Ei tatuointi tartu

Pari päivää sitten julkaisin täällä kuvia leffa-aiheisista tatuoinneista. Sitten Anzin kautta eksyin Jennyn blogiin, jossa Jenny kertoi saaneensa puistossa rumia kommentteja ulkonäöstään. Jenny on nainen jolla on tatuointeja. Ja nyt en malta olla ottamatta osaa keskusteluun.

Aihe kiinnostaa erityisesti siksi, että olen viime päivinä suunnitellut tatuointia. Minulla ei siis ole tatuointeja. Vielä. Mutta aion innokkaana siirtyä tatuoitujen naisten isoon joukkoon, toivottavasti ihan lähitulevaisuudessa. Miehelläni on tatuoitu koko toisen käden peittävä hiha ja todennäköisesti lisää on tulossa. Tatuoinnin alle peittyi näppärästi myös iso (noin 5x20cm) leikkausarpi.

En muista että olisin koskaan erityisesti kiinnittänyt huomiota ihmisten tatuointeihin. Niitä näkee nykyisin niin paljon, eikä tatuointi tarkoita enää automaattisesti linnakundia. Tatuoinnit ovat mielestäni ihailtava taiteenlaji, kun joku niitä osaa oikeasti tehdä. Välillä tietysti törmää netissä juttuihin epäonnistuneista tatskoista, mutta en muista sellaista omin silmin todistaneeni.
   Enemmän olen kiinnittänyt huomiota tatuointeihin positiivisessa mielessä. Erityisesti on jäänyt mieleeni nainen, joka tuli kerran kadulla vastaan Lahden keskustassa. Ikää hänellä oli ehkä ~35 vuotta. Naisella oli tumma siisti polkkatukka, ehkä farkut jalassa ja hyvin konservatiivinen, ehkä jopa tätimäinen valkoinen neuletakki. Takin lyhyiden pitsihihojen alta näkyi kuitenkin tatuoidut käsivarret ja mielestäni ne olivat aivan mahtava kontrasti muulle ulkomuodolle. Teki naisesta heti mielenkiintoisemman.

Mielestäni on ihan paskapuhetta, että tatuoitu nainen (tai mies) on automaattisesti ruma ja epäviehättävä. Katsokaa nyt vaikka tätäkin kuvaa:

(kuva)

Tietysti tatuoinnit ovat makuasiat ja ymmärrän että jotkut eivät pidä niitä kauniina. Ei minunkaan mielestäni kaikki tatuoinnit ole hienoja. Silti en ymmärrä niiden herättämää vihaa. Jotkut pitävät tatuoituja kakkosluokan kansalaisina tai epähygieenisinä, ja se nyt on silkkaa tietämättömyyttä. 

   Luin joskus jotain netin keskustelupalstaa (virhe!), jossa paasattiin tatuointeja vastaan. Joku kirjoittajista oli erityisen tuohtunut huomattuaan, että sairaanhoitajalla voi olla tatuointi, että voi kauheeta jos minunkin vanhempiani vaikka vanhainkodissa hoitaisi tuollainen tatuoitu kammotus. Voi hohhoijaa.

Tatuoinnit ovat taidetta, koristeita iholla ja/tai muistoja, sekä jossain maailmankolkissa osa alkuperäiskulttuuria. Tatuointi ei välttämättä tarkoita kantajansa olevan erityisen väkivaltainen, jengiläinen, entinen vanki tai merimies. Tatuointeja ei Suomessa tehdä alaikäisille eikä humalaisille. Tatuoinnit eivät kanna tauteja. Suomessa valitaan vuoden käsityöläinen, jonka tittelin on saanut mm. neurokirurgi ja neulesuunnittelija, sekä vuonna 2010 tatuoija Antti Rossi.

Ps. Mieheni tatuointi siis näkyy varsin selvästi, mutta hän on toistaiseksi saanut ihmisiltä pelkästään positiivisia kommentteja. Odotan mielenkiinnolla ihmisten reaktioita, kunhan saan tatuoinnin omaan ihooni ja jaan sitten kokemuksiani jos jotain erikoista tulee vastaan. :)