Rachel ja Darcy on ollu bestiksii aina, ja nyt Darcy on menossa naimisiin Dexin kanssa, mut Rachel ehkä vähän tykkäis Dexistä, eikä Dexistä meinaa ottaa selvää et kenestä se tykkää.
Kyseessä siis romanttinen draama. Bestiksinä nähtävät Ginnifer Goodwin ja Kate Hudson ovat huippuhyviä. Hudsonin esittämä Darcy on itsekäs ämmä, olematta kuitenkaan yksipuolinen hahmo. Hudson luo Darcyn erittäin hienosti. Colin Egglesfield on söpö Dexinä. John Krasinski on sympaattinen, Ashley Williams on hauska. Steve Howeyn hahmo on karsea, mutta jätkä istuu rooliinsa. Pidän tästä porukasta.
Vaikka tarina on loppujen lopuksi jahkaamista siitä kuka haluaa olla kenen kanssa, loistavat henkilökemiat ja loistavat näyttelijät tekevät tästä mielenkiintoisen elokuvan. Siitäkin huolimatta että Ginnifer Goodwinin tukka näyttää koko ajan peruukilta.
**** Rakkaus lainassa (Something Borrowed, 2011) Ohjaus: Luke Greenfield. Pääosissa: Ginnifer Goodwin, Kate Hudson, Colin Egglesfield, John Krasinski, Steve Howey, Ashley Williams.
Tämä elokuva on malliesimerkki siitä miksi katson elokuvia. Koska aina toisinaan, kymmenien roskaelokuvien ja satojen tuhlattujen tuntien jälkeen, sieltä seasta löytyy timantti. Elokuva jonka näkeminen on rakkautta ensi-silmäyksellä. Siksi.
Sitten hiljalleen asiaan.
"For a special agent, you're not having a very special day, are you?"
Kylmän sodan aikaan Napoleon Solo (Henry Cavill) on amerikkalainen vakooja ja Illya Kuryakin (Armie Hammer) venäläinen vakooja. Vaikka ovat juuri yrittäneet laittaa toisensa hengiltä, he joutuvat yhteisen hyvän nimissä tekemään yhteistyötä. Ydinpommi pitäisi saada pois italialaisilta pahiksilta ja samalla yrittää pitää turvassa viehättävä saksalainen autokorjaaja Gaby Teller (Alicia Vikander), joka auttaa heitä pääsemään italialaisten kannoille.
Ensin vähän asian vierestä:
Siihen nähden miten paljon oon viime viikkoina katsonut elokuvia ja tv-sarjoja ja ties mitä neitimarpleja, oon kirjoittanut niistä blogiin hämmästyttävän vähän. Yksi syy tähän on se, että mitä parempi leffa, sitä vaikeampi siitä on kirjoittaa. The Man from U.N.C.L.E. on tästä hyvä esimerkki.
Guy Ritchie on suosikkiohjaajieni top 2:ssa (yhdessä Matthew Vaughnin kanssa). Kävin pitkästä aikaa kivijalkavuokraamossa ja halusin katsoa leffan, jonka parissa ei tarvitsisi juuri ajatella. Silmiin osui The Man from U.N.C.L.E. Uskomatonta että minun piti lukea takakansi, jotta kävi ilmi että kyseessä on Ritchien ohjaus! Miten mulla on mennyt tää fakta ohi!? Enivei, leffavalinta oli sillä tehty.
TMFU tuli ulos samaan syssyyn kuin uusi jamesbond ja uusi missionimpossible, sekä Matthew Vaughnin ohjaama Kingsman. Niinpä TMFU päätettiin alkuperäisen tv-sarjan tavoin sijoittaa 1960-luvulle, jotta erotuttaisiin joukosta. Erittäin hyvä ratkaisu. 60-luvun tyyli autoineen, vaatteineen ja vakoilukalustoineen toimii yhtenä hienona elementtinä elokuvassa. Kuten myös upeat kuvauspaikat mm. Roomassa ja Napolissa.
Pääosia esittävät Henry Cavill, Armie Hammer ja Alicia Vikander ovat l o i s t a v i a.
Napoleon Solon rooliin on ennen Cavillia kaavailtu Tom Cruisea ja ties ketä, mutta luojan kiitos mielummin näin. Solo on karismaattinen, itsevarma, hillityn tyylikäs ja todellinen naistenmies. Cavillin matala ääni ja jykevä leuka sopivat rooliin täydellisesti.
Illya Kuryakin on Solon tavoin superhyvä vakooja, mutta raivokkaammalla tavalla. Illya menettää hermonsa helposti ja purkaa tunnetilansa fyysisesti - yleensä heittelemällä tavaroita ja paiskomalla huonekaluja. Tai hakkaamalla hänen tielleen osuvat italialaiset snobit, jotka sattuvat vittuilemaan väärälle kaverille. Armie Hammerin isosta koosta otetaan onnistuneesti irti monta vitsiä.
Kyseessä on ensimmäinen näkemäni roolisuoritus Alicia Vikanderilta. Hän on luonteva Gaby Tellerinä. Ne puvut ja hiukset ja hatut ja korvikset ja aurinkolasit, ah! Gaby on hurmaava. Hugh Grantin hahmon sanoja lainaten: "We are all very fond of Gaby."
Lisäksi ja ennen kaikkea pääkolmikko pelaa upeasti yhteen. Siinä mielessä roolitus on tehty aivan nappiin. Uskomatonta että esimerkiksi Henry Cavill ja Armie Hammer ovat tutustuneet toisiinsa vasta tämän elokuvan myötä. Solosta ja Illyasta muodostuu leffan edetessä loistava tiimi, jota Gaby täydentää söpösti.
Pääpahiksen roolissa nähdään Elizabeth Debicki. Hahmonsa on kuin kissamainen versio Cruella De Vilistä. Vaatteet ja meikit ovat upeita. Jos tästä leffasta pitäisi valita kenellä on upein look, en varmaankaan osaisi valita. Debicki olisi ehdottomasti kärkipäässä. Roolisuorituksesta täydet pisteet.
Loput ovat lähinnä tukevia rooleja. Hugh Grantin roolikin jää lopulta pieneksi. Jared Harris oli myös Ritchien edellisessä ohjauksessa, eli jälkimmäisessä Sherlock Holmes -elokuvassa. David Beckham tekee yhden replan mittaisen cameon.
Harris vetää tällä kertaa jenkkiaksentilla ja tässä leffassa harva puhuukaan omalla aksentillaan. Brittinäyttelijä Henry Cavill esittää amerikkalaista, amerikkalainen Armie Hammer venäläistä, ruotsalainen Alicia Vikander saksalaista. Ylipäätään kaikki näyttelijät handlaavat feikkiaksenttinsa hyvin. Yksikään ei särähtänyt korvaan.
TMFU on toimintakomedia. Huumori on Ritchien tyyliin hienovaraista ja mustaa. Tyyliin joku palaa vahingossa kuoliaaksi sillä aikaa kun päähahmot juttelevat. Minä nauroin katketakseni jo ensikatselulla kohtaukselle, jossa Solo keskittyy syömiseen vaikka Illya meinaa hukkua, samalla kun taustalla soi mitä romanttisin musiikki. Myös tarantinomaisen keltaiset tekstitykset milloin missäkin kohtaa kuvaruutua ovat mahtava yksityiskohta. Elokuvauksesta postasinkin jo aiemmin. Täydet pisteet annan myös lyhyistä takaumista, joilla katsojalle kerrotaankin tapahtumat epäkronologisessa järjestyksessä, juuri kun ehtii miettiä että "mitäs tässä nyt siis tapahtui".
Monessa kohtaa musiikki luo komiikan. Kappalevalinnat ovat loistavia. Samoin ratkaisut, joissa musiikki katkeaa näyttelijän eleeseen, tai äänet alkavat kuulua vasta kun joku hahmoista avaa ikkunan tms. Tässä suosikkini soundtrackilta:
Btw, mielenkiintoista on että Spotifysta löytyy ohjaaja-Ritchien inspiraationa toiminut soittolista, kun haet käyttäjää nimeltä Guy Ritchie. :)
Tätä elokuvaa varten Ritchie on kuulemma hakenut vaikutteita myös elokuvastaButch ja Kid - auringonlaskun ratsastajat. Että ei sinänsä mikään ihme että tykkäsin tästäkin.
Katsoin TMFU:n viikon aikana noin neljä-viisi kertaa. Niiiin paljon siihen siis ihastuin. Se on viihdyttävä, mielenkiintoinen ja todella hauska. Gaby on herttainen ja pojat ihania. Varsinkin Illya ihastuessaan Gabyyn. Siis oikeesti, olisihan niiden pitänyt pussata.
Ja siis oikeesti #2: Armie Hammer on niin söpö, että voisin ottaa hänet lemmikiksi. Ja vaikka oonkin siihen jo tottunut, on edelleen uskomatonta että jonkun nimi on oikeasti Armie Hammer. Vaikka onhan sanomattakin selvää ettei kukaan keksi itselleen noin dorkaa taiteilijanimeä. (Armie on siis lempinimi nimestä Armand. Sekin vielä.)
Jos jotain negatiivista elokuvasta yrittäisin löytää, niin sen tylsän puheen olisi voinut jättää pois. Siis sen missä Gabyn Rudy-setä kertoo taustastaan valokuva-albumin äärellä.
Mä niiiin rukoilen kaikilta elokuvamaailman jumalilta, että Guy Ritchie päättää tehdä tälle jatko-osan.
Mikäli jäi jotenkin epäselväksi, niin kyllä, annan tälle elokuvalle täydet viisi tähteä. Kiitos ja kumarrus.
***** The Man from U.N.C.L.E. (2015) Ohjaus: Guy Ritchie. Pääosissa: Henry Cavill, Armie Hammer, Alicia Vikander, Elizabeth Debicki, Hugh Grant, Jared Harris.
Scarlett Johansson ja Mark Umbers esittävät rakastunut avioparia, jonka onneen tulee särö kun vaimo luulee miehen pettävän. Huonomaineista naista esittää Helen Hunt ja häneen rakastuvaa miestä Tom Wilkinson. Alun perin Oscar Wilden näytelmä.
Ihan kiva. Scarlett Johansson ei sykähdytä. Helen Hunt ei jotenkin istunut rooliinsa. Mark Umbers on niin söpö että häntä katselisin mielelläni enemmänkin.
*** Todellinen lady (A Good Woman, 2004) Ohjaus: Mike Baker. Pääosissa: Scarlett Johansson, Helen Hunt, Mark Umbers, Tom Wilkinson.
Nuoret ovat päässeet pois Labyrintista jonkinlaiseen tutkimuslaitokseen, jossa kaikki ei ole sitä miltä näyttää. On aika karata aavikolle. Junnut kokevat jälleen mitä erikoisempia seikkailuita. Uhkana on tutkimuslaitoksen porukka, sekä virus joka muuttaa ihmiset zombien kaltaisiksi.
Nuoret näyttelijät hoitavat hommansa edelleen mallikkaasti. Thomas Brodie-Sangster on niin lahjakas näyttelijä, että soisin hänen saavan rutkasti mielenkiintoisia rooleja. Aidan Gillen on aina hyvä, toki vähän turhaankin fakkiintunut pahisrooleihin. Patricia Clarksonista en oikein tiedä olisiko sittenkin eksynyt väärään rooliin. Barry Pepperin näkemisestä ilahduin ihan vilpittömästi. Ja kun hahmonsa Vince sai lopulta sen konekiväärin, minä tuuletin sohvalla. :)
Ei voi kuin ihailla kirjailija James Dashnerin mielikuvitusta. Ensimmäisen leffan tavoin ei toisessakaan ole juuri tylsiä kohtia. Jatko-osa on synkempi ja pelottavampi kuin mitä muistan ekan leffan olleen. Loppuratkaisu saa odottamaan seuraavaa leffaa suurella mielenkiinnolla. Kaksi osaa ovat olleet sen verran vakuuttavat, että seuraavan voisin jopa mennä katsomaan leffateatteriin. Se on tulossa 2018.
**** Labyrintti: Aavikkokokeet (The Scorch Trials, 2015) Ohjaus: Wes Ball. Pääosissa: Dylan O'Brien, Ki Hong Lee, Kaya Scodelario, Thomas Brodie-Sangster, Giancarlo Esposito, Aidan Gillen, Lili Taylor, Barry Pepper, Patricia Clarkson.
Taas oon nähnyt yhden version lisää Jane Austenin Emmasta. Muistaakseni tämä on neljäs näkemäni filmatisointi. Edelleen mielestäni paras on vuoden 1996 minisarja, sen arvostelu täällä.
Tässä vuoden 1972 minisarjassa huonointa ei ole heikko kuvanlaatu, vaan yksinkertaisesti näyttelijäsuoritukset. Kuvauksesta tulee se fiilis, kuin olisi kuvattu teatteriesitys. Nimiroolin Doran Godwin ei valloita puolelleen tippaakaan. John Carson on karismaattinen Mr Knightleyn roolissa. Emman isä on yleensä herttainen vanhus, nyt hänestäkin on onnistuttu tekemään rasittava. Miss Taylor on mitäänsanomaton. Jane Fairfax on epäkiitollinen hahmo esittää ja tälläkin kertaa hän on kovin yksi-ilmeinen, sekä maskeerattu kalmankalpeaksi. Herra Elton on sopivan karsea. Rouva Elton on loistava. Yksi mutkattomimmista on Harriet Smithiä esittävä Debbie Bowen.
** Emma (1972) Ohjaus: John Glenister. Pääosissa: Doran Godwin, John Carson.
Tom Ripleyä (John Malkovich) loukataan ja mies päättää maksaa potut pottuina.
Ainakin ensikatsomalla elokuva on yllättävä ja mielenkiintoinen. Hienoa musiikkia. John Malkovich on elokuvan sydän ja sielu. Leffa olisi paljon huonompi ilman häntä. Lena Headey on hyvä mutta mitäänsanomaton. Dougray Scott on ärsyttävä. En tajunnut loppuratkaisua. Pitää siis katsoa joskus uudestaan.
Perustuu Patricia Highsmithin kirjaan.
**** Ripley's Game (2002) Ohjaus: Liliana Cavani. Pääosissa: John Malkovich, Dougray Scott, Lena Headey, Ray Winstone.
Selina Meyer (Julia Louis-Dreyfus) on presidenttinä. Vaalikampanjoidaan ja jännitetään pääseekö Meyer toiselle kaudelle.
Veep on kevyttä katsottavaa. En ole sarjaa seurannut aiemmin, mutta katsoin neloskauden sen tullessa putkena CMorelta. Komiikka perustuu tositeeveemäiseen otteeseen, mahtavaan dialogiin ja erinomaisiin näyttelijäsuorituksiin. Katsoisin mielelläni enemmänkin, mutta en jaksa seurata yksi jakso kerrallaan telkkarista.
*** Rouva varapresidentti, 4. kausi (Veep, 2015) Pääosissa: Julia Louis-Dreyfus, Tony Hale, Anna Chlumsky, Gary Cole, Kevin Dunn, Reid Scott, Matt Walsh, Hugh Laurie.
Jason Statham kostaa ystävättärensä puolesta ja sekaantuu mafian touhuihin. Hidastettuja toimintakohtauksia ilman tarinaa. Jännitetään voittaako Statham korttipelissä, kunnes hän päättääkin hävitä kaiken. Milo Ventimiglia esittää gangsteria ja näyttää nuorelta Al Pacinolta.
Statham on tehnyt jokaista hyvää leffaansa kohden kymmenen näitä huonoja.
** Wild Card (2015) Ohjaus: Simon West. Pääosissa: Jason Statham, Michael Angarano, Milo Ventimiglia, Stanley Tucci, Sofia Vergara, Anne Heche.
Ykkösosan jälkeen taikurit ovat viettäneet hiljaiseloa pysyen poissa otsikoista. On comebackin aika.
Viihdyttävää menoa edelleen. Tosin ekaan leffaan verraten tarinan kaari on epätasaisempi ja suvantokohtia enemmän. Jännitin kuitenkin tosissani siinä puolivälin kassakaappiin hukuttamiskohtauksessa ja sen jälkeen meno parani. Salaperäisestä The Eye:stä puhuminen tuntui dorkalta. Enkä tajunnut läheskään kaikkea mitä leffan lopussa "paljastui".
Woody Harrelsonin kaksoisrooli on typerä. Mälsää että Isla Fisher ei ole enää mukana, mutta Lizzy Caplan hoitaa roolinsa hienosti. Mark Ruffalo on supersöpö. Jesse Eisenberg ehkä vähemmän ärsyttävä kuin viimeksi. Daniel Radcliffe on yllättävän hyvä pahiksena. Ihailen roolisuoritustaan sitten toisella katselukerralla enemmän, nyt hahmon ällöttävyys vei voiton. Morgan Freeman ja Michael Caine ovat niin tasaisen hyviä, että heidän katsomisensa on jopa tylsää. He ovat tehneet tällaisia rooleja kolmetoista tusinaan.
Viihdyin tämän parissa mainiosti. Vaikka pidinkin ekasta leffasta hitusen enemmän. Eipä haittaisi vaikka tekisivät vielä kolmannenkin. Taikuus on aina jees!
Alkuperäinen nimi Now You See Me tuntuu edelleen tyhmältä. Vaan eipä ole tämä suomennoskaan erityisen onnistunut.
(Mietin jälkikäteen että mikä se oli missä Mark Ruffalo oli kans poliisi ja siinä oli Melanie Laurent... Sitten tajusin että sehän oli juurikin se eka Suuri puhallus! Äly hoi.)
**** Suuri puhallus 2 (Now You See Me 2, 2016) Ohjaus: Jon M. Chu. Pääosissa: Mark Ruffalo, Jesse Eisenberg, Woody Harrelson, Dave Franco, Lizzy Caplan, Daniel Radcliffe, Morgan Freeman, Michael Caine.
Suurkiitos! Otan tämän iloisesti yllättyneenä vastaan. :)
Palkinnon vastaanottamisen ohjeet:
- Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
- Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen.
- Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
- Mainitse ja linkitä blogi joka sinut nimesi.
- Nimeä kymmenen bloggaajaa palkinnonsaajaksi.
Kuinka aloitin bloggaamisen:
Tuhansia valovuosia sitten. Ensin parilla lyhytikäisellä kokeilublogilla. Lopulta tämä blogi starttasi keväällä 2010. Jotta muistaisin mitä oon katsonut ja mitä mieltä siitä ollut. Alusta asti oon ollut Bloggerissa.
Ohjeita aloitteleville bloggaajille:
-Tee juuri niin kuin itse tykkäät. Siten pysyt onnellisena pidempään.
-Älä anna teknisten ongelmien lannistaa. (Kuten sen että Blogger tälläkin hetkellä tunkee kaikki kuvat vasempaan laitaan vaikka mitä tekis.)
Olin unohtanut miten pöljä leffa tämä on. Olin unohtanut miten söpö Jeff Goldblum on joskus ollut. Ja vaikka tämä leffa onkin typerä, on se jotenkin viihdyttäväkin, eikä mua haittaa että sille on näin kaksikymmentä vuotta myöhemmin tehty jatko-osa.
** Independence Day: Maailmojen sota (1996) Ohjaus: Roland Emmerich. Pääosissa: Jeff Goldblum, Will Smith, Bill Pullman, Randy Quaid, Vivica A. Fox.
