Ensinnäkin, tämä oli vihdoin ensimmäinen kerta kun kävin paikallisessa Kino Iiriksessä. Mikä häpeä etten oo käynyt aiemmin!
Mietin miten paljon oikeasti vaikuttaa katsomiskokemus siihen miten paljon tai vähän leffasta pitää. Oon katsonut viime aikoina pääasiassa kotona, jolloin keskittyminen on surkeaa ja hyväkin leffa kärsii. Metsän tarina ei ole varsinaisesti mun juttu, enkä olisi kotiolosuhteissa jaksanut sitä varmaankaan loppuun asti. Mutta leffateatterin rauhassa se oli oikein miellyttävä kokemus.
Mielettömän kaunista kuvaa, upeita otoksia, voi vain arvailla taustalla olevia työtuntimääriä. Upea, upea musiikki josta täydet pisteet Panu Aaltiolle.
Yllättävästi ilmaisnäytöksen sali oli aivan täynnä, jotkut katsojat istuivat jopa käytävällä.
Selkeästi monet vaikuttuivat leffasta, sillä ensimmäistä kertaa ikinä olin todistamassa, kun yleisö ryhtyi taputtamaan heti leffan loputtua.
Mietin taas siis sitäkin, kuinka paljon vaikuttaa muiden mielipide. Leffa olisi paljon tylsempi yksin isossa salissa, ilman kanssakatsojien naurahtelua oikeissa kohdissa, loppuaplodeista puhumattakaan. Olisin varmasti pitänyt leffasta vähemmän, jos muut katsojat eivät olisi niin vuolaasti sitä kehuneet näytöksen päätyttyä.
***
Metsän tarina (2012)
Ohjaus: Kim Saarniluoto ja Ville Suhonen.
(Julkaistu alun perin 21.9.2013 toisessa blogissani.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätät kommentin! :D