Pinkey ja Rose ovat mielenkiintoisia hahmoja; kaksi sekopäätä löysi toisensa. Aluksi annetaan ymmärtää, että Pinkey alkoi oikeasti välittää Rosesta. Suunnilleen elokuvan puolessavälissä totuus valkenee - kaikille muille paitsi Roselle. Sinisilmäinen tyttö on täysin Pinkeyn hyväksikäytettävissä. Rosea olisi tehnyt mieli ravistella, "herää pahvi!", niin kuin Ida yrittääkin parhaansa mukaan. Toisaalta Rosen omistautuminen miehelle oli koskettavaa. Että siinäkin vaiheessa kun miehen teot ovat selvinneet, Rose on valmis puolustamaan miestään.
Sam Riley on hyvä roolissaan, sopivan vastenmielinen. Hänestä tuli häiritsevässä määrin mieleen nuori Jussi Jurkka. Andrea Riseborough on aivan mahtava Rose. Täydellisen ärsyttävä. Roolisuorituksensa pelastaa elokuvassa paljon. Helen Mirrenin hahmo änkeää leffan edetessä sivuhahmosta tapahtumien keskipisteeseen. Hienoa näyttelijää toki seurasi mielellään. "Bongaa tuttu brittinäyttelijä" -pelissä ilahduin RocknRollasta tuttujen Geoff Bellin ja Nonso Anozien näkemisestä.
Elokuvaan luotu 60-luvun ajankuva oli suorastaan herkullista katsottavaa kaikkine yksityiskohtineen. Esimerkiksi se, että Kiten (Geoff Bell) vanhan takin reunassa oli ongenkoukkuja. Tarpeisto oli myös onnistunut löytämään vanhat pelikortit, jotka saivat ansaitsemansa zoomauksen.
Leffa oli kaikin puolin hyvin tehty, mutta ei ihan mun juttuni. Elokuvan ensi-ilta on tulevana perjantaina ja sitä ennen voi katsoa trailerin täältä.
Brighton Rock (2010)
Ohjaus: Rowan Joffe
Pääosissa: Sam Riley, Andrea Riseborough, Helen Mirren, John Hurt.
No mä aloin jo epäillä että olinko ainoa, johon ei iskenyt täysillä ;). Helen Mirren oli kyllä elokuvan katsottavin. Mä haluan tulla aikuisena Helen Mirreniksi.
VastaaPoistaEi sillä, leffa oli kyllä oikein mielenkiintoinen, että ei yhtään harmittanut että tuli katsottua. Paaaljon huonompiakin on nähty. :)
VastaaPoista