Kuusitoista suomalaista kirjailijaa kertoo omasta työstään ja miten kirjailijan työmaa on vuosien varrella muuttunut. Kirjoittajina Laila Hirvisaari, Hannele Huovi, Riitta Jalonen, Jari Järvelä, Markku Kaskela, Riina Katajavuori, Anita Konkka, Mari Mörö, Kai Nieminen, Sami Parkkinen, Markku Ropponen, Helena Sinervo, Eira Stenberg, Juhani Syrjä, Ilpo Tiihonen ja Tuula-Liina Varis.
Luen kotimaista kirjallisuutta hävettävän vähän. Mulla on suuria ennakkoluuloja; kaikki kirjat ovat samasta muotista, kukaan ei osaa kirjoittaa hauskasti ja henkilöhahmoilla on aina vaikeaa. Tietysti nämäkin ennakkoluulot syntyy tietämättömyydestä. Mulla on käsitys, että suomalaiset kirjailijat kirjoittavat joko dekkareita, draamaa tai fantasiaa (jos puhutaan aikuisten kaunokirjallisuudesta). Olen utelias tietämään kirjoittaako kukaan tässä maassa kunnon chick-littiä tai kunnon kauhua! Viime aikoina olen tietoisesti yrittänyt laajentaa kotimaisen kirjallisuuden tuntemustani, eli jatkan etsintöjä. Suosituksia otetaan vastaan! Ja näin eksyin aiheesta...
En ole lukenut yhdenkään edellä mainitun kirjailijan tekstejä. En siis tiedä, millaista tekstiä he yleensä kirjoittavat. Tämä kirja oli nimittäin paikoin pirun tylsää luettavaa ja suurin osa teksteistä oli ihan samasta puusta veistettyjä. Matkan varrelta löytyi joitain mielenkiintoisiakin yksityiskohtia, mutta osa kirjoittajista tuntui haluavan ruokkia käsitystä siitä, että kirjoittaminen on jonkinlaista henkimaailman hommaa. Joistain korkealentoisimmista teksteistä ei tavallinen tallaaja ymmärrä mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätät kommentin! :D