Tyylikäs lähtö (2017)

Vanhoilta herroilta viedään eläkkeet, joten he päättävät ryöstää pankin. Leffahan ei voi olla susipaska näin isoilla nimillä, mutta heistäkin huolimatta se onnistuu olemaan valitettavasti vain ihan kiva.

***
Tyylikäs lähtö (Going in Style, 2017)
Ohjaus: Zach Braff
Pääosissa: Michael Caine, Morgan Freeman, Alan Arkin, Matt Dillon.

Suuri puhallus 2 (2016)

Ykkösosan jälkeen taikurit ovat viettäneet hiljaiseloa pysyen poissa otsikoista. On comebackin aika.

Viihdyttävää menoa edelleen. Tosin ekaan leffaan verraten tarinan kaari on epätasaisempi ja suvantokohtia enemmän. Jännitin kuitenkin tosissani siinä puolivälin kassakaappiin hukuttamiskohtauksessa ja sen jälkeen meno parani. Salaperäisestä The Eye:stä puhuminen tuntui dorkalta. Enkä tajunnut läheskään kaikkea mitä leffan lopussa "paljastui".

Woody Harrelsonin kaksoisrooli on typerä. Mälsää että Isla Fisher ei ole enää mukana, mutta Lizzy Caplan hoitaa roolinsa hienosti. Mark Ruffalo on supersöpö. Jesse Eisenberg ehkä vähemmän ärsyttävä kuin viimeksi. Daniel Radcliffe on yllättävän hyvä pahiksena. Ihailen roolisuoritustaan sitten toisella katselukerralla enemmän, nyt hahmon ällöttävyys vei voiton. Morgan Freeman ja Michael Caine ovat niin tasaisen hyviä, että heidän katsomisensa on jopa tylsää. He ovat tehneet tällaisia rooleja kolmetoista tusinaan.

Viihdyin tämän parissa mainiosti. Vaikka pidinkin ekasta leffasta hitusen enemmän. Eipä haittaisi vaikka tekisivät vielä kolmannenkin. Taikuus on aina jees!

Alkuperäinen nimi Now You See Me tuntuu edelleen tyhmältä. Vaan eipä ole tämä suomennoskaan erityisen onnistunut.

(Mietin jälkikäteen että mikä se oli missä Mark Ruffalo oli kans poliisi ja siinä oli Melanie Laurent... Sitten tajusin että sehän oli juurikin se eka Suuri puhallus! Äly hoi.)

****
Suuri puhallus 2 (Now You See Me 2, 2016)
Ohjaus: Jon M. Chu.
Pääosissa: Mark Ruffalo, Jesse Eisenberg, Woody Harrelson, Dave Franco, Lizzy Caplan, Daniel Radcliffe, Morgan Freeman, Michael Caine.

Suuri puhallus (2013)

Katsottiin myös uudestaan elokuva Suuri puhallus, joka käytiin katsomassa jo leffateatterissa. Oikein viihdyttävä pätkä taikureista, nimekkäällä näyttelijäkaartilla. Casting on onnistunut. Jesse Eisenberg ja Woody Harrelson esittävät hieman ärsyttäviä tyyppejä, kuten yleensä. Rakkaustarinat olisi voinut jättää suosiolla pois. Ensimmäinen leffa jonka olen nähnyt Dave "Jamesin veli" Francolta.

****
Suuri puhallus (Now You See Me, 2013)
Ohjaus: Louis Leterrier. 
Pääosissa: Mark Ruffalo, Jesse Eisenberg, Woody Harrelson, Isla Fisher, Morgan Freeman, Mélanie Laurent, Michael Caine, Dave Franco.

(Julkaistu alun perin 1.3.2014 toisessa blogissani.)

Harry Brown (2009)

Mielenkiintoinen ja yllättävä elokuva miehestä, joka ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Kuvaa realistisesti alemman keskiluokan arkea. Michael Caine on hyvä. Emily Mortimer hieman säälittävä. Liam Cunningham ihana kuten aina.

***
Harry Brown (2009)
Ohjaus: Daniel Barber. 
Pääosissa: Michael Caine, Emily Mortimer, David Bradley, Liam Cunningham.

(Julkaistu alun perin 1.3.2014 toisessa blogissani.)

Kingsman: Salainen palvelu (2014)

Oon odottanut Kingsmania jo hyvän tovin. Koska tässä on lempinäyttelijäni Mark Strong, lempiohjaajani Matthew Vaughn, sekä käsikirjoittajana (Vaughnin kanssa) Jane Goldman. Ja tosiaan Vaughn-Goldman -yhdistelmä on aiemmin tehnyt puhtaita timantteja (esim. Tähtisumua, The Debt, Kick-Ass). Siksi mulla oli tietysti odotukset tooodella korkella, mistä johtuen hieman petyin.

Vaughn taitaa toimintakomedian ja on Kingsmanissakin elementissään. Elokuva on hauska ja etenkin viihdyttävä. Colin Firth on kuin kotonaan tällaisessa herrasmiesroolissa. Mark Strong on loistava (tarvitseeko sitä edes mainita, heh) ja roolinsa on ilahduttavan iso. Pääosassa nähtävä nuori Taron Egerton on oikein vakuuttava ja uransa saa varmasti tämän myötä lisää nostetta. Michael Caine istuu aloillaan suurimman osan ruutuajastaan ja tekisi tällaisia rooleja varmasti vaikka unissaan. Pienessä mutta tärkeässä sivuroolissa nähdään loistava Geoff Bell.

Sen sijaan pääpahiksena nähtävä Samuel L. Jackson tuntuu eksyneen täysin väärään paikkaan. Selvästi elokuvan suurin heikkous. Liioitellun koomiseksi yritetty puhetapa ei naurata. Kill Bill -elokuvien tyylinen naiskätyri oli mielenkiintoinen lisämauste.

Tarina yllättää useaan otteeseen. En uskoisi sanovani näin nähtyäni Kick-Assin, mutta väkivaltaa oli välillä jo liikaakin. Varsinkin siinä massamurhakohtauksessa, joka sijoittui kirkkoon.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin. Tyylikäs elokuva. Matthew Vaughn istuu korkeimmalla pallilla edelleen.

****
Kingsman: Salainen palvelu (Kingsman: The Secret Service, 2014)
Ohjaus: Matthew Vaughn.
Pääosissa: Taron Egerton, Colin Firth, Mark Strong, Samuel L. Jackson, Michael Caine, Geoff Bell.

Batman Begins (2005)

Yön ritarin paluu houkutteli katsomaan taas aiemmat trilogian leffat. Batman Begins aloittaa sarjan oikein vakuuttavasti. Osaset ovat melkolailla kohdallaan, Christian Bale ehdottomasti suosikkini kaikista Batmaneista ja tekijät osaavat hienosti luoda ongelmatilanteita, joista sankari yrittää selviytyä. Liam Neeson on tasaisen hyvä, kuten yleensä. Cillian Murphy on niin sekopää kuin vain osaa olla ja Tom Wilkinsonin näkeminen ilahduttaa aina. Gary Oldman on sympaattinen. Porukan heikoin lenkki on ehdottomasti Katie Holmes, joka ei onneksi uusinut rooliaan enää seuraavassa leffassa. Elokuvan tehoa hieman heikentää se, että sen on ehtinyt jo nähdä niin monta kertaa. Mutta erittäin onnistuneesti ja uskottavasti Nolan herättää Batmanin jälleen henkiin, varsinkin kun ottaa huomioon millaisia vitsejä olivat pari aiempaa Batman-leffaa.

****
Batman Begins (2005)
Ohjaus: Christopher Nolan.
Pääosissa: Christian Bale, Michael Caine, Liam Neeson, Katie Holmes, Cillian Murphy, Tom Wilkinson, Morgan Freeman, Rutger Hauer, Ken Watanabe.

Yön ritarin paluu (2012)

Christopher Nolan on tehnyt sen! Hän on onnistunut luomaan miltei täydellisen Batman-trilogian. Yön ritarin paluu todistaa että sarja senkun paranee edetessään. Ja Yön ritarin jälkeen se on aika paljon sanottu.

Batman Begins ja Yön ritari ovat molemmat erinomaisia elokuvia. Siksipä sarjan päätösosaa on odotettu kuin Jeesuksen toista tulemista. Ja nyt se on vihdoin täällä! Odotus on palkittu, odotukset lunastettu ja enemmänkin. Yön ritarin paluu on hyvin edeltäjänsä kaltainen. Täynnä vauhtia ja toimintaa, hyvin vähän tylsiä hetkiä. Miltei kolmetuntisesta elokuvasta riittäisi tapahtumia kahteenkin elokuvaan.

Yön ritarin paluussa on kaikki aiempien osien onnistuneet palat edelleen kohdallaan; toimintakohtaukset, tehosteet, musiikki, tarina jne. Lisäksi elokuva kokoaa hienosti yhteen aiempien elokuvien juonilangat. Mikä tekee Yön ritarin paluusta erityisen onnistuneen, on sen miltei täydellinen roolitus.

Christian Balea parempaa näyttelijää en voisi keksiä Bruce Waynen rooliin. Lisäksi hän muuttuu - mikäli mahdollista - aina vain paremman näköiseksi leffasarjan edetessä. Gary Oldman ja Morgan Freeman ovat arvaamatta loistavia jälleen. Michael Caine on niin nerokas ja luonnollinen valinta Alfredin rooliin, että en olisi itse osannut paremmin valita. Siinä missä nämä trilogian peruspilarit ovat olleet loistavia kautta linjan (kuten myös muutaman repliikin verran nähtävä Liam Neeson), löytyy kolmososan paremmuus sarjan uusista näyttelijöistä.

En pitänyt Joseph Gordon-Levittistä Inceptionissa, joten en odottanut innolla hänen mukanaoloaan tässäkään. En tiedä mitä muutamassa vuodessa on tapahtunut, mutta Gordon-Levitt sopi roolihahmonsa Blaken nahkoihin kuin valettu. Hän ei ollut ärsyttävä kertaakaan. Hiphei! (Luojan kiitos rooliin ei valittu myöskin ehdolla ollutta Leonardo Dicapriota.)

Marion Cotillard ei ole suosikkilistallani, enkä pitänyt hänestä tässäkään. Siksipä olinkin iloinen hahmonsa loppuratkaisusta. Ilokseni pääosanaiseksi nousi Anne Hathaway, joka sopi Selina Kylen rooliin erinomaisesti. Tunkua tuohonkin rooliin on ollut ja Nolan on tehnyt onnistuneen valinnan. Kautta trilogian, naisnäyttelijät ovat parantuneet. (Ei edes puhuta Katie Holmesista.)

Pääpahiksen suuret saappaat täyttää hienosti ohjaajan ja päätähden maanmies, brittinäyttelijä Tom Hardy. (Aplodit tähän.) Olen RocknRollasta asti tietysti pitänyt Hardysta ja taas hän onnistui lisäämään (ison) sulan hattuunsa. Hardyn esittämä Bane on pitkästä aikaa leffapahis, joka onnistui jopa saamaan sympatiat puolelleen. Erityinen hatunnosto Tom Hardylle. Pidin siitä ettei Hardya tunnistanut äänestä eikä aksentista. Aluksi häiritsi se miten voimakkaasti ääntä oli vahvistettu, mutta siihen tottui hiljalleen.

Melkein kolmetuntinen leffa vaatii tietysti istumalihaksia, mutta ainakin tällaiselle fanitytölle leffa oli silkkaa mannaa sielulle. Loppuratkaisu oli erittäin onnistunut. Saattaapi olla, että leffa pitää käydä katsomassa teatterissa vielä toistekin.

*****
Yön ritarin paluu (The Dark Knight Rises, 2012)
Ohjaus: Christopher Nolan.
Pääosissa: Christian Bale, Tom Hardy, Anne Hathaway, Gary Oldman, Joseph Gordon-Levitt, Michael Caine, Marion Cotillard, Morgan Freeman, Juno Temple.

Gnomeo & Julia (2011)

Romeon ja Julia tarina on söpöistetty kertomaan puutarhatontuista. Ja sitä se oli; söpöä kuin mikä. Sopii katsottavaksi silloin, kun ei jaksa ajatella mitään. Elokuva tarjosi ihan mukavaa katsottavaa aikuisellekin ja ainakin minua jännitti paikoin ihan oikeasti, että miten tässä käy. Tuntui hurjalta kun yksi tonttu meni säpäleiksi ja Julia liimattiin kiinni alustaansa. Olosuhteiden pakosta jouduin katsomaan tämän suomeksi. Jonain vajakkipäivänä (vähän niinkuin krapulapäivä tai sunnuntaipäivä tai sairaslomapäivä) tämän voisi katsoa uudestaan alkuperäisraidalla.

***
Gnomeo & Julia (Gnomeo & Juliet, 2011)
Ohjaus: Kelly Asbury
Pääosissa (äänet): James McAvoy, Emily Blunt, Maggie Smith, Jason Statham, Michael Caine.

Laululintu (1998)

Nuori nainen (Jane Horrocks), jota kaikki kutsuvat lempinimellä LV, asuu kammottavan äitinsä (Brenda Blethyn) kanssa. LV kaipaa edesmennyttä isäänsä ja äidin kanssa he ovat tyystin eri maailmoista. Äiti kiertää baareissa ja on epätoivoisen kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta. LV reagoi tilanteeseen puhumattomuudella ja kuuntelemalla vanhoja äänilevyjä. Sattumoisin LV osaa laulaa ja jäljitellä entisaikojen tähtien lauluääniä. Hänen lauluaan kuulee sattumalta esiintymisiä järjestävä Ray (Michael Caine) ja niin ujosta tytöstä aletaan tehdä tähteä. Mutta kaikki ei tietenkään mene ihan putkeen.

Tarina on mielenkiintoinen ja pääosanaiset aivan mahtavia. Lahjakas Jane Horrocks tosiaan esittää kaikki laulunsa elokuvassa itse. Brenda Blethyn on ihanan kamala äiti. Mukana menossa nähdään myös Ewan McGregor ja Jim Broadbent (takatukassa!). Tämän katson toistekin.

****
Laululintu (Little Voice, 1998)
Ohjaus: Mark Herman
Pääosissa: Jane Horrocks, Brenda Blethyn, Ewan McGregor, Michael Caine, Jim Broadbent, Philip Jackson.

Miss Kovis (2000)

Miss Kovis on meikäläisen guilty pleasure -osastoa. Sandra Bullock esittää FBI-agentti Grace Hartia, joka ei ole mikään erityisen naisellinen tapaus. Hän on pikkutytöstä asti ollut se joka vetää tarpeen tullen pahiksia pataan. Jonkun agentin täytyy kuitenkin soluttautua missikisoihin ja vastahakoinen Grace valitaan hommaan. Gracen lähintä työkaveria esittää Benjamin Bratt ja apuun rientävää stylistia Michael Caine.

Tykkään kovasti pääosakolmikosta, eikä liene mikään salaisuus että Benjamin Brattilla on jo pitkään ollut erityinen paikka sydämessäni. Leffa ei todellakaan ole mikään järjen riemuvoitto, mutta silti se on aina vaan yhtä viihdyttävä, täynnä mahtavaa dialogia. Täydellinen aivojen nollaus.

****
Miss Kovis (Miss Congeniality, 2000)
Ohjaus: Donald Petrie
Pääosissa: Sandra Bullock, Benjamin Bratt, Michael Caine, Candice Bergen, William Shatner.

Inception (2010)

Tämä teksti EI sisällä spoilereita!

Olen jo jonkin aikaa ollut vakuuttunut siitä, että Christopher Nolan on nero. Inception sai minut entistä vakuuttuneemmaksi tästä. Elokuva on todella hienon näköinen ja komeaa katsottavaa. Käsikirjoitus on myös Nolanin käsialaa, eikä sen mielikuvituksellisuutta voi kuin ihailla. Monella eri todellisuuden tasolla seikkailu yhtä aikaa oli upeaa. En ole ehkä koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Pidin loppuratkaisusta, joka jätti katsojalle varaa päättää mitä tapahtui. Tästä kaikesta annan ehdottomasti täydet pisteet.