Before I Go to Sleep (2014)

Christine (Nicole Kidman) kärsii muistinmenetyksestä, eikä muista kuin yhden päivän kerrallaan. Joka aamu herätessään hän ei muista nykyhetkeä. Kunnes lääkäri kehottaa häntä pitämään päiväkirjaa videokameralla.

Tarina jossa samat asiat pitää kerrata uudestaan joka aamu. Se voidaan saada toimimaan hyvin, jolloin katsojan mielenkiinto säilyy (Edge of Tomorrow), mutta se voi myös olla tylsää. Before I Go to Sleep on paikoin tylsä. Erittäin yllättävä juonenkäänne löytyy ja loppupuolella leffa on yllättävän hurja. Pientä tiivistämistä olisin ehkä kaivannut. Pääosakolmikko tekee työnsä hienosti. Elokuva perustuu S.J. Watsonin kirjaan, joka on ilmestynyt suomeksi nimellä Kun suljen silmäni. Luin kirjaa jonkin matkaa, mutta siinäkin ärsytti se "vanhan kertaaminen".

***
Before I Go to Sleep (2014)
Ohjaus: Rowan Joffe.
Pääosissa: Nicole Kidman, Colin Firth, Mark Strong.

Grimsby (2016)

Lapsena toisistaan erotetut veljekset löytävät toisensa aikuisella iällä. Nuoremmasta (Mark Strong) on tullut huippuluokan salainen agentti, kun taas vanhempi veli (Sacha Baron Cohen) on tavallinen perheenisä, eikä suinkaan se terävin veitsi laatikossa.

(Isla Fisherin aviomiehen) Sacha Baron Cohenin kaikki aiemmat komediat olen onnistunut välttämään. Tämän katsoin (tietysti) Mark Strongin takia. Grimsby on yllättävän roisi. Siinä on alapäähuumoria, sekä kaikkia mahdollisia ruumiin eritteitä. Siis ihan kaikkia. Saako tälle edes nauraa? -osastoa.

Sacha Baron Cohen on ihan jees. Mark Strong on todella kuuma. Ennen tätä en tiennyt Scott Adkinsinkin olevan kuuma. Isla Fisher on söpö sivuroolissaan. Rebel Wilson on aina hauska ja hänelle olisin suonut ruutuaikaa enemmänkin. Joudun aina miettimään mistä Sam Hazeldine on tuttu, mutta hän oli Ravenissa murhaaja ja Viisasteleva sydän -leffassa Anne Elliotin lanko.

Elokuvan nimi on promovaiheen jälkeen muuttunut Brothers Grimsby:stä Grimsby:ksi. Eikä leffaa kuulemma ole oikeasti kuvattu Grimsbyssä.

***
Grimsby (2016)
Ohjaus: Louis Leterrier.
Pääosissa: Sacha Baron Cohen, Mark Strong, Rebel Wilson, Isla Fisher, Penélope Cruz, Scott Adkins, Sam Hazeldine, Gabourey Sidibe, Ian McShane.

Hornankattila (1997)

Steve: "Stanley Matthews was playing First Division football when he was fifty."
Paul: "I'll bet you any money you like you're not playing First Division football when you're fifty."
Steve: "Well, no. It's the smoking."
Paul: "It's not the smoking, Steve. It's the crapness."


Uusi opettaja Sarah (Ruth Gemmell) rakastuu työkaveriinsa Pauliin (Colin Firth), joka on supersuosittu oppilaiden ja näiden vanhempien keskuudessa. Ongelmana on vain se, että Paul rakastaa Arsenalia enemmän kuin mitään muuta.

Leffa perustuu Nick Hornbyn samannimiseen kirjaan. (Olen sitä joskus lukenutkin, sillä Hornbyn tyyli on mahtavaa, vaikken ole pätkääkään kiinnostunut jalkapallosta.) Elokuva on mielenkiintoinen kurkistus fanittamiseen ja tarjoaa Hornbyn tyyliin hauskaa dialogia. Mark Strong on loistava sivuroolissaan Paulin parhaana kaverina. Elokuvana tämä ei ole kuitenkaan mitään sellaista, mikä nostaisi sen keskiverto romcomien yläpuolelle.

Mielenkiintoinen fakta #1: Kirjailija Nick Hornby tekee cameoroolin vastustajajoukkueen valmentajana.

Mielenkiintoinen fakta #2: Mark Strong on oikeastikin Arsenal-fani. Castingeissa hän joutui hetken vakuuttelemaan Hornbya asiasta, sillä tietysti kaikki rooliin pyrkivät väittivät samaa.

Mielenkiintoinen fakta #3: Tämä on ensimmäinen elokuva, jossa Colin Firth ja Mark Strong näyttelevät yhdessä. Sen jälkeen niitä on ollut ainakin Pappi lukkari talonpoika vakooja, Before I Go to Sleep, sekä Kingsman: Salainen palvelu.

***
Hornankattila (Fiver Pitch, 1997)
Ohjaus: David Evans.
Pääosissa: Colin Firth, Ruth Gemmell, Mark Strong.

Olipa kaksi kertaa eilinen (1998)

Victor ja Sylvia (Douglas Henshall ja Lena Headey) ovat pariskunta, jonka suhde ei oikein toimi. Heidän erottuaan Victor pääsee ajassa taaksepäin korjaamaan asioita. Niinpä asioita muutetaan moneen kertaan ja molemmat tapailevat muitakin jne. Lopussa kiitos seisoo.

Tarina ei vakuuta, eikä Douglas Henshall vetoa pääroolissa. Oon aina tykännyt Lena Headeysta ja hän on symppis tässäkin. Katsoin elokuvan tietysti ensisijaisesti Mark Strongin takia. Mark on tarinassa Dave, jonka kanssa Sylvia pettää Victoria. Nuori Mark Strong on oikein komea siistissä parrassaan.

Mark Strong ja Lena Headey tekivät myöhemmin yhdessä (vuonna 2004) BBC:n palkitun minisarjan The Long Firm.

**
Olipa kaksi kertaa eilinen (The Man with Rain in His Shoes, 1998)
Ohjaus: Maria Ripoll.
Pääosissa: Douglas Henshall, Lena Headey, Mark Strong, Penélope Cruz, Elizabeth McGovern, Charlotte Coleman.

Welcome to the Punch (2013)

James McAvoy on poliisi Max Lewinsky, Mark Strong on pahis Jacob Sternwood. Tosin hyvin nopeasti käy ilmi, ettei hyvis/pahis-asetelma ole ollenkaan näin mustavalkoinen. Alkuun en tiennyt kenen puolella pitäisi olla. Pääkaksikon kohtalo kietoutuu lopulta yhteen hyvin mielenkiintoisella tavalla.

James McAvoy ja Mark Strong ovat molemmat loistavia! (Aploodit tähän väliin.) McAvoyn työparia esittävä Andrea Riseborough on mahtava kuten aina. Eikä mua yhtään haitannut että pienessä sivuroolissa vilahti Jason Flemyng. (Esittivät muuten Markin kanssa veljeksiä Stardustissa.)

Puhtaasti visuaalisista seikoista mainittakoon, että leffan värimaailma on todella siniharmaa, yleisilme muistuttaa usein automainosta, Mark näyttää niin hyvältä että on koko ajan kuin promokuvassa, ja McAvoy näyttää hänen rinnallaan pieneltä kuin hobitti. Musiikkia leffassa on huomiotaherättävän vähän. Silloin harvoin kun on, se toimii todella vahvana tehokeinona. Loppu tuli vähän töksähtäen. Joten saavat tehdä jatko-osan, kyllä kiitos!

*****

Welcome to the Punch (2013)

Ohjaus: Eran Creevy. 

Pääosissa: James McAvoy, Mark Strong, Andrea Riseborough, David Morrissey, Peter Mullan, Jason Flemyng.

(Julkaistu alun perin 17.8.2013 toisessa blogissani.)

Justus ja urheat ritarit (2013)

Justus on luuseri, mutta haluaa ritariksi. Perinteinen lastenelokuvien kasvutarina siis. Katsoin tämän oikeasti vain Mark Strongin ääniroolin takia. Harmillisen vähän oli Markin äänestä otettu mehuja irti, erikoisempaankin pystyisi. Leffa on ihan perusviihdettä. Kaksijakoisesta persoonallisuudesta kärsivä selvännäkijä oli hauska hahmo ja selkeää vaihtelua genreen.

***
Justus ja urheat ritarit (Justin and the Knights of Valour, 2013)
Ohjaus: Manuel Sicilia.
Pääosissa (äänet): Freddie Highmore, Antonio Banderas, James Cosmo, Charles Dance, Rupert Everett, Alfred Molina, Mark Strong, Saoirse Ronan, Julie Walters, Olivia Williams.

Mindscape (2013)

Mindscape on joissain maissa julkaistu nimellä Anna. Leffassa Taissa "Veran sisko" Farmiga esittää omituista Annaa ja Mark Strong häntä auttavaa "muistotutkijaa". Enivei, mies pystyy tunkeutumaan ihmisten muistoihin ja likka tarvii jeesiä. Brian Cox haahuilee taustalla. Loppuratkaisu on ihanan yllättävä. Mark on loistava ja neiti Farmiga vakuuttava. Tykkäsin.
   

****
Mindscape (2013)
Ohjaus: Jorge Dorado. 
Pääosissa: Mark Strong, Taissa Farmiga, Brian Cox.

(Julkaistu alun perin 26.7.2014 toisessa blogissani.)

Blood (2012)

Paul Bettany ja Stephen Graham esittävät poliisiveljeksiä, jotka tekevät murhan ja joutuvat sitten tutkimaan tapausta itse. Dementoitunutta isää esittää Brian Cox ja kunnollista työkaveria Mark Strong. Damn, kylläpä menee loistavat roolisuoritukset hukkaan näin hidastempoisessa leffassa. Todellakin kaikki pääosanelikosta ovat erittäin loistavia tässä. Bettany ja Graham tekevät vaikeat roolit ja Cox on loistava höpsähtäneenä isänä. Markin roolihahmo on ehkä vähiten mielenkiintoinen. Leffa on vaan tosi laahaava ja kelasin muutaman kerran.
   

**
Blood (2012)
Ohjaus Nick Murphy.
Pääosissa: Paul Bettany, Stephen Graham, Mark Strong, Brian Cox.

(Julkaistu alun perin 27.8.2013 toisessa blogissani.)

Some Place Safe (2003)

Lyhytelokuva kertoo perheenisän automatkasta lasten kanssa. Kuulostaa tylsältä, mutta on kaikkea muuta. Onnistuneen hienovaraisesti katsojalle valkenee, ettei isällä ole kaikki hyvin. Toteutuksessa on parasta se, miten paljon repliikit kertovat henkilöistä - jopa niistä joita ei kertaakaan näytetä - ilman että asiaa pitää sanoa suoraan. Loppuratkaisu oli hyytävä, vaikka se olisi niiiin pitänyt arvata (siis hei, se imurin korjaaminen ja kaikki!). Brilliant!

Lyhäri löytyy Sankarit ja demonit -dvd:ltä.

****
Some Place Safe (lyhyt, 2003)
Ohjaus: Ross Clarke.
Pääosissa: Mark Strong.

Kingsman: Salainen palvelu (2014)

Oon odottanut Kingsmania jo hyvän tovin. Koska tässä on lempinäyttelijäni Mark Strong, lempiohjaajani Matthew Vaughn, sekä käsikirjoittajana (Vaughnin kanssa) Jane Goldman. Ja tosiaan Vaughn-Goldman -yhdistelmä on aiemmin tehnyt puhtaita timantteja (esim. Tähtisumua, The Debt, Kick-Ass). Siksi mulla oli tietysti odotukset tooodella korkella, mistä johtuen hieman petyin.

Vaughn taitaa toimintakomedian ja on Kingsmanissakin elementissään. Elokuva on hauska ja etenkin viihdyttävä. Colin Firth on kuin kotonaan tällaisessa herrasmiesroolissa. Mark Strong on loistava (tarvitseeko sitä edes mainita, heh) ja roolinsa on ilahduttavan iso. Pääosassa nähtävä nuori Taron Egerton on oikein vakuuttava ja uransa saa varmasti tämän myötä lisää nostetta. Michael Caine istuu aloillaan suurimman osan ruutuajastaan ja tekisi tällaisia rooleja varmasti vaikka unissaan. Pienessä mutta tärkeässä sivuroolissa nähdään loistava Geoff Bell.

Sen sijaan pääpahiksena nähtävä Samuel L. Jackson tuntuu eksyneen täysin väärään paikkaan. Selvästi elokuvan suurin heikkous. Liioitellun koomiseksi yritetty puhetapa ei naurata. Kill Bill -elokuvien tyylinen naiskätyri oli mielenkiintoinen lisämauste.

Tarina yllättää useaan otteeseen. En uskoisi sanovani näin nähtyäni Kick-Assin, mutta väkivaltaa oli välillä jo liikaakin. Varsinkin siinä massamurhakohtauksessa, joka sijoittui kirkkoon.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin. Tyylikäs elokuva. Matthew Vaughn istuu korkeimmalla pallilla edelleen.

****
Kingsman: Salainen palvelu (Kingsman: The Secret Service, 2014)
Ohjaus: Matthew Vaughn.
Pääosissa: Taron Egerton, Colin Firth, Mark Strong, Samuel L. Jackson, Michael Caine, Geoff Bell.

Zero Dark Thirty (2012)

Katsoin Zero Dark Thirtyn tietysti vain Mark Strongin takia. Hän onkin loistava, kuten myös upea Jessica Chastain. Noin muuten leffa ei ole yhtään mun heiniä. Siis ilmeisesti Kathryn Bigelow ei ole.

Mark Strong huusi sen verran alaisilleen, että liimauduin penkkiini ja ajattelin "onneksi toi ei ole mun pomo". ;)

**
Zero Dark Thirty (2012)
Ohjaus: Kathryn Bigelow.
Pääosissa: Jessica Chastain, Mark Strong, Joel Edgerton, Kyle Chandler, Jennifer Ehle, Jason Clarke.

Pappi lukkari talonpoika vakooja (2011)

Miesten elokuva, jossa melkein kaikki miehet itkevät. Gary Oldman, Benedicht Cumberbatch, Mark Strong, Colin Firth, Tom Hardy ja David Dencik vetistelevät kaikki vuorollaan. Rauhallista ja aidon tuntuista 70-luvun agenttitoimintaa ilman suuria dramaattisia käänteitä. Erittäin hienoja näyttelijäsuorituksia. Hahmokavalkaadi on niin laaja, että kärryiltä meinaa tippua. Mark Strongin ja Colin Firthin roolihahmojen rakkaussuhteeseen viitattiin hyvin vähän. Se saattaa jopa mennä ohi, jos ei sitä tiedä etukäteen. Markin ääni on matalimmillaan, pisteet siitä.

***
Pappi lukkari talonpoika vakooja (Tinker Tailor Solder Spy, 2011)
Ohjaus: Thomas Alfredson.
Pääosissa: Gary Oldman, Benedict Cumberbatch, Colin Firth, Mark Strong, Toby Jones, David Dencik, Tom Hardy, John Hurt, Ciarán Hinds.

Sharpe's Mission (1996)

Ensimmäinen koskaan katsomani Sharpe-sarjan elokuva. Katsoin leffan Mark Strongin sivuroolin vuoksi, mutta odotukset olivat nollassa. Pätkä olikin yllätyksekseni ihan mielenkiintoinen alusta loppuun. Mark oli hyvä roolissaan inhottavana paskiaisena, samoin Sean Bean pääroolissa.

Bean on esittänyt Richard Sharpea kaikkiaan 16 elokuvassa, vuosina 1993-2008. Katsomani Sharpe's Mission on jostain sarjan keskivaiheilta, mutta se ei häirinnyt katsomiskokemusta yhtään. Jonain koomailupäivänä sarjan leffoja voisi katsoa enemmänkin. Tarinat perustuvat Bernard Cornwellin kirjoihin.

***
Sharpe's Mission (1996)
Ohjaus: Tom Clegg
Pääosissa: Sean Bean, Hugh Fraser, Mark Strong.

Isän, pojan ja pojanpojan nimeen (1999)

Mark Strong on uransa aikana näytellyt kahdessa Sunshine-nimisessä elokuvassa. Ensimmäinen on tämä Ralph Fiennesin tähdittämä draamaelokuva vuodelta 1999, joka kulkee suomessa nimellä Isän, pojan ja pojanpojan nimeen. Jälkimmäinen on vuonna 2007 ilmestynyt scifiseikkailu.

Tämän draamaelokuvan suomenkielinen nimi viittaa tarinan moneen sukupolveen. Alkuperäisnimi Sunshine taas liittyy perheen sukunimeen. Ralph Fiennes esittää kolmen sukupolven miehiä ja ympärillä vilisee joukko tärkeitä perheenjäseniä. Jennifer Ehle ja Rosemary Harris esittävät hienosti samaa henkilöä eri ikäisenä. Saman tempun leffassa tekevät James Frain ja John Neville. Mark Strong ja sittemmin hyvän ystävänsä Danny Craigin kanssa avioitunut Rachel Weisz esittävät avioparia.

Leffan suurin heikkous on auttamatta sen pitkä kesto ja ylitsepursuava sisältö. Sukukronikassa on tapahtumia minisarjan verran. Ralph Fiennes on hieno näyttelijä ja Sonnenscheinin perheen vaiheet mielenkiintoisia, mutta  elokuva alkoi loppupuolella tuntua puuduttavalta.

**
Isän, pojan ja pojanpojan nimeen (Sunshine, 1999)
Ohjaus: István Szabó
Pääosissa: Ralph Fiennes, Jennifer Ehle, Rachel Weisz, Rosemary Harris, James Frain, Mark Strong, John Neville.

The Guard (2011)

"I'm Irish. Racism is part of my culture."

Voih, ihanat gangsterikomediat. Tämäkin oli paikoin oikein hauska, mutta eteni vaan liian hitaasti. Hirtehisen tarinan loppuun oli ängetty outoa sentimentaalisuutta. Tai sitten en vaan tajunnut sitä vitsiä.

Brendan Gleeson sopii päärooliin täydellisesti ja sivuosanäyttelijätkin hoitavat hommansa hienosti. Fionnula Flanagan esittää persoonallista vanhaa rouvaa ja pelaa Gleesonin kanssa hyvin yhteen. Liam Cunningham ja Mark Strong ovat brittinäyttelijöiden kermaa, varsinkin kun on kyse tällaisista gangsterirooleista. Tykkäsin Markin suorituksesta kovasti ja ihan vaan sen takia tämän voisi katsoa joskus toistekin. Hän oli Clive Cornellina kuin omissa nahoissaan, mikä oli mahtavaa Sinestron ja Guernin jälkeen. Suorituksessaan oli mukavasti hieman Archie'a mukana, vaikkei hän päässytkään kunnolla likaamaan käsiään. Leffassa vähäisesti esiintynyt aseenheiluttelu tosin oli säälittävää kaikkien osalta. Paitsi ehkä Don Cheadlen, mutta hänellä olikin isoin pyssy.

***
The Guard (2011)
Ohjaus: John Michael McDonagh
Pääosissa: Brendan Gleeson, Don Cheadle, Liam Cunningham, Mark Strong, Fionnula Flanagan.

Kotka (2011)

Tätä Mark Strong -elokuvaa olen odottanut. Se ei tullut ollenkaan paikalliseen leffateatteriin, joten kiinnostus elokuvaa kohtaan lisääntyi odotuksen pitkittyessä. Elokuva tuli vihdoin dvd/bluray-julkaisuun tällä viikolla. Mark taisi olla tasan kahdessa kohtauksessa, eikä roolinsa ollut mitenkään erityisen unohtumaton. Jopa hieman korneja repliikkejä oli miehelle kirjoitettu.

Tämä taitaa olla ensimmäinen näkemäni Channing Tatumin leffa. Tatum ja elokuvan toiseksi isoimmassa roolissa nähtävä Jamie Bell tekevät tasaisen vahvaa työtä. Bellin hahmo oli kuitenkin mielenkiintoisempi, päähenkilön ollessa vähän turhankin yksipuolinen. Roolihahmojen välinen suhde oli ehdottomasti elokuvan mielenkiintoisinta antia. Se ei kuitenkaan aina edennyt johdonmukaisesti. Tiedä sitten oliko vika näyttelijässä vai ohjauksessa, mutta Bellin hahmon sisäinen muutos tapahtui nytkähdellen.

Ajankuvasta ja realismista annan leffan tekijöille täydet pisteet. Vaikka Jamie Bell syömässä raakaa lihaa olikin vähän puistattava näky. Elokuvan viimeinen repliikki oli typerä ja turha; se ei sopinut elokuvan aiempaan tunnelmaan ja sen olisi voinut jättää kokonaan pois. Ajatus olisi kuitenkin tullut selväksi muutenkin.

***
Kotka (The Eagle, 2011)
Ohjaus: Kevin Macdonald
Pääosissa: Channing Tatum, Jamie Bell, Donald Sutherland, Mark Strong, Tahar Rahim.

Green Lantern (2011)

Odotin Green Lanternia innokkaasti, kuten kunnon (Mark Strong -)fanin kuuluu. Odotin elokuvan olevan parhaassa tapauksessa jotain Star Trekin tyyppistä ja pahimmassa tapauksessa Superman Returnsin tasoa. Tiedostin ettei elokuva todennäköisesti tee suomalaiseen katsojaan sellaista vaikutusta, kuin alkuperäisestä sarjakuvasta edes jotain tietävään amerikkalaisyleisöön. Jossain arvostelussa leffalle oli jo ehditty antaa kaksi tähteä, joten odotukset olivat kieltämättä aika matalalla teatteriin mennessäni. Ja siltikin petyin.

Sarjakuvissa on tietysti aikaa paneutua päähenkilön taustoihin ja liian suuri osa siitä oli ängetty mukaan tarinaan. Taivaalta putoavaa avaruusolentoa ei juuri ihmetelty, saati hänen mukanaan tuomaa taikasormusta. Hal Jordan (Ryan Reynolds) ottaa aika lunkisti vastaan saamansa supervoimat.

Elokuvaan on sotkettu Jordanin taustat, kaikki perheenjäsenet sekä rakkauselämä, tohtori Hammondin taustat ja hänen kehittymisensä pahikseksi, sekä koko universumia uhkaava mystinen voima Parallax. Ai niin, ja jossain välissä Jordan koulutetaan green lanterniksi - vihreäksi lyhdyksi - jolloin hän on valmis laittamaan pahiksille kampoihin. On epäselvää kuka on varsinaisesti tarinan pääpahis, joten Hammond ja Parallax kukistuvat sopivasti samassa taistelussa. Mark Strongin esittämän Sinestron tarinakin kulkee taustalla, mutta hän muuttuu pahikseksi vasta lopputekstien jälkeen. Niin, ei kannata kiirehtiä pois leffateatterista vaan katsoa rauhassa loppuun asti.

Ryan Reynolds ja Blake Lively edustavat suunnilleen täydellistä Hollywood-ulkonäköä tällä hetkellä, joten mikäs heitä oli katsellessa. Tarinansa ei vaan jaksanut kiinnostaa, eikä Lively ole erityisen hyvä näyttelijä. Vaan eipä Mark Strongkaan montaa ilmettä tässä elokuvassa päässyt näyttämään.

**
Green Lantern (2011)
Ohjaus: Martin Campbell
Pääosissa: Ryan Reynolds, Blake Lively, Peter Sarsgaard, Mark Strong, Tim Robbins.

Tähtisumua (2007)

"Now remember, captain Shakespeare has a fearsome reputation."

Lopetin noin puolitoista vuotta kestäneen Stardust-lakon. Tämän Matthew Vaughnin ohjaaman suosikkileffani olen katsonut siis viimeksi marraskuussa 2009. Elokuva perustuu Neil Gaimanin samannimiseen kirjaan ja seuraakin alkuperäisteosta mukavan uskollisesti.

Tarina on mahtava. Päähenkilö Tristan Thorn (Charlie Cox) on vähän rassukka ja toivottoman ihastunut kauniiseen Victoriaan (Sienna Miller). Tristan näkee tähdenlennon ja lupaa tuoda taivaalta pudonneen tähden Victorialle. Tämän tehdäkseen Tristanin täytyisi ylittää kotikyläänsä ympäröivä muuri, jota kukaan ei ole koskaan ylittänyt. Tai niin Tristan luulee ja saa tietää yhtä sun toista alkuperästään.
   Samaan aikaan muurin toisella puolella taianomaisessa Stormholdissa (muistaakseni suomennettuna Myrskynpesä), kuningas (Peter O'Toole) tekee kuolemaa. Traditioon kuuluu, että kuninkaan poikien tulee tappaa toisensa, kunnes enää yksi on jäljellä ja perii kruunun.
   Kaikki tämä nivoutuu yhteen ja sekaan heitetään vielä kadonnut prinsessa, ilkeitä noitia ja lentäviä merirosvoja. Leffassa on kaikki kunnon seikkailun ainekset koossa. Siinä on romantiikkaa, komediaa ja jännitystä.

Elokuvan isoimmissa rooleissa nähdään Charlie Cox, Claire Danes, Michelle Pfeiffer, Robert De Niro, Mark Strong ja Jason Flemyng. Siitä ei roolitus voi juuri paremmaksi muuttua. Myös sivuosat on jaettu onnistuneesti: Ricky Gervais, David Kelly, Nathaniel Parker, Sienna Miller, Henry Cavill, Peter O'Toole. Ainoastaan Unaa ja nuorta Dunstania esittävät Kate Magowan ja Ben Barnes ovat hieman ärsyttäviä, mutta ovat onneksi pienissä rooleissa. Ian McKellen sopii täydellisesti kertojaääneksi.

Jason Flemyngia ei meinaa partansa takaa tunnistaa. Mistä pääsenkin aasinsillalla visuaaliseen puoleen, joka on erittäin onnistunut. Kuva on täynnä toinen toistaan hienompia yksityiskohtia ja varmasti paljon jää elokuvassa näkemättä. Yrittäkää bongata vaikkapa syntymäjärjestyksensä mukaan nimettyjen prinssiveljesten vaatteista numeroita. Noh, ne nyt ehkä löytyy vain extroista. Maisemat ovat upeita. Tietokoneanimoinnista ja huikeasta musiikista annan myös täydet pisteet.

Mark Strong esittää prinssi Septimusta ja hänellä on veljeskatraasta selvästi isoin rooli. Hän on kieltämättä upean näköinen pitkässä tukassa, mustissa vaatteissa (hienosti oli otettu lähikuva bootseista ja kannustimista) ja mustan hevosen selässä. Jälleen onnistunutta jälkeä taustatiimiltä. Markin ratsastustaidoista on otettu kaikki ilo irti ja mies tekeekin suurimman osan stunteistaan itse.

Robert De Niron hahmo kapteeni Shakespeare on ehdottomasti koko leffan hauskin. Hahmo onkin mukavasti isompi kuin kirjassa. Paras kohtaus on se, jossa Septimus menee Shakespearen hyttiin.

Jotain negatiivistakin alan huomata jo sata kertaa näkemässäni elokuvassa. Yksisarvisen ilmestymistä ei selitetä, Claire Danesilla ei näytä olevan kulmakarvoja, noidat näyttävät toisinaan naurettavilta. Dvd:n extroista löytyy poistettuja kohtauksia, mielenkiintoinen making of -dokumentti sekä todella hauskoja mokapätkiä. Kannattaa myös tsekata elokuvan hienot kotisivut.

*****
Tähtisumua (Stardust, 2007)
Ohjaus: Matthew Vaughn
Pääosissa: Charlie Cox, Claire Danes, Michelle Pfeiffer, Robert De Niro, Mark Strong, Jason Flemyng, Sienna Miller, Kate Magowan, Melanie Hill, Ricky Gervais, Henry Cavill, Ruper Everett, David Kelly, Mark Williams, Peter O'Toole.

Superstition (2001)

Julie (Sienna Guillory) on englantilaisessa perheessä lapsenvahtina. Lomamatkalla Italiassa perheen vauva kuolee oudossa tulipalossa ja Julie'a epäillään murhasta. Puolustusasianajajakseen hän saa Antonio Gabrielin (Mark Strong), joka ei itsekään ole mikään tasapainoisin tapaus. Miehen vaimo on kuollut vuosi sitten ja surutyö on vielä kovasti kesken. Julien ja Antonion välille muodostuu omituinen ystävyyssuhde, vaikka naisella epäillään olevan jonkinlaisia yliluonnollisia kykyjä, joilla hän pystyy sytyttämään tulipaloja.

Mark-fanille elokuva tarjoaa oikein mukavaa katsottavaa, mutta muuten elokuva on aikamoista huttua. Criminal Minds -sarjastakin tuttu Sienna Guillory on lähinnä ärsyttävä. Elokuvassa on naurettavia juonenkäänteitä ja tarinan tarjoama potentiaali valuu hukkaan. Tämä on outo sekoitus oikeussalidraamaa ja stephenkingmäistä telekineesitutkiskelua. Loppuratkaisu oli typerä ja ihan liian monet kysymykset jäivät avoimiksi. Ehkä kuitenkin pahinta oli huvittavat musiikkivalinnat; välillä Twin Peaksista muistuttavaa maalailua ja yhtäkkiä joku hempeä poikabändiballadi.

Plus että joka ikinen ihminen Italiassa puhuu täydellistä brittienglantia, eikä sitä edes yritetä perustella. Markin roolihahmollakin on italialainen nimi, jota ei lausuta italialaisittain.

Pääparin välinen suhde oli ihan mielenkiintoinen ja tykkäsin aiheesta. Ja Mark hoitaa roolinsa erinomaisesti. Hahmonsa olikin paljon mielenkiintoisempi kuin Julie. Leffa on siis kaikessa typeryydessään selvää guilty pleasure -ainesta.

**
Superstition (2001)
Ohjaus: Kenneth Hope
Pääosissa: Mark Strong, Sienna Guillory, Charlotte Rampling, Frances Barber, Alice Krige.

The Way Back (2010)

Peter Weirin ohjaama The Way Back on ihan vaikuttava elokuva täynnä hyviä näyttelijöitä. Varsinkin Ed Harris on loistava (note to self; hänen elokuviaan pitäisi katsoa enemmänkin). Harrisille povattiin jossain vaiheessa Oscar-ehdokkuutta roolistaan, mutta se jäi saamatta. Muutkin näyttelijät hoitavat hommansa mallikkaasti. Ainoastaan Saoirse Ronan jätti kylmäksi ja roolihahmonsa oli vähän turha.

Kävin tietysti katsomassa tämän pääasiassa Mark Strongin sivuosan takia. Roolinsa oli pieni, mutta mielenkiintoinen. Tämähän ei ole ensimmäinen kerta, kun Mark on urallaan vankileirillä. Pitäisikin katsoa Kuoleman rautatie taas uudestaan.

Elokuva oli vähän tylsä. Pitkästä kävelyreissusta on revitty yli kaksituntinen elokuva ja oikeastaan kaikki oleellinen käy ilmi jo trailerista. Pidin Peter Weirin ohjaamasta Truman Show'sta enemmän. The Way Back sai Oscar-ehdokkuuden maskeerauksesta, enkä yhtään ihmettele. Sillä osastolla on onnistuttu hienosti. Elokuvassa oli myös ihan kaunista paatosmusiikkia ja loppukohtaus oli koskettava. Oma elämä tuntuu kovin helpolta tämän elokuvan jälkeen.

***
The Way Back (2010)
Ohjaus: Peter Weir.
Pääosissa: Jim Sturgess, Ed Harris, Saoirse Ronan, Colin Farrell, Dragos Bucur, Alexandru Potocean, Gustaf Skarskård, Mark Strong.