Downton Abbey, 6. kausi (2015)

Sarjan kuudes ja viimeinen kausi järjestää kaiken kuntoon. Tekijät selvästi tietävät lopun lähestyvän, sillä orastavia parisuhteita kurotaan kasaan oikein olan takaa, ja hahmot alkavat olla samaa mieltä kaikesta. Fanin silmin tämä on kuitenkin mukavaa katsottavaa. Olen oikein iloinen että Mary ja Edith saivat molemmat onnellisen loppunsa. Väkinäiseltä sen sijaan tuntui esimerkiksi Mrs Patmoren ja Mr Masonin alkava ystävyys. Mrs Hughes'n ja Mr Carsonin rakkaustarina on mukava, mutta didn't see that coming. 

Onneksi sentään Mary ja Edith ottavat kauden loppupuolella yhteen ihan huolella. Vaikka Mary onkin yksi lempparihahmojani, hän osaa edelleen olla todella paska ämmä. Pidin kovasti siitä että päätöskauden suuuuret häät olivat Edithin, eivätkä Maryn. Ihanaa miten Edithistä tulikin yhtäkkiä se kulmakunnan rikkain mimmi. Sarjan alkupuolella Edith oli surkea valittaja, mutta sarjan edetessä hänestä kasvoi vahva nainen.

Thomas sai täydet sympatiani ja olen erittäin iloinen siitä miten hänelle lopulta kävi. Lord Cranthamin saama sairaskohtaus oli kammottavaa katsottavaa. Lähinnä koska se oli tämäntyylisessä sarjassa yllättävää, kaikessa karseudessaan. Hieman alkoi jurpia samankaltaiset nimet: Carson, Clarkson, Crawley, Grantham.

Aiemmat kaudet täällä: yksi, kaksi, kolme, neljä ja viisi.

****
Downton Abbey, 6. kausi (2015)
Creator: Julian Fellowes.
Pääosissa: Hugh Bonneville, Elizabeth McGovern, Michelle Dockery, Jim Carter, Maggie Smith, Penelope Wilton, Brendan Coyle, Joanne Froggatt, Samantha Bond, Allen Leech, Lily James, Matthew Goode.

Downton Abbey, 5. kausi (2014)

Ehdottomasti heikoin kausi tähän mennessä. Paikoin jopa kelasin eteenpäin. Tuntuu selvästi että korkeasta laadustaan huolimatta Downton Abbey alkaa tehdä kuolemaa.

Kauden päättävässä erikoisjaksossa sentään tapahtuu kaikkea kivaa ja suloista. Aivan kuin olisi äkkiä käsikirjoitettu mukaan jotain fanien iloksi, jotta jaksaisivat vielä yhden kauden roikkua mukana. Ihanaa miten Tomista on tullut kuin veli Marylle ja Edithille. Viimeisessä jaksossa saadaan vihdoin mukaan Matthew Goode, jonka hahmokin onneksi vaikuttaa miellyttävältä.

Jos olisin seurannut tätä telkkarista jakso kerrallaan, enkä tietäisi mitä tuleman pitää, olisin varmaan jättänyt sarjan seuraamisen kesken vitoskauden aikana.

Aiemmat kaudet: yksi, kaksi, kolme ja neljä.

***
Downton Abbey, 5. kausi (2014)
Creator: Julian Fellowes.
Pääosissa: Hugh Bonneville, Elizabeth McGovern, Michelle Dockery, Jim Carter, Maggie Smith, Penelope Wilton, Brendan Coyle, Joanne Froggatt, Samantha Bond, Allen Leech, Lily James, Matthew Goode.

Downton Abbey, 4. kausi (2013)

Downton Abbey on edelleen erinomainen sarja. Se on tyylikäs, elokuvauksellisesti upea, siinä on kerrassaan mahtavat näyttelijät ja ajankuva on hienosti toteutettu. Silti tämäkään kausi ei yllä juonenkäänteillään kahden ensimmäisen tasolle.

Annan raiskaus oli ehkä kamalinta ikinä ja olin syvästi järkyttynyt. Luojan kiitos sitä ei näytetty sen enempää, tässäkin oli tarpeeksi. Tämäntyylisessä sarjassa koko teema oli yllättävä, varsinkin kun tämä tapahtui niin hyvälle tyypille. Neloskauden suosikkipariskuntani oli ehdottomasti Anna ja Bates. Siinä missä jopa Mrs Hughes vähätteli Annan raiskausta jälkikäteen, oli Bates hetken ainoa järjen ääni porukassa, joka vannoi ettei asia ole loppuunkäsitelty. Annoin aplodit! Bates on sankari! Pidin kovasti siitä miten tämä asia paketoitiin loppuun kauden päätteeksi.

Sarja alkoi toistaa itseään sillä että kaksi miestä tappelee Marysta ja Batesia epäillään taas jostakin. Kun lisäksi kumpikaan Maryn kosijoista ei voittanut puolelleen, oli meininki melko tylsää. Rose on hahmona ärsyttävä ja sai jotenkin ihan liikaa ruutuaikaa. Lordi ja Lady Crantham ovat suloinen pari. Hämmentävää miten helposti esiaviollisesta seksistä on tuohon aikaan tultu raskaaksi, varsinkin kun sitä on harrastettu ilmeisen vähän.

Ei tästä kaudesta sen enempää, jotta pääsen nopeasti katsomaan eteenpäin. Neloskausi itsessään ei kannusta kiirehtimään, mutta jostain olen kuullut sen verran juonipaljastuksia, että haluan päästä niihin asti asap.

Aiemmistakin kausista olen kirjoittanut: yksi, kaksi ja kolme.

***
Downton Abbey, 4. kausi (2013)
Creator: Julian Fellowes.
Pääosissa: Hugh Bonneville, Elizabeth McGovern, Michelle Dockery, Jim Carter, Maggie Smith, Penelope Wilton, Brendan Coyle, Joanne Froggatt, Samantha Bond, Allen Leech, Lily James.

Downton Abbey, 1. kausi (2010)

Teksti sisältää juonipaljastuksia!

Sarja alkaa Titanicin uppoamisesta. Laivan mukana menee myös Downton Abbeyn perillinen, jolloin jää epäselväksi kenelle tila lopulta jää. Lord Cranthamin (Hugh Bonneville) oletetaan vastustavan nykyistä perimysjärjestystä. Siten omaisuus siirtyisi hänen kuoltuaan vanhimmalle tyttärelle Marylle (Michelle Dockery), perheessä kun on vain tyttäriä. Isä kuitenkin tietää, ettei mitään ole tehtävissä. Perillisen roolissa kylään kutsutaankin kaukainen serkku Matthew (Dan Stevens), joka on tilanteeseen yhtä tyytymätön kuin muutkin.

Odotuksista huolimatta Matthew-serkku osoittautuukin hyväksi tyypiksi ja perheenjäsenet tykästyvät häneen yksi toisensa jälkeen. Sanavalmis isoäiti Violet (Maggie Smith) sen sijaan on napit vastakkain Matthew'n äidin Isobelin (Penelope Wilton) kanssa milloin mistäkin. Tästäkin huolimatta perheet ystävystyvät. Jopa siinä määrin, että parin vuoden aikana Mary ja Matthew rakastuvat. Suhteensa ehtiikin käydä monta vaihetta läpi jo ensimmäisen tuotantokauden aikana. Lord Cranthamille Matthew'sta tulee kuin oma poika.

Mary ja nuorempi siskonsa Edith (Laura Carmichael) ovat tukkanuottasilla jatkuvasti ja kilpailevat usein samoista miehistä. Siinä sivussa he onnistuvat loukkaamaan Matthew'ta ja myös Edithistä pitävää Sir Anthony Strallania (Robert Bathurst). Sekä pilamaan Maryn maineen. Nuorin sisko Sybil (Jessica Brown Findlay) sen sijaan keskittyy politiikkaan, vastoin isänsä tahtoa. Kauden loppupuolella Sybil loukkaantuu, jouduttuaan mellakan keskelle. Vaikka autonkuljettaja Branson (Allen Leech) yrittää suojella häntä parhaansa mukaan.

Palvelusväen puolella eripuraa aiheuttaa varsinkin herra Batesin (Brendan Coyle) tuleminen taloon. Isäntä haluaa Batesin kuitenkin jäävän, tämän vammasta ja hämärästä taustasta huolimatta. Batesin ura talossa on vaakalaudalla oikeastaan koko kauden ajan. Mies on ärsyttävyyteen asti marttyyri, mutta kuitenkin yksi sarjan suoraselkäisimmistä hahmoista. Tämän huomaa myös palvelustyttö Anna (Joanne Froggatt) ja nämä kaksi rakastuvat. Anna ja Bates edustavat samaa mitä Mary ja Matthew yläkerrassa - pari jonka katsoja toivoisi jo päätyvän yhteen.

Talon butler Carson paljastuu entiseksi näyttelijäksi. Keittäjä rouva Patmore on vaarassa menettää näkönsä ja räyhää yksinkertaiselle piialle Daisylle. Miespalvelijoista Williamin äiti kuolee ja Thomas on ärsyttävä. Lisäksi William pitää Daisystä, mutta Daisy ihailee Thomasia, näkemättä tämän todellista karvaa (sekä ilkeyttä että homoseksuaalisuutta). Palvelustyttö Gwen (Game of Thronesistakin tuttu Rose Leslie) haluaa sihteeriksi ja lähtee talosta. Rouvan palvelijatar O'Brien juonii lopulta rouvaakin vastaan, kohtalokkain seurauksin.

Mutkia Maryn tulevaisuudensuunnitelmiin saadaan, kun turkkilainen herra Pamuk (Theo James) kuolee Maryn sänkyyn. Mary, lady Crantham ja Anna salaavat asian yhdessä. Pahaksi onneksi Thomas ja Daisykin tietävät asiasta jotakin. Juorut lähtevät leviämään. Maryn ja Matthew'n suhde lämpenee, mutta Maryn käyttäytyy tyhmästi kerran jos toisenkin. Lopulta päästään suudelmaan ja kosintaan asti. Maryn tahraantunut maine estää häntä kuitenkin vastaamasta myöntävästi.

Kausi päättyykin katkeriin kyyneliin; Maryn ja Matthew'n riitaan, jonka päätteeksi Matthew ilmoittaa lähtevänsä kylästä, lady Cranthamin keskenmenoon, sekä ilmoitukseen että sota on syttynyt.

Juonipaljastukset loppuivat tähän!

Tämän 1. kauden oon katsonut kerran aikaisemminkin. Olinkin jo unohtanut miten laadukas sarja on kyseessä. Ajankuva, hierarkiat ja ihmisten arki tuntuvat realistisilta. Eri yhteiskuntaluokat pääsevät esille (paitsi ihan alimmat, ainakin toistaiseksi). Kuitenkin jokaisesta luokasta löytyy ihmisiä tavallisine huolineen ja murheineen. Visuaalisesti hienoa katsottavaa. Mielenkiintoista draamaa ja historian oppitunteja. Sekä paljon koomisia hetkiä, joita tarjoilee erityisesti isoäitiä esittävä Maggie Smith.

Joka jaksossa tapahtuu paljon ja kauden aikana mennäänkin pari vuotta ajassa eteenpäin (huhtikuu 1912 - heinäkuu 1914). Alussa osaan talosta on tullut sähkövalot ja kauden lopulla jopa kaksi puhelinta.

Charlie Cox esittää yhden jakson verran juonittelevaa aatelista. Theo James nähdään yhdessä jaksossa turkkilaisena komistuksena.

Parasta sarjassa ovat aidonoloiset henkilöhahmot, jotka tekevät virheitä henkilökohtaisista vaikuttimistaan johtuen. Hyvin kirjoitettujen hahmojen taustalla ovat lisäksi todella taitavat näyttelijät. He puhaltavat hengen roolihahmoihinsa, tehden näistä totaalisen rakastettavia.

Kausi oli oikeastaan vielä parempi näin toisella katselukerralla. Nyt tiesin mitä on tulossa ja pystyin fiilistelemään paremmin mukana.

*****
Downton Abbey, 1. kausi (2010)
Creator: Julian Fellowes.
Pääosissa: Hugh Bonneville, Elizabeth McGovern, Michelle Dockery, Dan Stevens, Jim Carter, Maggie Smith, Penelope Wilton, Brendan Coyle, Joanne Froggatt, Phyllis Logan, Robert Bathurst, Rose Leslie, Samantha Bond, Charlie Cox, Theo James.

Kun maailma ei riitä (1999)

Tämä on Huominen ei koskaan kuole -elokuvan ohella yksi mun lempparibondeista ja leffat noudattavatkin samaa hyväksihavaittua kaavaa. Jopa tarina on onnistunut ja mielenkiintoinen.

Sophie Marceau on yksi parhaita Bond-tyttöjä ikinä ja Robert Carlyle sopii hienosti pääpahikseksi. Robbie Coltrane palaa uusimaan hauskan sivuhahmonsa. Ainoastaan Denise Richards vetää pisteitä pahasti miinukselle. Typykkä on todella huono valinta rooliinsa, mutta samalla hyvä esimerkki siitä ettei Bondeissakaan riitä pelkkä rintavarustus ja hyvä perse.

Takaa-ajot ovat edellisessä leffassa onnistuneempia. Lisäksi tässä on käsittämättömän huono loppukohtaus. Miinusta myös dvd:n tekstityksestä; jopa Mr Bullion on suomennettu Herra Harkko.

Mielenkiintoinen fakta: Tämä elokuva jäi Q:ta esittäneen Desmond Llewelynin viimeiseksi Bond-leffaksi.

Mielenkiintoinen fakta 2: Lause "the world is not enough" mainitaan elokuvassa kerran. Bond sanoo sen olevan "a family motto". Jokusen Bond-kirjan lukeneena tiedän, että James Bondin sukuvaakunassa lukee tosiaan ko. teksti.

****
Kun maailma ei riitä (The World Is Not Enough, 1999)
Ohjaus: Michael Apted
Pääosissa: Pierce Brosnan, Sophie Marceau, Robert Carlyle, Robbie Coltrane, Denise Richards, Judi Dench, John Cleese, Samantha Bond, Desmond Llewelyn.

---
Muita sarjasta arvosteltuja:
007 ja kultainen silmä (1995)
Huominen ei koskaan kuole (1997)

Huominen ei koskaan kuole (1997)

Tämä on yksi suosikkibondeistani ja olen nähnyt elokuvan noin satamiljoonaa kertaa. Pierce Brosnan on vielä kuuma, Michelle Yeoh on aivan mahtava roolissaan vaikkei varsinaisesti hurmaa näyttelijäntaidoillaan, ja kuin kirsikkana kakun päällä ovat Teri Hatcher ja Jonathan Pryce. Sivuroolit on myös castattu hyvin. Pääpahiksen kätyrinä Götz Otto, monen Bond-sivuroolin Joe Don Baker, sekä Vincent Schiavelli tohtori Kaufmanina. Viimeksimainittu esiintyy tasan yhdessä kohtauksessa, mutta se onkin yksi elokuvan parhaita hetkiä.

Muistan miten innoissani olin tästä leffasta jo sen ilmestyessä. Olin 12-vuotias. En tosin muista olinko sitä katsomassa leffateatterissa - todennäköisesti kyllä, mutta ei mitään muistikuvia. Sen sijaan muistan kaikki ne lehtijutut ja miten cool Michelle Yeoh oli. Teri Hatcher oli ennen tätä elokuvaa minulle Lois Lane ja siksi pidin hänestä. Ei sillä, pidän vieläkin. Bondin ja Parisin suhde jaksaa kiinnostaa edelleen.

Tässä leffassa on kaksi Bond-historian parasta takaa-ajo -kohtausta. Se jossa Bond ohjaa autoaan takapenkillä maaten, on oikein viihdyttävä. Mutta vielä parempi on Bondin ja Wai-Linin ikimuistoinen moottoripyöräseikkailu. Siinä on tyyliä. (Kuva alla.)

Elliot Carverin rooliin oli ennen Jonathan Prycea kiinnitetty Anthony Hopkins, joka olisi kieltämättä tuonut mielenkiintoisen lisän elokuvaan. Mutta ei Prycekaan huono ole. Leffassa nähdään myös vielä suurta läpimurtoaan odottava Gerard Butler sanomassa yksi repliikki.

****
Huominen ei koskaan kuole (Tomorrow Never Dies, 1997)
Ohjaus: Roger Spottiswoode
Pääosissa: Pierce Brosnan, Teri Hatcher, Jonathan Pryce, Michelle Yeoh, Götz Otto, Joe Don Baker, Judi Dench, Samantha Bond.

---
Muita sarjasta arvosteltuja:
007 ja kultainen silmä (1995)

007 ja kultainen silmä (1995)

Käsittämätöntä, että siitä on jo 15 vuotta kun Pierce Brosnan astui James Bondin saappaisiin ja toi kaivatun piristysruiskeen elokuvasarjaan. Se hyvä puoli elokuvissa onkin, että vaikka maailma muuttuu ja toimintasankarit vanhenee, elokuva taltioi heidät sellaisina kuin he silloin olivat.

Kultainen silmä (kuten kaikki joissa Brosnan on pääosassa) on vielä hyvin perinteistä Bondia. Kaikki ainekset ovat kohdallaan: kauniita naisia jotka ovat heikkoja Bondin edessä, karismaattinen pääpahis ja hänen murhanhimoiset kätyrinsä, korttipelejä ja vodkamartineja kasinolla, Bondin ollessa kylmä, komea ja sanavalmis. Uudet tuulet alkoivat vasta Daniel Craigin myötä.

"Close the door Alec, there's a draft!"

Brosnan sopii ulkoisesti Bondiksi kuin nenä päähän. Sean Bean on myös ollut tuolloin 15 vuotta nuorempi. On ne ollut komeita poikia. Famke Janssen erottuu sekopääroolissaan porukasta edukseen. Ei edes muista katselevansa muualtakin tuttua näyttelijää, vaan näkee koko ajan Xenia Onatoppin. Juuri niin hyvä hän roolissaan on. Judi Denchiä on ilo katsella M:nä. Tiettyä ensimmäisen elokuvan kankeutta on nähtävissä, mutta roolinsa paranee matkan varrella.

"Show me the rose."

Ainoa vika Brosnanin Bondeissa on se, että ne on tullut nähtyä miljoona kertaa. Repliikitkin muistaa jo suunnilleen ulkoa. Alla oleva traileri ei kerro tarinasta juuri mitään, mutta se nyt ei näissä olekaan olennaisinta. Video täältä.

****
007 ja kultainen silmä (GoldenEye, 1995)
Ohjaus: Martin Campbell
Pääosissa: Pierce Brosnan, Sean Bean, Famke Janssen, Izabella Scorupco, Judi Dench, Robbie Coltrane, Alan Cumming, Desmond Llewelyn, Samantha Bond.

Emma (1996)

Vuonna 1996 Jane Austenin Emmasta valmistui kaksi filmatisointia. Tunnetumpi on elokuva, jossa nimiroolissa on Gwyneth Paltrow. Mutta parempi on tämä minisarja, jonka pääosissa ovat Kate Beckinsale ja Mark Strong.

Jane Austenin kirjat ovat ihania ja romanttisia. Päähenkilöinä olevat naiset pääsevät poikkeuksetta naimisiin rakastamansa miehen kanssa, joka yleensä on myös se kulmakunnan rikkain kaveri. Tämäkään tarina ei ole poikkeus. Emma Woodhousen hahmosta tekee mielenkiintoisen se, että tyttö on aluksi itsekäs idiootti. Tarinan edetessä hän oppii ymmärtämään, että teoillaan on seuraukset.

Takana vas. Mark Strong ja Raymond Coulthard. Edessä vas. Olivia Williams, Samantha Morton, Kate Beckinsale ja Prunella Scales.

Tämä minisarja ei ehkä ole maailman laadukkain tekele (ja kuvanlaatukin on jo mitä on). Sen paremmuus elokuvaan verrattuna onkin erityisesti näyttelijävalinnoissa. Kate Beckinsale on nimiroolissa kaunis, herttainen ja aidonoloinen. Mark Strong sopii Mr Knightleyn rooliin kuin nakutettu ja erottuu porukasta edukseen. Tosin on myönnettävä etteivät romanttisen miespääosat ole ehkä hänen ominta alaansa. (Sitä paitsi: "Joillekin miehille ikääntyminen vaan sopii", totesi kaverini kun katsottiin tätä.)

Sivuroolitkin ovat lähes poikkeuksetta nappivalintoja. Emman isä (Bernard Hepton) on juuri sellainen kuin olen kuvitellutkin. Austenin kirjojen pakollinen limanuljaska on tässä tarinassa Frank Churchill, jota esittää erittäin onnistuneesti Raymond Coulthard (Hotel Babylon). Pitkän linjan brittinäyttelijä Olivia Williams on erittäin kaunis Jane Fairfax, vaikkei tämä ehkä olekaan töidensä parhaimmistoa. Samantha Morton on juuri sopivan säälittävä ja yksinkertainen Harriet Smithin roolissa. Bond-leffoistakin tuttu Samantha Bond on valopilkku sivuroolissaan. Knightleyn veljeä esittävä Guy Henry (Lost in Austen) on aivan mahtava ja onnistuu tekemään hahmostaan todella hauskan. Prunella Scales on täydellinen Miss Bates. Mr Elton vaimonsa kanssa (Dominic Rowan ja Lucy Robinson) ovat juuri sopivan ärsyttäviä, vaikka heidän osaltaan homma menee paikoin ylinäyttelemisen puolelle. (Lucy Robinson oli muuten vuotta aiemmin tehdyssä BBC:n minisarjassa Ylpeys ja ennakkoluulo Mr Bingleyn sisko.)

****
Emma (1996)
Ohjaus: Diarmuid Lawrence
Pääosissa: Kate Beckinsale, Mark Strong, Samantha Morton, Samantha Bond, Prunella Scales, Olivia Williams, Raymond Coulthard, Dominic Rowan, Lucy Robinson, Guy Henry.