Film-o-holicin arvostelussa kerrotaan hienommin sanakääntein, että The Tree of Lifea pitää joko erittäin kauniina, tai sitten se menee yli hilseen. Tämä leffaharrastaja kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Elokuva on saanut hyvin ristiriitaisen vastaanoton. Onpa elokuvan näytöksestä joku lähtenyt kesken poiskin, enkä varsinaisesti ihmettele.
Elokuva kertoo pääasiassa 50-lukulaisesta perheestä, jonka isä (Brad Pitt) kasvattaa poikiaan lujalla otteella. Yhtä pojista esittää aikuisena Sean Penn. Kesken elokuvan alkaa kuitenkin pyöriä jos jonkinlaiset luontokuvat, aivan kuin olisi hypätty ihan eri elokuvaan. Olisi tehnyt mieleni hihkaista "käsi pystyyn kaikki jotka vielä tajuavat mitä tässä tapahtuu". Miltei koko leffan ajan tuntui, kuin olisi katsonut jonkun unta. Sean Pennin mukanahaahuilu jäi kysymysmerkiksi.
Mietin pitkään annanko elokuvalle yhden vai kaksi tähteä. Ensimmäistä kertaa elämässäni meinasin nukahtaa leffateatterissa (juuri siinä luontodokkarikohdassa, jota kesti ainakin vartti). Myös "onneksi en ole maksanut tästä" kävi mielessä. Leffa oli aivan liian pitkä ja tarinaa siinä ei ollut nimeksikään. Meni "Oudoimmat näkemäni elokuvat" -listan kärkikolmoseen. Kovin monelle en elokuvaa suosittelisi.
Perhe oli kuitenkin ihanan aito. Oli virkistävää katsoa perhettä ja unohtaa katsovansa näyttelijöitä. Ja täytyy myöntää, että leffa teki vaikutuksen. Niin hyvässä kuin pahassa, koska ainakin se jäi lähtemättömästi mieleen.
*
The Tree of Life (2011)
Ohjaus: Terrence Malick
Pääosissa: Brad Pitt, Jessica Chastain, Sean Penn, Hunter McCracken.
En ajatellut kommentoida tänne, koska pelkäsin paljastavani olevani täysi urpo, joka selaa jotain vanhoja arvosteluja, mutta sitten tajusin, että pyh!
VastaaPoistaEnsimmäinen huomio on, että WHAT? Sinä olet pystynyt istumaan tämän läpi. Ihmetykseni ei nyt kohdistu siihen, että sinä olisit pystynyt katsomaan tämän, vaan siihen, että joku ylipäätänsä on pystynyt katsomaan tämän leffan loppuun asti. Minulta tämä jäi alkumetreilleen kesken. Putoaa samaan leiriin Lars Von Trierin Melancholian kanssa. Molemmat täysin utopistisia, liian syvällisiä elokuvia, jotka ovat liian vaikeasti ymmärrettäviä ja suomeksi sanottuna tylsiä. Minun on vain täytynyt todeta, että ei ole tämän leirin elokuvat minua varten. xD
Hahaa, ehkä paras kommentinaloitus ikinä! :D Oot ihana urpo, kun kommentoit! :)
PoistaSiis oikeesti, en todellakaan olis katsonut tätä leffaa loppuun asti, jos olisin ollut yksinäni sen kanssa kotisohvalla! Mutta koska kaverini raahasi mut leffateatteriin tätä katsomaan, niin ei oikein kehdannut kävellä ulos, heh.
Mä.En.Tajunnut.Koko.Leffaa.Ollenkaan. Ja jos joku siinä leffateatterissa tajusi, niin varmasti vain esitti tajuavansa!
Toki tää leffa jäi kyllä kaikessa outoudessaan mieleen. Pisteet siitä. Ja tässä leffassa muistan ensimmäisen kerran nähneeni Jessica Chastainin, ja sekin on ehdottomasti hyvä asia. Että jotain positiivista sentään. ;)
"Tää leiri" ei siis ole muakaan varten. Siksi en oo Melancholiaan koskaan tarttunut. Olkoot. :)
No piti tulla sitten kiittämään kommentistasi, koska täällä olet kerran niin neuvonut.
PoistaKuten olet ehkä huomannut, olen enemmän kuin suuri blogisi fani. Molempien. Sinun tapasi kirjoittaa on niin osuva. Teet hyviä huomioita ja tekstisi eivät ole liian raskaita lukea. Oikein täytyy ääneen välillä hekottaa esimerkiksi "Miksi lakana on joka aamu samalla tavalla huonosti?" -kaltaisille kommenteille, jotka ovat niin totta! Kiitos, kun kirjoitat, olet siinä hyvä! =)
Kiitos! KIITOS!
PoistaOli todella kauniisti sanottu. :)
*hymyilee täällä kuin se kuuluisa Hangon keksi, varmaankin koko loppuillan*
Kiitos!