Blogimiitti

Eilinen ilta tuli vietettyä mukavassa bloggariseurassa Helsingissä! Ensin pääsimme Cinema Mondon järjestämänä näkemään elokuvan Brighton Rock.

Paikkana oli hurmaava Kino Engel, joka jo itsessään oli näkemisen arvoinen. Siitä on aikaa kun olen viimeksi käynyt pienessä elokuvateatterissa. Enivei, tykkäsin paikasta kovasti ja siellä olisi mukavaa käydä toistekin. Suosittelen!

Kuva lainattu täältä.

Leffan jälkeen siirryimme Amarilloon, jossa meitä kävi ilahduttamassa Disneyn, FS-Filmin, Nordisk Filmin, Future Filmin ja Sandrew Metronomen edustajat. Huimaa! Matkaan tarttui leffaa ja kirjaa ja uutta Episodi-lehteä yms.

Tuo Rambo on tosiaan se aikaa sitten ilmestynyt nelonen... Hyvä että niin kovaan ääneen mietin onko se jo tullut ulos. :P

Black Swan -postikortti on niin hieno, että pääsi heti jääkaapin oveen.

Oli virkistävää viettää iltaa seurassa, jossa on ihan normaalia kertoa nähneensä jonkun elokuvan leffateatterissa kolme kertaa. Kun täällä arjessa tapaa useammin niitä, joiden mielestä leffoja katsotaan vain silloin jos on tylsää. 

Suurkiitos järjestäjille ja hyvälle seuralle! :)

Elokuvateatterit ja kesä

Allekirjoittanut on sitä ihmislajia, joka palelee aina ja joka paikassa. Talvella nukun täysissä pukeissa ja kahdella peitolla. Tietysti siippani on kuumaverisempää sorttia. Syksyn tullen hän kulkee ulkona edelleen t-paidassa, kun minä kaivan toppatakkia esille.

Ensimmäinen kerta, kun olin leffateatterissa jäätymiskuoleman partaalla, tapahtui viime kesänä ja elokuva oli Public Enemies. Muistan sanoneeni ennen leffan alkua miehelleni, että "tässä on Johnny Depp ja Christian Bale, joten ei tää ihan läpipaska voi olla". Mies oli samaa mieltä.

Noin puolessavälissä harkitsin ihan oikeesti ja ensimmäistä kertaa elämässäni lähteväni kesken kaiken pois. Ja minuahan ei ihan kevyin perustein saa leffasta lähtemään kesken.
A) Leffa oli huono. B) Olin ihan jäässä.

Elokuvateattereissa on tietysti ympäri vuoden todella hyvä ilmastointi. Hyvä niin. Eipä olisi kiva mennä saliin, jos siellä haisisi edellisen näytöksen jäljiltä popcorn, hiki ja hajuvesi. (Tosin popcornin tuoksu tietyssä määrin kuuluu elokuvateatteriin, mutta nuo toiset, ei kiitos.) Talvellakin istun salissa toppatakki sylissäni, ikään kuin peittona ja sitten on ihan sopivat oltavat. Kesällä tietysti ollaan liikkeellä pienemmissä hepenissä - asia, jota en ollut ottanut huomioon. Ja voihan olla, että oon aiemmin käynyt sen verran vanhemmissa saleissa, ettei siellä mitään ilmastointia tunneta.

Selvisin Public Enemies -elokuvasta hengissä ja viisastuin kovasti. Tänä kesänä olin katsomassa uutta Shrekiä. Ulkona olevasta noin 30 asteen lämpötilasta huolimatta, puin sukat ja farkut ja varasin pitkähihaisen neuleen laukkuuni. Neuleen kiskoinkin päälleni jo mainosten aikana. Eikä ollut yhtään kylmä! :)

Tarinan opetus oli: Jos olet mallia vilukissa, ei ole yhtään noloa kantaa laukussaan ylimääräistä vaatekertaa.