torstai 22. huhtikuuta 2010

Kick-Ass (2010)

Kävin katsomassa tämän tosiaan jo toisenkin kerran. Siitäkin huolimatta, ettei mies suostunut lähtemään mukaan. Outo.


Kröhöm. Juu, teksti sisältää spoilereita.



Dave (Aaron Johnson) on nörtti koulupoika, joka miettii kavereidensa kanssa miksi kukaan ei ole koskaan yrittänyt olla supersankari. Hän tilaa itselleen asun netistä. Ensimmäinen yritys taistella rikollisuutta vastaan päättyy siihen, että Dave saa tietysti turpaansa ja jää vielä auton alle. Tämän ansiosta Daven hermopäätteet vaurioituvat, eikä hän tunne kipua niin kuin muut ihmiset. Joten hän jatkaa alter-egonsa kehittelyä. Dave joutuu taas tappeluun, joku kuvaa kännykällään ja Dave kertoo olevansa Kick-Ass. Video päätyy tietysti nettiin, missä Kick-Assista tulee hetkessä julkkis. Pian Davelle selviää, että kaupungin katoilla hyppii muitakin supersankareita; Big Daddy (Nicolas Cage) ja tämän tytär Hit-Girl (Chloe Moretz). Toisin kuin Dave, nämä kaksi antavat pahiksille kunnolla pataan.

Asiat mutkistuvat, kun viittasankarit sotkevat New Yorkin pahimman gangsterin Frank D'Amicon (Mark Strong) bisnekset. Kick-Ass saa syyt niskoilleen ja mafiosot peräänsä. Frankin poika Chris (Christopher Mintz-Plasse) tarjoutuu esittämään supersankaria päästäkseen Kick-Assin uskotuksi. Tarkoituksena on tietysti saada Kick-Ass isäpapan käsittelyyn.


Kick-Ass oli täynnä toimintaa ja ihan helvetin hauska. Tiesin etukäteen leffan olevan tosi väkivaltainen, mutta silti yllätyin siitä vähän. Ja myös siitä, että pieni tyttö (Hit-Girl) saa niin paljon turpaansa. Leffan on ohjannut britti Matthew Vaughn (joka lopulta joutui hankkimaan rahoituksenkin itse). Ja käsikirjoittajana on toiminut Vaughnin kanssa tässäkin Jane Goldman. Eli samat nimet löytyvät myös lempparileffani Stardustin takaa.

Pääosissa olevat nuoret hoitivat hommansa oikein mallikkaasti. Superbadista tuttu Christopher "McLovin" Mintz-Plasse on hirveän huvittava, jo hennon ulkomuotonsakin puolesta. Jo se, että hänen näköisensä tyyppi esittää bad-ass -gansterin poikaa. :) Suosikkihahmoni oli kuitenkin ehdottomasti Hit-Girl eli Mindy. Ylisöpö Chloe Moretz laitta violetin peruukin päähänsä on tehokas tappokone. Hit-Girl oli ehkä perinteisin supersankarihahmo, paitsi että on nuori tyttö. Jokainen tyttö haluaisi olla Hit-Girl, jotta voisi antaa paskoille tyypeille turpaan.


Mark Strong oli todella hyvä roolissaan, mutta hänhän nyt esittäisi gangsteria vaikka unissaan. Strong on tehnyt tämäntyylisiä rooleja paljon, mutta oli aivan nappivalinta tähänkin. Tällä kertaa hän pääsi vähän likaamaan käsiäänkin. Suosikkikohtauksiani olikin lopputaistelun lisäksi se, missä Frank D'Amico pieksee kadulla kävelevän "Kick-Assin".

Nautin muutenkin toimintakohtauksista suunnattomasti. Suurin osa niistä oli tehty tyyliin "porukka saa pataan ja rokki soi". Musiikkivalinnat olivat tosi osuvia. (Kuunnelkaa soundtrackilta esimerkiksi Bad Reputation.) Tosin mietin välillä, saako kaikelle sille väkivallalle enää edes nauraa. Aloin jo epäillä oman huumorintajuni kieroutuneisuutta. Oon ehkä katsonut liian monta kovisleffaa putkeen.

Kevytsinko sopi tarinaan hyvin ja laatikon salaisuus oli ihan mahtava. Sehän oli niin selkeä James Bond -viittaus, että olin ihan innoissani!


Pakollinen teiniromanssi vaikutti vähän päälleliimatulta. Sen juonikuvion olisi mun mielestä voinut jättää pois. Mutta leffan ehdottomasti huonointa antia oli Nicolas Cage! Voihyväluoja eikö sekään enää muita töitä saa!? Tusinaisää olisi voinut esittää tohon tyyliin ihan kuka tahansa kaduntallaaja. Suorituksensa oli koominen, mutta se herätti lähinnä myötähäpeää sen sijaan että olisi naurattanut. Esimerkiksi kohtaus, jossa Bid Daddy on liekkien keskellä ja huutaa (lähinnä ulvoo) Hit-Girlille toimintaohjeita. Oliko sen huudon tarkoitus olla hauskaa?

Daven alkupuolen syvällinen pohdinta lähimmäisen auttamisesta oli myös vähän turhaa ja paatoksellista. Vaikka ajatus on tietysti hyvä. Loppupuolella keskityttiin sitten enemmän vain räiskintään.


Elokuvassa oli positiivisesti yllättäviä juonenkäänteitä. Hit-Girlin ensiesiintyminen tuli yllättäen ja etenkin se, että Big Daddy ja Frank D'Amico eivät ottaneet lopussa yhteen (heillä ei tainnut olla yhtä ainutta yhteistä kohtausta). Kuten Mark Strong sen sanoi, tämä on ainoa elokuva, jossa voi nähdä taistelukohtauksen 45-vuotiaan miehen ja 12-vuotiaan tytön välillä. Ja se ratkaisu toimi!


Kick-Assista tuli paikoin mieleen Kill Bill. Sekä väkivaltaisuutensa että animaation käytön takia. Muistaakseni myös hiljattain katsomassani Revolverissa oli käytetty animaatiokohtauksia.

Kaiken kaikkiaan elokuva oli tosi viihdyttävä ja hauska. Dvd tai bluray täytyy varmaan ostaa omaksi. Koska aion katsoa tän vielä monesti.
Tarinan opetus oli: hulluista vanhemmista tulee kajahtaneita lapsia.

*****
Kick-Ass (2010)
Ohjaus: Matthew Vaughn
Pääosissa: Aaron Johnson, Chloe Moretz, Christopher Mintz-Plasse, Mark Strong, Nicolas Cage.

5 kommenttia:

  1. Ai että haluaisin nähdä tämän! Kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta :D En tosin tiedä uskallanko mennä ihan teatteriin asti vilkaisemaan, sillä toisinaan väkivalta saa minut vinkumaan tuskasta kuin pieni sika... Lienee parasta unohtaa koko asia ja järkyttyä vasta elokuvissa!

    VastaaPoista
  2. Leffassa ei varsinaisesti näytetty mitään karmeaa, mitä nyt veri vähän lensi. Kuitenkin tää oli aika siistiä jamesbond-väkivaltaa. Eli huomattavasti vähemmän raaka kuin esimerkiksi Kill Bill.

    VastaaPoista
  3. No hyvä, kenties uskaltaudun sitten vilkuilemaan hiukan sormien välistäkin, jos ruumiita ei nyt ihan auki revitä :)

    VastaaPoista
  4. No nyt tämä on nähty ;O) Hyvä oli, väkivallan määrä ja laatu kyllä yllätti mutkin välillä!
    Hit Girl on äärettömän makea, ihan parasta koko leffassa. Itse en arvostellut näyttelijäsuorituksia oikeastaan lainkaan sillä tämän tyyppisessä mätössä se oli mulle ihan sivuseikka, pääasia on meno ;O)

    VastaaPoista

Kiitos kun jätät kommentin! :D