Justus ja urheat ritarit (2013)

Justus on luuseri, mutta haluaa ritariksi. Perinteinen lastenelokuvien kasvutarina siis. Katsoin tämän oikeasti vain Mark Strongin ääniroolin takia. Harmillisen vähän oli Markin äänestä otettu mehuja irti, erikoisempaankin pystyisi. Leffa on ihan perusviihdettä. Kaksijakoisesta persoonallisuudesta kärsivä selvännäkijä oli hauska hahmo ja selkeää vaihtelua genreen.

***
Justus ja urheat ritarit (Justin and the Knights of Valour, 2013)
Ohjaus: Manuel Sicilia.
Pääosissa (äänet): Freddie Highmore, Antonio Banderas, James Cosmo, Charles Dance, Rupert Everett, Alfred Molina, Mark Strong, Saoirse Ronan, Julie Walters, Olivia Williams.

Talo Dublinissa (2005)

Kaksi naista vaihtaa taloja, vähän samaan tyyliin kuin elokuvassa Holiday. Tosin Talo Dublinissa on draama siinä missä Holiday oli romanttinen komedia.

Marilynin (Andie MacDowell) poika on kuollut. Rian (Olivia Williams) mies pettää ja jättää. Nämä paskamaiset tilanteet saavat naiset muuttamaan toistensa taloihin. Samalla tulee laitettua elämätkin parempaan kuntoon.

Leffassa on mielenkiintoisia hahmoja, mutta tarina on kertakäyttökamaa. Petturiaviomiestä esittää Game of Thrones ja Downton Abbey -tv-sarjoista tuttu Iain Glen. Ja hyvin esittääkin.

***
Talo Dublinissa (Tara Road, 2005)
Ohjaus: Gillies MacKinnon.
Pääosissa: Andie MacDowell, Olivia Williams, Iain Glen, Stephen Rea.

Peter Pan (2003)

Turha tulla väittämään ettei Jason Isaacs ole hottis. Hieman kyseenalaisesti tosin esittämänsä kapteeni Koukku aikoo tehdä nuorelle Wendylle ties mitä tässä vuoden 2003 Peter Panissa. Leffa ei ole mikään onnistunein filmatisointi tutusta tarinasta. Isaacs on loistava ja tekee hienon kaksoisroolin esittäessään sekä kapteeni Koukkua, että Wendyn isää. Äitinä nähdään Olivia Williams. Muuta erikoista leffassa ei olekaan. Piirretyistä pois kasvaneet lapset varmaan pitävät, sen ikäiset jotka lukevat jo itse tekstitykset.

**
Peter Pan (2003)
Ohjaus: P.J. Hogan.
Pääosissa: Jason Isaacs, Olivia Williams, Jeremy Sumpter.

Anna Karenina (2012)

Joe Wright on ohjannut oikein komean Anna Kareninan. Visuaalisesti leffa on mielenkiintoinen ja musiikki on hienoa. Jude Law on loistava, samoin Annan veljeä esittävä Matthew MacFadyen. Keira Knightley on vakuuttava Anna, mutta päähahmo alkaa loppua kohden olla superärsyttävä. Aaron Johnson on joskus Kick-Assin jälkeen kasvanut aikuiseksi ja alkanut käyttää nimeä Taylor-Johnson, mutta ei komeasta ulkokuorestaan huolimatta kanna romanttista miespääosaa. Puvustus-Oscar oli oikeutettu. Sivuosissa vilahtavat mm. Shirley Henderson, Emily Watson ja Michelle Dockery.

Knightley on miltei jokaisessa Joe Wrightin leffassa, kuin mikäkin luottopakki. Ylpeys ja ennakkoluulo -elokuvassa nähtiin myös Matthew MacFadyen.

****
Anna Karenina (2012)
Ohjaus: Joe Wright.
Pääosissa: Keira Knightley, Aaron Johnson, Jude Law, Matthew MacFadyen, Kelly Macdonald, Domhnall Gleeson, Olivia Williams, Shirley Henderson, Emily Watson, Michelle Dockery.

An Education (2009)

Nuori Jenny (Carey Mulligan) tapaa vanhemman Davidin (Peter Saarsgaard). Haaveet yliopistosta vaihtuvat aikuisempaan maailmanmenoon ja elämänkouluun.

Peter Saarsgaard on loistava, eikä Carey Mulligan jää juuri huonommaksi. Jennyn isää esittävä Alfred Molina ei varsinaisesti kuulu suosikkeihini, mutta vetää roolinsa erittäin uskottavasti. Jennyn ja Davidin suhteen jälkeen mielenkiintoisimmaksi nouseekin isä-tytär -suhde. Rosamund Pike on mahtava sivuroolissaan ja Dominic Cooper peesaa hienosti. Pike ja Mulligan olivat muuten molemmat Bennetin sisaruksia vuoden 2005 elokuvassa Ylpeys ja ennakkoluulo. Cara Seymour ei ole itselleni tuttu muualta kuin Amerikan Psykon protituoidun roolista ja tällä kertaa hän esitti perheenäitiä. Oli mukavaa nähdä Sally Hawkins esittämässä kerrankin ihan tavallista naista, eikä jotain hepsankeikkaa.

Pidin siitä miten Jennyn ja Davidin suhteelle lopulta kävi. Noin muuten elokuvan loppuratkaisu oli hieman kyseenalainen. Tarinan opetus kun tuntui olevan, että nuorten tyttöjen pitäisi sitten kuitenkin haaveilla vain koulunkäynnistä.

Elokuva on mannaa 60-lukuaddiktille. Soundtrackilta kannattaa kuunnella ainakin Floyd Cramerin On The Rebound.

****
An Education (2009)
Ohjaus: Lone Scherfig.
Pääosissa: Carey Mulligan, Peter Saarsgaard, Alfred Molina, Rosamund Pike, Dominic Cooper, Olivia Williams, Emma Thompson, Cara Seymour, Sally Hawkins.

Emma (1996)

Vuonna 1996 Jane Austenin Emmasta valmistui kaksi filmatisointia. Tunnetumpi on elokuva, jossa nimiroolissa on Gwyneth Paltrow. Mutta parempi on tämä minisarja, jonka pääosissa ovat Kate Beckinsale ja Mark Strong.

Jane Austenin kirjat ovat ihania ja romanttisia. Päähenkilöinä olevat naiset pääsevät poikkeuksetta naimisiin rakastamansa miehen kanssa, joka yleensä on myös se kulmakunnan rikkain kaveri. Tämäkään tarina ei ole poikkeus. Emma Woodhousen hahmosta tekee mielenkiintoisen se, että tyttö on aluksi itsekäs idiootti. Tarinan edetessä hän oppii ymmärtämään, että teoillaan on seuraukset.

Takana vas. Mark Strong ja Raymond Coulthard. Edessä vas. Olivia Williams, Samantha Morton, Kate Beckinsale ja Prunella Scales.

Tämä minisarja ei ehkä ole maailman laadukkain tekele (ja kuvanlaatukin on jo mitä on). Sen paremmuus elokuvaan verrattuna onkin erityisesti näyttelijävalinnoissa. Kate Beckinsale on nimiroolissa kaunis, herttainen ja aidonoloinen. Mark Strong sopii Mr Knightleyn rooliin kuin nakutettu ja erottuu porukasta edukseen. Tosin on myönnettävä etteivät romanttisen miespääosat ole ehkä hänen ominta alaansa. (Sitä paitsi: "Joillekin miehille ikääntyminen vaan sopii", totesi kaverini kun katsottiin tätä.)

Sivuroolitkin ovat lähes poikkeuksetta nappivalintoja. Emman isä (Bernard Hepton) on juuri sellainen kuin olen kuvitellutkin. Austenin kirjojen pakollinen limanuljaska on tässä tarinassa Frank Churchill, jota esittää erittäin onnistuneesti Raymond Coulthard (Hotel Babylon). Pitkän linjan brittinäyttelijä Olivia Williams on erittäin kaunis Jane Fairfax, vaikkei tämä ehkä olekaan töidensä parhaimmistoa. Samantha Morton on juuri sopivan säälittävä ja yksinkertainen Harriet Smithin roolissa. Bond-leffoistakin tuttu Samantha Bond on valopilkku sivuroolissaan. Knightleyn veljeä esittävä Guy Henry (Lost in Austen) on aivan mahtava ja onnistuu tekemään hahmostaan todella hauskan. Prunella Scales on täydellinen Miss Bates. Mr Elton vaimonsa kanssa (Dominic Rowan ja Lucy Robinson) ovat juuri sopivan ärsyttäviä, vaikka heidän osaltaan homma menee paikoin ylinäyttelemisen puolelle. (Lucy Robinson oli muuten vuotta aiemmin tehdyssä BBC:n minisarjassa Ylpeys ja ennakkoluulo Mr Bingleyn sisko.)

****
Emma (1996)
Ohjaus: Diarmuid Lawrence
Pääosissa: Kate Beckinsale, Mark Strong, Samantha Morton, Samantha Bond, Prunella Scales, Olivia Williams, Raymond Coulthard, Dominic Rowan, Lucy Robinson, Guy Henry.

Välähdyksiä menneisyydestä (2008)

Katsoin tämän elokuvan pääasiassa siksi, että siinä on Mark Strong. Lisäksi pääosassa oleva Daniel Craig on näyttelijä, josta myös pidän kovasti. No, Mark-faneille tiedoksi, että mies on tasan yhdessä kohtauksessa (esittää päähenkilön manageria). Että hänen mukanaolonsa ei erityisesti päässyt elokuvan pisteitä nostamaan. Plus että Mark Strong ja jenkkiaksentti on aina yhtä häiritsevä kombinaatio. Vaan ei se mitään, elokuva on joka tapauksessa erittäin hyvä.