Mafiaperhe (2013)

Iskä on mafioso ja sittemmin vasikoinut kaverinsa, joten perhe elää nykyisin todistajansuojeluohjelmassa. Iskä, äiskä ja lapset eivät vain osaa pitää itseään kaidalla tiellä. Ongelmat seuraavat ja paikkaa on välillä vaihdettava.

Robert De Niro on niin mahtava entisen gangsterin roolissa kuin vain mahdollista. Sekä maskeeraajat että itse näyttelijä pääsevät loistamaan, kun mafiaperheen päätä näytetään tämän eri elämänvaiheissa. Michelle Pfeiffer pelaa De Niron kanssa loistavasti yhteen. Tytärtä esittävä Dianna Agron on aiemmin tuttu Glee:stä. Mimmi on tähän rooliin kelpo valinta, vaikka nasaali puhetapansa onkin ärsyttävä. Perheen pojan roolissa nähtävä John D'Leo tuntuu olevan elementissään. Tommy Lee Jones on yhtä yrmy kuin aina.

Amerikkalaiseksi elokuvaksi Mafiaperhe on mukavan italialais-ranskalainen. Parituntinen vierähtää leffan parissa nopeasti. Kuitenkaan se ei ole tarpeeksi hauska tai tarpeeksi raaka. Voisi tämän katsoa joskus toistekin. Mutta jälkimaku on kuitenkin vain: ihan kiva.

Vinkki: Jos leffan suomenkielisen nimen perusteella kuvittelet tämän olevan jollain lailla samankaltainen kuin Mafiaveljet vuodelta 1990, olet väärässä. 

***
Mafiaperhe (The Family, 2013)
Ohjaus: Luc Besson.
Pääosissa: Robert De Niro, Michelle Pfeiffer, Dianna Agron, John D'Leo, Tommy Lee Jones.

What Just Happened (2008)

Elokuva on nimensä mukainen: siis mitä tässä just tapahtui!?

Robert De Niro on kiireinen tuottaja. Joku on tehnyt itsemurhan, ohjaaja pitäisi saada editoimaan elokuvastaan pois kohtaus jossa tapetaan koira, Bruce Willis pitäisi saada ajamaan partansa, exän kanssa pitäisi pysyä väleissä, samoin lasten. Eikä siinä sitten muuta ollutkaan. Kurkistus elokuvamaailmaan oli ainoa mielenkiintoinen asia.

Siis oikeesti, katsokaa tota näyttelijäkaartia. Ja lopputuloksena turhin leffa mitä oon nähnyt aikoihin. Wtf??!

*
What Just Happened (2008)
Ohjaus: Barry Levinson.
Pääosissa: Robert De Niro, Sean Penn, Catherine Keener, Bruce Willis, John Turturro, Robin Wright, Stanley Tucci, Kristen Stewart, Michael Wincott.

Yhdet häät ja kolme anoppia (2013)

Turhanpäiväinen hääelokuva, jossa tarinaa isketään täysin turhista aineksista, mutta isoilla näyttelijöillä. Alkuperäisnimi kuulostaa työnimeltä joka on jäänyt elämään, ja suomennos on lainattu muualta. Tämän voi ehkä katsoa jos on kuumeessa eikä halua ajatella mitään. Ja miksi Diane Keaton on jokaisessa (uudemmassa) leffassaan stailattu tismalleen samalla tavalla?

**
Yhdet häät ja kolme anoppia (The Big Wedding, 2013)
Ohjaus: Justin Zackham. 
Pääosissa (uskomatonta mutta totta, niinkin isot nimet kuin): Amanda Seyfried, Ben Barnes, Robert De Niro, Susan Sarandon, Diane Keaton, Katherine Heigl, Topher Grace, Robin Williams.

(Julkaistu alun perin 7.12.2013 toisessa blogissani.)

New Year's Eve (2011)

New Year's Eve tarjoaa peruskauraa romcomien ystäville, samaan tyyliin kuin Garry Marshallin edellinen ohjaus Ystävänpäivä. Paljon isoja nimiä ja toisiinsa nivoutuvia tarinoita. Ajankohtana tällä kertaa uuden vuoden aatto. Siis juuri sellaista huttua, mitä keskiverto suomalainen äijä pitäisi kidutuksena.

Ärsyttävät teinit on onneksi vedetty minimiin, mutta ei tarina onnistu yllättämään kertaakaan. Ystävänpäivä onnistui sentään kerran pari. Naamat ovat pääosin vaihtuneet, vaikka Marshall onkin castannut taas puoli sukua ja miltei kaikki vanhat tuttunsa. Mitäpä olisikaan Marshall-elokuva ilman Hector Elizondoa? Roolihahmonsa on sitä paitsi erittäin onnistunut. Jon Bon Jovin taas ei ollut ja laulukohtaukset olivat kammottavia. Abigail Breslinin kasvonpiirteet näyttivät tosi oudoilta. Kuumikset puuttuivat kokonaan (vrt. Ystävänpäivässä Eric Dane ja Bradley Cooper).

**
New Year's Eve (2011)
Ohjaus: Garry Marshall.
Pääosissa: Michelle Pfeiffer, Zac Efron, Hilary Swank, Halle Berry, Robert De Niro, Jessica Biel, Katherine Heigl, Jon Bon Jovi, Ashton Kutcher, Sarah Jessica Parker, Abigail Breslin, Hector Elizondo, Josh Duhamel.

Tähtisumua (2007)

"Now remember, captain Shakespeare has a fearsome reputation."

Lopetin noin puolitoista vuotta kestäneen Stardust-lakon. Tämän Matthew Vaughnin ohjaaman suosikkileffani olen katsonut siis viimeksi marraskuussa 2009. Elokuva perustuu Neil Gaimanin samannimiseen kirjaan ja seuraakin alkuperäisteosta mukavan uskollisesti.

Tarina on mahtava. Päähenkilö Tristan Thorn (Charlie Cox) on vähän rassukka ja toivottoman ihastunut kauniiseen Victoriaan (Sienna Miller). Tristan näkee tähdenlennon ja lupaa tuoda taivaalta pudonneen tähden Victorialle. Tämän tehdäkseen Tristanin täytyisi ylittää kotikyläänsä ympäröivä muuri, jota kukaan ei ole koskaan ylittänyt. Tai niin Tristan luulee ja saa tietää yhtä sun toista alkuperästään.
   Samaan aikaan muurin toisella puolella taianomaisessa Stormholdissa (muistaakseni suomennettuna Myrskynpesä), kuningas (Peter O'Toole) tekee kuolemaa. Traditioon kuuluu, että kuninkaan poikien tulee tappaa toisensa, kunnes enää yksi on jäljellä ja perii kruunun.
   Kaikki tämä nivoutuu yhteen ja sekaan heitetään vielä kadonnut prinsessa, ilkeitä noitia ja lentäviä merirosvoja. Leffassa on kaikki kunnon seikkailun ainekset koossa. Siinä on romantiikkaa, komediaa ja jännitystä.

Elokuvan isoimmissa rooleissa nähdään Charlie Cox, Claire Danes, Michelle Pfeiffer, Robert De Niro, Mark Strong ja Jason Flemyng. Siitä ei roolitus voi juuri paremmaksi muuttua. Myös sivuosat on jaettu onnistuneesti: Ricky Gervais, David Kelly, Nathaniel Parker, Sienna Miller, Henry Cavill, Peter O'Toole. Ainoastaan Unaa ja nuorta Dunstania esittävät Kate Magowan ja Ben Barnes ovat hieman ärsyttäviä, mutta ovat onneksi pienissä rooleissa. Ian McKellen sopii täydellisesti kertojaääneksi.

Jason Flemyngia ei meinaa partansa takaa tunnistaa. Mistä pääsenkin aasinsillalla visuaaliseen puoleen, joka on erittäin onnistunut. Kuva on täynnä toinen toistaan hienompia yksityiskohtia ja varmasti paljon jää elokuvassa näkemättä. Yrittäkää bongata vaikkapa syntymäjärjestyksensä mukaan nimettyjen prinssiveljesten vaatteista numeroita. Noh, ne nyt ehkä löytyy vain extroista. Maisemat ovat upeita. Tietokoneanimoinnista ja huikeasta musiikista annan myös täydet pisteet.

Mark Strong esittää prinssi Septimusta ja hänellä on veljeskatraasta selvästi isoin rooli. Hän on kieltämättä upean näköinen pitkässä tukassa, mustissa vaatteissa (hienosti oli otettu lähikuva bootseista ja kannustimista) ja mustan hevosen selässä. Jälleen onnistunutta jälkeä taustatiimiltä. Markin ratsastustaidoista on otettu kaikki ilo irti ja mies tekeekin suurimman osan stunteistaan itse.

Robert De Niron hahmo kapteeni Shakespeare on ehdottomasti koko leffan hauskin. Hahmo onkin mukavasti isompi kuin kirjassa. Paras kohtaus on se, jossa Septimus menee Shakespearen hyttiin.

Jotain negatiivistakin alan huomata jo sata kertaa näkemässäni elokuvassa. Yksisarvisen ilmestymistä ei selitetä, Claire Danesilla ei näytä olevan kulmakarvoja, noidat näyttävät toisinaan naurettavilta. Dvd:n extroista löytyy poistettuja kohtauksia, mielenkiintoinen making of -dokumentti sekä todella hauskoja mokapätkiä. Kannattaa myös tsekata elokuvan hienot kotisivut.

*****
Tähtisumua (Stardust, 2007)
Ohjaus: Matthew Vaughn
Pääosissa: Charlie Cox, Claire Danes, Michelle Pfeiffer, Robert De Niro, Mark Strong, Jason Flemyng, Sienna Miller, Kate Magowan, Melanie Hill, Ricky Gervais, Henry Cavill, Ruper Everett, David Kelly, Mark Williams, Peter O'Toole.

Rajaton (2011)

Bradley Cooper on ihana. Jos tästä on eri mieltä, ei varmaan tykkää koko leffasta. Sen verran vahvasti mies on koko homman keskiössä.

Bradley Cooper on Eddie - kaveri joka yrittää kirjoittaa ensimmäistä romaaniaan, mutta ei saa edes aloitettua. Eikä aikaiseksi muutenkaan juuri mitään. Eddie näyttää pultsarilta, kämppä haisee ja tyttöystäväkin jättää. Vanha tuttu tarjoaa pilleriä, jonka avulla pystyy käyttämään aivokapasiteettiaan sataprosenttisesti. Eddielle huumeet eivät ole mikään uusi juttu, joten hän testaa. Yhtäkkiä Eddiestä tulee menestyvä superohjus, joka popsii nappeja kuin Super-Hessu pähkinöitään. Hän on täysin muuttunut mies. Lopulta sivuvaikutukset iskevät ja kaikki alkaa kaatua päälle.

Abbie Cornish ja monet muut peesaavat Cooperia kivasti. Robert De Niron näkeminen on aina sykähdyttävää. Elokuva oli parempi kuin odotin ja loppuratkaisukin oli toimiva. Maskeeraus oli onnistunut myös hienosti. Ohjaaja oli tavoittanut jotain oleellista nykyisestä elämänmenosta. Suosittelen mukavaksi viihteeksi.

****
Rajaton (Limitless, 2011)
Ohjaus: Neil Burger
Pääosissa: Bradley Cooper, Abbie Cornish, Robert De Niro.