James McAvoy tekee elämänsä roolin! Todella, tällaista en ole mieheltä aiemmin nähnyt. Kerrassaan upeaa! Ihan jo pelkästään roolisuorituksen takia kannattaa katsoa. Sekä tietysti yllätyksellisen ja täysin sekopäisen juonen, hienon dialogin ja herrrkullisen skottimurteen takia. Myös Eddie Marsan yllättää iloisesti, enkä enää pidä häntä yhden ilmeen miehenä. Leffa perustuu Irvine "Trainspotting" Welshin romaaniin.
****
Filth (2013)
Ohjaus: Jon S. Baird.
Pääosissa: James McAvoy, Eddie Marsan, Jamie Bell.
(Julkaistu alun perin 26.7.2014 toisessa blogissani.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jamie Bell. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jamie Bell. Näytä kaikki tekstit
torstai 7. toukokuuta 2015
Filth (2013)
Tunnisteet:
arvostelu,
draama,
Eddie Marsan,
James McAvoy,
Jamie Bell,
komedia,
neljä tähteä
sunnuntai 15. maaliskuuta 2015
Jane Eyre (2011)
Kotiopettajattaren romaani ei ole tarinana koskaan vedonnut. Ei silloin kun luin alkuperäiskirjan noin kymmenen vuotta sitten. Eikä nytkään, vaikka romanttista miespääosaa esittää ihana Michael Fassbender. Tarina kulkee sekavia polkuja, Mr Rochester ei ole ihana ja Jane Eyre vielä vähemmän. Siis onhan Jane fiksu tyttö mutta miten muka joku rakastuisi noin surkeaan olentoon aivan päätä pahkaa!? Aaargh! Tai ehkä Mia Wasikowskan karisma ei vaan riitä. Lisäksi pääparin suuhun on käsikirjoitettu ties mitä soopaa.
**
Jane Eyre (2011)
Ohjaus: Cary Fukunaga.
Pääosissa: Mia Wasikowska, Michael Fassbender, Jamie Bell, Judi Dench.
**
Jane Eyre (2011)
Ohjaus: Cary Fukunaga.
Pääosissa: Mia Wasikowska, Michael Fassbender, Jamie Bell, Judi Dench.
Tunnisteet:
arvostelu,
draama,
Jamie Bell,
Judi Dench,
kaksi tähteä,
Mia Wasikowska,
Michael Fassbender
perjantai 18. toukokuuta 2012
Billy Elliot (2000)
(Osa Tanssileffat-teemaviikkoa.)
Englanti, 1984. Työläiskaupungin kaivosmiehet ovat lakossa ja se kiristää tunnelmaa myös miesvaltaisessa Elliotin perheessä. Nuorimman pojan Billyn (Jamie Bell) pitäisi harrastaa nyrkkeilyä, mutta hän eksyykin tyttöjen kanssa balettitunnille. Palo on kova, mutta Billy joutuu tanssimaan perheeltään salaa. Kannustavan opettajan (Julie Walters) avulla Billy kehittyy hiljalleen.
Billy Elliotin tarina tarjoaa paljon samaistumisen kohteita. Billy on suloinen ja innokas pikkupoika - ehkä yksi kaikkien aikojen ihanimpia fiktiivisiä hahmoja. Nuori Jamie Bell on valloittava. Ahdasmielinen pikkukylä ja kaivosmiesten lakko tarjoavat mielenkiintoisen kontrastin Billyn unelmille.
Pidin erityisesti Billyn perheestä. Kaikki näyttelijät onnistuivat upeasti ja Billyn isä sai minut itkemään monet kerrat. Perhe vaikutti ihanan aidolta, kaikkine ongelmineen. Arjen realismia kuvattiin onnistuneesti. Ainoastaan Julie Walters ei vakuuttanut tanssiopettajana, vaikka olikin muuten hyvä roolissaan.
Elokuva oli paikoin hieman hidas, enkä ymmärtänyt kaikkia Billyn tunteenpurkaus-tanssikohtauksia. Soundtrackista en innostunut, ainoastaan London Calling ilahdutti.
****
Billy Elliot (2000)
Ohjaus: Stephen Daldry.
Pääosissa: Jamie Bell, Gary Lewis, Julie Walters, Jamie Draven.
Englanti, 1984. Työläiskaupungin kaivosmiehet ovat lakossa ja se kiristää tunnelmaa myös miesvaltaisessa Elliotin perheessä. Nuorimman pojan Billyn (Jamie Bell) pitäisi harrastaa nyrkkeilyä, mutta hän eksyykin tyttöjen kanssa balettitunnille. Palo on kova, mutta Billy joutuu tanssimaan perheeltään salaa. Kannustavan opettajan (Julie Walters) avulla Billy kehittyy hiljalleen.
Pidin erityisesti Billyn perheestä. Kaikki näyttelijät onnistuivat upeasti ja Billyn isä sai minut itkemään monet kerrat. Perhe vaikutti ihanan aidolta, kaikkine ongelmineen. Arjen realismia kuvattiin onnistuneesti. Ainoastaan Julie Walters ei vakuuttanut tanssiopettajana, vaikka olikin muuten hyvä roolissaan.
Elokuva oli paikoin hieman hidas, enkä ymmärtänyt kaikkia Billyn tunteenpurkaus-tanssikohtauksia. Soundtrackista en innostunut, ainoastaan London Calling ilahdutti.
****
Billy Elliot (2000)
Ohjaus: Stephen Daldry.
Pääosissa: Jamie Bell, Gary Lewis, Julie Walters, Jamie Draven.
Tunnisteet:
arvostelu,
draama,
Jamie Bell,
Julie Walters,
neljä tähteä,
soundtrack,
Stephen Daldry,
teemaviikko
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus (2011)
Uusi Tintti ei ole varsinaisesti huono elokuva. Se ei vaan saanut minua innostumaan. Animaatio on huikean hienon näköistä. Laatuun on sillä osastolla satsattu kautta elokuvan, aina sivuhahmoja ja taustoja myöten. Ääninäyttelijöistäkin pidin ja seikkailua elokuvasta löytyy yllin kyllin.
Vaikka leffa on hienon näköinen ja täynnä vauhtia, se tarjoaa lopulta hyvin vähän mitään mielenkiintoista. Reissuun lähdetään heppoisin perustein. Tintti vaikuttaa lähinnä yliuteliaalta pikkupojalta, eikä itseäni jaksanut kiinnostaa pienoismallista löytynyt arvoitus.
En tiedä Tintti-sarjakuvista juuri mitään muuta kuin tunnetuimmat hahmot. Siksi elokuvaa katsoessa hämmensi päähenkilön ikä. Tintti on omillaan asuva toimittaja, joka kantaa asetta. Kuitenkin ulkonäkönsä puolesta hän voisi olla mitä tahansa kymmenen ja kahdenkymmenen ikävuoden väliltä.
Elokuva on ilmeisesti suunnattu noin 12-14 -vuotiaille. Ikäraja on Suomessa K12, eikä leffa väkivaltaisuutensa puolesta olekaan tarkoitettu ihan perheen pienimmille katsojille. Paikoitellen Tintin seikkailut on suorastaan toimintaelokuva, sillä poikkeuksella että päähenkilö on nuori poika. Joitain tarinan juonenkäänteitä kuitenkin väännettiin rautalangasta. Ihan kuin katsojia pidettäisiin aivan idiootteina ja samalla saatiin myös Tintti vaikuttamaan hieman yksinkertaiselta.
Ja miksi, oi miksi pitää jo leffan lopussa povata jatko-osaa?! Aargh, mä en kestä näitä.
**
Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus (The Adventures of Tintin, 2011)
Ohjaus: Steven Spielberg.
Pääosissa (äänet): Jamie Bell, Andy Serkis, Daniel Craig.
Vaikka leffa on hienon näköinen ja täynnä vauhtia, se tarjoaa lopulta hyvin vähän mitään mielenkiintoista. Reissuun lähdetään heppoisin perustein. Tintti vaikuttaa lähinnä yliuteliaalta pikkupojalta, eikä itseäni jaksanut kiinnostaa pienoismallista löytynyt arvoitus.
En tiedä Tintti-sarjakuvista juuri mitään muuta kuin tunnetuimmat hahmot. Siksi elokuvaa katsoessa hämmensi päähenkilön ikä. Tintti on omillaan asuva toimittaja, joka kantaa asetta. Kuitenkin ulkonäkönsä puolesta hän voisi olla mitä tahansa kymmenen ja kahdenkymmenen ikävuoden väliltä.
Elokuva on ilmeisesti suunnattu noin 12-14 -vuotiaille. Ikäraja on Suomessa K12, eikä leffa väkivaltaisuutensa puolesta olekaan tarkoitettu ihan perheen pienimmille katsojille. Paikoitellen Tintin seikkailut on suorastaan toimintaelokuva, sillä poikkeuksella että päähenkilö on nuori poika. Joitain tarinan juonenkäänteitä kuitenkin väännettiin rautalangasta. Ihan kuin katsojia pidettäisiin aivan idiootteina ja samalla saatiin myös Tintti vaikuttamaan hieman yksinkertaiselta.
Ja miksi, oi miksi pitää jo leffan lopussa povata jatko-osaa?! Aargh, mä en kestä näitä.
**
Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus (The Adventures of Tintin, 2011)
Ohjaus: Steven Spielberg.
Pääosissa (äänet): Jamie Bell, Andy Serkis, Daniel Craig.
Tunnisteet:
Andy Serkis,
animaatio,
arvostelu,
Daniel Craig,
Jamie Bell,
kaksi tähteä,
Steven Spielberg
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Kotka (2011)
Tätä Mark Strong -elokuvaa olen odottanut. Se ei tullut ollenkaan paikalliseen leffateatteriin, joten kiinnostus elokuvaa kohtaan lisääntyi odotuksen pitkittyessä. Elokuva tuli vihdoin dvd/bluray-julkaisuun tällä viikolla. Mark taisi olla tasan kahdessa kohtauksessa, eikä roolinsa ollut mitenkään erityisen unohtumaton. Jopa hieman korneja repliikkejä oli miehelle kirjoitettu.
Tämä taitaa olla ensimmäinen näkemäni Channing Tatumin leffa. Tatum ja elokuvan toiseksi isoimmassa roolissa nähtävä Jamie Bell tekevät tasaisen vahvaa työtä. Bellin hahmo oli kuitenkin mielenkiintoisempi, päähenkilön ollessa vähän turhankin yksipuolinen. Roolihahmojen välinen suhde oli ehdottomasti elokuvan mielenkiintoisinta antia. Se ei kuitenkaan aina edennyt johdonmukaisesti. Tiedä sitten oliko vika näyttelijässä vai ohjauksessa, mutta Bellin hahmon sisäinen muutos tapahtui nytkähdellen.
Ajankuvasta ja realismista annan leffan tekijöille täydet pisteet. Vaikka Jamie Bell syömässä raakaa lihaa olikin vähän puistattava näky. Elokuvan viimeinen repliikki oli typerä ja turha; se ei sopinut elokuvan aiempaan tunnelmaan ja sen olisi voinut jättää kokonaan pois. Ajatus olisi kuitenkin tullut selväksi muutenkin.
***
Kotka (The Eagle, 2011)
Ohjaus: Kevin Macdonald
Pääosissa: Channing Tatum, Jamie Bell, Donald Sutherland, Mark Strong, Tahar Rahim.
Tämä taitaa olla ensimmäinen näkemäni Channing Tatumin leffa. Tatum ja elokuvan toiseksi isoimmassa roolissa nähtävä Jamie Bell tekevät tasaisen vahvaa työtä. Bellin hahmo oli kuitenkin mielenkiintoisempi, päähenkilön ollessa vähän turhankin yksipuolinen. Roolihahmojen välinen suhde oli ehdottomasti elokuvan mielenkiintoisinta antia. Se ei kuitenkaan aina edennyt johdonmukaisesti. Tiedä sitten oliko vika näyttelijässä vai ohjauksessa, mutta Bellin hahmon sisäinen muutos tapahtui nytkähdellen.
Ajankuvasta ja realismista annan leffan tekijöille täydet pisteet. Vaikka Jamie Bell syömässä raakaa lihaa olikin vähän puistattava näky. Elokuvan viimeinen repliikki oli typerä ja turha; se ei sopinut elokuvan aiempaan tunnelmaan ja sen olisi voinut jättää kokonaan pois. Ajatus olisi kuitenkin tullut selväksi muutenkin.
***
Kotka (The Eagle, 2011)
Ohjaus: Kevin Macdonald
Pääosissa: Channing Tatum, Jamie Bell, Donald Sutherland, Mark Strong, Tahar Rahim.
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
Uhma (2008)
(Osa Liev Schreiber -teemaviikkoa.)
Olen koko ajan vakuuttuneempi siitä, ettei elokuvia pysty arvostelemaan kunnolla yhden katselukerran perusteella. Monista leffoista olen ensinäkemältä innostunut, kun kaikki on parhaimmillaan uutta ja ihmeellistä. Seuraavilla katselukerroilla ihmetysmomentti puuttuu. Siksi joihinkin elokuviin pettyy, kun ne näkee uudestaan. Tarina alkaa kulua muutaman näkemisen jälkeen. Jyvät erotellaan akanoista ja mestariteokset tusinatavarasta vasta siinä vaiheessa, kun elokuva ihmetyttää, ilahduttaa ja herättää tunteita kerta toisensa jälkeen. Juuri sellainen elokuva on Edward Zwickin ohjaama Uhma.
Olen koko ajan vakuuttuneempi siitä, ettei elokuvia pysty arvostelemaan kunnolla yhden katselukerran perusteella. Monista leffoista olen ensinäkemältä innostunut, kun kaikki on parhaimmillaan uutta ja ihmeellistä. Seuraavilla katselukerroilla ihmetysmomentti puuttuu. Siksi joihinkin elokuviin pettyy, kun ne näkee uudestaan. Tarina alkaa kulua muutaman näkemisen jälkeen. Jyvät erotellaan akanoista ja mestariteokset tusinatavarasta vasta siinä vaiheessa, kun elokuva ihmetyttää, ilahduttaa ja herättää tunteita kerta toisensa jälkeen. Juuri sellainen elokuva on Edward Zwickin ohjaama Uhma.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)










