Pain & Gain (2013)

Kolme kehonrakentajaa päättää kidnapata miljonäärin ja varastaa tämän omaisuuden. Muuten menee ihan hyvin, mutta jokainen kidnappaajista on tyhmä kuin saapas. Ja valitettavasti leffa vielä perustuu tositapahtumiin.

Periaatteessa tykkään tällaisista mustan huumorin rikoskomedioista, joissa asiat menevät koko ajan enemmän tai vähemmän pieleen. Kuitenkin tässä tapauksessa näyttelijät on valittu aivan väärin ja päähahmot ovat raivostuttavan tyhmiä. Pääosakolmikosta (Mark Wahlbert, Dwayne Johnson, Anthony Mackie) yksikään ei saa puolelleen. Tony Shalhoub tarinan uhrina on sekä ärsyttävä että ällöttävä. Ja olen entistä vakuuttuneempi siitä, että Ken Jeongin saisi ampua.

Ainoat valonpilkahdukset ovat sivurooleissa nähtävät Rebel Wilson (joka on ilmeisesti hyvä jokaisessa roolissaan) ja Ed Harris (joka on karismaattisesti vanhentunut).

Koska leffa oli paska, se myös tuntui toooosi pitkältä. Ja se on paljon sanottu, ottaen huomioon että leffa on sentään täynnä komeita, lihaksikkaita miehiä!

Pain & Gain tuli katsottua, koska sovimme muutaman muun leffabloggaajan kanssa, että katsomme saman elokuvan ja julkaisemme siitä arvostelun suunnilleen samaan aikaan. Mukana siis:

...noir
Cinema Lozenge

Double Feature

It's just a movie

Movie Mania

Mutaa vai tähtiä?

Shameless Pile of Stuff

Vajaatoimintasankari

*
Pain & Gain (2013)
Ohjaus: Michael Bay.
Pääosissa: Mark Wahlberg, Dwayne Johnson, Anthony Mackie, Tony Shalhoub, Rebel Wilson, Ed Harris, Ken Jeong, Peter Stormare.

The Way Back (2010)

Peter Weirin ohjaama The Way Back on ihan vaikuttava elokuva täynnä hyviä näyttelijöitä. Varsinkin Ed Harris on loistava (note to self; hänen elokuviaan pitäisi katsoa enemmänkin). Harrisille povattiin jossain vaiheessa Oscar-ehdokkuutta roolistaan, mutta se jäi saamatta. Muutkin näyttelijät hoitavat hommansa mallikkaasti. Ainoastaan Saoirse Ronan jätti kylmäksi ja roolihahmonsa oli vähän turha.

Kävin tietysti katsomassa tämän pääasiassa Mark Strongin sivuosan takia. Roolinsa oli pieni, mutta mielenkiintoinen. Tämähän ei ole ensimmäinen kerta, kun Mark on urallaan vankileirillä. Pitäisikin katsoa Kuoleman rautatie taas uudestaan.

Elokuva oli vähän tylsä. Pitkästä kävelyreissusta on revitty yli kaksituntinen elokuva ja oikeastaan kaikki oleellinen käy ilmi jo trailerista. Pidin Peter Weirin ohjaamasta Truman Show'sta enemmän. The Way Back sai Oscar-ehdokkuuden maskeerauksesta, enkä yhtään ihmettele. Sillä osastolla on onnistuttu hienosti. Elokuvassa oli myös ihan kaunista paatosmusiikkia ja loppukohtaus oli koskettava. Oma elämä tuntuu kovin helpolta tämän elokuvan jälkeen.

***
The Way Back (2010)
Ohjaus: Peter Weir.
Pääosissa: Jim Sturgess, Ed Harris, Saoirse Ronan, Colin Farrell, Dragos Bucur, Alexandru Potocean, Gustaf Skarskård, Mark Strong.

Truman Show (1998)

Näin nyt tosiaan Truman Show'n ensimmäistä kertaa. Ostin sen jopa omaksi, mitä hyvin harvoin tapahtuu ennennäkemättömien leffojen kohdalla. Mutta sitä suositteli Simo Rissanen. Eikä ollut huono hankinta ollenkaan.

Jo elokuvan lähtöasetelma on nerokas; Truman (Jim Carrey) on elänyt koko ikänsä todellisuudessa, joka onkin oikeasti reality-ohjelma. Idea oli toteutettu hienosti, monia yksityiskohtia myöden. Vaikka eihän mikään valtio oikeasti rahoittaisi tuollaista. Eikä kannata myöskään jäädä liikaa miettimään sitä, että Natascha McElhonen esittämä "Sylvia" oli ehkä vain sekopää fani, joka ihastui televisiohahmoon... No mutta elokuvissa kaikki on mahdollista.