Burleski (2010)

Elokuva on ryysyistä rikkauksiin -tarina, jossa Christina Aguileran esittämä Ali jättää tarjoilijan työnsä ja lähtee haaveilemaan tähteydestä Hollywoodiin. Hän päätyy Cherin esittämän Tessin burleskiravintolaan, ensin tarjoilemaan ja sitkeytensä ansiosta lopulta lavalle. Siinä sivussa löytyy sydänkäpy, revitellään äänihuulia, herätetään ihmetystä revittelemällä äänihuulia ja kuullaan Cherin sanovan repliikki "you didn't tell me you could sing like that".

Ennakko-odotukset: Kunnon show, viihdyttävä elokuva, ei kovin kummoista tarinaa, Cher ja Aguilera laulamassa vuorotellen, aivojen nollauselokuva, mahdollinen tuleva guilty pleasure.

Mitä sain: Burleskiravintolan maailma oli kiehtova - tuli vähän (mutta vain vähän) mieleen Moulin Rouge. Puvustus, lavastus, rekvisiitta; 10 pistettä. Näyttävissä esityksissä näkyy, että elokuvan takana on tuhansia työtunteja. Eric Daneakin oli kiva katsella (ylläri) ja silmäniloa elokuvassa riitti muutenkin. Yllättäen elokuvan mielenkiintoisinta antia oli - itse ravintolan lisäksi - Cherin ja Stanley Tuccin hahmot, sekä heidän välisensä henkilökemia. Olisivat tehneet elokuvan heistä ja jättäneet Aguileran tarinasta kokonaan pois. Vaikka Cher onkin pelottavasti kursittu kasaan - miltei pystyi näkemään jonkun kanaverkon siellä vaatteiden alla.

Elokuva alkoi melko lupaavasti ja jossain vaiheessa mielessäni siinteli kolme tähteä. Mutta pisteet ropisivat alaspäin matkan varrella. Moni asia oli pielessä, mutta pahinta kaikessa oli käsittämättömän huonosti käsikirjoitetut kohtaukset musiikkinumeroiden välissä.

Kun jokin menee pieleen, alkaa ensin naurattaa. Burleskia katsoessa pääsin jo senkin vaiheen yli seuraavalle tasolle; en kestänyt enää katsoa. Myötähäpeä oli niin suunnatonta. Voi että kun olisin ollut edes kännissä.

*
Burleski (Burlesque, 2010)
Ohjaus: Steve Antin
Pääosissa: Christina Aguilera, Cher, Cam Gigandet, Stanley Tucci, Kristen Bell, Eric Dane, Peter Gallagher, Alan Cumming.

007 ja kultainen silmä (1995)

Käsittämätöntä, että siitä on jo 15 vuotta kun Pierce Brosnan astui James Bondin saappaisiin ja toi kaivatun piristysruiskeen elokuvasarjaan. Se hyvä puoli elokuvissa onkin, että vaikka maailma muuttuu ja toimintasankarit vanhenee, elokuva taltioi heidät sellaisina kuin he silloin olivat.

Kultainen silmä (kuten kaikki joissa Brosnan on pääosassa) on vielä hyvin perinteistä Bondia. Kaikki ainekset ovat kohdallaan: kauniita naisia jotka ovat heikkoja Bondin edessä, karismaattinen pääpahis ja hänen murhanhimoiset kätyrinsä, korttipelejä ja vodkamartineja kasinolla, Bondin ollessa kylmä, komea ja sanavalmis. Uudet tuulet alkoivat vasta Daniel Craigin myötä.

"Close the door Alec, there's a draft!"

Brosnan sopii ulkoisesti Bondiksi kuin nenä päähän. Sean Bean on myös ollut tuolloin 15 vuotta nuorempi. On ne ollut komeita poikia. Famke Janssen erottuu sekopääroolissaan porukasta edukseen. Ei edes muista katselevansa muualtakin tuttua näyttelijää, vaan näkee koko ajan Xenia Onatoppin. Juuri niin hyvä hän roolissaan on. Judi Denchiä on ilo katsella M:nä. Tiettyä ensimmäisen elokuvan kankeutta on nähtävissä, mutta roolinsa paranee matkan varrella.

"Show me the rose."

Ainoa vika Brosnanin Bondeissa on se, että ne on tullut nähtyä miljoona kertaa. Repliikitkin muistaa jo suunnilleen ulkoa. Alla oleva traileri ei kerro tarinasta juuri mitään, mutta se nyt ei näissä olekaan olennaisinta. Video täältä.

****
007 ja kultainen silmä (GoldenEye, 1995)
Ohjaus: Martin Campbell
Pääosissa: Pierce Brosnan, Sean Bean, Famke Janssen, Izabella Scorupco, Judi Dench, Robbie Coltrane, Alan Cumming, Desmond Llewelyn, Samantha Bond.