis Logan, Robert Bathurst, Rose Leslie, Samantha Bond, Charlie Cox, Theo James.

Mortdecai (2015)

Hauska ja viihdyttävä pätkä. Eikä ole tarkoitus varmaan muuta ollakaan. Kuitenkin kolmen tähden komedia, joka unohtuu mielestä nopeasti.

Johnny Depp tekee nimiroolistaan niin sekopäisen, että menee välillä ylinäyttelemiseksi. Gwyneth Paltrow ei ole sytyttänyt koskaan (tästä kertoo jotain sekin että vasta nyt blogiini saatiin hänenkin nimensä tunnisteisiin), mutta sopii kylmän laskelmoivaksi vaimoksi. Ewan McGregor täydentää sympaattisesti.

Deppin ja Paul Bettanyn yhteistyö on hienoa ja tekevät hahmoistaan herkullisia. Bettanyn esittämä miespalvelija Jock onkin elokuvan onnistunein hahmo. Ja asian vierestä; onko Bettany aina ollut noin kuuma??

Sivuroolissa nähdään Jeff Goldblum, josta tykkään aina vaan. Olivia Munn sen sijaan on tusinatäytettä.

***
Mortdecai (2015)
Ohjaus: David Koepp.
Pääosissa: Johnny Depp, Gwyneth Paltrow, Ewan McGregor, Paul Bettany, Jeff Goldblum, Olivia Munn.

Metsän tarina (2012)

Ensinnäkin, tämä oli vihdoin ensimmäinen kerta kun kävin paikallisessa Kino Iiriksessä. Mikä häpeä etten oo käynyt aiemmin!

Mietin miten paljon oikeasti vaikuttaa katsomiskokemus siihen miten paljon tai vähän leffasta pitää. Oon katsonut viime aikoina pääasiassa kotona, jolloin keskittyminen on surkeaa ja hyväkin leffa kärsii. Metsän tarina ei ole varsinaisesti mun juttu, enkä olisi kotiolosuhteissa jaksanut sitä varmaankaan loppuun asti. Mutta leffateatterin rauhassa se oli oikein miellyttävä kokemus.

Mielettömän kaunista kuvaa, upeita otoksia, voi vain arvailla taustalla olevia työtuntimääriä. Upea, upea musiikki josta täydet pisteet Panu Aaltiolle.

Yllättävästi ilmaisnäytöksen sali oli aivan täynnä, jotkut katsojat istuivat jopa käytävällä.

Selkeästi monet vaikuttuivat leffasta, sillä ensimmäistä kertaa ikinä olin todistamassa, kun yleisö ryhtyi taputtamaan heti leffan loputtua.

Mietin taas siis sitäkin, kuinka paljon vaikuttaa muiden mielipide. Leffa olisi paljon tylsempi yksin isossa salissa, ilman kanssakatsojien naurahtelua oikeissa kohdissa, loppuaplodeista puhumattakaan. Olisin varmasti pitänyt leffasta vähemmän, jos muut katsojat eivät olisi niin vuolaasti sitä kehuneet näytöksen päätyttyä.

***

Metsän tarina (2012)

Ohjaus: Kim Saarniluoto ja Ville Suhonen.

(Julkaistu alun perin 21.9.2013 toisessa blogissani.)

Easy A (2010)

Easy A oli hiljattain uusintakatselussa ja leffa oli jopa parempi kuin muistin. Alan hiljalleen pitää Emma Stonesta. Mahtavaa dialogia. Parasta oli päähenkilö Oliven ihana perhe ja etenkin vanhemmat Patricia Clarkson ja Stanley Tucci. He jäivät mieleen jo ensikatselussa. Stanley Tucci on - erittäin yllättävästi - aika kuuma, rintalihaksia korostavassa paidassaan.

Osa teinihahmoista oli ärsyttäviä ja hahmot oli kirjoitettu turhan yliampuvasti. Thomas Hayden Church ja Lisa Kudrow ovat tasaisen varmoja, vaikka jälkimmäinen ei suinkaan parhaassa roolissaan.

****
Easy A (2010)
Ohjaus: Will Gluck.
Pääosissa: Emma Stone, Amanda Bynes, Cam Gigandet, Penn Badgley, Patricia Clarkson, Stanley Tucci, Thomas Haden Church, Lisa Kudrow, Malcolm McDowell.

Laulu Marionille (2012)

Oikein mukava. Tykkään kovasti Gemma Artertonista, mutta tässä hän jäi Terence Stampin varjoon. Vaikka leffa olikin koskettava ja hauska, en pitänyt siitä yhtä paljon kuin esimerkiksi Kvartetista, joka sekin kertoo brittivanhuksista.

***
Laulu Marionille (Song for Marion, 2012)
Ohjaus: Paul Andrew Williams. 
Pääosissa: Terence Stamp, Gemma Arterton, Vanessa Redgrave.

(Julkaistu alun perin 9.10.2013 toisessa blogissani.)

Potiche - aivovaimo (2010)

Ranskalaista hupailua tehtaan omistavasta perheestä. Ei juurikaan sykähdyttänyt.

**
Potiche - aivovaimo (2010)
Ohjaus: Francois Ozon. 
Pääosissa: Catherine Deneuve, Gérard Depardieu.

(Arvosteltu alun perin 11.3.2014 toisessa blogissani.)

Mahtava Oz (2013)

Mahtava Oz ei ole mahtava elokuva ollenkaan. Löyhästi Ihmemaa Oziin (arvostelu) perustuva leffa on visuaaliselta ilmeeltään upea, mutta tarinaltaan tyyyyylsääää. Katsojalta ei vaadita minkäänlaista ajatustyötä. Danny Elfmanin musiikki on hienoa. Traileri täällä.

*
Mahtava Oz (Oz the Great and Powerful, 2013)
Ohjaus: Sam Raimi. 
Pääosissa: James Franco, Michelle Williams, Rachel Weisz, Mila Kunis, Zach Braff.

(Julkaistu alun perin 16.9.2013 toisessa blogissani.)

Suuri Waldo Pepper (1975)

Elokuvien Butch ja Kid - auringonlaskun ratsastajat (arvostelu) sekä Puhallus (arvostelu) jälkeen, Robert Redford teki vielä yhden ohjaaja George Roy Hillin kanssa. Se oli Suuri Waldo Pepper, jonka ostin joskus dvd:nä kirppikseltä. Leffa ei ollut ihan mun makuuni. Se omituisesti alkoi komediana, mutta siirtyi loppua kohden todella vakaviin aiheisiin. Lisäksi se oli paikoin suorastaan tylsä.

**
Suuri Waldo Pepper (The Great Waldo Pepper, 1975)
Ohjaus: George Roy Hill. 
Pääosissa: Robert Redford, Susan Sarandon.

(Julkaistu alun perin 9.10.2013 toisessa blogissani.)

Thor: The Dark World (2013)

Uskomatonta että tämä oli uudesta Marvel-sarjasta ensimmäinen jonka näin teatterissa! Viihdyttävää edelleen ja monelle vitsille nauroin ääneen. Tom Hiddleston on vielä parempi kuin ykkösessä. Pidin ykkösestä enemmän, vaikka pojat ovatkin paremman näköisiä tässä. ;) Lopputekstien jälkeen nähty pätkä oli turha, ärsyttävä ja huono.
   
Pääosissa samat kuin edellisessäkin, lisäksi Christopher Eccleston. Josh Dallasin on korvannut Zachary Levi.

***
Thor: The Dark World (2013)
Ohjaus: Alan Taylor.
Pääosissa: Chris Hemsworth, Natalie Portman, Tom Hiddleston, Christopher Eccleston, Anthony Hopkins, Stellan Skarsgård, Idris Elba, Rene Russo, Zachary Levi.

(Julkaistu alun perin 2.11.2013 toisessa blogissani.)

Welcome to the Punch (2013)

James McAvoy on poliisi Max Lewinsky, Mark Strong on pahis Jacob Sternwood. Tosin hyvin nopeasti käy ilmi, ettei hyvis/pahis-asetelma ole ollenkaan näin mustavalkoinen. Alkuun en tiennyt kenen puolella pitäisi olla. Pääkaksikon kohtalo kietoutuu lopulta yhteen hyvin mielenkiintoisella tavalla.

James McAvoy ja Mark Strong ovat molemmat loistavia! (Aploodit tähän väliin.) McAvoyn työparia esittävä Andrea Riseborough on mahtava kuten aina. Eikä mua yhtään haitannut että pienessä sivuroolissa vilahti Jason Flemyng. (Esittivät muuten Markin kanssa veljeksiä Stardustissa.)

Puhtaasti visuaalisista seikoista mainittakoon, että leffan värimaailma on todella siniharmaa, yleisilme muistuttaa usein automainosta, Mark näyttää niin hyvältä että on koko ajan kuin promokuvassa, ja McAvoy näyttää hänen rinnallaan pieneltä kuin hobitti. Musiikkia leffassa on huomiotaherättävän vähän. Silloin harvoin kun on, se toimii todella vahvana tehokeinona. Loppu tuli vähän töksähtäen. Joten saavat tehdä jatko-osan, kyllä kiitos!

*****

Welcome to the Punch (2013)

Ohjaus: Eran Creevy. 

Pääosissa: James McAvoy, Mark Strong, Andrea Riseborough, David Morrissey, Peter Mullan, Jason Flemyng.

(Julkaistu alun perin 17.8.2013 toisessa blogissani.)