Layer Cake (2004)

Layer Cake on Matthew Vaughnin ensimmäinen taidonnäyte hänen siirtyessään tuottajan penkiltä ohjaajaksi. Ja nykyisinhän meillä on jo monta esimerkkiä siitä miten hienosti se on sujunut. Esikoisohjauksen jälkeen Vaughn on ohjannut elokuvat Tähtisumua, Kick-Ass sekä X-Men: First Class.

Layer Caken tarina on sekava kuin narkkarin mieli. Huumekauppaa tehdään, päähenkilöllä ei ole nimeä ollenkaan ja katsoja ei enää muista kuka oli velkaa kenelle ja mitä. Olen nähnyt leffan nyt jo ainakin kolmesti, enkä edelleenkään tajua kaikkia sen juonikiemuroita. Tyyliltään elokuvasta tulee väistämättä mieleen Ritchien Puuta, heinää ja muutama vesiperä, mikä ei ole suinkaan huono asia. Piiri pieni pyörii jälleen ja leffasta voi bongailla liudan tuttuja brittinäyttelijöitä.

*****
Layer Cake (2004)
Ohjaus: Matthew Vaughn.
Pääosissa: Daniel Craig, Colm Meaney, George Harris, Tom Hardy, Michael Gambon, Dexter Fletcher, Jamie Foreman, Sally Hawkins, Sienna Miller, Burn Gorman, Ben Whishaw, Tamer Hassan, Jason Flemyng.

Tootsie - lyömätön lyyli (1982)

Michael Dorsey (Dustin Hoffman) on työtön näyttelijä. Koska kukaan ei ota häntä töihin, hän pukeutuu naiseksi, keksii itselleen nimen Dorothy Michaels ja saa vakipestin saippuasarjasta.

Olen nähnyt Tootsien joskus vuosia sitten ja muistin sen olevan hauska. Ihan mukavaa ajanvietettä se oli nytkin, mutta ei herättänyt fiilistä että tämä pitäisi nähdä toistekin. Dustin Hoffman on loistava. Bill Murray tekee onnistuneen sivuroolin esittäessään Michaelin kämppistä. Leffan hauskin kohtaus oli se, jossa kämppistä luultiin Dorothyn miesystäväksi.

***
Tootsie - lyömätön lyyli (1982)
Ohjaus: Sydney Pollack.
Pääosissa: Dustin Hoffman, Jessica Lange, Bill Murray.

Yön ritari (2008)

Onnistuneen Batman Beginsin jälkeen Nolan nosti panokset vielä korkeammalle erinomaisella Yön ritarilla. Ensimmäisen leffan hyvät ominaisuudet on säilytetty. Lisäksi jatko-osa on tarinaltaan ja hahmoiltaan mielenkiintoisempi. Batmanin tarina pääsee kunnolla vauhtiin. Pelit ja vehkeet on Bättiksellä jo paremmat kuin James Bondilla.

Rachel Dawesin roolissa Maggie Gyllenhaal on korvannut Katie Holmesin. Ihan hyvä näin, sillä Holmes oli mielestäni aivan väärässä roolissa. Varsinaisesti en liputa tässä kohtaa Gyllenhaalinkaan puolesta, mutta pesee Holmesin mennen tullen. Muussa castissa on niin paljon karismaa, että Gyllenhaal jää valitettavasti sen jalkoihin.

Heath Ledger vetää Jokerin roolin erinomaisesti. Hahmo saa paljon ruutuaikaa - jopa siinä määrin, että saa Batmanin vaikuttamaan sivuhahmolta. Jim Gordon (Gary Oldman) on edelleen käsittämättömän sympaattinen. Gordonin ampuminen oli hieno juonenkäänne. Uutena hahmona mukaan tulee Aaron Eckhartin esittämä Harvey Dent. Hahmo on mielenkiintoinen, vaikka en erityisesti Eckhartista pidäkään.

Yön ritaria ei voi tylsyydestä syyttää. Elokuva on kovin hektinen ja siinä tapahtuu niin paljon, että jälkeenpäin miettii oliko kaikki tosiaan samassa elokuvassa. Batmanin mörinä-ääni on hieman yliampuva. Ja tämän elokuvan jälkeen toivoin Alfredin tavoin, että Bruce Waynella olisi jatkossa parempaa onnea naisasioissa.

Elokuva on loistavia kohtauksia toisensa perään, vielä enemmän jännitystä kuin ensimmäisessä leffassa, hienoa musiikkia ja suorastaan loistavaa dialogia. Elokuvakokemuksen tietää onnistuneeksi, kun lopputekstien alkaessa on hymy huulilla.

*****
Yön ritari (The Dark Knight, 2008)
Ohjaus: Christopher Nolan.
Pääosissa: Christian Bale, Heath Ledger, Aaron Eckhart, Maggie Gyllenhaal, Gary Oldman, Morgan Freeman, Eric Roberts, Cillian Murphy.

Trailerit: Yön ritarin paluu

Uusin Batman on nähty ja koettu. Etukäteen välttelin katsomasta trailereita, jotta välttyisin spoilereilta, joten näin jälkikäteen voi fiilistellä näiden (hyvin erityylisten) trailereiden parissa. Tunnelma on näissä tarinoissa kohdallaan ja musiikki niin hienoa, ettei paremmasta väliä.

Batman Begins (2005)

Yön ritarin paluu houkutteli katsomaan taas aiemmat trilogian leffat. Batman Begins aloittaa sarjan oikein vakuuttavasti. Osaset ovat melkolailla kohdallaan, Christian Bale ehdottomasti suosikkini kaikista Batmaneista ja tekijät osaavat hienosti luoda ongelmatilanteita, joista sankari yrittää selviytyä. Liam Neeson on tasaisen hyvä, kuten yleensä. Cillian Murphy on niin sekopää kuin vain osaa olla ja Tom Wilkinsonin näkeminen ilahduttaa aina. Gary Oldman on sympaattinen. Porukan heikoin lenkki on ehdottomasti Katie Holmes, joka ei onneksi uusinut rooliaan enää seuraavassa leffassa. Elokuvan tehoa hieman heikentää se, että sen on ehtinyt jo nähdä niin monta kertaa. Mutta erittäin onnistuneesti ja uskottavasti Nolan herättää Batmanin jälleen henkiin, varsinkin kun ottaa huomioon millaisia vitsejä olivat pari aiempaa Batman-leffaa.

****
Batman Begins (2005)
Ohjaus: Christopher Nolan.
Pääosissa: Christian Bale, Michael Caine, Liam Neeson, Katie Holmes, Cillian Murphy, Tom Wilkinson, Morgan Freeman, Rutger Hauer, Ken Watanabe.

Yön ritarin paluu (2012)

Christopher Nolan on tehnyt sen! Hän on onnistunut luomaan miltei täydellisen Batman-trilogian. Yön ritarin paluu todistaa että sarja senkun paranee edetessään. Ja Yön ritarin jälkeen se on aika paljon sanottu.

Batman Begins ja Yön ritari ovat molemmat erinomaisia elokuvia. Siksipä sarjan päätösosaa on odotettu kuin Jeesuksen toista tulemista. Ja nyt se on vihdoin täällä! Odotus on palkittu, odotukset lunastettu ja enemmänkin. Yön ritarin paluu on hyvin edeltäjänsä kaltainen. Täynnä vauhtia ja toimintaa, hyvin vähän tylsiä hetkiä. Miltei kolmetuntisesta elokuvasta riittäisi tapahtumia kahteenkin elokuvaan.

Yön ritarin paluussa on kaikki aiempien osien onnistuneet palat edelleen kohdallaan; toimintakohtaukset, tehosteet, musiikki, tarina jne. Lisäksi elokuva kokoaa hienosti yhteen aiempien elokuvien juonilangat. Mikä tekee Yön ritarin paluusta erityisen onnistuneen, on sen miltei täydellinen roolitus.

Christian Balea parempaa näyttelijää en voisi keksiä Bruce Waynen rooliin. Lisäksi hän muuttuu - mikäli mahdollista - aina vain paremman näköiseksi leffasarjan edetessä. Gary Oldman ja Morgan Freeman ovat arvaamatta loistavia jälleen. Michael Caine on niin nerokas ja luonnollinen valinta Alfredin rooliin, että en olisi itse osannut paremmin valita. Siinä missä nämä trilogian peruspilarit ovat olleet loistavia kautta linjan (kuten myös muutaman repliikin verran nähtävä Liam Neeson), löytyy kolmososan paremmuus sarjan uusista näyttelijöistä.

En pitänyt Joseph Gordon-Levittistä Inceptionissa, joten en odottanut innolla hänen mukanaoloaan tässäkään. En tiedä mitä muutamassa vuodessa on tapahtunut, mutta Gordon-Levitt sopi roolihahmonsa Blaken nahkoihin kuin valettu. Hän ei ollut ärsyttävä kertaakaan. Hiphei! (Luojan kiitos rooliin ei valittu myöskin ehdolla ollutta Leonardo Dicapriota.)

Marion Cotillard ei ole suosikkilistallani, enkä pitänyt hänestä tässäkään. Siksipä olinkin iloinen hahmonsa loppuratkaisusta. Ilokseni pääosanaiseksi nousi Anne Hathaway, joka sopi Selina Kylen rooliin erinomaisesti. Tunkua tuohonkin rooliin on ollut ja Nolan on tehnyt onnistuneen valinnan. Kautta trilogian, naisnäyttelijät ovat parantuneet. (Ei edes puhuta Katie Holmesista.)

Pääpahiksen suuret saappaat täyttää hienosti ohjaajan ja päätähden maanmies, brittinäyttelijä Tom Hardy. (Aplodit tähän.) Olen RocknRollasta asti tietysti pitänyt Hardysta ja taas hän onnistui lisäämään (ison) sulan hattuunsa. Hardyn esittämä Bane on pitkästä aikaa leffapahis, joka onnistui jopa saamaan sympatiat puolelleen. Erityinen hatunnosto Tom Hardylle. Pidin siitä ettei Hardya tunnistanut äänestä eikä aksentista. Aluksi häiritsi se miten voimakkaasti ääntä oli vahvistettu, mutta siihen tottui hiljalleen.

Melkein kolmetuntinen leffa vaatii tietysti istumalihaksia, mutta ainakin tällaiselle fanitytölle leffa oli silkkaa mannaa sielulle. Loppuratkaisu oli erittäin onnistunut. Saattaapi olla, että leffa pitää käydä katsomassa teatterissa vielä toistekin.

*****
Yön ritarin paluu (The Dark Knight Rises, 2012)
Ohjaus: Christopher Nolan.
Pääosissa: Christian Bale, Tom Hardy, Anne Hathaway, Gary Oldman, Joseph Gordon-Levitt, Michael Caine, Marion Cotillard, Morgan Freeman, Juno Temple.

Keinoja kaihtamatta (2012)

Chris Pine ja Tom Hardy esittävät CIA-agentteja, jotka rakastuvat samaan naiseen (Reese Witherspooniin). Elokuva tarjoilee komediaa alusta loppuun, sekä oikein viihdyttäviä toimintakohtauksia. Pääosakolmikko on ihana. Katsojiksi yritetään kalastella molempia sukupuolia. Romanttisen komedian piirteitä oli mukana yllättävän paljon. Loppuratkaisu meni mielestäni ihan väärin, mutta lentokonekohtaus kevensi sitä mukavasti. Todellakin viihdyttävää menoa ja tämän voisin katsoa joskus toistekin. Levyltä löytyneet vaihtoehtoiset loput olivat hauskoja.

****
Keinoja kaihtamatta (This Means War, 2012)
Ohjaus: McG.
Pääosissa: Chris Pine, Tom Hardy, Reese Witherspoon.

Pictures #27: tuoreita kuvia

Mark Strong on viime aikoina piipahtanut mm. Birthday-näytelmän ensi-illassa, 29. kesäkuuta. Kuvat Dan Wooller.

Seuraavat kuvat ovat The House or Rumour -kirjan julkaisutilaisuudesta, Ivy Club, Lontoo, 9. heinäkuuta.

Ja sitten. Joku jamppa lähtee aamulla töihin tai jotain, hyppää Lontoossa metroon ja kukas se sieltä löytyy!? Mark Strong. Tämä kuva ilmeisesti aamulta 3. heinäkuuta. Mä niiiin haluan muuttaa Lontooseen!

Viimeinen kuva täältä, muut täältä.